Nojailen aamuvarhaisella tuolini selkänojaan, kasvot kattoa kohti. Yllätys yllätys, jalat pöydällä. Suljen silmäni ja annan tuoreen kahvin tuoksun kutitella sieraimiani, herättää minut. Annan lämpimän kahvin valua huulilleni... ja edelleen suuhuni. Annan sen kutittaa makunystyröitäni, herättää minut. Huomaan haaveilevani pehmeistä, kahvinmakuisista huulista...
Avaan silmäni ja katseeni osuu ylös katonrajaan.
Hämähäkki keikkuu näkymättömällä langalla katonrajassa. Ressukka on laihtunut ja kurjistunut, sillä kärpäset ovat käyneet vähiin syksyn myötä. Se on elänyt kanssani kesästä lähtien. Olemme ystävystyneet välttämättömyyden pakosta. Sillä ei ole jostakin syystä ole kumppania, ja minunkin kumppani... no, tarina ei kerro siitä sen enempää..
Perjantai. Viikonloppu. Saunaan tänään ja ehkä pullo tummaa jouluolutta, mahtaisitkohan sinä pitää jouluoluesta? Tuskin, yleensä naiset pitävät enemmän makeasta siideristä.
Käännän tuoliani ikkunaa kohti. Vain pimeyttä, ei vieläkään valkoista lunta... Mutta, onneksi sitä tulee lopultakin viikonloppuna. Nostan mukin huulilleni ja annan lopun kahvin valua hitaasti sisuksiini. Pyörittelen vielä hetken lämmintä mukia käsissäni, samalla kun katselen ulos pimeyteen ja ajattelen että olisipa lämmin muki käsieni välissä mieluummin sinun lämmin kätesi...
Avaan silmäni ja katseeni osuu ylös katonrajaan.
Hämähäkki keikkuu näkymättömällä langalla katonrajassa. Ressukka on laihtunut ja kurjistunut, sillä kärpäset ovat käyneet vähiin syksyn myötä. Se on elänyt kanssani kesästä lähtien. Olemme ystävystyneet välttämättömyyden pakosta. Sillä ei ole jostakin syystä ole kumppania, ja minunkin kumppani... no, tarina ei kerro siitä sen enempää..
Perjantai. Viikonloppu. Saunaan tänään ja ehkä pullo tummaa jouluolutta, mahtaisitkohan sinä pitää jouluoluesta? Tuskin, yleensä naiset pitävät enemmän makeasta siideristä.
Käännän tuoliani ikkunaa kohti. Vain pimeyttä, ei vieläkään valkoista lunta... Mutta, onneksi sitä tulee lopultakin viikonloppuna. Nostan mukin huulilleni ja annan lopun kahvin valua hitaasti sisuksiini. Pyörittelen vielä hetken lämmintä mukia käsissäni, samalla kun katselen ulos pimeyteen ja ajattelen että olisipa lämmin muki käsieni välissä mieluummin sinun lämmin kätesi...
Vastaukset 6
Vanhimmat
kyyneleet silmissä tekstiäsi luin.....onko tuollaisiakin miehiä vielä olemassa ?
Missä olit kaikki nämä vuodet....
Yön pimeyden vielä peittäessä mustan maan aukaisin minäkin uniset silmäni. Yö saisi jatkua vielä hetken, mutta aamu ei anna armoa, se nousee aina. Vaikka kaunis uneni olisikin saanut jatkua vielä edes hetken ja herääminen kylmään pimeään harmittaa taas, silti on maailman paras asia, että saan herätä aina aamuisin uuteen päivään.
Kesän muistosi jossain siellä ylhäällä kuvastaa kauniisti maailmaa jossa usein elämme...
Kylmään pimeään syksyyn jääneenä se vielä asustaa lämmössäsi keikkuen lankansa varassa, kuin joka hetki odottaen tuulenpuuskaa, joka katkaisi hauraan siteensä kaikkeen. Pieni ystäväsi katoaisi sillä hetkellä kiireesti jonnekin lattian rakoon pakoon suurta maailmaa.
Herään todellisuteen ja jatkan omia aamutoimiani kadoten pian asfalttiviidakkoon.
Tänä aamuna myöhästyin. Nautiskelin lämpimän pesäni tuoksuista liian pitkään. Olin unesta verkkainen ja keskityin liiaksi oman ruumiini nautintoihin. Katselin peilistä itseäni ja näin sielun puhtautta ja elämän patinoimaa viisautta.
Olit kuitenkin kärsivällinen ja odotit minua. Sellaista uskollisuutta harvoin tapaa. Täysin pyyteetöntä ja vilpitöntä uskollisuutta. Mitään et vaadi mitään et kysy mitään et luule. Koskaan et kiukuttele koskaan et vihastu koskaan et väsy. Olet aina siinä valmiina minua varten. Täysin tyytyväisenä otat vastaan sen mitä tulee ja tyydyt osaasi. Olet jopa innoissasi siitä pienestä huomion poikasesta, jonka sinulle joskus suon. Heilutat häntääsi kuin pieni koiranpentu ja työnnät kuonosi syliini, jotta voisin pikkuisen rapsuttaa ja taputella. Minä en aina ehdi sinua taputella. En aina jaksa silitellä enkä haistella hieman tunkkaista ominaishajuasi. Ahhhh…tiedän kuitenkin, että olet siinä. Läheisyytesi merkitsee minulle paljon. Tunne siitä, että joku voi hädän tullen auttaa. Joku, joka nesteellään minut virvoittaa ja antaa elämään uutta potkua. Joku, joka saa aromillaan minut kiihkeästi haluamaan. Joku, joka kuumuudellaan saa minut melkein villiintymään. Joku, joka hetken kuohunnallaan saa minut melkein ääneen vaikertamaan. Joku, joka höyryllään herättää sieluni ikiaikaiseen elämään.
Sinä. Siinä. Työpöydälläni. Koneeni vierellä. Sinä. Vanha rakkaani.
...käteni kädessäsi;lämpöinen poskesi poskeani vasten...huulten kosketus ihollani...mä meen päivään onnelliseen
Lauantai-ilta. Minä istun yksin keittiössäni. Ihan kuin nenääni olisi tullut kahvin tuoksun lisäksi joku toinenkin niin tuttu tuoksu, sinun tuoksusi?
Suljen silmäni. Nuuhkaisen hitaasti ja pitkään. Kyllä! Aromikkaan kahvintuoksun seasta erottuu selvästi sinun partavetesi tuoksu. Tahtomattani hymyilen. Miten monta lämmintä ja ihanaa muistoa yksi kuviteltu tuoksu voikaan mieleen tuoda...
Kesäisen hiekkarannan.. meidän jälkemme kosteassa lämpimässä hiekassa laskuveden aikaan.. sen ihanan illan takan ääressä, jolloin kuiskimme toisillemme lämpöisiä asioita.. yhteisen aamukahvimukimme..
Huokaisen ja avaan silmäni. Nousen ylös yhä hymyillen. Onneksi minulla oli sinut edes sen yhden kesän ajan.
Oi sitä aikaa... Miksi minä lähdin? Luonasi oli niin hyvä olla E.