Suomalainen rivimies oli jatkosodassa KAHDEN TULEN VÄLISSÄ. Porvarisupseerit pakottivat pistooli kädessä suomalaisia työläisiä hyökkäämään venäläisiä luokkaveljiä vastaan. Moni ammuttiin, kun ei halunnut toimia vakaumustaan vastaan. Vielä vuonna 1944, kun natsien kanssa liittoutuneen Suomen valtaeliitin peli oli pelattu, "taistelumoraalia" ylläpidettiin "karkurien" ampumisilla, joiden laajuudesta meille ei vieläkään ole totuutta kerrottu. Jatkosodan tragedia on historiamme kipupiste, josta on toistaiseksi vain pintaa raapaistu. Jokin Tuntematon sotilas tai Ylikankaan tutkimukset eivät oikein riitä. Uskallammeko vieläkään katsoa totuutta silmiin? Suomalaiset taistelivat jatkosodassa KAHDEN TULEN VÄLISSÄ.
Edessä venäläiset, takana omat
upseerit
21634
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
http://rkkaww2.armchairgeneral.com/formation/Penal.htm
merkitsi käytännössä hidastettua kuolemantuomiota. Toisaalta rangaistus saatettiin kunnostautneen yksikön osalta peruuttaa, mikä merkitsi oikeutta palata normaaliksi puna-armeijalaiseksi.Se oli kuitenkin harvinaista. Esimerkiksi palanneet sotavangit pantiin usein rangaistusyksikköön. Jos selvisi sodan hengissä sai 10 vuotta työleiriä. Jotkut selvisivät siitäkin.
Kaikki sodanajan upseerit eivät hyväksyneet vanhan rajan ylitystä,miehistöstä puhumattakaan.Suomi oli jakautunut jo tuolloin.Kuoleman uhalla pidettiin yhtenäisenä.
Tietolähteet ovat saatavilla ja järkeensäkin saa käyttää, mutta silti joku kirjoittaa punapotaskaa.
Harmin paikka, sinun on aika hyväksyä tosiasiat.
Avaaja voisi pitää jonkin tolkun valehtelussakin.
Suomalaiset upseerit johtivat edestä. Heitä kaatui kaksinkertainen määrä suhteessa miehistöön.
Karkureina ammutut on tutkittu tarkasti. Se selviää kirjasta "Teloitettu totuus".
Todellinen vaihtoehto oli vain ehdoton antautuminen ja muuttuminen kansandemokratiaksi. Siitä oli valmiit pasmat Voroshilovin komitean suunnitelmissa jo 28.6. 44.
Taistelu varmensi itsenäisyyden säilyttämisen joskin pitkään rajoitettuna.
Tämä on se jatkosodan suuri totuus. Vain stallareilla on varaa olla tunnustamatta sitä.On selvää, että joillekin itsenäisyyden säilyminen on katkera pettymys vieläkin.
.Tässä maassa oli 3 eri ryhmittymää suomen itsenäisyyden puolustajia,natseja sekä kommunisteja jotka olisivat halunneet liittää suomen NL:n.Näin oli myös sodanajan upseeristossa.
Vanhan ja uuden rajan ylitys oli aika suuri vedenjakaja.Osa miehistöstä kapinoi,se tukahdutettiin natsien toimesta hyvin pian teloittamalla.Ja pelkästään itsenäisyyden puolesta taistelleiden upseereiden suut tukittiin hyvin tehokkaasti.Sillä,se upseeri joka olisi ryhtynyt avoimeen vastarintaan natseja vastaan olisi teloitettu samoin perustein kuin kommunistitkin.
Ainoatakaan miestä ei teloitettu vanhan rajan ylityksestä kieltäytymisestä.Joitain kieltäytymisiä kyllä oli, mutta ne soviteltiin.
Mitään natsiryhmittymää ei armeijassa kosksan ollut. Suomessa oli ylipäänsä niin vähän natseja, että esimerkiksi saksalaiset eivät välittäneet luoda niihn mitään yhteyksiä.
Kerrohan yhdenkin natseja vastustaneen ja siksi teloitetun upseerin tai sotilaan nimi! NL:n hyväksi työskennelleitä maanpettureita kyllä teloitettiin.
Mistä muuten kehittelet noita valheita? Onko teitä oikein porukka, vai runoiletko juttujasi yksin?
Minä en kehittele mitään.Osan näistä jutuista kuulin jo 70-luvulla vanhemmilta sodan ajan sukupolvilta,taisi olla aikaa jolloin sinä et ollut syntynytkään.Se,että osa suomen silloisesta kansasta ei halunnut tukea natsisuomea oli tosi asia eikä halua vieläkään.Natsi saksan vaatimuksista näin vain olisi koko kansan kuulunut tehdä.Jopa Mannerheim kieltäytyi natsien vaatimuksista jatkaa hyökkäysvaihetta Pietariin.Silti Britit julistivat suomelle sodan vanhan rajan ylityksen jälkeen.Lue historia uudelleen,jos et usko.T.ei natsi eikä kommari
Se ei ollut natsiyhteisö. Niitä oli kolme täysin mitätöntä. IKL sai suurimmillazankin noin 10 % kannatuksen ja 14 kansanedustajaa. Se ei määrännyt Suomen politiikasta missään vaiheessa.Sillä ei tainnut olla edes yhtään ministeriä missään hallituksesa.
Suomen tekemisistä päätti aina presidentti ja hallitus ynnä ylipäällikkö. Myös eduskunta otettiin useimmin mukaan.Natsit eivät päättäneet Suomen asioista.
Lue nyt ihmeessä edes yksi kirja Suomen historiasta. Niitä on kirjastojen hyllyt pullollaan. Nyt elät harhaluulojen varassa.
natsiliput,ilman jonkin puolueen tai päättäjien hyväksyntää.Hei älä yritä ajaa läpiä mun päähän.Se jos ei ymmärrä mitä mikäkin ideologia tarkoittaa,niin ei voi mitään.Mut natsisimi ja kommunismi eivät tule ikinä saamaan maailman laajuista valtaa,ennemmin tämä planeetta tuhotaan.Näin on kysy vaikka Jenkeiltä.
kanssasotiujjoit, lopuksi sopimuskumppaneita. Kyllä Saksan viralliset liput saivat silloin liehua siellä, misä he katsoivat ne aiheellisiksi. Se oli selvää.Ei siihen minkään puolueen lupaa tarvittu.
Mene nyt kirjastoon ja lainaa jokin viime vuosisadan poliittinen historia, niin saat edes alkeistiedot asioista. Ehkä pääsi pahimmat lävet täyttyvät. Nyt on tosi pahoja aukkoja tiedoissa.
tässä maassa on eri suuntaisten ideologioiden kannattajia,että historiastakin ollaan tämän takia tyystin erimieltä.Minä edustan vapaamielistä demokratiaa.Nyt mä en enää jatka tätä.
Kauniita unia. Juuri tuollaisia avaaja ja tuon Ryömän tekstin lanseeraaja hakevat. Ihmisiä, joilla ei ole riittävästi tietoa ja omaa harkintaa.Heille sitten syötetään vasemmistolaista valhetta historiasta.
Historioitsijat ovat varsin yksimielisiä historian tapahtumista. Se, mistä väitellään, on tapahtuman merkitys jälkiviisauden siunatussa valossa.
Erikseen on sitten tahalliset vääristelijät, kuten Ylikangas, mutta ei heitä montaa ole.
oli moitteeton työtaisteluvarustus. Kannaksen 300 000 rauhantyöläistä tuki 5500 tykkiä ja 880 raketinheitintä. Panssareita oli noin 800 ja lentokoneita 1300. Kelpasi siinä rauhanaatetta levittää!
Entä suomnalaiset? Nämä eivät jostain syystä ymmärtäneet olla solidaarisia työliäisveljilleen. Kannaksella punatyöläiset menettivät kaikkiaan noin 55 000 miestä, 500 panssarivaunua ja 800 lentokonetta.
Eihän materiaali siihen loppunut, sillä NL:n rauhanvälinteollisuus valmisti moiset tavaramäärät parissa viikossa.Miespula poistettiin kutsumalla ikäluokat 1927-28 palvelukseen.
Suomalaisille työläisveöjille oli Voroshilovin komitea varannut jopa ilmaisen ystävyysmatkan Siperiaan. Alkuun laskettiin tarvittavan 5000 rautatievaunua 100 000 työläisveljen kyydittämiseen. Ongelmana oli, että baltteja, tataareja ja tsetseenejä oli jonossa sadoin
tuhansin, miljoonista ukrainalaista puhumattakaan. Mutta mitkään uhraukset eivät rauhan puolesta olleet liikaa!
Näin se taisi olla. Kaikki työläislentäjien pommituksetkin olivat niitä rauhanpommituksia.
...pommituspäivänä kun nämä Ritva Harzellin ja Tytti Kotilaisen aatesisaret menivät hälytyssireenien jo soidessa Hakaniemen torille huutamaan:
"Älkää totelko lahtareita! älkää menkö pommisuojiin! Neuvostolentäkät ovat ystäviä ja pudottavat vain leipää lapsille!"
Sitten kun pommit paukkuivat, nämä ystävyys-ja-solidaarisuus-tädit lensivät nokilleen katukiveykselle ja tuli rauhanomaiseenkin nassuun rupi ja mustelma. Aatteen palo ei siihen sammunut vaan jatkuu yhä.
Jotenkin vaan tulee Hameen-anttila ja "rauhan-uskonto" mieleen?
maailmansodassa,jotka eivät tappaneet rintamakarkureitaan.Pääsivät pois rintamalta.Ainu demokraattinen valtio maailmassa.Tosin rintamakarkureita ei heidän riveissään ollut kovin paljon.Australialaisista ja Englantilaisista en ole varma.
"Amerikkalaiset olivat
ainoita toisessa maailmansodassa,jotka eivät tappaneet rintamakarkureitaan.Pääsivät pois rintamalta.Ainu demokraattinen valtio maailmassa."
Aivan oikein. Myös Eddie Slovik pääsi omalla tavallaan pois rintamalta, mutta kotiin hän palasi vasta vuosikymmeniä myöhemmin:
http://www.findagrave.com/cgi-bin/fg.cgi?page=gr&GRid=3134
Mihin he olisivat meren takaa menneet? Karkurit pantiin linnaan. Lisäksi jenkit olivat suurin piirtein kaikilla rintamilla niskan päällä jo sodan aikaisessa vaiheessa. Tappiot olivat pienet, noin 300 000 kaatunuttta.
Eipä sotahistorian tiedot paina.
Tuntematon sotilas on romaani. Sen kirjoittaja ei palvellut rintamalla enää kevään -43 jälkeen. Ylikankaan kuvitelmat kesän -44 tapahtumista on perusteellisesti kumottu.
Kesällä -44 ammuttiin kaksikertaisen karkusuuden ja kieltäytymisen perusteella 46 karkuria kenttäoikeuden tuomioilla ja 14 sai surmansa muuten.
Suomalaiset taistelivat puna-armeijaa vastaan ja torjuntavoitolla vältettiin miehitys.Siinä on kommunisteilla kipupistettä vieläkin. Ei tullut sosialistista Suomea. Harmittaako noin kovasti?