Tilanteeni on se että avopuolisoni odottaa toista lastamme. Arki on aika raskasta ja energiaa vievää. Seksi elämämme on melkein täysin kuollut. Tähän vaikuttaa varmast myös se että puolisoni on joutunut pari kertaa julman raiskauksen uhriksi.
Suhteemme alussa seksi oli molempien mielestä parasta mitä olimme saaneet, ja harrastimme sitä paljon. Ensimmäisen lapsen jälkeen on tilanne heikentynyt.
Heti kun aloimme taas puuhastelemaan sängyssä, tuli puolisolleni usein paniikkikohtaus kesken kaiken. En ollut mitenkään raju emmekä vieläkään tiedä mikä sen kulloinkin laukaisi. Nyt ei sitten harrasteta seksiä ollenkaan.
Reilu kuukausi sitten olimme yhdynnässä mutta emme kukmpikaan lauenneet. Minun piti lopettaa kesken kun hän ahdistui, muttei sanut kuitenkaan kohtausta.
Tämä on todella raskasta...
Olen yrittänyt olla hellä, enkä painosta. Eilen yritin viimeksi tehdä aloitteen eikä se taaskaan johtanut mihinkään. Yritän vielä lauantaina illalla kun lapsi on nukkumassa ja menemme saunaan. Jos en vieläkään saa, menen huoriin. En yksinkertaisesti kestä puutetta enää.
Mitä mieltä naiset olette tästä? Mielestäni on parempi käydä huorissa kuin antaa tilanteen kiristyä siihen pisteeseen attä alan etsiä seuraa baarista, joka voi johtaa suhteeseen. Silloin taas on olemassa vaara että siitä kehittyy jotain vakavampaa, varsinkin kun nykyisessä suhteessa on niin raskasta puolisoni psyykkisten ongelmien takia, olisi kiusaus "helpompaan" suhteeseen varmasti kova. En kuitenkaan halua että lapseni elävät ilman isää kuten minä.
Hän käy psykiatrilla mutta siitä ei ole ollut mitään apua, koska hän ei uskalla puhua asiasta muille kuin minulle. Olen kyllä hänen suostumuksella kertonut psykologille mistä on kyse. Nykyään ajattelen jopa että kun lapset on täyttäneet 18 vuotta niin jätän hänet, kun voimat ei yksinkertaisesti tunnu riittävän.
Suhteemme alussa seksi oli molempien mielestä parasta mitä olimme saaneet, ja harrastimme sitä paljon. Ensimmäisen lapsen jälkeen on tilanne heikentynyt.
Heti kun aloimme taas puuhastelemaan sängyssä, tuli puolisolleni usein paniikkikohtaus kesken kaiken. En ollut mitenkään raju emmekä vieläkään tiedä mikä sen kulloinkin laukaisi. Nyt ei sitten harrasteta seksiä ollenkaan.
Reilu kuukausi sitten olimme yhdynnässä mutta emme kukmpikaan lauenneet. Minun piti lopettaa kesken kun hän ahdistui, muttei sanut kuitenkaan kohtausta.
Tämä on todella raskasta...
Olen yrittänyt olla hellä, enkä painosta. Eilen yritin viimeksi tehdä aloitteen eikä se taaskaan johtanut mihinkään. Yritän vielä lauantaina illalla kun lapsi on nukkumassa ja menemme saunaan. Jos en vieläkään saa, menen huoriin. En yksinkertaisesti kestä puutetta enää.
Mitä mieltä naiset olette tästä? Mielestäni on parempi käydä huorissa kuin antaa tilanteen kiristyä siihen pisteeseen attä alan etsiä seuraa baarista, joka voi johtaa suhteeseen. Silloin taas on olemassa vaara että siitä kehittyy jotain vakavampaa, varsinkin kun nykyisessä suhteessa on niin raskasta puolisoni psyykkisten ongelmien takia, olisi kiusaus "helpompaan" suhteeseen varmasti kova. En kuitenkaan halua että lapseni elävät ilman isää kuten minä.
Hän käy psykiatrilla mutta siitä ei ole ollut mitään apua, koska hän ei uskalla puhua asiasta muille kuin minulle. Olen kyllä hänen suostumuksella kertonut psykologille mistä on kyse. Nykyään ajattelen jopa että kun lapset on täyttäneet 18 vuotta niin jätän hänet, kun voimat ei yksinkertaisesti tunnu riittävän.
Vastaukset 5
Vanhimmat
siis..
Avopuolisosi on joutunut kahdesti raiskatuksi etkä sinä ymmärrä sitä? Pitäis tajuta, että puolisollesi on ehkä vaikea paikka rakastella, kun voi tulla ikäviä muistoja mieleen. (joskus kroppakin musitaa pahoinpitelyn, viakkei sitä niin tiedostaisikaan.)
Jos todella oikeasti rakastat häntä, et ole hänen kanssaan pelkän seksin vuoksi.
En ymmärrä yhtään mikä logiikka on juosta heti huoriin jos on ongelmia suhteessa.
Etkö tosiaan voi keskustella puolisosi kanssa?
Voisithan ottaa puheeksi, miten pahalle sinusta tuntuu, kun kaipaat hänen läheisyyttään. Mutta koita olla syyllistämättä. Luulen, että naisesi ymmärtäisi ja ainakin yrittäisi parantaa tilannetta.
Huoriin juoksentelu ei tee mitään muuta kuin pahentaa tilannetta. Etkö ymmärrä miten paljon sen kuuleminen loukkaa avovaimoasi? Naista, jota jo muutkin miehet ovat kaltoin kohdelleet. Todella säälittää avovaimosi puolesta: olet hälle se rakkain ja turvallisin mies, ja sitten petät hänen noin verisesti.
Pahimmassa tapauksessa saat huorasta jonkun tappavan sukupuolitaudin ja viet sen sitten avovaimollesi ja mahdollisesti myös syntymättömälle lapsellenne.
Järki käteen. Jos ei keskustelu auta, voit sitten välillä tyytyä omiin käsiisi...
Itseäni ei ainakaan hermostuta yhtään, jos mies itsetyydyttää sillon kun minä en jaksa. Jos se menis huoriin tai vieraisiin, jättäsin sen siihen paikkaan.
Muista myös se näkökulma, että raskaana ollessa on välillä täysin epäseksikäs olo kun tuntuu että on levinnyt joka suuntaan kuin pullataikina.
Et taida osata lukea.. Vai etkö ymmärrä??
Mies kirjoitti että haluaa olla ns.suhteessa niin kauan kunnes lapset täyttävät 18v ja sitten.. Niin, siitä raiskauksesta jää jälkiä varmasti,mutta tämä mies ei ole syylinen tilanteeseen. Hän yrittää löytää keinoa selvitä vaikeasta tilanteesta. Nainen varmasti tulisi vastaan? Kuinka voisi tulla? Jos saa paniikki kohtauksen rakastelusta? Eikä pysty puhumaan muille kuin miehelleen. Sitten sinä syylistät tämän miehen vaikka tällä hetkellä mies on naisen ainoa toivo selvitä raiskauksen aiheuttamasta rraumasta. Mielestäni jokaiseen suhteeseen kuuluu rakkautta,läheisyyttä, hellyyttä ja rakastelua.. Ei suhde ole kunnossa jos joku näistä puuttuu. Kyllä pitäisi olla ihmisen tarpeista sen verran selvillä että miehillä on tämä lisääntymis vietti ollut aina.
Sama vietti on naisilla ja sitä on turha kieltää.
Ei hyvältä näytä jos ei apua saada vaimolle oikealta ihmiseltä jolle vaimo pystyy puhumaan ja riittävää määrää,niin kauan että trauman pystyy käsittelemään. Mielestäni kummankin täytyy tehdä kaikkensa että selviävät tästä. vaatii se sitten vieraissa tai huorissa käymisen,
on toisen ymmärettävä että se johtui tilanteesta
ei mistään muusta.
Ei ole avioliittoa ilman seksiä. Uskokaa jo naiset tämä.
Jos rakastat avovaimoasi, niin kehoitan sinua mitä pikimmin kannustamaan ja rohkaisemaan häntä ottamaan yhteyttä ammattiauttajaan (psykiatri, psykoterapeutti, perheterapeutti). Vaikuttaisi siltä, että avovaimosi on joskus kokenut seksiin liittyvää ahdistusta ja alitajuisesti pelkää kohdata noita tilanteita. Pelko puolestaan saa aikaan tuon paniikin. Se ei välttämättä liity mitenkään sinuun eikä asioihin mitä teette, vaan tilanteeseen kokonaisvaltaisesti. Asia on korjattavissa käyttäytymisterapialla ja mahdollisella täsmälääkityksellä, mutta vaatii kyllä ammattilaisen apua aluksi. Jos aiot edetä tällä tiellä, helpotat omaa oloasi ja yhteisen projektinne läpivientiä pidättäytymällä tässä vaiheessa prostituoitujen palveluksista. Huomaa, että tämä etenemisjärjestys, jota ehdotan ei ole mikään iankaikkisuusprojekti, vaan uskon sinun pääsevän tosi toimintaan avovaimosi kanssa varsin pian. Kaikkea hyvää vain teille kummallekin.
ja hae/hakekaa yhdessä apua. Jos vaimollasi ei mielenterveysongelmia muutoin, kuin seksin suhteen, seksiterapeuttikin auttaa. Psykiatri ei auta, jos suhde asiakkaaseen ei toimi. Terapeutinhan valitsette itse ei lääkäri (voi vain suositella).
Olet upeasti tukenut vaimoasi ja yrittänyt olla painostamatta. Tilanne on kuitenkin niin herkkä, että kaikki aloitteet (hienovaraisetkin) nainen kokee painostavana. Jääkö aikaa vanhemmuudeltanne parisuhteenne hoitamiseen? Toistenne huomioimiseen ja yhdessä tekemiseen, mistä molemmat nauttisitte, ilman seksiä? Rutiinin omaiset, toistuvat seksikontaktin saamis yritykset luovat suorittamispaineen, jos asia on kipeä.
Solmujen avaamiseksi tarvitsette ulkopuolisen näkökulmaa ja tukea. Jaksamista ja vaikka maltti tuntuisi nyt pahalta, et joudu jälkeenpäin katumaan.