olen minäkin. Ensin tiukkapipoisen helluntalaisperheen kasvattama ja myöhemmin tiukkapipoisen exäni ahdistama. Lapsuuden traumoista en jaksa tässä yhteydessä alkaa kirjoittamaan, tulisi liian pitkä ja ahdistava kertomus. Exäni ehdottomuudesta kerron vain sen, että ehkä hän tiesi raamatun selityksistä ja tulkinnasta enemmän, kuin minä, mutta käytännön tilanteissa hänen "kristillinen rakkautensa" ei koskaan loistanut, itsekkyys sitäkin enemmän. Näitähän varmasti riittää itseään kristityiksi kutsuvia miehiä ja naisia, joilta puuttuu aito halua rakastaa ja välittää. Taitaa olla parempi elää yksin loppuelämä, näitä ahdistavia itseään muita parempina pitäviä kristittyjä en halua enää kohdata.
Uskonnon
uhri...
2300
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ihan samallainen elämän kokemus mullakin...eri uskonto vaan tuntuu olevan -niin sitä kristillistä rakkautta eihän sitä nyt AKALLE mitäpä sitä turhia kunhan näytellään seurakunnalle että mies on täydellinen ja akka vastustava juoppo retale ym..ym... ja täydestä menee ainakin niihin minä voin olla juomata millon puolivuotta tai kuukauden tai tälleen JA OLEN KUULEMA ALKOHOLISTI???? -teen 2 työtä ja hoidan asiani ja ikinä en ole edes myöhästynyt töistä...saatikka ollut krapulassa mutta tää mun nykyinen ukkokun sitä seurakunnassaaan uskottelee niin täydestä menee ...vaan menkööt en välitä en enää en jaksa valehtelijaa ja sitä kaksinaamaisuutta!
Toivottavasti minä itse en törmää tiukkapipoiseen uskovaiseen, koska etsin itselleni sitä sopivaa ihmistä. Itse en ole saanut helluntailaista kotikasvatusta, vaan ateistisen ja kylmän.
Ymmärrän kun kerroit elämästäsi, että vanhempasi ovat tehneet virheitä, jotain on ehkä väärin ymmärretty,ehkä luonne eronne ovat olleet osasyynä?
Jaksan vielä itse uskoa että löytyisi mukava uskovainen ihminen, mutta jollei löydy, niin kai tätä elämää täytyy sitten jatkaa ilman mahdollista aviopuolisoa. Kyllähän se päivä kerrallaan eteenpäin menee, kun ihmisen elinikäkin on loppujen lopuksi niin lyhyt aika, ei edes kahtasataakaan vuotta.
Sekin voi toisaalta olla parempi että elää mieluummin vaikka yksin, kuin ahdistavassa parisuhteessa?
Uskovainen ei ole yksin, vaan hänellä on Jeesus, Jumala, ja häntä varjellaan, ja rakastetaan sellaisena kuin hän on.