Olen uskonut Jumalaan lapsesta saakka ja ollut uskossa viitisen vuotta. Viimeaikoina olen kuitenkin alkanut pohtia uskoni perustaa. Miksi uskon? Mistä tiedät että Jumala, jota palvelen on todellinen? Seurakuntani nuoret lähtevät pian katuevankeliointiin, mutta kuinka voin evankelioida, jos en tiedä miksi itsekkään uskon?
Eikö Raamatun mukaan uskovat pitäisi tuntea keskinäisestä rakkaudestaan? Kuluneena viikonloppuna olin uskovien leirillä, ja mm. siellä tulin huomaamaan, ettei suurin osa uskovista toisiaan rakasta sen enempää kuin "maallisetkaan" ihmiset toisiaankaan.. Päin vaston, samallaista pinnallisuutta se on valtaosalla uskovia.. Jotkut syrjivät erilaisia kahta kauheammin. Eikö tällöin Raamattukin todista uskovia vastaan?
Toinen kohta on Joh. 14.luvusta, jossa Jeesus sanoo:
12. Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin, kuin ne ovat, hän on tekevä; sillä minä menen Isän tykö..
Eli uskovien pitäisi tehdä samoja tekoja, joita Jeesus teki. Eikö sitten uskovat usko Jeesukseen, vai mikä siinä on, ettei Jeesuksen tekojen kaltaisia tekoja tapahdu? Olen nähnyt tasan yhden paranemisen ja sekin oli sellainen, ettei siinä ihan varmasti voi sanoa tapahtuiko mitään vai ei.. Se oli sellainen "nyt ehkä saattoi jotain tapahtua.. tai sit ei". En myöskään ole nähnyt sokeiden saavan näköään, riivaajia ajettavan ulos, viden muuttuvan viiniksi tai kenenkään kävelevän vetten päällä... Eikö tämäkin Raamatun kohta puhu uskovia vastaan?
Olen myös huomannut kuinka ns. Jumalan läsnäoloa etsitään puhumalla hiljaa käheällä äänellä tunteikkaan ylistysmusiikin tai herkän kitaranäppäilyn säestämänä. Eikö tällaisessa tilanteessa kuka tahansa voisi kokea fiiliksiä, puhuttiin sitten vaikka iltasanomien säätiedotuksesta, jos puitteet ovat kunnossa.. Väri valot kauniisti, kunttilöitä siellä täällä, sointuva tasainen ääni, tunteikas musiikii.. Ei se ole Jumalan läheisyyttä, se on hyvää fiilistä ja kaunista tunnelmaa.
Mitä konkreettista minulla on, että voisin olla ensin itse varma uskoni totuuspohjasta, että voisin sitten jakaa sitä muille? Kestääkö usko ajattelua?
Olen joutunut pohtimaan tällaisia kysymyksiä uskoni perustasta liian kauan. Jos joku kanssa uskova haluaa minua auttaa, toivon jotakin neuvoa. Sähköpostiakin voi lähettä [email protected]
Eikö Raamatun mukaan uskovat pitäisi tuntea keskinäisestä rakkaudestaan? Kuluneena viikonloppuna olin uskovien leirillä, ja mm. siellä tulin huomaamaan, ettei suurin osa uskovista toisiaan rakasta sen enempää kuin "maallisetkaan" ihmiset toisiaankaan.. Päin vaston, samallaista pinnallisuutta se on valtaosalla uskovia.. Jotkut syrjivät erilaisia kahta kauheammin. Eikö tällöin Raamattukin todista uskovia vastaan?
Toinen kohta on Joh. 14.luvusta, jossa Jeesus sanoo:
12. Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin, kuin ne ovat, hän on tekevä; sillä minä menen Isän tykö..
Eli uskovien pitäisi tehdä samoja tekoja, joita Jeesus teki. Eikö sitten uskovat usko Jeesukseen, vai mikä siinä on, ettei Jeesuksen tekojen kaltaisia tekoja tapahdu? Olen nähnyt tasan yhden paranemisen ja sekin oli sellainen, ettei siinä ihan varmasti voi sanoa tapahtuiko mitään vai ei.. Se oli sellainen "nyt ehkä saattoi jotain tapahtua.. tai sit ei". En myöskään ole nähnyt sokeiden saavan näköään, riivaajia ajettavan ulos, viden muuttuvan viiniksi tai kenenkään kävelevän vetten päällä... Eikö tämäkin Raamatun kohta puhu uskovia vastaan?
Olen myös huomannut kuinka ns. Jumalan läsnäoloa etsitään puhumalla hiljaa käheällä äänellä tunteikkaan ylistysmusiikin tai herkän kitaranäppäilyn säestämänä. Eikö tällaisessa tilanteessa kuka tahansa voisi kokea fiiliksiä, puhuttiin sitten vaikka iltasanomien säätiedotuksesta, jos puitteet ovat kunnossa.. Väri valot kauniisti, kunttilöitä siellä täällä, sointuva tasainen ääni, tunteikas musiikii.. Ei se ole Jumalan läheisyyttä, se on hyvää fiilistä ja kaunista tunnelmaa.
Mitä konkreettista minulla on, että voisin olla ensin itse varma uskoni totuuspohjasta, että voisin sitten jakaa sitä muille? Kestääkö usko ajattelua?
Olen joutunut pohtimaan tällaisia kysymyksiä uskoni perustasta liian kauan. Jos joku kanssa uskova haluaa minua auttaa, toivon jotakin neuvoa. Sähköpostiakin voi lähettä [email protected]
Vastaukset 12
Vanhimmat
USKON kanssa. Jumala ei käskenyt meidän uskoa tunteisiimme, vaan käski uskoa Jumalan Sanaan ja joka tämän tekee, tulee saamaan todistuksen Jeesuksen elävyydestä.
Olen nähnyt lukemattomia ihmeitä ja oppinut uskomaan yli omien tunteidenikin Jeesukseen.
Varsinkin koetuksen hetkessä omat tunteet mielellään väittävät, että Jumalaa ei ole, kun tälläistä tapahtuu, mutta se on valhe, sillä Jumala ei ole luvannut meille ruusuista, vastoinkäynnitöntä elämää, vaan on LUVANNUT vapauttavansa meidät kaikista vastoinkäymisistä, eli vastoinkäymisiä tulee, mutta uskovainen tietää, että niistä tulee vapautus.
Ottakaamme joka aamu ristimme ja seuratkaamme Jeesusta, vaikka tunteemme mitä sanoisivat. Ei siis tunteet, vaan uskollisuus Jumalan Sanaan, tuo esille totuuden ja vapauden.
Omat tunteet syrjään ja Sana etumaiseksi. Sana antaa todistuksensa.
tämä Sanan kohta on sovelias opetus:
1. Pietarin kirje 2
1 Pankaa siis pois kaikki pahuus ja kaikki vilppi ja ulkokultaisuus ja kateus ja kaikki panettelu,
2 ja halatkaa niinkuin vastasyntyneet lapset sanan väärentämätöntä maitoa, että te sen kautta kasvaisitte pelastukseen,
3 jos "olette maistaneet, että Herra on hyvä".
Tuossa Pietari opettaa uskovaisia. Uskovaisillakin voi olla huonoja tunteita, mutta ne pitää panna poissa ja tilalle pitää ottaa Jumalan Sanaa.
Ei olekaan aitoa, minkä olet itsekin huomannut, se ihmisen omaa uskoa, omia tekoja, pinnallisuutta. Ensin pitää käydä Jumalan kautta, että ylipäätään voi uskon saada, oikean uskon.
Eli Jeesuksen kautta pitää mennä, oman uskon kulkijat, siis ne jotka luulevat olevansa uskossa omalla uskollaan, ovat juuri niitä jotka ovat ohi Jeesuksen menneet ja joista tässä sananpaikassakin puhutaan:
Siksi Jeesus jatkoi: Totisesti, totisesti: minä olen lampaiden portti.
Ne jotka ovat tulleet ennen minua, ovat kaikki olleet varkaita ja rosvoja, eivätkä lampaat ole kuunnelleet heitä.
Minä olen portti. Se joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu. Hän voi vapaasti tulla ja mennä, ja hän löytää laitumen.
Ja tuon portin kautta kun saa mennä, oma mieli, se pinnallisuus, häviää ja Jeesuksen mieli, henki tulee sijalle. Se on ainut oikea tie. Muut tiet on kuoleman teitä.
jos katsot lähimmäisiin, petyt, jos katsot itseesi petyt, jos katsot Jeesukseen, voitat....
puhunut.
Palaan asiaan myöhemmin tänään. En ehtinyt lukea vastauksiakaan joita olit saanut, nyt pitää käydä asioilla.
olit laittanut sähköpostisikin. Tulet saamaan
tämän maailman ihmisoppien eri seurakuntien jäsenien
varoituksia Jeesus tielle lähtemisestä ja he tulevat vain tyynnyttelemään sinua siihen väärään uskoon josta Jumala sinua nyt kutsuu pois YHTEYTEENSÄ.
Kyllä minun täytyy antaa kehoitus, että et ala vastaan ottamaan yhtäkään viestiä jotka tyynnyttelee
sinua siinä valheellisessa uskossa jatkamaan.
Käänny Jumalan puoleen sisimmässäsi ja pyydä, että Hän sinut oikealle tielle johdattaa, että Hän sinulle kirkastaa Totuutensa ja ihmisoppien
harhat.
Ihmisoppien harhoista Jumala on sinulle jo puhunutkin ja Hänen Totuuttansakin olet tullut
ymmärtämään. Jumala on sinulle puhunut KUULE HÄNTÄ. Jumala EI VIE KETÄÄN HARHAAN siihen saat uskoa. Ihmisopit, ihmisoppien kyllästämät vievät harhaan ne eksyttävät niiden kautta EI SYNNY USKOA JUMALAAN, niiden kautta EI PÄÄSE KOSKAAN JUMALAN YHTEYTEEN.
Jeesuksen sanoissa on USKON alku niin kuin Jeesus on A alku ja O loppu EI OLE PELASTUSTA yhdessäkään muussa.
ja antakoon sinulle viisauden ja ilmestyksen hengen. Älä piittaa siitä, miten ystäväsi uskovat, vaan piittaa omasta uskostasi ja valvo.
Tänään uskoa revitään suunnasta jos toisestakin, pyrkien siihen, että ihmiset kadottaisivat kalleimman, mitä he omistavat, lahjan uskoa.
Jeesus tekee edelleen tunnustekoja ja tekee niitä niin kauan, kunnes tämä aika on tullut loppuun ja sinullekin kuuluu usko niihin tekoihin ja joka uskoo saa nähdä ihmeitä. Uskottomat eivät koskaan saa nähdä ihmeitä, eivätkä Jumalaa.
Siunausta sinulle. Sinä valvot itseäsi kysellessäsi näitä asioita ja koska valvot itseäsi, niin teet oikein ja kaikki oikeus palkitaan.
tämän maailman herralle tuli kiire kun tänne ilmaantui ihminen jolle Jumala saa puhua.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000283&posting=22000000043052110
tämä kirjoittaja tuli Raamattupalstalta siellä ei ole muita kuin eksytettyjä, eksyksissä olevia eksyttäjiä jotka roikkuu kuka missäkin ihmisessä niin kuin näkee nyt varoitetaan ihmisestä joka tuo vain sanomaa Jumalalta Jeesuksessa.
Näin tapahtui Raamattupalstalla olessakin kun sinne
tuli joku Jumalan kutsun alla oleva HETI ryntäsi
porukkaa varoittamaan niistä jotka tuovat sitä sanomaa joka yksin ihmisen voi pelastuksen tielle johdattaa.
Mutta sinä aloittaja kun Jumalan edessä nyt pyydät johdata sinä oikealle tielle sinun ei tarvitse välittää ihmisistä jotka varoittelee
toisesta ihmisestä. Jumala yksin on voimallinen sinut johtamaan yhteyteensä.
Silloin kun Jumala saa johdattaa kukaan ihminen ei voi sitä tyhjäksi tehdä.
Itsekin huomasin että samanlaisia ihmisiä siellä eri uskontokuntien leireissä pohjimmiltaan on. Ei usko ihmisestä hyvää tee, vaan aito toisista ja välittäminen. Suurimman osan ajasta tuntui, että huomio oli täysin muissa maailmoissa kuin kanssakulkijoissa.
Oma ratkaisuni oli erota valtiouskonnosta. Tällä hetkellä oma henkilökohtainen uskontoni on jotakin agnostismin ja panteismin välillä. Mihin ratkaisuun päädytkään, toivon että teet sen omana ihmeellisenä itsenäsi.
eksytyksesi aivan omana tietonasi. Sillä nyt yrität saada Jumalan kutsuman samaan valheelliseen uskoon
jossa itse olet, että "jokainen tulee omalla uskollaan autuaaksi."
jo vaimennettiin Jumalan ilmoitus sisimmässäsi, kun et ole mitään enää sanonut?
Näin se on, ei ole helppoa päästä Jumalan valtakuntaan, kun ihminen turvautuukin ihmisiin jotka kasapäin sanovat totuudeksi ihmisopin valheita ja eksytykseksi Jumalan Totuuden.