Onkohan olemassa mitään tilastoja siitä, kuinka paljon jotkut yksittäiset sotilaat eliminoivat vihollisia talvi-/jatkosodassa. Pudotetuista lentokoneistahan tällaisia tunnetusti pidettiin samoin kuin tuhotuista panssareistakin. Mutta saatiinko Mannerheim-ristejä esimerkiksi siitä, että jalkaväen sotilas oli tuhonnut huomattavia määriä vihollisen sotilaita? Konekivääriampuja oli tietysti "primus inter pares" ja varmaan mahdoton tilastoitava tulokseltaan, mutta olihan meillä näitä konepistoolimiehiäkin. Muistan jostain lukeneeni, että konepistoolilla sarjatulella (lyhyet sarjat) oli tavallista/mahdollista n. 12 vihollisen eliminoiminen minuutissa.
Monet veteraanit eivät näitä varmaan mielellään edes muistele. Muistan itse joskus vuosikymmeniä sitten, että eräs kaverini isä, joka oli taistellut pitkän kaavan mukaan 39-44, kertoi kaataneensa luokkaa 120-130 vihollista - siis n. 3,5 vuodessa. Mitään mitaleita tästä syystä ei ilmeisesti tullut. Eli eikö "elävän materiaalin" tuhoamisesta saanut mitään huomionosoituksia, vai edellytettiinkö palkitsemisperusteiksi ainoastaan sotamateriaalin (panssarit, lentokoneet, tykit etc.) tuhoaminen.
Monet veteraanit eivät näitä varmaan mielellään edes muistele. Muistan itse joskus vuosikymmeniä sitten, että eräs kaverini isä, joka oli taistellut pitkän kaavan mukaan 39-44, kertoi kaataneensa luokkaa 120-130 vihollista - siis n. 3,5 vuodessa. Mitään mitaleita tästä syystä ei ilmeisesti tullut. Eli eikö "elävän materiaalin" tuhoamisesta saanut mitään huomionosoituksia, vai edellytettiinkö palkitsemisperusteiksi ainoastaan sotamateriaalin (panssarit, lentokoneet, tykit etc.) tuhoaminen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
määrä oli ilman muuta eräs palkitsemisen perusta. Esimerkiksi Mannerheim ristien myöntämisperusteissa kiinnitetään tähän huomiota varsinkin alemman päällystön ja miehistön osalta.Usein mainitaan tuhottujen vihollisten määriä. panssarivaunuja, autoja, tykkejä jne.Luonnollisesti toiminnalla oli oltava taistelutilanteen kannalta tärkeä merkitys. Muutenhan ei mieskohtaisesta vihollisten surmaamisesat pidetty lukua, ellei asianomainen tehnyt sitä itse.
sai upseeristo enemmän, kuin miehistö.
Niiden myöntäminen oli epäoikeudenmukaista ja risti on siksi yliarvostettu.
Mannerheim risti oli viime sotien arvostetuin kunniamerkki. Sen sai vain 191 miestä sotamarsalkasta sotamieheen. Päällystöön kuuluvia oli 110, alipäällystöä 58 ja miehistöä 28. Päällystöstä oli aktiiviupseereita 72 ja reserviupseereita 38. Miehistöä ja alipäällystöä oli suhteessa runsaammin kuin vastaavissa merkeissä ulkomailla.
Kyseessä oli aina se, että ristiä esitettiin tarpeeksi hyvin perusteluin. Läheskään kaikki esitykset eivät menneet läpi. Varmasti moni sinänsä ristin ansainnut jäi ilman.
...koskaan ollut itse välittömässä henkilökohtaisessa vaarassa menettää henkeään vihollisen luodista. Mielestäni kunniamerkkejä ei pitäisi ansaita, sota on ollut nuolien siirtelyä kartan äärellä.
Kaikki esimiehet ovat vastuussa joukkojensa toiminnasta. Johtaminen sodasa on kaikkea muuta kuin nuolien siirtetyä kartan ääressä.Se on vain näkyvä ja pieni osa suunnittelutyötä.Komentajat olivat vastuussa myös virheistä. Aika moni kenraali jäi ilman Mannerheim ristiä, vaikka ansioita ehkä olisi ollut.
Mannerheim ristin saajia kaatui kenraalista ( Vihma) alkaen 38 eli 28 %.
Kyse on varmaan tapahtuneen todentamisesta. On helppo nähdä ja todeta, että viisi panssarivaunua on tuhottu kuin että jos joku väittäisi ampuneensa 30 vihollista jossain torjuntataistelussa. Täytyisi käydä läpi kaikki Mannerheim-ristin saaneiden sotilaiden ristin "myöntämiskirjat", joissa ilmeisesti nämä perusteet on kirjattu. Ja olihan niitä myös muita mitaleita samoista ansioista. Taitaisi olla melkoinen urakka.