näin on tulkittava tämän aamuiset ulkoministeri Aleksander Subbin (koko) puheet. Aikoinaan 1995-2003 silloiset pääminsiteri Paavo Lipponen, ulkoministeri Tarja Halonen, ulkoministeri Erkki Tuomioja sekä tasvallan presidentti Martti Ahtisaari ajoivat vahvempaa roolia Suomelle. Paavo Lipponen vaati, että Suomen on oltava Euroopan keskiössä.
Lopullisesti tämä tie suljettiin, kun Keskusta valheellisella tavallaan voitti 2003 sai vaalivoiton. Lipposen tilalle saatiin seksisekoilija ja tekstiviestittäjä pääministeri Matti Vanhanen, jonka ajatukset liikkuivat muilla tasoilla, kuin Suomen etujen ajamisessa. Hänellä oli myös omassa liikkeessään, Keskustassa, varmaa EU-vastaisuutta ja siihen vaikutti myös se, että Perussuomalaieet helposti kykenivät maaseuden väellä osoittamaan Suomen kyvyttömyyden Vanhasen aikana.
2003 alkaen Suomi lähti alennustilaan Euroopan Unionissa. Euroopan Union asiat kuuluvat perustuslain mukaan vain ja ainoastaan Matti Vanhaselle. Vanhasen ongelmana oli ja on edelleenkin se, että maatalousasioita hidellaan keskustalaisin voimin hänen hallituksessaan. Ja takkiin tulee mennen tullen.
Ulkoministeri Aleksander Stubb ja hänen edeltäjänsä Ilkka Kanerva ovat epäonnistuneet Eurooppapolitiikassa. On ollut onnetonta, että Euroopan Unionin sijasta etusijan retoriikassa saa Yhdysvallat ja Pohjois-Atlannin Puolustusliitto NATO. Ja silläkin tiellä on vain karikoita.
Aleksander Stubb esittää jatkuvasti kuvaa siitä, että NATO on rauhanliike. Niin tännäänkin. Se onkin sitä, mutta vain siihen mittaan, kun se on eduksi Yhdysvalloille. NATOn operaatiot näyttävät kohdistuvan vain sinne missä on uhka Yhdysvalloille, sen taloudelle. Rauhanliikkeenä puolustetaan käsitystä, että kyseisen sotaliiton pääsihteeriksi valitaan eurooppalainen politiikko, ei kenraalia. Sodan rakentelemisesta ja Yhdysvaltojen tahtotilasta vastaa kuitenkin sotaliiton sotilaallinen johto, ei sen pääsihteeri, jonka tehtävänä on koota poliittisten päättäjien kannat ja pyrkiä saamaan edes kohtuullinen Yhdysvaltoja tyydyttävä poliittinen ratkaisu.
Suomi on ja pysyy lännen ja idän välissä. Sen ei pidä sotkeutua siihen, että Yhdysvallat rakentelee Eurooppaan Naton tai ilman Natoa ohjusasemia tai muita sotaan tarkoitettuja elementtejään. Suomelle on tärkeätä olla sillan rakentajana lännen ja idän välillä. Siinä se voi pärjätä, mutta ei sotilaallisessa liittoutumisessa.
Lopullisesti tämä tie suljettiin, kun Keskusta valheellisella tavallaan voitti 2003 sai vaalivoiton. Lipposen tilalle saatiin seksisekoilija ja tekstiviestittäjä pääministeri Matti Vanhanen, jonka ajatukset liikkuivat muilla tasoilla, kuin Suomen etujen ajamisessa. Hänellä oli myös omassa liikkeessään, Keskustassa, varmaa EU-vastaisuutta ja siihen vaikutti myös se, että Perussuomalaieet helposti kykenivät maaseuden väellä osoittamaan Suomen kyvyttömyyden Vanhasen aikana.
2003 alkaen Suomi lähti alennustilaan Euroopan Unionissa. Euroopan Union asiat kuuluvat perustuslain mukaan vain ja ainoastaan Matti Vanhaselle. Vanhasen ongelmana oli ja on edelleenkin se, että maatalousasioita hidellaan keskustalaisin voimin hänen hallituksessaan. Ja takkiin tulee mennen tullen.
Ulkoministeri Aleksander Stubb ja hänen edeltäjänsä Ilkka Kanerva ovat epäonnistuneet Eurooppapolitiikassa. On ollut onnetonta, että Euroopan Unionin sijasta etusijan retoriikassa saa Yhdysvallat ja Pohjois-Atlannin Puolustusliitto NATO. Ja silläkin tiellä on vain karikoita.
Aleksander Stubb esittää jatkuvasti kuvaa siitä, että NATO on rauhanliike. Niin tännäänkin. Se onkin sitä, mutta vain siihen mittaan, kun se on eduksi Yhdysvalloille. NATOn operaatiot näyttävät kohdistuvan vain sinne missä on uhka Yhdysvalloille, sen taloudelle. Rauhanliikkeenä puolustetaan käsitystä, että kyseisen sotaliiton pääsihteeriksi valitaan eurooppalainen politiikko, ei kenraalia. Sodan rakentelemisesta ja Yhdysvaltojen tahtotilasta vastaa kuitenkin sotaliiton sotilaallinen johto, ei sen pääsihteeri, jonka tehtävänä on koota poliittisten päättäjien kannat ja pyrkiä saamaan edes kohtuullinen Yhdysvaltoja tyydyttävä poliittinen ratkaisu.
Suomi on ja pysyy lännen ja idän välissä. Sen ei pidä sotkeutua siihen, että Yhdysvallat rakentelee Eurooppaan Naton tai ilman Natoa ohjusasemia tai muita sotaan tarkoitettuja elementtejään. Suomelle on tärkeätä olla sillan rakentajana lännen ja idän välillä. Siinä se voi pärjätä, mutta ei sotilaallisessa liittoutumisessa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.