Moni johtaja on kokenut sekä kansan suosiota että vihaa.
Jeesus ei ollut tästä poikkeus. Jo aivan pienokaisena Hänen täytyi vanhempiensa viemänä paeta Egyptiin, muutoin Hänet olisi surmattu.
Aikuisena Hän monesti havaitsi kiitollisuutta ja rakkautta ihmisten katseissa, mutta usein kohdistuivat Häneen myös monien vihan ja inhon katseet.
Jeesuksen ruokittua viisituhatta miestä- paitsi naisia ja lapsia- ihmiset ihastuivat ja aikoivat väenväkisten tehdä Hänet kuninkaaksi.
Mutta Hän ei tavoitellut kansan suosiota tässä tilanteessa eikä silloinkaan kun Hän ratsasti Jerusalemiin.
Hän tiesi ja tunsi kansanjoukon epävakaiseksi ja epäluottettavaksi.
Miten oikeassa Hän olikaan!
Sillä eivät ainoastaan kirjanoppineet vaatineet Hänen ristiinnaulitsemistaan, vaan he saivat myös väkijoukon puolelleen.
Mutta kuinka voivat ihmiset, joita kohtaan Jeesus oli ollut hyvä, vihata Häntä ilman syytä?
Sen täytyisi jotenkin olla selitettävissä.
Jos voidaan sanoa, että ihminen, jonka koko olemuksesta kuvastuu viattomattomuus ja puhtaus, totuus ja rakkaus, on loukkaukseksi toisille, silloin oli sekä ulkokullatuilla että julkisyntisillä paljonkin syytä loukkaantua Jeesukseen.
Hänen puheensa oli elävää ja voimallista.
Ihmiset tajusivat välittömästi, ettei Hän katsonut sormiensa läpi heidän syntejään. Hänen sanansa tunkeutuivat suoraan sydämmeen.
Hänen puhuessaan vanhurskaudesta ja tuomiosta he saivat piston sydämmeensä. He tunsivat Hänen sanansa koskevan juuri heitä. Jeesuksen katsekin tunkeutui suoraan heidän sisäiseen maailmaansa.He tunsivat Hänen tunkeutuvan sen ulkokuoren läpi, jolla he koettivat salata syvimpiä ajatuksiaan ja vaikuttimiaan.
Oppineet että oppimattomat, niinhyvin vanhurskaat kuin syntisetkin tunsivat olonsa Hänen läheisyydessään epävarmaksi jopa suorastaan paljastetuksi.
Hän oli Kuningas, paljon ylempänä kaikkia muita.
Ja kykenevä selviämään heidän kavalista juonista.
Hänen kietojansa tunsivat joutuvansa häveten poistumaan paikalta ja se loukkasi heidän ylpeyttään, koska kukaan ei haluaisi tulla paljastetuksi edes itselleen saatikka sitten toisille.
Niinpä kirjanoppineet päättivät raivata Hänet pois tieltä, ja kansan seasta he löysivät useita, jotka samoin tunsivat tulleensa loukatuiksi- nämä he helposti saivat mukaan.
Vääristeltiin Jeesuksen sanoja ja uskoteltiin kansalle, että Jeesus oli pilkannut Jumalaa, uhannut hajoittaa temppelin, rikkonut säädöksiä ja perinnäissääntöjä sekä kiihoittanut kansaa esivaltaa vastaan.
Näin he saivat useampia puolelleen. Kiihtymys siirtyi toisesta toiseen.
Näin kansanjoukko kaiken sen hyvän, minkä Jeesus oli tehnyt, Hänen parantamansa sairaat ja rohkaisemansa surevat, Hänen jakamansa hyvät neuvot ja ajatukset. Kaikki nämä oli kuin poispyyhkäisty.
Jäljellä oli vain pilkkaajien ja kiihoittajien mielikuva.
Lopuksi tähän Nils Bolanderin säkeistöjä, joista kuultaa kansanjoukon suhtautuminen Jeesukseen:
Palmupuun oksia asetettiin
Kun profeetta aasilla ratsasti,
vaatteita tielle levitettiin
Ja voimakas tervehdys kajahti.
Autuas, siunattu olkoon Hän!
Jalkainsa alla kukkiva maa.
Riivaja henget sai häpeähän
Nyt Hän, kuningas kunnian saa.
Kansa huutaa, on huudon aika.
Ääni kiirii ilman sineen:
Hosianna Daavidin poika,
Joka tulee Herran nimeen!
Ihmeinen kuningas! Kunniatie!
Eikö Hän oudosti menettele?
Nähdessään kaupungin, minne tie vie,
puhkeaa itkuun, ei iloitse.
* * * * *
Mitä pahaa Hän on tehnyt?
Ristiinnaulittakoon hänet!
elämäntien selvittänyt.
Ristiinnaulittakoon hänet.
Kansa pedon mielen saa.
Ristiinnaulittakoon hänet!
hän tahtoo temppelin hajoittaa!
Ristiinnaulittakoon hänet!
Jeesus ei ollut tästä poikkeus. Jo aivan pienokaisena Hänen täytyi vanhempiensa viemänä paeta Egyptiin, muutoin Hänet olisi surmattu.
Aikuisena Hän monesti havaitsi kiitollisuutta ja rakkautta ihmisten katseissa, mutta usein kohdistuivat Häneen myös monien vihan ja inhon katseet.
Jeesuksen ruokittua viisituhatta miestä- paitsi naisia ja lapsia- ihmiset ihastuivat ja aikoivat väenväkisten tehdä Hänet kuninkaaksi.
Mutta Hän ei tavoitellut kansan suosiota tässä tilanteessa eikä silloinkaan kun Hän ratsasti Jerusalemiin.
Hän tiesi ja tunsi kansanjoukon epävakaiseksi ja epäluottettavaksi.
Miten oikeassa Hän olikaan!
Sillä eivät ainoastaan kirjanoppineet vaatineet Hänen ristiinnaulitsemistaan, vaan he saivat myös väkijoukon puolelleen.
Mutta kuinka voivat ihmiset, joita kohtaan Jeesus oli ollut hyvä, vihata Häntä ilman syytä?
Sen täytyisi jotenkin olla selitettävissä.
Jos voidaan sanoa, että ihminen, jonka koko olemuksesta kuvastuu viattomattomuus ja puhtaus, totuus ja rakkaus, on loukkaukseksi toisille, silloin oli sekä ulkokullatuilla että julkisyntisillä paljonkin syytä loukkaantua Jeesukseen.
Hänen puheensa oli elävää ja voimallista.
Ihmiset tajusivat välittömästi, ettei Hän katsonut sormiensa läpi heidän syntejään. Hänen sanansa tunkeutuivat suoraan sydämmeen.
Hänen puhuessaan vanhurskaudesta ja tuomiosta he saivat piston sydämmeensä. He tunsivat Hänen sanansa koskevan juuri heitä. Jeesuksen katsekin tunkeutui suoraan heidän sisäiseen maailmaansa.He tunsivat Hänen tunkeutuvan sen ulkokuoren läpi, jolla he koettivat salata syvimpiä ajatuksiaan ja vaikuttimiaan.
Oppineet että oppimattomat, niinhyvin vanhurskaat kuin syntisetkin tunsivat olonsa Hänen läheisyydessään epävarmaksi jopa suorastaan paljastetuksi.
Hän oli Kuningas, paljon ylempänä kaikkia muita.
Ja kykenevä selviämään heidän kavalista juonista.
Hänen kietojansa tunsivat joutuvansa häveten poistumaan paikalta ja se loukkasi heidän ylpeyttään, koska kukaan ei haluaisi tulla paljastetuksi edes itselleen saatikka sitten toisille.
Niinpä kirjanoppineet päättivät raivata Hänet pois tieltä, ja kansan seasta he löysivät useita, jotka samoin tunsivat tulleensa loukatuiksi- nämä he helposti saivat mukaan.
Vääristeltiin Jeesuksen sanoja ja uskoteltiin kansalle, että Jeesus oli pilkannut Jumalaa, uhannut hajoittaa temppelin, rikkonut säädöksiä ja perinnäissääntöjä sekä kiihoittanut kansaa esivaltaa vastaan.
Näin he saivat useampia puolelleen. Kiihtymys siirtyi toisesta toiseen.
Näin kansanjoukko kaiken sen hyvän, minkä Jeesus oli tehnyt, Hänen parantamansa sairaat ja rohkaisemansa surevat, Hänen jakamansa hyvät neuvot ja ajatukset. Kaikki nämä oli kuin poispyyhkäisty.
Jäljellä oli vain pilkkaajien ja kiihoittajien mielikuva.
Lopuksi tähän Nils Bolanderin säkeistöjä, joista kuultaa kansanjoukon suhtautuminen Jeesukseen:
Palmupuun oksia asetettiin
Kun profeetta aasilla ratsasti,
vaatteita tielle levitettiin
Ja voimakas tervehdys kajahti.
Autuas, siunattu olkoon Hän!
Jalkainsa alla kukkiva maa.
Riivaja henget sai häpeähän
Nyt Hän, kuningas kunnian saa.
Kansa huutaa, on huudon aika.
Ääni kiirii ilman sineen:
Hosianna Daavidin poika,
Joka tulee Herran nimeen!
Ihmeinen kuningas! Kunniatie!
Eikö Hän oudosti menettele?
Nähdessään kaupungin, minne tie vie,
puhkeaa itkuun, ei iloitse.
* * * * *
Mitä pahaa Hän on tehnyt?
Ristiinnaulittakoon hänet!
elämäntien selvittänyt.
Ristiinnaulittakoon hänet.
Kansa pedon mielen saa.
Ristiinnaulittakoon hänet!
hän tahtoo temppelin hajoittaa!
Ristiinnaulittakoon hänet!
Vastaukset 5
Vanhimmat
niin kuin tehtiin Jeesukselle niin tehdään Ellen Whitelle. Itse ainakin sain sellaisen käsityksen kirjoituksestasi:
Kirjoitan rehellisesti, jos kirjoitan E.Whitesta niin laitan myös hänen nimensä siihen, ja mites tuo kirjoitus sopisi E. Whiteen en käsitä ollenkaan ajatustasi. Ole hyvä ja selitä, että tajuaisin, mitä ajat takaa?
Matt. 21:46
Ja he olisivat tahtoneet ottaa hänet kiinni,
mutta pelkäsivät kansaa, koska se piti häntä
profeettana.
Juu - lainopettajat pelkäsivät kansaa joak uskoi
Jeesusta. Tänään adventtikansa pelkää johtajiaan,
jotka pitävät Elleniä erehtymättömänä profeettana!!
oli Hän Jesajan kautta.
Jesaja 53
1 Kuka uskoo meidän saarnamme, kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?
2 Hän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa, niinkuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet.
3 Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.
4 Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana,
5 mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.
6 Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme.
7 Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut.
8 Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois, mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli? Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä.
9 Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa.
Jes 52:14 Niinkuin monet kauhistuivat häntä-sillä niin runneltu, ei enää ihmisenkaltainen, oli hänen muotonsa, hänen hahmonsa ei ollut ihmislasten hahmo-
Jeesus:
Joh. 7:19
Mooses antoi teille lain, vai kuinka?
Silti yksikään teistä ei noudata sitä.
Miksi te haluatte tappaa minut?"
[Ap. t. 7:53; Room. 3:9]
Pietari:
Apt 15:10
Miksi te siis nyt uhmaatte Jumalaa ja panette opetuslasten harteille ikeen,
jota eivät meidän isämme emmekä me itse ole jaksaneet kantaa?
[Luuk. 11:46; Gal. 3:10]
JEESUKSEN JA LAKIKULTIN VÄLINEN VIHA
Matt. 23:4
He sitovat kokoon raskaita ja vaikeasti
kannettavia taakkoja ja panevat ne ihmisten
hartioille, mutta itse he eivät tahdo niitä
sormellaankaan liikuttaa.
Matt. 23:27
Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset,
te ulkokullatut, kun te olette valkeiksi
kalkittujen hautojen kaltaisia: ulkoa ne kyllä
näyttävät kauniilta, mutta ovat sisältä täynnä
kuolleitten luita ja kaikkea saastaa!