Apostolien teoissa Paavali ja apostolit saarnasivat synagogissa sapattisin evankeliumia, koska juutalaiset ja jumalaapelkäävät käännynnäiset olivat silloin koolla totutusti ja apostolit jatkoivat tätä traditiota. Sitä paitsi Paavalin periaate oli saarnata evankeliumi joka kaupungissa juutalaisille ensin, ja sapattisin nimenomaan juutalaiset oli helppo tavoittaa synagogassa. Apostolien teoista ilmenee, että Paavali omassa uskonelämässään kunnioitti juutalaista liturgista kalenteria ja perinteitä - hän pyrki helluntaiksi Jerusalemiin (Apt.20:16), rukoili temppelissä, noudatti kultillisia puhtaussääntöjä, toimitti uhreja ja paastosi yms. (Apt.21:21-26;24:17). Juutalaiskristityt pitäytyivät omiin uskonnollisiin ja kansallisiin käytäntöihinsä alkukirkossa, ja siitä seurasikin kitkaa ja opillisia sekä käytännöllisiä konflikteja juutalaiskristittyjen ja pakanakristittyjen välille sekä apostolien keskuudessa (esim. Apt. 11 ja 15 luvut, Gal.1-2 luvut).
Mutta Apostolien teoissa ja apostolien kirjeissä ei tehdä sellaista teologista johtopäätöstä, että pakanakristittyjen pitäisi alkaa noudattaa Mooseksen lain juhlakalenteria ja pyhäpäiviä tai ylipäätään omaksua juutalaisuutta. Apostolisissa kirjeissä, etenkin Paavalin kirjeissä, korostetaan pakanakristittyjen vapautta juutalaisten laista ja tavoista. Kristuksessa ei ole enää juutalaista eikä kreikkalaista, ei miestä eikä naista, vaan kaikissa on Kristus eikä mitään entisiä raja-aitoja ole. Näin ollen Paavalin omaa hurskauselämää ja siihen kuuluvia juutalaisia tapoja ei voida pitää ohjeellisina kristityille, hän noudatti juutalaisia tapoja vain ollessaan juutalaisessa ympäristössä. Paavali halusi olla kaikille kaikkea joustavasti, pakanoiden keskuudessa hän ei tuonut esiin juutalaisia tapoja, vaan eli kuin olisi ilman lakia (1 Kor.9:19-22) sillä hän ei halunnut tehdä mitään esteitä evankeliumille. Ruoka- ja sapattilaki sekä ympärileikkaus olivat juutalaisuuden ominaispiirteitä ja muodostivat esteitä pakanoiden kanssa yhteydessä olemiselle. Paavalin suhde lakiin oli hyvin radikaali ja juutalaisten silmissä (sekä itsensä Mooseksen lain mukaan) se merkitsi itse asiassa luopumista laista, sillä ihmisellä ei ollut oikeutta valita laista joitakin kohtia noudatettavaksi ja sivuuttaa toisia kohtia, eikä myös oikeutta noudattaa lakia vain tietyissä tilanteissa. Paavalilla oli kyllä "Kristuksen laki" (1 Kor.9:21), ja sen lain sisällön hän itse määritteli toisessa yhteydessä niin, että kaikki laki on täytetty lähimmäisen rakkaudessa ja toisten kuormien kantamisessa (Gal.5:14; 6:2).
Kuten Apt.20:7-11 kuvaus osoittaa, alkukristityt alkoivat kokoontua hyvin varhain viikon ensimmäisenä päivänä eli sunnuntaina leipää murtamaan ja opettamaan evankeliumia. "Leivän murtaminen" viittaa yhteisiin rakkauden aterioihin ja ehtoolliseen. Paavali ylipäätään käytti hyväksi mitä tahansa sopivaa paikkaa ja aikaa, kuten Ateenan Areiopagia minä päivänä tahansa evankeliumin julistamiseen.
Apostolien tekojen jälkeen Uusi testamentti vaikenee sapatista eikä kerro mitään sapatin viettämisestä eikä sisällä mitään käskyjä tai opetuksia sapatin vietosta, mikä on sangen merkillepantavaa.
Mutta Apostolien teoissa ja apostolien kirjeissä ei tehdä sellaista teologista johtopäätöstä, että pakanakristittyjen pitäisi alkaa noudattaa Mooseksen lain juhlakalenteria ja pyhäpäiviä tai ylipäätään omaksua juutalaisuutta. Apostolisissa kirjeissä, etenkin Paavalin kirjeissä, korostetaan pakanakristittyjen vapautta juutalaisten laista ja tavoista. Kristuksessa ei ole enää juutalaista eikä kreikkalaista, ei miestä eikä naista, vaan kaikissa on Kristus eikä mitään entisiä raja-aitoja ole. Näin ollen Paavalin omaa hurskauselämää ja siihen kuuluvia juutalaisia tapoja ei voida pitää ohjeellisina kristityille, hän noudatti juutalaisia tapoja vain ollessaan juutalaisessa ympäristössä. Paavali halusi olla kaikille kaikkea joustavasti, pakanoiden keskuudessa hän ei tuonut esiin juutalaisia tapoja, vaan eli kuin olisi ilman lakia (1 Kor.9:19-22) sillä hän ei halunnut tehdä mitään esteitä evankeliumille. Ruoka- ja sapattilaki sekä ympärileikkaus olivat juutalaisuuden ominaispiirteitä ja muodostivat esteitä pakanoiden kanssa yhteydessä olemiselle. Paavalin suhde lakiin oli hyvin radikaali ja juutalaisten silmissä (sekä itsensä Mooseksen lain mukaan) se merkitsi itse asiassa luopumista laista, sillä ihmisellä ei ollut oikeutta valita laista joitakin kohtia noudatettavaksi ja sivuuttaa toisia kohtia, eikä myös oikeutta noudattaa lakia vain tietyissä tilanteissa. Paavalilla oli kyllä "Kristuksen laki" (1 Kor.9:21), ja sen lain sisällön hän itse määritteli toisessa yhteydessä niin, että kaikki laki on täytetty lähimmäisen rakkaudessa ja toisten kuormien kantamisessa (Gal.5:14; 6:2).
Kuten Apt.20:7-11 kuvaus osoittaa, alkukristityt alkoivat kokoontua hyvin varhain viikon ensimmäisenä päivänä eli sunnuntaina leipää murtamaan ja opettamaan evankeliumia. "Leivän murtaminen" viittaa yhteisiin rakkauden aterioihin ja ehtoolliseen. Paavali ylipäätään käytti hyväksi mitä tahansa sopivaa paikkaa ja aikaa, kuten Ateenan Areiopagia minä päivänä tahansa evankeliumin julistamiseen.
Apostolien tekojen jälkeen Uusi testamentti vaikenee sapatista eikä kerro mitään sapatin viettämisestä eikä sisällä mitään käskyjä tai opetuksia sapatin vietosta, mikä on sangen merkillepantavaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
sapatista ja ottavat sunnuntain tilalle pyhäkseen vaikka Raamatussa ei missään sanota muista pyhittää sunnuntai.
syyllisen omiin rikkomuksiinsa.
Paavali todistaa toista laki on Pyhä, vanhurskas ja hyvä.
Antikirstuksia nousi jo Paavalin aikaan, kilpailija ylösnouseelle Vapahtajalle ja nyt tähän alkaan se saa pienet ja suuret kumartamaan... ohitse raamatun nousemaa lepopäivää.