Peruskysymyksiä sapatin pitämisen vaatimusta tarkastellessa on tietysti se, kenelle sapatti on annettu ja kenelle laki säädettiin noudatettavaksi. Pentateukissa - ja Vanhassa Testamentissa muutenkin - korostetaan sitä, että Jahve teki Israelin kansan kanssa liiton, jonka sisältö on Siinailla annettu laki eli Liitonkirja (2 Moos.24:7-8). Lain julistaminen Siinain vuorella alkaa sanoilla (20:2): "Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka johdatin sinut pois Egyptistä, orjuuden maasta".
Liiton kirjan säädöksien vaikutuspiirissä olivat myös ne "muukalaiset" eli toisiin kansoihin kuuluvat ihmiset, jotka olivat tulleet elämään israelilaisten keskuuteen -tai olivat israelilaisten orjina.
Kymmenen käskyn laki säädettiin Jumalan valitulle kansalle, israelilaisille, jotka Jumala oli pelastanut Egyptin orjuudesta. 5 Moos. 5:3 korostaa myös, että laki säädettiin Mooseksen päivinä eläville israelilaisille ja kuinka Jahve ei tehnyt tätä liittoa Egyptistä vapauttamiensa israelilaisten esi-isien kanssa. Eli ei myöskään Aadamim,Nooan tai patriarkkojen kanssa (tämä on päinvastoin kuin adventismin teologiassa väitetään). Kymmenen käskyn laissa 2 Moos.20 puhuteltava "sinä" on siis israelilainen, Israelin kansa - ei ihmiskunta universaalisti.
Sapatti on tämän Jahven ja Egyptistä vapautettujen israelilaisten välisen liiton merkki. Sapatti on nimenomaan Israelin kansalle annettu erityinen merkki heidän ja Jahven välisestä liitosta, Israelilaisten asemasta muista kansoista erottuna valittuna kansana (2 Moos.31:12-18). Sapatti säädettiin israelilaisille ikuiseksi, sukupolvesta toiseen jatkuvaksi velvollisuudeksi, jonka rikkominen rangaistiin kuolemalla.
5 Moos.5:15 korostaa edelleen, kuinka Herra antoi israelilaisille sapatin noudatettavaksi, jotta he muistaisivat orjuutensa Egyptissä, mistä Herra vapautti heidät.
Merkittävä teksti on myös 3 Moos.23. luku israelilaisille säädetyistä juhla-ajoista. Siinä käsketään ilman mitään erotusta "seremoniallisiin väliaikaisiin juhliin" ja "ikuiseen sapattipäivään" Israelin kansaa pitämään ensin sapattia. Sen jälkeen määrätään muista "Herralle omistetuista pyhistä juhlista". Vanhan Testamentin kirjoituksissa israelilaisia muistutetaan muutenkin, että sapatti on Herran heille antama ja ilmoittama erityinen liiton merkki, jota heidän on siksi noudatettava (Hes. 20:10-12; Neh. 9:13-14.).
Vanhan liiton profeetat nuhtelivat vain israelilaisia sapatin rikkomisesta ja sapatin laiminlyömisestä, mutta merkillepantavaa on, että muita kansoja ei koskaan nuhdella eikä tuomita sen takia, että ne eivät pidä sapattia. "Pakanakansojen" rikoksia olivat profeettojen kirjoituksissa epäjumalien palvonta, Israelia vastaan sotiminen ja näiden kansojen ylpeys, ahneus ja korskeus (esim. Hes.28-32 Tyyron ja Egyptin tuomiosta).
5.2 Todiste sapatin yleismaailmallisuutta vastaan
Hyvä käytännön todiste siitä, että sapattia ei ole tarkoitettu vietettäväksi maailmanlaajuisesti löytyy meidän pohjoisilta leveyksiltämme! Napapiiriltä pohjoiseen elävät kansat Suomessa, Kanadassa ja muissa pohjoisissa maissa eivät voisi noudattaa sapattia, koska juutalaisten sapattilaki vaati viettämään sapattia perjantain auringonlaskusta lauantain auringonlaskuun - mutta arktisilla leveyksillä on (leveyspiiristä riippuen tietyn pituinen kausi) joka kesä yötöntä yötä ja joka talvi kaamos, jolloin aurinko ei nouse eikä laske. Esim. Utsjoella ei aurinko laske pariin kuukauteen. Sapatin viettäminen ei siten ole mahdollista kun ei ole auringonlaskuja kesäisin eikä talvikaamoksen aikaan kun aurinko ei nouse eikä laske
Liiton kirjan säädöksien vaikutuspiirissä olivat myös ne "muukalaiset" eli toisiin kansoihin kuuluvat ihmiset, jotka olivat tulleet elämään israelilaisten keskuuteen -tai olivat israelilaisten orjina.
Kymmenen käskyn laki säädettiin Jumalan valitulle kansalle, israelilaisille, jotka Jumala oli pelastanut Egyptin orjuudesta. 5 Moos. 5:3 korostaa myös, että laki säädettiin Mooseksen päivinä eläville israelilaisille ja kuinka Jahve ei tehnyt tätä liittoa Egyptistä vapauttamiensa israelilaisten esi-isien kanssa. Eli ei myöskään Aadamim,Nooan tai patriarkkojen kanssa (tämä on päinvastoin kuin adventismin teologiassa väitetään). Kymmenen käskyn laissa 2 Moos.20 puhuteltava "sinä" on siis israelilainen, Israelin kansa - ei ihmiskunta universaalisti.
Sapatti on tämän Jahven ja Egyptistä vapautettujen israelilaisten välisen liiton merkki. Sapatti on nimenomaan Israelin kansalle annettu erityinen merkki heidän ja Jahven välisestä liitosta, Israelilaisten asemasta muista kansoista erottuna valittuna kansana (2 Moos.31:12-18). Sapatti säädettiin israelilaisille ikuiseksi, sukupolvesta toiseen jatkuvaksi velvollisuudeksi, jonka rikkominen rangaistiin kuolemalla.
5 Moos.5:15 korostaa edelleen, kuinka Herra antoi israelilaisille sapatin noudatettavaksi, jotta he muistaisivat orjuutensa Egyptissä, mistä Herra vapautti heidät.
Merkittävä teksti on myös 3 Moos.23. luku israelilaisille säädetyistä juhla-ajoista. Siinä käsketään ilman mitään erotusta "seremoniallisiin väliaikaisiin juhliin" ja "ikuiseen sapattipäivään" Israelin kansaa pitämään ensin sapattia. Sen jälkeen määrätään muista "Herralle omistetuista pyhistä juhlista". Vanhan Testamentin kirjoituksissa israelilaisia muistutetaan muutenkin, että sapatti on Herran heille antama ja ilmoittama erityinen liiton merkki, jota heidän on siksi noudatettava (Hes. 20:10-12; Neh. 9:13-14.).
Vanhan liiton profeetat nuhtelivat vain israelilaisia sapatin rikkomisesta ja sapatin laiminlyömisestä, mutta merkillepantavaa on, että muita kansoja ei koskaan nuhdella eikä tuomita sen takia, että ne eivät pidä sapattia. "Pakanakansojen" rikoksia olivat profeettojen kirjoituksissa epäjumalien palvonta, Israelia vastaan sotiminen ja näiden kansojen ylpeys, ahneus ja korskeus (esim. Hes.28-32 Tyyron ja Egyptin tuomiosta).
5.2 Todiste sapatin yleismaailmallisuutta vastaan
Hyvä käytännön todiste siitä, että sapattia ei ole tarkoitettu vietettäväksi maailmanlaajuisesti löytyy meidän pohjoisilta leveyksiltämme! Napapiiriltä pohjoiseen elävät kansat Suomessa, Kanadassa ja muissa pohjoisissa maissa eivät voisi noudattaa sapattia, koska juutalaisten sapattilaki vaati viettämään sapattia perjantain auringonlaskusta lauantain auringonlaskuun - mutta arktisilla leveyksillä on (leveyspiiristä riippuen tietyn pituinen kausi) joka kesä yötöntä yötä ja joka talvi kaamos, jolloin aurinko ei nouse eikä laske. Esim. Utsjoella ei aurinko laske pariin kuukauteen. Sapatin viettäminen ei siten ole mahdollista kun ei ole auringonlaskuja kesäisin eikä talvikaamoksen aikaan kun aurinko ei nouse eikä laske
Vastaukset 7
Vanhimmat
seuraa ja kulje auringonlaskun mukaan, vaan meillä sapatti alkaa aina illalla näkyi aurinkoa tai ei, noin klo.18.00 alkaa ilta.
Perjantai on työpäivä iltaan asti, ja lauantai on sapatti.
Israelissa aurinko laskeekin aina illalla.
Aloitusviesti esitti tarkat peerustelut lain saajista. Mikset perustele kantaasi, joka näyttää kumoavan Raamatun opetukset?
Miksi kierrät pois aloituksen puheenaiheesta?
eksytyksen hengen koska sinulla ei ole rakkautta totuuteen voidaksesi pelastua.
Tee parannus ja usko evankeliumi.
Kumoatko Raamatun sanaa?
Sapatti alkaa perjantaina noin klo 18.00 En seuraa aurinkoa sapatin alkamisajan kohtana. Israelissa aurinko laskee aina illalla sinne sopii auringonlasku sapatit.
Töissä perjantaina koko päivä ja lauantai on sapatti näkyi aurinkoa tai ei.
Sapatin rikkoja on se joka lauantaina auringon laskiessa klo 12.00 keskellä päivää menee kauppaan ja aloittaa arkiaskareet, tälläinen sapatin vietto on kumoamista jos mikä.
muukalaisille, jotka tulivat Jumalan kansaksi.
Sapatti on Jumalan kansan merkki.
Pakanat haluvat lepopäivän, mutta ei Jumalan valitsemaa. Oikeasti pakanat suuttuvat, jos heiltä viedään sunnuntai juhlapäivä pois.
Meikein kaikki ovat vihaisia, jos eivät saa työnantajalta vapaa päivää, päiviä, jotkut haluat sen sunnuntain ja toisille kelpaa sitten joku muu päivä ja eivät he välitä raamatusta tipan tippaa, mutta tärkeätä on saada se vapaapäivä.
Vain usko Jeesukseen pelastaa.
Jos uskon johonkin joka ei ole Raamatullista, voin yhtä hyvin uskoa joulupukkiin. Se usko ei pelasta.