Haluaisin sanoa kaikille niille miehille, jotka feikkaavat kokoaan isommaksi kuin oikeasti on, että ei se aina ole herkkua olla ison omaava mies. Koulussa olin kiusattu kullini ison koon takia ja aikuisena huomaan kiusaamisen jättäneen jäljen itseeni. En uskalla olla juuri sitä mitä haluan ja häpeilen naistenkin seurassa isoa kulliani. Toisekseen, juniorina oli vaikeaa saada kullia naisen sisään, kun kummallakaan ei ollut kokemusta seksistä.
Toisin sanoen, olkaa iloisia siitä kullista, joka teillä on. Koolla ei sinänsä ole merkitystä sen enempää kuin sillä onko kumppani vaalea vai tumma!
Rock!
Toisin sanoen, olkaa iloisia siitä kullista, joka teillä on. Koolla ei sinänsä ole merkitystä sen enempää kuin sillä onko kumppani vaalea vai tumma!
Rock!
Vastaukset 9
Vanhimmat
sellaisesta työpaikkatapauksesta kun eräällä työntekijällä oli iso kulli. Tällä työpaikalla oli työntekijöille tapana käydä peseytymässä, siis suihkussa työpäivän jälkeen. Tätä isokullista tiirailtiin ja välillä supistiin siinä määrin, että siitä tuli tälle henkilölle jonkinlainen traumantapainen. Tätä jatkui vuosia ja lähes joka kerta sama juttu. Voi vaan kuvitella miltä tuollainen jatkuva tarkkailtavana olo tuntuu, varsinkin jos kokee sen erittäin epämiellyttävänä.
Kullin koko, oli se iso tai pieni, tai mikä tahansa muu fyysinen poikkeavuus voi olla kantajalleen jonkinmoinen taakka.
Tämä isokullinen tyyppi oli kuitenkin oppinut suhtautumaan asiaan heittämällä tiiraajille vastakommenttia tyyliin. "jahah, tänäänkö se on taas se mulkuntarkastuspäivä" jne.
näkis sen ison elävänä olis käyttöä sille oitis.lahjaksi olet sen saanut lahjaksi antakaa
näin on ja elän moni nainenkin paranee masennuksesta kun antaa kookastakin.sosiaalinen elämä paranee kuitenikin on otettava toisen tarpeet huomioon aina ja kunniottaa sitä
Tuo on ihan oikeasti hyvä vinkki, että pitää olla tyytyväinen siihen mitä on. Lisäys: Jos tuntuu että oma penis on liian pieni varrattuna pornokarjujen vehkeisiin, niin ei kannata alkaa venytellä omaa penistä, vaan kannattaa lopettaa se pornon katsominen, pokesta ei käsittääksen ole ollut hyötyä kuin firmoille jotka sitä tekevät.
sanot tästä tämänkin omistaja laittaa mahtavan pelinsä kaiken kansan katsottavaksi joten ei se nyt ole siitää kiinni koosta.
http://www.amateur-blogs.com/free_galleries/2009/8233/8_7RM0LwYccV.jpg
Siis lapsena eli ennen murrosikää kiusattiin koska se oli huomattavasti muita isompi mutta suureksi pettymyksekseni se ei nyt aikuisena ole kuin ehkä ihan vähän keskiarvoa isompi (17 cm) On elämä niin väärin! Ensin lapsena sai kärsiä siitä mutta sitten tästä kärsimyksestä ei seurannutkaan sitä palkintoa, mikä loogisesti oli odotettavissa. Sitten vielä murrosikä alkoi myöhään ja kun on vielä loppuvuodesta syntynyt niin yläasteikä oli kerrassaan sietämätöntä.
17cm ole vielä edes isokaan, menee keskivertomolona vielä.
17 cm on todellakin käsittämättömän pieni tumppi. Itse näin oikeasti ison kullin omistajana kärsin paljon koosta. Eilenkin kompastuin suihkussa kun astuin kyrvän päälle.
vastaten täytyy vaan sanoa, että kaikki muukin on elämässä mennyt päin helvettiä: suurin osa miespuolisista sukulaisistani on pitkiä ja isoja miehiä, itse olen lyhyt käppänä (172 cm), molemmat isoisänikin olivat huomattavasti pidempiä (180 ja 184 cm). Niin pitkälle kuin tunnen sukupuuta ylöspäin ei kukaan esi-isistä tai äideistä ole tehnyt ruumiillista työtä tai ollut pientilallinen vaan ylempää keskiluokkaa ja suurtilallisia. Itse en ole koskaan ollut oikeissa töissä vaikka ikää on 35, henkisiin töihin ei hummeeti riitä ja ruumiillisiin liian kömpelö. Faijalta ja mutsilta saaduilla viikkorahoilla plus sosiaalietuuksilla pysyn leivän ja oluen syrjässä kiinni. Siihen vielä aika paha päihdeongelma päälle niin ei hyvältä näytä. Ei tämmöinen ole elämisen arvoista elämää ja itsemurha-ajatukset ovatkin jokapäiväinen pakotie ja mahdollisuus päästä pois kaikista murheista mutta tekotapa on vielä mietinnässä. Menee vähän asian vierestä mutta jos edes ois tajuton kalu niin elämässä ois sentään jotain sisältöä, kun ei muutakaan ole ja tuskin tulekaan. Hampaita kiristellen joutuu erilaisissa sukutapahtumissa kuuntelemaan miten niin monella menee niin hyvin, nimitetty joksikin johtajaksi etc. Kai vois olla huonomminkin mutta kun vertailukohteet on mitä on. Sokeiden maassa yksisilmäinen on kuningas ja vastaavasti puulusikka hopeavitriinissä pistää silmään yhtä pahasti kuin hopealusikka porsaan kaukalossa.
kellä menee elämä päin helvettiä. Olen itse 22 vuotias ja mitätön, masentunut luuseri joka ei jaksa opiskella eikä tehdä edes töitä ja kaikki muut suvussani ovat menestyviä ja saavuttaneet jotakin merkittävää elämässä. Lisäksi olen sukuni lyhin mies kautta aikojen (vaivaset 175 cm), isoisät (183 & 185 cm) ja isä jopa 192 cm. Olen niin lyhyt, että jopa monet naiset menevät tästä ohi, naispuoleinen serkkunikin on minua muutaman sentin pidempi. Kaiken kukkuraksi minulle ei ole lyhyenä miehenä siunaantunut edes normaalin kokoista vehjettä vaan jalkovälissä pilkistelee häpeällisen näköinen 12 sentin nysä, jonka takia minut jätti naisenikin, joka oli ainut nainen kehen olen koskaan ollut palavasti rakastunut. Ja ainut nainen kuka on koskaan ollut minusta edes kiinnostunut.. Itsemurhaa olen suunnitellut jo pitempään itsekin, mutta en ole vielä päässyt selvyyteen siitä hirttäydynkö, hyppäänkö junan eteen vai vedänkö kurkun auki. Jos omistasin käsiaseen niin olisin jo hyvin todennäköisesti levittänyt aivoni seinälle epätoivon puuskissani