En tiedä olenko oikealla palstalla, mutta ei kai sen väliä.
Mitä mieltä olette siitä voiko Jumala hylätä lastaan?
Olen rukoillut tuloksetta yksin sekä läheisteni kanssa niin paljon, etten enään jaksa uskoa, että rukoukseni kuulisi joku.
Viimmeisen vuoden on elämäni ollut yhtä hullun myllyä, helvetillistä alamäkeä, turhia, jännittäviä päiviä hetki hetken jälkeen.
Olen voimaton ja neuvoton.
En enään tiedä mitä minun kuuluisi tehdä, että asiat järjestyisivät.
Eikös Jumalan kuulunut rakastaa pyyteettömästi ja antaa synnit anteeksi?
Onko uskoni liian hataralla pohjalla, ettei Jumala halua auttaa ja kuulla minua?
Mitä mieltä olette siitä voiko Jumala hylätä lastaan?
Olen rukoillut tuloksetta yksin sekä läheisteni kanssa niin paljon, etten enään jaksa uskoa, että rukoukseni kuulisi joku.
Viimmeisen vuoden on elämäni ollut yhtä hullun myllyä, helvetillistä alamäkeä, turhia, jännittäviä päiviä hetki hetken jälkeen.
Olen voimaton ja neuvoton.
En enään tiedä mitä minun kuuluisi tehdä, että asiat järjestyisivät.
Eikös Jumalan kuulunut rakastaa pyyteettömästi ja antaa synnit anteeksi?
Onko uskoni liian hataralla pohjalla, ettei Jumala halua auttaa ja kuulla minua?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jos Jumala auttaisi meitä uskomme vahvuuden mukaan, eipä taitaisi montaa autettavaa löytyä.. "Sillä armosta me olemme pelastetut, emme tekojemme kautta, ettei kukaan kerskaisi.."
Koita vaan jaksaa uskoa, että tulee vielä päivä, kun asiat muuttuvat paremmiksi - niin on minullekin tullut. Päivä kerrallaan, se riittää - onhan Jumala Sinua auttanut ja kuullut, ethän muuten olisi nyt siinä, eläen ja hengittäen, kaikesta siitä kuitenkin jotenkuten selvinneenä!
Osaisinpa sanoa enemmän viisaita ja kauniita sanoja avuksesi ja vahvistukseksesi, mutta tyydyn huokaamaan: Auta Herra edelleenkin tätä kärsivää lähimmäistämme..
Lämmöllä ja rakkaudella cherry :-)