Aamu-tv:ssä haastateltu pastori Jaakko Heinimäki on sitten mennyt väsäämään siloitellun version Raamatusta, jossa ei hänen sanojensa mukaan ole asioita joista lasten ei tarvitse vielä tietää, kuten "joukkomurhia, insestiä tai silmitöntä väkivaltaa". Hän jättää ansiokkasti mainitsematta sen, kuka mm. joukkomurhia Raamatussa eniten harrastaa.
Mielipiteitä lasten Raamatusta? Eikö tämä mene jo viimeisen päälle rusinapullauskonnon levittämiseksi, kun annetaan yksipuolista propagandaa alaikäisille?
Mielipiteitä lasten Raamatusta? Eikö tämä mene jo viimeisen päälle rusinapullauskonnon levittämiseksi, kun annetaan yksipuolista propagandaa alaikäisille?
Vastaukset 15
Vanhimmat
raamatussa aloittelijoille on Hesekiel 23. Siinä Herra palastaa, miten kiinnostunut hän on pikku likkojen rinnoista ja hävyistä. Pedofiilin aineksia.
...vasta tänä aamuna pääsin toteamasta että koulussa opetetaan luterilaisten lapsille (huomatkaa, ei luterilaisille vaan luterilaisten!) uskonnost ne mukavat palat, ja vasta rippikouluiässä isketään raamattu käteen ja se karaiseva osuus alkaa siitä. Ensin pitää saada ne uskomaan että se jumala on, ja uskomaan se kyselemättä, sitten vasta voi paljastaa Millaista jumalaa ne on saatu palvomaan.
Uskomatonta, oksettavaa, lapsen luottamuksen hyväksikäyttöä, minusta jo lähestulkoon rikollista. Mutta se on vain minä ja minun mielipiteeni :D
***
Kattelin vähän pöyristyneenä sitä, kuinka oma usko tuntuu sumentavan ihan järkevänoloisen ihmisen tajunnan lähes kokonaan. Se -K80- heitto oli tosin Heinimäeltä ihan hyvä.
Toimittaja oli siinä asiassa ihan nyhverö. Miksei tohtinut kysyä kaikkien mielessä liikkuvaa kysymystä, onko raamatussa tai lasten raamatussa nyt sitten mitään helvetinkään järkeä.
Eikö toimittajan tehtävänä enää olekaan tehdä kysymyksiä, vaan vain mainostaa jotain uutta teosta?
"Toimittaja oli siinä asiassa ihan nyhverö. Miksei tohtinut kysyä kaikkien mielessä liikkuvaa kysymystä, onko raamatussa tai lasten raamatussa nyt sitten mitään helvetinkään järkeä.
Eikö toimittajan tehtävänä enää olekaan tehdä kysymyksiä, vaan vain mainostaa jotain uutta teosta?"
Muutamien kuukausien takaisessa esinahkakeskustelussa Aamu-tv:n vieraana oli uskonnollisten nahkaleikkurien puolustaja ja vastustaja. Haastattelija Tom Kankkonen tjsp. oli silminnähden ärsyyntynyt siitä, miten joku voi vastustaa ympärileikkauksia. Ei esittänyt tiukalla ilmeellä ainuttakaan kysymystä leikkelyitä puolustavalle osapuolelle, mutta sen sijaan suhtautui penseästi niitä kritisoivaan henkilöön.
Suomen televisiosta puuttuu karismaattisia toimittajia, jotka eivät ensisijaisesti mieti sitä, tuleeko vieras enää esiintymään samaan ohjelmaan. No, ehkä se on haamu-tv:n pyrkimys, että ollaan kivoja aamuisin, etenkin jos ollaan samaa mieltä vieraan kanssa.
Toimittaja keskeytti koko ajan sen Lastensuojeluliiton kaverin, jonka nimeä en nyt muista. Tämä islamilainen lääkäri sai ihan rauhassa selittää miten tärkeää on, että poikalapsi liitetään ympärileikkauksella yhteisöön. Ja toimittaja nyökytteli iloisesti.
Minä ainakin pitäisin huolen, että lapseni saa todenmukaisen kuvan Raamatun tarinoista, eikä mitään kiiltokuvaversiota. Kaikilla uskonnoilla pitäisi olla sen verran selkärankaa, etteivät valehtele sisällöstään. Mutta tosiasiassahan uskontoloinen ei halua paljastaa todellista nahkaansa, jotta potentiaalinen isäntäyksilö ei hylkäisi sitä heti kättelyssä. Tämä kirja on siis tavallaan memeettisen viruksen evoluution uusin askel.
haastattelusta. Rusinapullauskismia se juuri on. Ja valehtelua myös.
Itse uskonnollisen kasvatuksen saaneena, nykyisin onneksi ateistina, olen lasten raamattuihin, useampaankin versioon, lapsena tutustunut. Valitettavasti opin lukemaan jo ennen kouluikää ja luin paljon ihan 'oikeaakin' raamattua. Enpä suosittelisi kellekään...
Kyllähän niistä peloista toipuminen on vienyt vuosia. Jos nyt koskaan niistä täysin toivunkaan. Mutta ainakin pystyn elämään pelkojeni kanssa. Ja ikinä en kristinuskoa tule elämääni kaipaamaan.
Että kun nyt fakta on, että uskovaiset vanhemmat kuitenkin lapsilleen sitä uskontoaan siirtävät, niin on se sentään inhimillisempää tehdä se sensuroiden kuin antaa tiedoksi kaikki, kuten itse sain. Ei lasten harteille ihan kaikkea tarvitsisi sysätä... Tietysti henkilökohtaisesti toivoisin, että lapset saisivat elää oikeasti onnellista lapsuutta ilman tuollaisia uskomuksia, mutta se nyt on utopiaa...
Toisaalta minua kummastuttaa se, että väkivallan esittäminen lapsille on ok, kun kyseessä on uskonnollinen kasvatus. Muistan järkyttyneeni alle 10-vuotiaana kun katselin pitäjämme vanhassa kirkossa roikkuvaa krusifiksia, missä Jesse kituvan näköisenä roikkui ristillä verta käsistä ja jaloista vuolaasti valuen. En voinut käsittää, miksi oli niin ehdoton ei-ei kaikessa muussa väkivallan katsomisessa mutta nämä jeesusjutut olivat yhtäkkiä ok.
Toisaalta en haluaisi että asioista annetaan liian siloiteltua kuvaa..edes lapsille, jotka ovat helposti vaikutteiden vietävänä. Minäkin olin päiväkodissa ja ala-asteella joissa kerrottiin nämä uskisjutut melko suoraan kaunistelematta, ja se oli yksi syy miksi aloin suhtautua kriittisesti krisselismin oksettavaan jumalaan, naurettavaan satuun ja kaikkiin niihin aikuisiin, jotka näyttivät purematta nielleen kaikki koukut.
Omat kokemukseni vain puoltavat sitä, että pidän kuitenkin pienempänä pahana sitä siloittelua. Minä kun sain oikein rautaisannoksen kristinuskon julmuutta - ja vieläkin tunnen kuvotusta, kun joku tulee minulle paasaamaan rakkauden uskonnosta. Tekeepi mieli silloin kysyä, oletko lainkaan siihen uskontoosi perehtynyt. Koska ne samat asiat, jotka tuntuivat kamalilta lapsen mielessä kauan sitten, ovat edelleen niitä, joita kukaan uskovainen ei kiellä...
Enkä muuten vieläkään ymmärrä esim. sitä, miten uskovainen niin onnessaan iloitsee siitä oletetusta ikielostaan paratiisissaan - "tietäen", että moni hänelle rakas ihminen tulee kitumaan kauheissa tuskissa ikuisesti.
pakostikin tulee mieleeni tuntuma, että ateisti on jo n. 10 vuotiaana määrätynlainen ihminen, ilman mitään pyhyyden tai synnin kokemusta vaille jäänyt. Mistä muuten tulee tällainen ikäkysymys, kuin 10 v., jolloin noin järkyttynyt mukamas olit. En jaksa uskoa, että olisit siihen asti ollut kaikesta mitään tietämätön. Johan lapsen uteliaisuus panee hänet kyselemään, kuuntelemaan kertomuksia Jeesuksen elämästä, (yhtä paljon myös satuja hän rakastaa). Lapsi kokee hyvin todellisena Jeesuksen ristinkokemuksen, mutta hän osaa yhdistellä siihen paljon kaikkea muutakin todellisuutta, häntä itseään ja koko maailmaa koskevaa. Jo 10 v. voi sanoa "Minun tähteni, minun tähteni on Jeesus kuollut..."
Olisiko niin, että vanhempasi eivät antaneet sinulle minkäänlaista tietoa ristinkuolemasta, luulisi tapahtumasta ainakin koulussa puhutun. Minusta normaalisti tunne-elämältään kehittynyt ihminen luonnostaan asettuu syyllisen paikalle, eikä koe sovituskuolemaa kokemallasi tavalla.
No, voi, tapani mukaan luin vain ensimmäisen kappaleen kirjoituksestasi ja tuo ikäkysymys saisikin jäädä ihan sivuun.
Jälleen menen asiassa toisenlaiseen ajattelutapaan, kun on kysymys pienestä lapsesta.
Lasta pitää suojella, mutta häntä ei saa pitää häntä itseään koskevissa asioissa tietämättömänä. Se, kuinka omat vanhemmat tai alaluokkien opettajat osaavat maailmanhistorian tärkeimmän asian kertoa, se on jo hengellinen lahja. Lapsen edessä on aina oltava nöyrä ja rehellinen.
Miten sitten kasvavat ateistiset lapset? Minusta on todella suuri virhe, jos lapselle pakosta tyrkytetään asioita, joita hän ei osaa ottaa vastaan ja niitä käsitellä, ( omaa uskoa esm.)toisaalta on yhtä väärin lasta kohtaan, jos jätetään kaikki kertomatta. Pahinta on siirtää omaa pilkallista otetta lapseen, se kun kertautuu kaikessa muussakin elämässä, eikä todella koidu lapsen parhaaksi.
Miten erilaista lapsuus onkaan maaseudulla, pienemmissä yhteisöissä, kun ei tarvitse olla maailmoja kumoava tietäjä, joka kertoisi lapselle pelkkää saippuaoopperaa.
ja helvetistä.
Minusta ne alkavat jo täällä maan päällä. Siksi ilo siitä, kun on oppinut jotain todellisesta rakkaudesta, joka lähtee Jumalasta, voi epäuskossa olevalle tehdä vatsan löysäksi. Kuvaasi helvetistäkään en osaa ajatella noin, minusta moni ihminen eläessään erossa Jumalasta jo täällä maan päällä on varsinaisesti helvetissä, koska häntä vainoavat monenlaiset epäuskon, pilkallisen elämän, kirkon vihaamisen ym. elämää rajoittavat tekijät. Hän elää pelossa tulla "julki-ilmi" ja hänen lapsillaan on siksi vaikeaa koulussa ja kaveripiirissä.
Kukaan, joka rakastaa läheisiään, ei voi eikä tahdo heille iankaikkista eroa Jumalasta. Vielä tuonelassakin Jeesus rukoilee heidän puolestaan, jotka luopuivat hänestä. Siinä on rakkaus.
Koska 2 ensimmäistä kappalettasi oli ilmeisesti vain reagointiasi ennekuin olit lukenut koko tekstini, niin kommentoin vain tätä lausetta: "Jo 10 v. voi sanoa "Minun tähteni, minun tähteni on Jeesus kuollut..." "
Jos lapsi noin sanoo, ne ajatukset on tungettu häneen väkisin, eikä lapsi oikeasti käsitä kokonaisuutta. Lapsen tulisi pystyä sanomaan hyveitä muistakin jumalista, mutta ei taida olla niin? Et kai ole automaattisesti indoktrinoimassa pientä lasta johonkin tiettyyn uskoon?
"Minusta on todella suuri virhe, jos lapselle pakosta tyrkytetään asioita, joita hän ei osaa ottaa vastaan ja niitä käsitellä, ( omaa uskoa esm.)toisaalta on yhtä väärin lasta kohtaan, jos jätetään kaikki kertomatta."
Fysiikkaa aletaan opettaa vasta yläasteella, samoin kemiaa ja montia muitakin elämän ymmärtämisen kannalta perustavia oppiaineita. Miksi siis uskonto pitäisi säilyttää pienimpien lasten opetussuunnitelmassa? Liian usein näkee typerän lausuman uskisten suusta: "lapsella on oikeus uskoon", kun halutaan puoltaa jonkin tietyn uskon jumalkuvaa. Ei siinä lasten oikeuksia loukata, jos heille ei opeteta totena aikuisten satuja.
Jaa pitääkin tästä lähteä banderollein barrikadeille: LAPSILLA ON OIKEUS FYSIIKKAANSA JA KEMIAANSA!
selvästihän se lopputulos raamatusta ilmi tulee. Osa elää kuolemansa jälkeen ikieuforiassa, osa ikikärsimyksessä.
Vaikka asian miten kauniisti itselleen pyrkisi selittämään ja vaikka päättäisi että ne ovat taivas ja helvetti jo maan päällä jne. Mutta jos raamatun mukaan uskoo niin tuomionpäivähän se koittaa - ja hyvin moni uskovainen uskoo. Kokien silti onnea siitä omasta pelastumisestaan huolimatta joidenkin oletetusta ikuisesta kärsimyksestä - ilmeisesti edes kyseenalaistamatta sitä, tekikö tuo rakas ihminen niin järkyttävän väärin että ansaitsee tuollaisen ikuisuuden.
Eikä tässä nyt ole siitä kysekään, ettäkö joku tahtoisi rakkaalleen sen kohtalon. Moni kuitenkin uskoo rakkaansa sen kohtalon saavan mutta puhuu silti rakkauden uskonnosta ja ikuisesta onnestaan siellä taivaspaikallaan. Siinä on rakkaus.
lapsillesi kaikkea, vai, miksi olet Heinimäen kirjasta suruissasi? Valitan, en ole lukenut teosta ja tuskin luenkaan, mutta jos sen kustantaja on esm. Lasten Keskus, luotan teokseen. Pitänee katsoa, tämäkin asia, ennen kuin tulee aukomaan tänne "päätään".
Mitä itse panisit lapsesi pullaan, sinappikaasuako?
Anteeksi, taisi tulla ruma ilmaus. Nyt menen tutustumaan varsinaiseen asiaan.