Keskellä Helsinkiä seisoo yhä verisen valkokenraalin, suomalaisten tappajan ja tapattajan, korkea-aatelisen kreivi Mannerheimin mahtipontinen ratsastajapatsas kuin kaikkia ihmisyyden perusarvoja pilkaten. Miksi annamme sen häpäistä itseämme vielä näinkin monta vuotta feodaalisen aatelisvallan ja fasistisen militarismin murskaamisen jälkeenkin? Miksi haluamme pitää kiinni häpeästämme? Mikä meitä suomalaisia oikein vaivaa?
Vuonna 1918 Suomessa yritettiin ensi kertaa murtaa vanha riistojärjestelmä ja siirtyä demokraattiseen sosialismiin. Aika oli kypsä edistykselle, koska tsaristinen pakkovaltio ja Venäjän kukistunut yläluokka ei enää ollut suomalaisten porvarien turvana. Kansa nousi, niin kuin se aina nousee, uudelleen ja uudelleen, työn, leivän ja oikeuksiensa puolesta, vaikka se kukistettaisiin kuinka monta kertaa tahansa. Vapaus tai kuolema - tuo tunnus ei vanhene koskaan. Eivätkä vuoden 1918 uhrit olleet turhia. Vaikka porvaristomme kutsuikin ruotsalaiset palkkasotilaat ja saksalaiset siirtomaajoukot Suomeen hukuttamaan köyhäillistön - eli suomalaisten enemmistön - kansannousun vereen, luokkavoiman päättäväinen näyttö keväällä 1918 pakotti porvarit lopulta suostumaan maareformiin ja muihin uudistuksiin. Riistäjiltä ei koskaan saada mitään ilmaiseksi.
Ensi kuussa pidetään joidenkin satojen metrien päässä verimarskin patsaasta Maailma Kylässä -festivaali, joka juhlistaa täsmälleen päinvastaisia arvoja kuin ne joita Mannerheimin patsas ja Mannerheim henkilönä edustaa. Toivotan kaikki tervetulleiksi maailmanrauhan, kansojen välisen solidaarisuuden ja imperialismin vastustamisen juhlaan, erityisesti ne, jotka vielä riippuvat kiinni niissä synkissä, sosiaaliselle oikeudenmukaisuudelle ja kansojen rauhantahdolle vihamielisissä epäarvoissa, joiden symboli on Mannerheim. Symboli, joka meidän tulee murskata ja kaataa.
http://www.maailmakylassa.fi/
Vuonna 1918 Suomessa yritettiin ensi kertaa murtaa vanha riistojärjestelmä ja siirtyä demokraattiseen sosialismiin. Aika oli kypsä edistykselle, koska tsaristinen pakkovaltio ja Venäjän kukistunut yläluokka ei enää ollut suomalaisten porvarien turvana. Kansa nousi, niin kuin se aina nousee, uudelleen ja uudelleen, työn, leivän ja oikeuksiensa puolesta, vaikka se kukistettaisiin kuinka monta kertaa tahansa. Vapaus tai kuolema - tuo tunnus ei vanhene koskaan. Eivätkä vuoden 1918 uhrit olleet turhia. Vaikka porvaristomme kutsuikin ruotsalaiset palkkasotilaat ja saksalaiset siirtomaajoukot Suomeen hukuttamaan köyhäillistön - eli suomalaisten enemmistön - kansannousun vereen, luokkavoiman päättäväinen näyttö keväällä 1918 pakotti porvarit lopulta suostumaan maareformiin ja muihin uudistuksiin. Riistäjiltä ei koskaan saada mitään ilmaiseksi.
Ensi kuussa pidetään joidenkin satojen metrien päässä verimarskin patsaasta Maailma Kylässä -festivaali, joka juhlistaa täsmälleen päinvastaisia arvoja kuin ne joita Mannerheimin patsas ja Mannerheim henkilönä edustaa. Toivotan kaikki tervetulleiksi maailmanrauhan, kansojen välisen solidaarisuuden ja imperialismin vastustamisen juhlaan, erityisesti ne, jotka vielä riippuvat kiinni niissä synkissä, sosiaaliselle oikeudenmukaisuudelle ja kansojen rauhantahdolle vihamielisissä epäarvoissa, joiden symboli on Mannerheim. Symboli, joka meidän tulee murskata ja kaataa.
http://www.maailmakylassa.fi/
Vastaukset 16
Vanhimmat
hävisivät!
Ken leikkiin ryhtyyn, se leikin kestänköön!
Toivottavasti verhimoiset pikku stallarit eivät kokonaan pilaa Maailma Kylässä -festivaalia. On surku, jos ao. festivaalien järjestäjät eivät ymmärrä kommarimyyrien aiheuttamaa tuhoa jo historiasta. Moni hyvää tarkoittava järjestö kaapattiin totalitarismin äänitorveksi. :(
Monet vanhemmista on menetetty, mutta nuorison ajatuksiin, arvoihin ja asenteisiin voimme vaikuttaa - ja vaikutammekin jo.
"Sinun lapsesi eivät ole
sinun lapsiasi,
he ovat itsensä
kaipaavan elämän
tyttäriä ja poikia.
He tulevat sinun kauttasi
ja vaikka he ovat
sinun luonasi,
he eivät kuulu sinulle."
tehän alatte kuulostamaan jo aivan meikäläisiltä! Hurraa Bembööle!! Kylläpä meitä vaikuttajia jo alkaakin olemaan tungokseksi asti yhdelle palstalle.
Lapset ja nuoret kasvatettiin kuuliaisiksi neuvostoalamaisiksi, jotka olivat Isä-Stalinin käskystä valmiina mihin hirmutöihin tahansa. Perinnettä jatkaa rauhanrintama. Se uskoo edelleen Staliniin.
Tulevaisuus on riistettyjen eikä riistäjien.
"Lenin, Martin, Fidel Castro/he meille tietä näyttävät/niin myöskin Amerikka nouseva/joka kamppailee vapaudestaan"
yli maapallon. Kuolikohan siinä noin 50 miljoonaa tai sinne päin?
Baltiasta Stalin poisti rajat ja yritti sitä Suomessakin, mutta eipä onnistunut. Rauhanrintama ei olltu riittävän luja, vaikka siinä oli yli 10 miljoonaa miestä ja maailman vahvin aseteollisuus.
Lenin loi verisen sortojärjestelmän malliksi maailman rauhanrintamille. Siitä vaan töihin.Castrokin pystyi luomaan pysyvän nälänhädän trooppiselle saarelle.Siihen tarvitaan todellista solidaarisuutta.
On teillä raukoilla vielä töitä.
Maailman rauha järkkyi pahoin saadessaan tervaa ja höyheniä...
Helsingin Hakaniemessä sijaitseva
Maailmanrauha-patsas tervattiin ja höyhennettiin 10.10.1991
http://www.freewebs.com/maailmanrauhapatsas/miksi/index.htm
http://www.freewebs.com/maailmanrauhapatsas/images/index.htm
Tässä aina ahkera, YLEn johtajana nykyisin paremminkin tunnettu, Mikael Junger suorittamassa isänmaallista velvollisuuttaan:
http://www.freewebs.com/maailmanrauhapatsas/images/kuvat/7.jpg
ratsastajapatsas sovi nykyaikaiseen elämänmenoon. Se edustaa sellaisia arvoja, joita ei kenenkään pitäisi kannattaa, eikä edistää. Ne arvot ovat erittäin militaristisia.
Marskin patsas on kummajainen, josta pitäisi päästä jo eroon. Se on jakanut kansaa koko olemassolonsa ajan. Patsas edustaa henkilöpalvontaa neukkulan malliin ja ummehtunutta stalinistista henkeä.
Mikkelissähän siirrettiin Marskin patsas hieman sivummalle alkuperäiseltä paikaltaan, mutta oikeasti se olisi pitänyt romuttaa kokonaan.
Suomen itsenäisyys on ennen muuta Leninin ja bolshevikkien ansiota, joten mieluummin Mannerheimin monumentin tilalle vaikka Leninin patsas, jonka pystyttämistä Helsinkiin suomalainen sivistyneistö - joka onneksi on lukenut historiankirjansa, toisin kuin tämän palstan kansalliskiihkoiset ja russofobiset oikeistolaiset - jokin aika sitten ehdottikin.
lainkaan. Kaikki vaan raikotaan pois.
Tämä henkilöpalvonta on mennyt aivan mahdottomuuksiin. Annetaan niiden historian henkilöiden olla historian lehdillä. Sieltä saa jokainen katsella heitä omasta näkövinkkelistään.
naapurissa on jo kaadettukin. Niitä saa nyt edullisesti. Sinne vaan ostoksille, rauhanrintama.
Muistosanoissaan Stalinin kuoleman johdosta pääministeri Kekkonen muistutti Stalinin olleen aina suuri Suomen ystävä. Mielestäni olikin korrektia kiittää miestä joka armosta jätti Suomen miehittämättä 1944.
tarvittaessa. Kyllä Stalin yritti tosissaan Suomen miehittämistä sekä 1939 että 1944, mutta tiellä oli Mannerheim armeijoineen. Sinne jäi Stalin kansanvankiloineen heikompia kiusaamaan.
Ratsastajapatsas kuvaa Marskin urhoollista taistelua venäjän kansan rinnalla saksalaisia vastaan vuosina 14-18.
Muutenkin tämä on juuri niin väsyneen 1970-lukulaista settiä kuin olla ja voi. Mistään uudesta, tuoreesta tai vaihtoehtoisesta näkemyksestä ei voi puhua, vain katkeruudesta.
Vanhoja vasemmistojääriä vain vituttaa suunnattomasti, että Suomi on, osin Mannerheimin ansiosta, onnistunut pysymään vapaana ja demokraattisena maana.