Kuten ehkä jotkin aktiivipalstalaiset ovat huomanneet, niin minä en ole ollut "hengessä" enää vähään aikaan. Johtuu käänteisesti eksponentiaalisesta viinan juonnin määrästä. No tänään tuo suunta on taas korjattu ja ollaan kovasti hengessä....
Mutta tätä ei pidä kääntää mitenkään negatiiviseksi asiaksi mormonien suhteen: kännissähän nimittäin kerrotaan sisimpiä ja henkilökohtaisimpia asioita. Minun sisimmässäni on kaipuu takaisin MAP-kirkon turvalliseen ja tuttuun ympäristöön. Melkein tulee tippa linssiin kun ajattelen lapsuuteni turvallisia ja rakastettavia muistoja kirkon aktiviteeteistä. Vaikken usko MAP-oppeihin, niin minulla on hirmuinen halu ja tarve niihin tuttuihin ja turvallisiin kuvioihin. Muistan joskus 70-luvulla, kun vietimme talvella srk:n nuorten kesken yön ulkosalla luonnossa, havujen keskellä ja kerroimme toisillemme kummitusjuttuja yms. Voiko olla parempaa ja rakastettavampaa yhteishenkeä? saisinpa ne ajat takaisin....
Mutta elämäon nykyään tätä ainaista rahan, lainojen ja epävarmuuden kanssa pelaamista. Mitähän Jeesus ajatteli sanoessaan, että olkaa huolettomat kuin taivaan linnut - turha huolehtia elinkeinosta tms. Halusiko Jeesus, että "seuraajat" asuvat yhteiskunnan kustannuksella kaupungin vuokrataloissa? Tältä osin Jeesuksen opetukset eivät sovellut nykyaikaan: nykyään on pakko stresata toimeentulosta, jos ei halua elää yhteiskunnan elätettävänä. Mahtoiko Jeesus kuitenkin olla kommunisti? Saattaisin nykyään taipua ajattelemaan näin, nimittäin tämä nykyinen yhteiskuntajärjestys ja markkinatalous ei elä enää kovin pitkää aikaa. Se loppuu viimeistään siinä vaiheessa kun kiinalaiset maalaiset pääsevät kapitalistin makuun: siihen se loppuu!
Mutta mikä tässä elämässä on tärkeää? Loppuviimein tärkeää taitaa olla vain lisääntyminen ja evoluutioon osallistuminen. Näin ollen Joseph Smithin moniavioisuus saattaa olla hyvinkin "luonnollinen asia", vaikkei se tääs konseptissa oikein sovi uskonnollisen- ja eettisen ajattelun skooppiin.
Nauttikaa elämästä niin kauan kuin ehditte, aika ajaa nimittäin "pirun" nopeasti ohi. Jokainen aikuinen ihminen tietää mikä on arvokasta, se on sitä mitä muistellaan vielä vanhana ja arvostetaan. Siihen ei liity mitään markkinavoimien aallot eikä muotisuuntaukset. Se on se mikä on ihmiselle arvokkainta, eli läheisyys, rakkaus ja yhteishenki. Jos tunnistat jonkin suuntauksen, joka on tätä kolminaisuutta vastaan, niin pyyhi siihen perseesi, se on sille parasta. Näin saarnaa tänään exmormoni, mutta maailmaa ja maailmankaikkeutta kokenut IHMINEN.
Mutta tätä ei pidä kääntää mitenkään negatiiviseksi asiaksi mormonien suhteen: kännissähän nimittäin kerrotaan sisimpiä ja henkilökohtaisimpia asioita. Minun sisimmässäni on kaipuu takaisin MAP-kirkon turvalliseen ja tuttuun ympäristöön. Melkein tulee tippa linssiin kun ajattelen lapsuuteni turvallisia ja rakastettavia muistoja kirkon aktiviteeteistä. Vaikken usko MAP-oppeihin, niin minulla on hirmuinen halu ja tarve niihin tuttuihin ja turvallisiin kuvioihin. Muistan joskus 70-luvulla, kun vietimme talvella srk:n nuorten kesken yön ulkosalla luonnossa, havujen keskellä ja kerroimme toisillemme kummitusjuttuja yms. Voiko olla parempaa ja rakastettavampaa yhteishenkeä? saisinpa ne ajat takaisin....
Mutta elämäon nykyään tätä ainaista rahan, lainojen ja epävarmuuden kanssa pelaamista. Mitähän Jeesus ajatteli sanoessaan, että olkaa huolettomat kuin taivaan linnut - turha huolehtia elinkeinosta tms. Halusiko Jeesus, että "seuraajat" asuvat yhteiskunnan kustannuksella kaupungin vuokrataloissa? Tältä osin Jeesuksen opetukset eivät sovellut nykyaikaan: nykyään on pakko stresata toimeentulosta, jos ei halua elää yhteiskunnan elätettävänä. Mahtoiko Jeesus kuitenkin olla kommunisti? Saattaisin nykyään taipua ajattelemaan näin, nimittäin tämä nykyinen yhteiskuntajärjestys ja markkinatalous ei elä enää kovin pitkää aikaa. Se loppuu viimeistään siinä vaiheessa kun kiinalaiset maalaiset pääsevät kapitalistin makuun: siihen se loppuu!
Mutta mikä tässä elämässä on tärkeää? Loppuviimein tärkeää taitaa olla vain lisääntyminen ja evoluutioon osallistuminen. Näin ollen Joseph Smithin moniavioisuus saattaa olla hyvinkin "luonnollinen asia", vaikkei se tääs konseptissa oikein sovi uskonnollisen- ja eettisen ajattelun skooppiin.
Nauttikaa elämästä niin kauan kuin ehditte, aika ajaa nimittäin "pirun" nopeasti ohi. Jokainen aikuinen ihminen tietää mikä on arvokasta, se on sitä mitä muistellaan vielä vanhana ja arvostetaan. Siihen ei liity mitään markkinavoimien aallot eikä muotisuuntaukset. Se on se mikä on ihmiselle arvokkainta, eli läheisyys, rakkaus ja yhteishenki. Jos tunnistat jonkin suuntauksen, joka on tätä kolminaisuutta vastaan, niin pyyhi siihen perseesi, se on sille parasta. Näin saarnaa tänään exmormoni, mutta maailmaa ja maailmankaikkeutta kokenut IHMINEN.
Vastaukset 25
Vanhimmat
eipä taida taaskaan tulla vastauksia rehelliseen viestiin....
uskovaiset pakkaa vastaamaan vaan puolueellisiin viesteihin...
liene turha toivoa asiallista näkemystä, oli kysymys tai asia mikä tahansa ...
Uskosi on heikko; on se monilla muillakin, mutta kun olemme mukana toiminnassa, saamme voimaa toteuttaa sitä, minkä heikkoudesta huolimatta tunnemme todeksi. Arvelen, ettet ole niin kaukana opeistamme kuin ajattelet olevasi. Tietenkin on asioita, joita emme tiedä täysin, mutta uskolla niistä selvitään, kun myöntää omat rajansa.
Muistatko vertauksen tikkukimpusta? - Yksi tikku katkeaa helposti, mutta parinkymmenen tikun nippua on jo kovin vaikea käsivoimin katkaista. Tule taas mukaan toimintaan!
...krapuli?
Itse taidan nautiskella tänään pullon hyvää Bordeauxia lammaspaistin kera.
Taistelet alkoholismin kanssa. Siitä taistelusta voi selvitä voittajana. Taistelu on siitä hankala, että addiktiota vastaan taistelu tehdään usein sisuttamalla. Se nostaa adrenaliinia, mutta samalla tuntuu kuin samalla kasvaisi himo. Mitä enemmän sisuttaa, sitä enemmän himottaa. Siksi lopulta ei enää kestä ja ratkeaa. Ylpeys saa jälleen kerran kolauksen, mutta juuri sen huomaaminen on avain voittoon.
Luovuttamalla omavoimaisuuden ja elämällä päivä kerrallaan, huomaat miten sinulla on voimaa jaksaa 'tämä päivä'. Sen jaksaa, vaikka sekin voi aluksi verottaa kaikki voimat. Ajan myötä olosi helpottuu ja voimaa jää muuhunkin elämiseen. Tunnista silti tunteesi, kiusauksia tulee vielä. Jos huomaat itsessäsi miten välttämättä haluta saunakaljan mutta toisaalta voisit helposti jättää saunan väliin, niin jätä. Jätä samoin kaikki tilanteet joissa alkoholilla läträäminen kuuluisi asiaan, jos voit.
Minä uskon Kristukseen, voittajaan. Uskon myös, että saamme olla voittajia hänen kanssaan. Toivon sinunkin voittavan. Saat tulitukea eli rukoilen puolestasi.
Jos kirkossa olo teki sinut onnelliseksi, mikset mene takaisin toimintaan? Uskon että kaikilla on vielä toivoa. Itse olen tavannut lähetyssaarnaajia nyt kuukauden, ja minulla on todella hyvä mieli. Eilen jotenkin havahduin siihen, että näen kaiken taas selkeästi. Kun en ollut kirkon kanssa tekemisissä, elämäni oli kurjaa. En häpeä myöntää sitä.
Et häpeä myöntää? ET HÄPEÄ MYÖNTÄÄ??
Mikä uskonmittari onnellisuus muka on? Ei se mittaa muuta kuin onnellisuuttasi. Hörhöasenne pois ja joutuin! Jos onnellisuus kertoisi uskon oikeellisuudesta, niin Lasarus olisi mennyt helvettiin ja rikas mies taivaaseen.
sitten yhtä kärsimystä ja onnetonta kitumista?
Silloinko usko on todellista?
Uskosta saa iloa joka vaikuttaa koko elämään,
näin ainakin itse olen kokenut.
Mielestäni se, että evankeliumi tuo iloa elämään on kyllä aika hyvä merkki sen jumalallisesta lähteestä. Tietysti moni asia voi tehdä ihmisen onnelliseksi.
Jumalan rakkaus tuo onnea ihmisen elämään. Vai rohkenetko olla eri mieltä?
Tunnetko sinä olosi todella kurjaksi omassa uskossasi?
Minä olen kritisoinut mormonismia ja esittänyt perusteet. En ole mennyt henkilökohtaiselle tasolle ellen totea kuinka joku valehtelee. Silloinkin olen esittänyt mikä se valhe oli. Älä siis vie keskustelua minun onnellisuuteen tai onnettomuuteen. Voit kyllä miettiä Kristusta ja sitä kuinka onnellinen hän oli. Voit myös muistaa tätä:
Joh. 13:16
Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei ole palvelija herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi.
Joh. 15:20
Muistakaa se sana, jonka minä teille sanoin: 'Ei ole palvelija herraansa suurempi'. Jos he ovat minua vainonneet, niin he teitäkin vainoavat; jos he ovat ottaneet vaarin minun sanastani, niin he ottavat vaarin teidänkin sanastanne.
Voin siis hyvin sanoa etten mitenkään erityisemmin nauti siitä kun tuon kristillisyyden perimmäistä sanomaa, jos vastaanotto on tämä mitä täällä näkyy. Jatkuvasti yritätte vain saada otteen persoonastani ja syyttää sitä. Asian sivuutatte. Keskittykää siihen!
Sodoman ja Gomorran väki saattoi olla hyvinkin onnellista. Mormonismin alkuseurakunta on yhtä jumalaista kuin sikäläinen väki, ehkäpä yhtä onnellisiakin.
En voi auttaa sinua. Yritin kyllä.
on onnellisempi ilman "apuasi", olemme iloinemme ja suruinemme tavallisia ihmisiä, onneksi meillä on kirkko joka tukee meitä elämämme taipaleella.
Ja koska kirkkomme ei ole mikä tahansa kirkko, tuo se iloa ja lohtua tavalla jonka vain Jeesuksen Kristuksen palautettu kirkko voi tuoda.
Muuten tuo vertauksesi sodomasta ja gomorrasta oli typerintä mitä olet kirjoittanut.
Tyhmistä jutuistasi huolimatta olet tervetullut tutustumaan kirkkoomme, me emme hylkää :-)
kritisoin sinua ja mitä uskoa sitten esitätkin.
Tuosta vastauksestasi sai kyllä sen käsityksen ettei kirkossa voisi tuntea iloa ja onnellisuutta, kummallinen oppi sinulla on..
Sodoma ja Gomorra on esimerkki synnin täyteydestä. Mormonin kirjassa Alma nuorempi opetti poikaansa pois synnin tieltä ja sanoi "jumalattomuus ei ole koskaan ollut onnea". En tiedä ketään, joka synnissä voisi olla onnellinen. Kestävää onnea voi tuoda vain puhdas omatunto ja sopusointu lähimmäisten kanssa. Vaikka meillä olisi koettelemuksia elämässämme, niin sen ei tarvitse merkitä, ettemmekö voisi olla uskomme kautta silti onnellisia. Tieto Kristuksen pelastavasta sovituksesta ja iankaikkisen elämän mahdollisuudesta on enemmän kuin mikään maallinen ja ajallinen onnen tai hyvänolon tunne. Kun opimme tietämään mahdollisuutemme tuonpuoleisessa elämässä tuo se varmuutta ja luottamusta tulevaisuuteemme ja vähentää mm.kuoleman pelkoa.
"Tuosta vastauksestasi sai kyllä sen käsityksen ettei kirkossa voisi tuntea iloa ja onnellisuutta"
En ole niin kirjoittanut enkä kirjoita. Lue mieluiten se mitä kirjoitan äläkä tee epämääräisiä ja asiaankuulumattomia tulkintoja. Tämä palsta ei ole minusta, vaan mormonismista.
Ihminen saa tuntea iloa, autuutta, tyydytystä, olla hyvillään ja riemuita yms. mutta nämä eivät ole pelastustodisteita. Se oli asia, ei muu. Raamattuviitteet vahvistivat kirjoittamani, älä sinä sitä oppia moiti.
Moititko?
aikaisemmin ja vastaa sitten.Elät houremaailmassa!"Mieti ketä kritisoit" oletko siis nostanut itsesi muiden yläpuolelle? Et ole oikea kristitty, vaan kristityn irvikuva,opettele sinäkin uskomaan vain Jumalan sanaan, elä ihmisoppeihin!
Olet kyllä kritisoinut, mutta sille kritiikille ei ole perusteita...
"En ole mennyt henkilökohtaiselle tasolle ellen totea kuinka joku valehtelee."
Valitettavasti sinä et edes tiedä kuka valehtelee... Keksit vaan senkin omasta päästäsi. Se että joku on eri mieltä kanssasi, ei ttarkoita sitä että ko. henkilö valehtelee, eikä se että sinä olet väärässä tarkoita sittä että se henkilö joka sinun juttusi korjaa, valehetelee...
"Älä siis vie keskustelua minun onnellisuuteen tai onnettomuuteen."
Aika onneton sinä olet kun pitää mormonismia haukkua täydeltä laidalta... Ja ilman perusteluita. Voit kyllä KUVITELLA että olet perustellut asiasi, mutta sekään ei tarkoita sitä että niin olet tehnyt.
"Voit kyllä miettiä Kristusta ja sitä kuinka onnellinen hän oli."
AIVAN. Ja miten Kristus toimi? Hän ei ketään lähettänyt Helvettiin tai tuominnut, vaan kehoitti tekemään parannuksen - ei muuta. Sinä taasen olet hyvinkin tuominnut meitä täällä... Sinä todellakaan et ole Herraasi suurempi, kuinka siis olet ottanut Hänen roolinsa tuomarina?
Asiaahan sinä et ole puhunut...
onnellisia uskoessaan joulupukkiin. Eipä toisaalta tee mieli ottaa tikkaria Smith-pukkiinkaan uskovien suusta...
Mukava on kuulla sinusta Exmoro!
Juha Vainioata lainaten:
Joskus itkeehän myös nelikymppinen.
Sillä suoraan sanottuna- suurinpiirtein, sellaista elämä on.
Katselin vähän aikaa sitten kuvia NVK-ajoilta.
On nykyiset jutut ruokalusikoista ja kuopista muuta. Minäkin kaipaan yhteyttä ja ystävyyttä.
"On Aasinnahan satu kumma kuulla,
sen valheeksi vois varmaan moni luulla.
Vaan unhoon joutuvi se varmaan vasta
kun loppuu lapset, mummot maailmasta."
Nuorena ystävyys ja yhteys kukoistivat, myös ja eritoten NVK:ssa. Aikakin oli toinen. Ne ajat eivät palaa, eikä nuoruutemme, mutta onhan meillä muistot.
Aikuisena sitä sitoutuu enemmän omaan perheeseen ja sukuun, eikä aika riitä kaverien kanssa notkumiseen samalla lailla.
Kirkossa niitä vanhoja kavreia joskus tapaa, ja se tuntuu upealta.
Nuoruutta ja nuoruuden kavereita sitä kaipaa kuka tahansa. Kirkossa tapaa vanhoja ystäviä joihin onnelliset muistot yhdistävät.
Exmoro sä vaikutat herkältä, tunteikkaalta järki-ihmiseltä. Ehkä sun pitäis pyrkiä tasaamaan tunnetilojen ja järjen välistä kuilua. Ymmärrän alkoholin olevan tehokas tapa vapautua tästä ahdistuksesta. Toisaalta päihteet kantavat veronsa suomastaan armosta.
iinkauan kun elät tässä välimaastossa masennus saattaa riivata sinua aika-ajoin.
aktiivi morkut kaipaavat niitä hyviä vanhoja NVK-aikoja jotka vuodet ovat vielä kullanneet. Minäkin osallistuin NVK:n toimintaan jo 195o-luvun lopusta lähtien. Viime vuonna nuo NVK:laiset kokoontuivat vanhan ajan NVK merkeissä ja esittivät niitä ohjelmia mitä silloin oli muodissa. Vieraita oli ympäri maailmaa. Kaikki, jotka siellä olivat kehuivat tapahtumaa. Siellä oli myös paljon ei aktiivisia, jotka aikanaan oli toiminnassa mukana. Valitettavasti itse en voinut osallistua. Sisarukseni kyllä informoivat minua tapahtumasta. Toivottavasti joku jaksaa vielä uusia tapahtuman, että voisin osallistua siihen livenä.
Minulla on ollut myös nykyään mahdollisuus osallistua nuorten retkiin ym. valvojana, kun usein heidän johtajansa ovat estyneet työesteiden vuoksi ja näin eläkeläisellä on paremmat mahdollisuudet olla mukana. On ollut tilaisuus Lapin vaelluksiin, jossa tuo yöpyminen luonnossa on yksi niitä kokemuksia. Onneksi on vielä senverran kunnossa, että pärjää vaelluksilla:-) Tänä talvena oli hyvä tilaisuus huolehtia kunnostaan täällä etelässäkin kun sain hiihtää lähes joka päivä yli 10km. helmikuusta huhtikuun alkuun asti. Kesäaikana pyöräily on ollut pääasiallinen kuntokoulu.
Työssä olin myös alkoholiongelmaisten tukihenkilö ja kävin kursseja, joissa käsiteltiin tukitoimia ja hoitoon ohjausta. Saamieni opetusten pohjalta voin ymmärtää tuon ongelman vaikeuden ja vakavuuden. Esimerkiksi tuo viinan himo on pysyvä ongelma eikä se koskaan lakkaa vaikka lopettaisi juomisen. Siksi sen kanssa pitää aina skarpata eikä saattaa itseään milloinkaan alttiiksi uudelle kierteelle. Tästä syystä alkoholismia myös kutsutaan sairaudeksi, vaikka kaikki eivät voikkaan sitä ilmaisua hyväksyä.
Oletko kokeillut pyytää jotakin aktiivi morkkua, joka käy temppelissä laittamaan nimesi rukouslistaan. Minä uskon rukouksen voimaan koska olen kokenut siitä suurta apua itselleni ja läheisilleni.
Kun tässä hiljattain korjasin piispani kanssa hänen autoaan, niin meille tuli sellainen paikka eteen, ettei löytynyt mitään keinoa purkaa alatukivarren laakeriasetelmaa kun osat oli juuttuneet lujasti kiinni eikä niihin saanut mitään työkalua että olisi voinut irroittaa ne. Olimme jo purkaneet paljon paikkoja auki ja auto seisoi siinä pukeilla ja ilta koitti. Myös toisellekkin puolelle piti vielä tehdä sama operaatio. Minä olin aivan toivoton. Silloin piispa totesi, että mitä jos kokeilisi rukousta. Sanoin että kyllähän sitäkin voitaisiin koittaa. Itse en ollut kovinkaan toiveikas kun tiesin haasteen. Kun piispa lausui rukouksen sain siinä samassa oivalluksen mitä tekisin. Otin rälläkän ja ajoin pienellä laikalla halkeaman juuttuneeseen pidäkkeeseen ja sen jälkeen kaikki toimi kuin rasvattu ja toinenkin puoli meni hyvin. Kun tekee joskus ensimmäistä kertaa jotakin, niin se pitää samalla opiskella.
Hyvää pääsiäistä ja kevään aikaa sinulle!
Onpa mukava lukea noita juttuja joista näkee sinun ylläpitävän kädentaitoja. Minulle auton alla ryömiminen on käynyt mahdottomaksi, samoin puupölyä en pysty juurikaan sietämään.
Suurta riemua kuitenkin tuo jos saa jotain tehdyksi käsillään. Ostin talvella autotalliini pienen metallijyrsimen, jonka äärellä ihmeekseni jaksan seistä vaikka koko päivän ja mieli pysyy virkeänä. Välillä tulee tietysti susia ja ongelma ratkaisut tapahtuvat ilmeisestä kalkkeutumisesta johtuen perin hitaasti.
Nuorempana ratkaisut syntyivät usein tupakkitauolla, nyttemmin ne viivästyvät ja tapahtuvat usein yöllä nukkuessani. Maallisiin ongelmiini en juuri rukouksella tarvitse apua. Iltarukouksen tavallisesti muistan, jossa kiitän Jumalaa kuluneesta päivästä ja rauhallisesta mielentilastani.
Viinahimo kyllä häipyy, kunhan tiedostaa ongelman itsessään, kaikille kun tuo viina ei kertakaikkisesti passaa. Tiedostamisen pitää tapahtua asianosaisessa itsessään, muiden tiedostuksesta ei ole varsinaiselle ongelmaan vähäisintäkään hyötyä.
Pikkasen olen sillä mielellä, ettei juoppoa voi kunnolla ymmärtää muut kuin toinen juoppo. Ongelma on siksi moninainen, että jos huomaa Raamatun tai mitä tahansa muuta auttajan kainalossa, niin valhe saapuu paikalle. Uskon ja monien muiden asioiden aika tulee sitten myöhemmin Aluksi pitää perata varsinaiset ongelmakenttään kuuluvat asiat. Juoppous on salakavala sairaus.
Paras puhemies taitaa lopulta olla alkoholin väärinkäytön mukanaan tuoma kurjuus. Minusta näyttää ansaitsemattoman voileivän väärässä paikassa usein pitkittävän kärsimyksiä.
Oman viinasäiliöni sain tyhjäksi 1971. Ainoastaan kenkälankki jäi pytyn pohjalle. Tavallisemmat korvikkeet kyllä tulivat niellyksi. Eipä ole uutta viinaa tullut säiliööni.
Vaimollani on tuollaisia arvokkaita keräily ns. Olympia konjakkeja olen sanonut juovani ne ensimmäisenä jos vähänkään alkaa viinaa tehdä mieli. Mikäli näette minut kännissä, tiedätte Olympia konjakeiden tulleen juoduksi.
Tiedostan elinpäivieni olevan vähissä, ainoatakaan en halua menettää alkoholille. Tulipa taas kiitoksen aihetta iltarukoukseen
Turust
Kiva kun noteeraat kirjoituksiani. Ehkäpä olemme jotenkin samalla aallonpituudella. Köyhyys ei ole aina mikään ilo vaikka se välillä vähän naurattaakin. Sehän se on, joka pakotti peukalon pois keskeltä kämmentä. Pitkän elämän aikana on tullut tästä syystä opiskelleeksi monenlaisia taitoja. Tuo auton korjaaminen on yksi niistä. Menin välillä automekaanikon kaveriksi tekemään niitä töitä. Purimme ja kasasimme mm. moottoreita.
Ammattikoulussa tuli käytettyä monia työstökoneita. Minulla on vieläkin tallessa silloin tehtyjä metallitöitä. Opiskelin kuitenkin Radio ja TV-asentajaksi ja myöhemmin lentokone avioniikkamekaanikoksi. Siitä ura jatkui toimihenkilöpuolelle. Joskus lentsikkahommissa joutui tekemään töitä tosi ahtaissa paikoissa. Kun sai vain yhden käden sopimaan työkalun kanssa eikä kiinnityskohtaa nähnyt, niin siinä kehittyi väkisinkin näppäryys.
Kyllähän siinä samalla moni manasi koneen olevan iltapäiväsuunnittelua punaviinin kera.
Puutyöt ovat myös ihan mukavia. Siinä jotenkin hermo lepää ja on mukava saada tuotettua jotain näkyvää ja kouriintuntuvaa, Lapsille tuli askarreltua mm. keinuhevosia, puunukkeja, rekkoja, traktoreita ym. Tietenkin leluina.
Tuosta viinasta eroon pääsystä vielä. Myllyhoito yhdistys perustelee kyllä tuota raamatullistakin puolta, koska siinä ryhmässä, joka auttaa on mukana pappi, lääkäri, sairaanhoitaja, ja muistaakseni psykologi ja joku, joka on itse päässyt alkoholismista eroon.
Pappi, koska pullossa on se pullon henki, Lääkäri ja sairaanhoitaja, koska alkoholismi on sairaus. Psykologi psyykkaa ja entinen alkoholisti tukee omien kokemusten kautta prosessia.
Elinpäiviemme vähyys on taas kovin suhteellista. Olen kuullut sinulla niiden olevan vähissä jo kolmen vuoden ajan. Kuitenkin moni, joka on luullut niitä olevan vielä runsaasti jäljellä on kupsahtanut jo tänäkin aikana. Mm. lankoni tunsi olevansa niin hyväkuntouinen, että uskoi elävänsä 120- vuotiaaksi. Kuitenkin hautasimme hänet viime syksynä 84-vuotiaana. Tällaista elämä on. Toisaalta vaimoni kasvattiäiti oli kovin sairaanloinen, mutta eli silti 91-vuotiaaksi.
Toivotan sinulle hyviä loppuelämän päiviä, jotta jaksaisit seistä vielä sen jyrsinkoneen ääressä. Minä koitan jaksaa näitä muita hommia. Meillä kun ammattikoulussa anettiin sellainen itseluottamus, että radiomies tekee mitä haluaa ja muut mitä osaa:-).