Jumalan olemassaoloa todistetaan sillä argumentilla, että elämä on monimutkaista ja siten se ei ole voinut syntyä "itsestään".
Mitä on "itsestään" sellaista ei voi edes olla olemassa, ei mikään todellakaan ole olemassa vain itsestään, kaikki vaikuttaa aina kaikkeen.
Tästä on hyvä esimerkki "ihminen" ja lähinnä ihmisen "tietoisuus".
Jos ihminen olisi kuviteelliseti olemassa "yksin avaruudessa", syntyisi, eläisi ja kuolisi yksin tyhjyydessä, ihmisellä ei olisi silloin tietoisuutta "itsestään" eikä mistään muustakaan.
Mitä on ihmisen "tietoisuus" ja mikä on "ihminen"? Ihmisen tietoisuus ja tajunta on aina ja vain koko hänen "ympäristönsä" ja "kokemuksensa" ihminen "itse" on koko kosmos "minkä tajuaa", ihmisen oma kehokin on tätä samaa kosmosta, mitään sisäpuolista "itseä" sielua tms, ei ole olemassa, tämän ymmärtäminen on hienoa ja avartavaa, olemme itse tämä kaikkialla luova voima joka ymmärtää "itsensä itsessään" "hauskaa että olen päässyt näin pitkälle:)
Aina kysytään kaiken alkua, että miksi ylipäätään "mitään on olemassa" vastaus on kaikissa tapauksissa sama, sitä ei ole.
Lopuksi vielä yksi asia "elämä" mitä on ylipäätään "elämä" minusta kaikki havaintoni maailmankaikkeudesta on vain "elämää" en edes tiedä mitä on "kuolema" tyhjältä naýttävä musta avaruuskin on täynnä elämää, täynnä"valoa" jota emme vain aistellamme voi nähdä, kylmä kivikin on vain samaa ihmeellistä elämää kuin mekin.
Edes menneisyys ei ole kuolemaa, koska todellisuudessa menneisyyden ja nykyisyyden välillä ei ole eroa, menneisyys on kirjattu täydellisesti nykyisyyteen kuten tulevaisuuskin.
Se pieni vapaus minkä ihminen kokee, kun voi vaihtaa "kadunpuolta" on niin pienen pieni poikkeama koko kosmoksen menossa, että se ei vaikuta mihinkään, paitsi kyseiseen kadunpuolta vaihtavan ihmisen tajuntaan, eikä hänkään koskaan voi tarkalleen tietää että "miten" siksi "elämän kokemus" tällä Maa palaneetan pinalla on myös hauskaa, koska se voi olla myös "yllätyksellistä"!
Lopuksi kaikki on aina "täydellistä" mistään ei koskaan puutu mitään eikä mitään ole liikaa, ainoa josta puuttu aina jotain on "ajatuksemme" ajatukset alati vain muuttuu ja vaihtuu, jos samaistamme itsemme vain ajatuksiimme olemme kuoleman kirjoissa, vain ajatukset syntyvät ja kuolevat, kaikki muu vain ON ja kaikki olemme yhtä ja samaa, alusta loppuun.
Mitä on "itsestään" sellaista ei voi edes olla olemassa, ei mikään todellakaan ole olemassa vain itsestään, kaikki vaikuttaa aina kaikkeen.
Tästä on hyvä esimerkki "ihminen" ja lähinnä ihmisen "tietoisuus".
Jos ihminen olisi kuviteelliseti olemassa "yksin avaruudessa", syntyisi, eläisi ja kuolisi yksin tyhjyydessä, ihmisellä ei olisi silloin tietoisuutta "itsestään" eikä mistään muustakaan.
Mitä on ihmisen "tietoisuus" ja mikä on "ihminen"? Ihmisen tietoisuus ja tajunta on aina ja vain koko hänen "ympäristönsä" ja "kokemuksensa" ihminen "itse" on koko kosmos "minkä tajuaa", ihmisen oma kehokin on tätä samaa kosmosta, mitään sisäpuolista "itseä" sielua tms, ei ole olemassa, tämän ymmärtäminen on hienoa ja avartavaa, olemme itse tämä kaikkialla luova voima joka ymmärtää "itsensä itsessään" "hauskaa että olen päässyt näin pitkälle:)
Aina kysytään kaiken alkua, että miksi ylipäätään "mitään on olemassa" vastaus on kaikissa tapauksissa sama, sitä ei ole.
Lopuksi vielä yksi asia "elämä" mitä on ylipäätään "elämä" minusta kaikki havaintoni maailmankaikkeudesta on vain "elämää" en edes tiedä mitä on "kuolema" tyhjältä naýttävä musta avaruuskin on täynnä elämää, täynnä"valoa" jota emme vain aistellamme voi nähdä, kylmä kivikin on vain samaa ihmeellistä elämää kuin mekin.
Edes menneisyys ei ole kuolemaa, koska todellisuudessa menneisyyden ja nykyisyyden välillä ei ole eroa, menneisyys on kirjattu täydellisesti nykyisyyteen kuten tulevaisuuskin.
Se pieni vapaus minkä ihminen kokee, kun voi vaihtaa "kadunpuolta" on niin pienen pieni poikkeama koko kosmoksen menossa, että se ei vaikuta mihinkään, paitsi kyseiseen kadunpuolta vaihtavan ihmisen tajuntaan, eikä hänkään koskaan voi tarkalleen tietää että "miten" siksi "elämän kokemus" tällä Maa palaneetan pinalla on myös hauskaa, koska se voi olla myös "yllätyksellistä"!
Lopuksi kaikki on aina "täydellistä" mistään ei koskaan puutu mitään eikä mitään ole liikaa, ainoa josta puuttu aina jotain on "ajatuksemme" ajatukset alati vain muuttuu ja vaihtuu, jos samaistamme itsemme vain ajatuksiimme olemme kuoleman kirjoissa, vain ajatukset syntyvät ja kuolevat, kaikki muu vain ON ja kaikki olemme yhtä ja samaa, alusta loppuun.
Vastaukset 4
Vanhimmat
En kiellä "jumalan" olemassaoloa jos se nähdään kosmisena voimana ilman alamaisia, vanhoissa valtauskonnoissa ja myös Kreationistit näkevät jumalan "valtiaana", tämä on osoitus alhaisesta tajunnasta ja moraalista, täydellinen moraali ja hyvyys ei tarvitse herraa ja vartiaa, kuka opettaa niin, uskonnotko? ei kai!
>Se pieni vapaus minkä ihminen kokee, kun voi vaihtaa "kadunpuolta" on niin pienen pieni poikkeama koko kosmoksen menossa, että se ei vaikuta mihinkään, paitsi kyseiseen kadunpuolta vaihtavan ihmisen tajuntaan<
Tietenkin vaikuttaa muiden kadulla tai Maan päällä liikkuvan tajuntaan! mutta huom, jos olemme "yhtä" niinkuin olemme, kaikki minkä teemme toisille teemme itsellemme!
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/4.7.html
Ei muuta.
Kiinnitit siis huomion lainausmerkkien sisään, hyvä, oikein, niin pitikin! ei muuta:)