Rakas päiväkirja....

Lapseni (tyttöni)kertoin eilen että tykkää tytöistä, järkytyin. Neitini on vain 14 v. ja juuri ollut kovin pieni.
En tietenkään näyttänyt hänelle miten järkytyin vaan juteltiin asiasta. Kerroin oman näkemyksen että se voi olla ohimenevää ja pitää olla avoin elämälle ja myös pojille.
Kun jäin yksin tämän juttutuokion jälkeen purskahdin itkuun, en tiedä miksi, meinaa nytkin itku tulla kun tätä kirjoitan..
Olen aina ollut sitä mieltä että jos tyttärestäni tai poojastani tulisi lesbo tai homo hyväksyisin sen, mutta ei se olekkaan niin helppoa kuin luulisi. Sitä ajattelee heti mitä ystävät sanoo ja missä on tehnyt virheen, vaikka en haluaisi näin ajatella.
Tiedän että tulen sen hyväksymään mutta olen vasta järkytyksen alla.
En voi kuitenkaan kellekään sitä kertoa vaan joudun pitämään sen sisälläni...koska asia ei ole varma, neiti hakee vasta itseensä ja annan sille rauhan. Näin hän toivoikin.
Iso asia kuitenkin pitää sisällään.
Jos joillakin on samoja kokemuksia niin olen iloinen jos saan kuulla niistä.
Kiitos ja hyvät pääsiäiset.