Vapaan Suomen Liitto oli vuonna 1994 tapahtuneesta perustamisestaan lähtien vaatinut kansanedustajien lahjonnan ja lahjusten oton säätämistä rikoksena rangaistavaksi. Sekä Ahon että Lipposen hallitus torjuivat vaatimuksen ja mm. RKP:n eduskuntaryhmä katsoi 1990-luvun lopulla VSL:lle lähettämässään vastauskirjeessä, että jos kansanedustajien lahjusten otto määrätään rikoksena rangaistavaksi, on puoluetukea lisättävä!
Eduskuntapuolueet perustelivat kielteistä kantaansa kansanedustajien lahjusten oton rikoksena rankaisemiseen selittämällä, että kun kansanedustajalla on poliittinen vastuu, hänelle ei voida samanaikaisesti määrätä oikeudellista vastuuta.
Perustelu oli järjetön, sillä kun vailla oikeudellista vastuuta lahjusten otosta olevan lahjuksia ottavan kansanedustajan toimia ei ole saanut alistaa rikostutkintaan, ei lahjusrikosta ole voitu koskaan todeta, eikä kansanedustaja ole joutunut siihen syyllistyessään sen enempää poliisitutkintaan kuin syytteeseenkään. Äänestäjät eivät ole tienneet hänen lahjustenotostaan mitään, joten hän ei ole voinut joutua vaaleissa kantamaan mitään poliittista vastuuta teostaan.
Nyt hallituksen oli ollut lopultakin pakko antaa eduskunnalle lakiesitys siitä, että kansanedustajien lahjonta ja lahjusten otto on rikoksena rangaistava. Tämä on seurausta v. 1949 perustetun Euroopan neuvoston - joka ei ole EU:n toimielin - laatimasta kansanedustajien lahjonnan ja lahjustenoton kieltävästä yleissopimuksesta, jonka mukaisesti Suomenkin on toimittava, jotta ei joutuisi leimatuksi korruptio-kansanedustajien maaksi.
Rangaistukseksi lahjusten antamisesta kansanedustajalle tai kansanedustajaehdokkaalle samoin kuin lahjuksen ottamisesta kansanedustajana tai kansanedustajaehdokkaana ehdotetaan lakiesityksessä sakkorangaistusta tai enintään neljän vuoden vankeusrangaistusta. Rangaistukseen tuomitsemisen edellytykseksi kuitenkin esitetään, että "menettely" eli lahjonta tai lahjustenotto "on omiaan heikentämään luottamusta eduskunnan päätöksentekoon".
Tällainen lisäehto on vähintäänkin outo, sillä terveen oikeustajun mukaan lahjonta ja lahjustenotto ovat aina omiaan heikentämään luottamusta eduskunnan päätöksentekoon.
Hallitus ja puoluevalta yrittävät siis sisällyttää kyseessä olevaan lakiin kohdan, jota väärämielisesti ja mielivaltaisesti tulkitsemalla puoluetoverit voitaisiin oikeudessa pelastaa rangaistukselta ja rikollisen leimalta.
http://www.vapaansuomenliitto.fi/
Eduskuntapuolueet perustelivat kielteistä kantaansa kansanedustajien lahjusten oton rikoksena rankaisemiseen selittämällä, että kun kansanedustajalla on poliittinen vastuu, hänelle ei voida samanaikaisesti määrätä oikeudellista vastuuta.
Perustelu oli järjetön, sillä kun vailla oikeudellista vastuuta lahjusten otosta olevan lahjuksia ottavan kansanedustajan toimia ei ole saanut alistaa rikostutkintaan, ei lahjusrikosta ole voitu koskaan todeta, eikä kansanedustaja ole joutunut siihen syyllistyessään sen enempää poliisitutkintaan kuin syytteeseenkään. Äänestäjät eivät ole tienneet hänen lahjustenotostaan mitään, joten hän ei ole voinut joutua vaaleissa kantamaan mitään poliittista vastuuta teostaan.
Nyt hallituksen oli ollut lopultakin pakko antaa eduskunnalle lakiesitys siitä, että kansanedustajien lahjonta ja lahjusten otto on rikoksena rangaistava. Tämä on seurausta v. 1949 perustetun Euroopan neuvoston - joka ei ole EU:n toimielin - laatimasta kansanedustajien lahjonnan ja lahjustenoton kieltävästä yleissopimuksesta, jonka mukaisesti Suomenkin on toimittava, jotta ei joutuisi leimatuksi korruptio-kansanedustajien maaksi.
Rangaistukseksi lahjusten antamisesta kansanedustajalle tai kansanedustajaehdokkaalle samoin kuin lahjuksen ottamisesta kansanedustajana tai kansanedustajaehdokkaana ehdotetaan lakiesityksessä sakkorangaistusta tai enintään neljän vuoden vankeusrangaistusta. Rangaistukseen tuomitsemisen edellytykseksi kuitenkin esitetään, että "menettely" eli lahjonta tai lahjustenotto "on omiaan heikentämään luottamusta eduskunnan päätöksentekoon".
Tällainen lisäehto on vähintäänkin outo, sillä terveen oikeustajun mukaan lahjonta ja lahjustenotto ovat aina omiaan heikentämään luottamusta eduskunnan päätöksentekoon.
Hallitus ja puoluevalta yrittävät siis sisällyttää kyseessä olevaan lakiin kohdan, jota väärämielisesti ja mielivaltaisesti tulkitsemalla puoluetoverit voitaisiin oikeudessa pelastaa rangaistukselta ja rikollisen leimalta.
http://www.vapaansuomenliitto.fi/
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.