Vuoden tärkein juhlako?

Eikös teillä Jehovantodistajilla ole ihan oma palsta. Voisitko siirtyä sinne keskustelemaan.

"Herran ehtoollinen" tai "Herran ateria" (1Ko 11:20, KR-1776, KR-92) tai "Jeesuksen Kristuksen kuoleman muistonvietto", ihan miten vain asia halutaan ilmaista. Jeesus käski seuraajiaan: ”Tehkää tämä minun muistokseni.” – Luukas 22:19, 20. Milloin Jeesus asetti sen?

Pesahia vietettiin aina nisankuun (abibkuun) 14. päivänä, joka oli täydenkuun päivä tai lähellä sitä, koska juutalaisen kalenterin jokaisen kuukauden (kuukuukauden) ensimmäinen päivä oli uudenkuun päivä, joka määritettiin näköhavainnoilla. Sen vuoksi kuukauden 14. päivä oli kuukuukauden keskivaiheilla.

(Mt 26:2; Joh 13:1–3; 2Mo 12:1–6; 13:4). Vuonna 33 pesah sattui viikon kuudenneksi päiväksi (jonka juutalaiset laskivat kestävän torstain auringonlaskusta perjantain auringonlaskuun). Tämä käy ilmi Johanneksen 19:31:stä, jossa osoitetaan, että seuraavana päivänä oli ”suuri” sapatti. Pesahin jälkeinen päivä oli aina sapatti riippumatta siitä, mille viikonpäivälle se sattui (3Mo 23:5–7). Mutta kun tämä erikoissapatti osui samalle päivälle tavanmukaisen sapatin (viikon seitsemännen päivän) kanssa, siitä tuli ”suuri” sapatti. Jeesus kuoli siis perjantaina 14. nisankuuta noin kello 15 (Lu 23:44–46).

Tähtitieteelliset laskelmat osoittavat hänen kuolinpäivästään, että perjantaina 3. huhtikuuta vuonna 33 (juliaanisen kalenterin mukaan) sattui kuunpimennys; gregoriaanisessa kalenterissa tuo päivä oli perjantai, 1. huhtikuuta. (Oppolzer, Canon of Eclipses, saksasta käänt. O. Gingerich, 1962, s. 344.) Kuunpimennykset tapahtuvat aina täydenkuun aikaan. Tämä todiste viittaa vahvasti siihen, että 14. nisankuuta vuonna 33 oli gregoriaanisessa kalenterissa torstai-perjantai 31. maaliskuuta – 1. huhtikuuta vuonna 33.

Nykyään ajankohta voidaan ajoittaa kevätpäiväntasauksesta seuraava täysikuu auringonlaskuun. Tänä vuonna ns."kiiras torstai"
sattui kalenterissa ihan oikealle paikalle. Mitä se ei suinkaan joka vuosi tee.

Vertauskuvat "Herran aterialla".

Markus kertoo leivästä, jota Jeesus käytti asettaessaan Herran illallisen vieton: ”Kun he jatkoivat syömistä, hän otti leivän, esitti siunauksen, taittoi sen ja antoi heille ja sanoi: ’Ottakaa, tämä on minun ruumiini.’” (Mr 14:22.) Samanlaista leipää oli ollut tarjolla pesah-aterialla, jonka Jeesus ja opetuslapset olivat jo lopettaneet. Se oli happamatonta leipää, sillä juutalaisten kodeissa ei saanut pesahin ja sitä seuranneen happamattomien leipien juhlan aikaan olla mitään hapantaikinaa (hapatetta) (2Mo 13:6–10). Raamatussa käytetään usein hapantaikinaa (hapatetta) kuvaamaan syntiä. Koska leipä oli happamatonta, se edustaa sopivasti Jeesuksen synnitöntä liharuumista (Hpr 7:26; 9:14; 1Pi 2:22, 24).

Sen jälkeen kun Jeesus oli tarjonnut leivän, hän otti maljan, ”kiitti Jumalaa ja antoi heille, ja he kaikki joivat siitä. Ja hän sanoi heille: ’Tämä on minun vereni, ”liiton veri”, joka vuodatetaan kaikkien puolesta.’” (Mr 14:23, 24.) Hän ei tarjonnut käymätöntä rypälemehua vaan käynyttä viiniä. Viini tarkoittaa Raamatussa kirjaimellista viiniä, ei käymätöntä rypälemehua. Käynyt viini – ei rypälemehu – halkaisisi ”vanhat viinileilit”, kuten Jeesus sanoi. Jeesuksen viholliset syyttivät häntä ”viininjuojaksi”, millä ei olisi ollut mitään merkitystä, jos ”viini” olisi ollut pelkkää rypälemehua. (Mt 9:17; 11:19.) Pesah-aterialla, joka oli juuri päättynyt, oli ollut aitoa viiniä, ja Kristus saattoi sopivasti käyttää sitä asettaessaan kuolemansa muistonvieton. Viini oli epäilemättä punaista, sillä vain punaviini olisi sopiva veren vertauskuva (1Pi 1:19).

Leipä ja viini ovat siksi vertauskuvia, jotka kuvaannollisesti edustavat Kristuksen lihaa ja verta, niin kuin hänen lihansa syömistä ja verensä juomista koskevat sanansakin olivat vertauskuvallisia. Jeesus oli sanonut niille, jotka loukkaantuivat hänen sanoistaan: ”Todellakin se leipä, jonka minä tulen antamaan, on minun lihani maailman elämän puolesta.” (Joh 6:51.) Hän antoi sen kuollessaan uhrikuoleman. Hänen ruumiinsa haudattiin, ja hänen Isänsä poisti sen, ennen kuin se näki turmeltumisen (Ap 2:31). Kukaan ei koskaan syönyt kirjaimellisesti hänen lihaansa ja vertansa. Hän ei illallisella suorittanut mitään transsubstantiaatioihmettä eli muuttanut leipää kirjaimelliseksi lihakseen ja viiniä kirjaimelliseksi verekseen. Samasta syystä ei myöskään voida sanoa, että hänen lihansa ja verensä olisivat ihmeen välityksellä olleet läsnä leivässä ja viinissä tai yhdistyneet niihin, niin kuin konsubstantiaatio-opin kannattajat väittävät.

Onko tällä täpahtumalla merkitystä meille tänä päivänä? Mitä olet mieltä?

Ainoa positiivinen asia kirkossamme on sen ansiosta saatavat vapaapäivät.

2. Moos. 1:16
   
ja sanoi: "Kun autatte heprealaisnaisia synnytyksessä, tarkastakaa heti lapsen sukupuoli. Jos lapsi on poika, tappakaa se, mutta jos se on tyttö, se saa jäädä eloon."

2. Moos. 32:27
   
Hän sanoi heille: "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: sitokaa miekka vyöllenne, kulkekaa edestakaisin leirin halki portilta portille ja tappakaa jokainen, jonka kohtaatte, olkoonpa vaikka oma veli, ystävä tai sukulainen." [5. Moos. 33:9]

4. Moos. 31:17
   
Tappakaa siis lapsista kaikki pojat ja tappakaa myös jokainen nainen, joka on maannut miehen kanssa.