Kävin pääsiäiskirkossa. Oli sanoinkuvaamattoman hieno tunnelma, se kirkko tuntui melkein alitajunnaltani, kun oli vielä hieno, tuulinen ja aurinkoinen sää. Urkumusiikki oli kaunista. Vähän se haukotutti kun pappi saarnasi kovin kauan jostain jutuista, mutta tunnelma oli äärimmäisen viehättävä ja harras.
Pääsiäismytologiassa on jotain taikaa, "sitä jotain". Ehkä ainut munakas mytologia, jota moderni kristinusko vielä ylläpitää.
En minä Jumalaan, ainakaan luojajumalaan usko, ja jos uskoisin, niin kyseessä olisi aika abstrakti käsite eikä mikään Jeesuksen maan päälle lähettänyt kaiken luonut Isä Herra Jumala ja blaa blaa blaa... tuntuu että aika usein ateistit unohtavat uskonnon hienot puolet. Lukekaa Raamatustakin vaikka Saarnaajan kirja: sehän on kerrassaan loistavaa tekstiä! Ei niitä uskomuksia tarvitse kirjaimellisesti ottaa. Voi oppia näkemään niiden taakse.
Pääsiäismytologiassa on jotain taikaa, "sitä jotain". Ehkä ainut munakas mytologia, jota moderni kristinusko vielä ylläpitää.
En minä Jumalaan, ainakaan luojajumalaan usko, ja jos uskoisin, niin kyseessä olisi aika abstrakti käsite eikä mikään Jeesuksen maan päälle lähettänyt kaiken luonut Isä Herra Jumala ja blaa blaa blaa... tuntuu että aika usein ateistit unohtavat uskonnon hienot puolet. Lukekaa Raamatustakin vaikka Saarnaajan kirja: sehän on kerrassaan loistavaa tekstiä! Ei niitä uskomuksia tarvitse kirjaimellisesti ottaa. Voi oppia näkemään niiden taakse.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Lue kreikan mytologiaa, se vasta on hienoa!
Toki on hienoa. Kuten melkein kaikki mytologia. Ja fiktio ja kirjallisuus. Raamattukin on hienoa ja meistä ihmisistä jotain olennaista kertovaa nimen omaan satuna, mytologiana, fiktiona. Monet ateistit vaan ajattelevat, että että jokin teos olisi hyvä ja merkityksellinen, sen täytyisi olla tietokirja. Paskat. Mytologia ja sadut kertoo paljon enemmän tärkeitä asioita vertauskuvia käyttäen kuin autenttinen historiankuvaus.
HUOM. olen ateisti...
Itse olen lukenut raamatun, eikä siinä ole mielestäni kehumista, vähän kuivahko ja turhan hajanainen.
Kreikan mytologiasta taas löytyy mahtavia tarinoita: merihirviöitä, titaaneja, muusia, sankareita, nymphejä, aarnikotkia ja hydria, mahtavaa viihdettä!
Just... "kuivahko" ja "hajanainen"... Keskittymiskyvytön nuori ihminen! Lue esimerkiksi Johanneksen evankeliumi.
Kokonaisuutena ERITTÄIN hajanainen.
Esimerkki: jumala rankaisee egyptiä vitsauksilla, karja (mukaanlukien hevoset) saavat paiseita ja kuolevat, muutama luku eteenpäin faarao lähtee ajamaan moosesta takaa RATSAIN!!!!
Toisena esimerkkinä jeesuksen tarina:
Jeesus on lapsi, häviää ja löydetään temppelistä opettamasta --> eikä kauaakaan kun hypätään monia vuosia eteenpäin (mitäköhän siinä välissä tapahtui) ja suoraan ihmeisiin....
Voi olla että raamatusta löytyy jokin mukavakin kohta, vaan enimmäkseen pitkäveteistä absurdia puutaheinää mikä esitetään totena, vaan kovin synkkä on saduksi.
Jumalanpalvelus on hauskaa katsella hetken, hymyillä sisänpäin tahatonta komiikkaa, vartti riittää. Tyhjä kirkko/temppeli ym rakennnuksena kyllä mielenkiintoinen, usein tehty taidolla ja suurella vaivalla.
Jos haluan rauhaa ja tunnetta oleskelen kotosalla, mystisyyttä ja ihmettelyä löydän luonnosta, en kirkosta.
Juuri tänään luin aamulehden asiat liitteestä artikkelin Marita Liuliasta, taiteilijasta joka on tutkinut uskontoja. Hän sanoi voivan väittää suurta osaa suomalaisia animisteiksi eli luontouskovaisiksi, varsin osuvaa. Suosittelen muillekkin luettavaksi. Terveisiä vaan jos luet näitä sivuja;)
Tieto ja mielikuvitus on hyvä yhdistää, tulee suurempi sivellin.
Onhan kirja toki hajanainen. Mutta niin ovat monet suuret maailmankirjallisuuden klassikot. Henry Millerkin on ihan sekavaa kirjallisuutta - mutta ei se sekavuus tarkoita huonoutta. Eikä kirjallisuuden arvoa määritä se, onko sen juoni looginen ja yhtenäinen vai ei.
On nykyään suosittua ja muodikasta rajata oma hienouden, hartauden ja mystisyyden kokemus luontoon. Kirkko on kuitenkin paikka, jossa ihmisen sisäiset mielenmaailmat ja kulttuuri vuosituhansien ajalta tiivistyy tunnelmassa. Urkumusiikki on kaunista. Ja pitääkö sadun olla iloinen? Pitääkö sen olla johdonmukainen ja onko satu huono satu, jos se on esitetty totena? Ei. Pitkäveteistä vain keskittymiskyvyttömälle "viihdyttäkää minua" -ihmiselle.
"Eikä kirjallisuuden arvoa määritä se, onko sen juoni looginen ja yhtenäinen vai ei."
Ehkä ei sinun mielestäsi, mutta minä en sellaisia kirjoja lue.
Vai muotia, kumpi on vanhempi luonto vai kirkko? Ja hyvä kun tiedät minut paremmin kuin minä itseni.
Kapea on katsantosi tai sitten olet täysurbaani silmillä turbaani. Ja miksi ihmiset ihailevat luontoa? -kiva postikortti vai muuten vaan?
Kirkko on koomisuuden alttari. Heput heiluvat kaapu ja hattu päässä hokien olemattomia, ei sitä terve ihminen voi nauramati katsella.
Virsistä tulee kivireki mieleen, veto on niin raskasta.
Kyllä, pidän kivoista saduista, en välitä rypeä ongelmissa tai säälissä.
Voi olla että raamatusta saataisiin viihdyttäväkin satu kirkkoon jos oikein paneuduttaisiin vaan kun sitä kuitenkin pidetään totena niin eipä ole sadusta tietoakaan, tällöin komiikka astuu kuvaan.
Keskittymiskykyni on kohdillaan mutta harkitsen mihin sen käytän.
Aika hyvin tuohduttu;)
Mielikuva kuitenkin on, että tätä kristillistä aatetta on Suomeen yritetty tuputtaa jostain 1100-luvulta asti, eli vajaat tuhat vuotta. Menestys vaan on ollu, mitä on. On kumarrettu kun on miekalla ojennettu. Suuri osa suomalaisista kun osaa käyttää omaa päätään.
Aika kivasti osanneet määritellä noi tärkeät kristilliset juhlapäivätkin ikiaikaisten kemujen kohdalle. Talven taittumista ja varsinkin kevään alkua on juhlittu varmaan jo luolissa, tarkoittihan se sitä, että taas oli selvitty hengissä yhdestä talvesta.