Heippa taas kaikille pitkästä aikaa.
Kuka osaisi kertoa...
Minkälainen on Jumala?
alustukseksi voisin sanoa, että mielelläni uskoisin mutta ilman kuvaa siitä mihin uskon on se kovin vaikeaa...
Kuka osaisi kertoa...
Minkälainen on Jumala?
alustukseksi voisin sanoa, että mielelläni uskoisin mutta ilman kuvaa siitä mihin uskon on se kovin vaikeaa...
Vastaukset 21
Vanhimmat
Kuva Jumalasta tarkentuu kun tulee uskoon, se on kuin huononäköinen panis silmälasit päähän.
Kumpi tulee ensin, kuva Jumalasta vai uskoon tulo?
Mä uskon että kuva Jumalasta tulee ensin ja kun se on valmis ihminen voi sanoa
tulleensa uskoon.
Ehkä saat vastauksia kysymyksiisi linkistä :
http://www.nic.fi/~jlindell
Esim. kirjoitukset "Miksi juuri kristillinen usko?" tai "Mihin uskoa ?", joista löytyy vastauksia moniin tämän ajan kysymyksiin
En juuri koskaan lue mitään linkkien takaa, koska on keskustelupalstan idean kannalta
parempi, että keskustelee jonkun kanssa eikä vain lue jotain netin loputtomia tekstejä.
Sinullakin on varmasti jokin kuva antamasi linkin tekstistä. Minulle se sinun kuva on
antoisampi kuin kyseisen sivuston kirjoittajan(ellet sitten ole itse sitä kirjoittanut).
- Isä Aurinkoinen jota kansa ylistää.
- Hän on hymyilevä ja lempeä lapsilleen, mutta ankara niille jotka kääntyvät häntä vastaan.
- Jumala on oikeudenmukainen: hän tuomitsee Helvetin tuleen ne jotka eivät häneen usko.
- Jumala Taivaallisine sotajoukkoineen käy leppymätöntä taistelua Pahuutta vastaan.
- Jumalalla on parta.
- Näit hänet eilen mahdollisesti televisiossa, kun hänelle tehtiin terveystarkastusta.
Hyvin mielenkiintoinen kuva, tota kuvaa ei varmaan mikään kirja opeta, olet siis sen
varmaan itse kehittänyt, taidat olla lähempänä Jumalan tiedostamista kuin luuletkaan...
Muuten minkä värinen parta?
Jumalani ei ole pilven päällä istuva parrakas ukko, joka rankaisee ihmisiä, elleivät nämä häntä palvo. Hindulainen jumalkäsitys on aivan toisenlainen. Jumala on puolueettomasti oikeudenmukainen, karman laki pitää huolen siitä, että jokainen saa ansionsa mukaan. Jumala ei tuppaudu elämääsi, jos et Häntä halua. Hän omistaa jo kaiken, joten ainoa, mitä voimme Hänelle antaa, on rakkautemme. Hän ei ota ketään väkisin eikä uhkaillen.
Ihminen haaveilee rakastetusta, joka ymmärtää täydellisesti, jolla on aina aikaa ja kiinnostusta, joka on aina läsnä ja vastaanottavainen. Joka todella haluaa sinut vielä sittenkin, kun olet mokannut pahemman kerran. Toinen ihminen ei koskaan voi täyttää kaikkia näitä ihanteita, ja vaikka lähelle päästäisiinkin, edessä on menetys viimeistään kun kuolema korjaa hänet.
Jos annamme Jumalalle rakkautemme, saamme unelmien rakastetun. Suhde Jumalaan voi olla todella intiimi; Jumalalle todellakin puhutaan kuin rakastajalle. Voisin kertoa kuvaavan esimerkin hindin kielestä. Kielessä on kolme sinä-sanaa: hyvin kunnioittava, tasavertainen ja intiimi. Näistä Jumalalle puhutaan sillä intiimillä, joka Hänen lisäkseen käy vain pienten lasten ja rakastetun puhutteluun.
Ruumiiseen vangitun sielun on helpoin rakastaa Jumalaa, jolla on hahmo. Jumala on tullut useaan kertaan tällekin planeetalle monessa hahmossa ilahduttamaan rakkaitaan. Minä olen menettänyt sydämeni Krishnalle, ihmishahmon ottaneelle Jumalalle.
Viestisi oli hyvä, koska yleensä kuulee kertomuksia vain kristillisestä Jumalasta.
Mutta ei kertomuksesi poikkea juuri kristillisestä Jumalasta. Ongelmat todistamisen
ja jumal-kuvan luomisen kannalta samat. Kumpikin kuva on toisen ihmisen opettama,
tarkoitan sitä, että todisteet juuri tämän Jumalkuvan oikeellisuudesta ovat toisen
ihmisen mielestä riippuvaisia.
Olisi mukava kuulla joltakin täysin omaa(jos se on mahdollista) kuvaa Jumalasta.
Sellainen kuva jonka on rakentanut riippumatta jo luoduista Jumal-kuvista.
Kirjoitin sydämestäni, oman kokemukseni pohjalta :) Jos kertomukseni vastaa jo aiemmin lukemiasi kuvauksia, se saattaapi johtua siitä, että olen saanut kontaktin samaan Jumalaan kuin ne muutkin.
Jos se pitää paikkansa, että puhut sydämmestäsi on se ok. Kuitenkin kuvauksessasi on selviä viitteitä opittuun tietoon kuten tiettyihin sanoihin ja sanontoihin.
Joku voisi ajatella, että rakkaus ja "sydämmestä kirjoittaminen" vaativat ihmisen fyysisen olomuodon ja koska näin on ihminen ei voi saada kontaktia Jumalaan fyysisen elämän aikana. Mutta kun sinä nyt näytät saaneen kontaktin Jumalaan on ilmeistä, että ihmisen on mahdollista sittenkin ymmärtää Jumalan olemassaolo, joka taas vaatii että Jumala on ihmismielelle ymmärrettävässä muodossa eli persoona ja ruumis.
Eli mitä yritin sanoa: kun puhutaan Jumalan ja ihmisen välisestä suhteesta, esim. rakkaudesta on Jumalan omattava sellaisia ominaisuuksia joita voi rakastaa ihmisten rakkaudella. Ja näitä ominaisuuksia olisi mukava kuulla.
:) Puhut kuin pyhä kirjamme Bhagavad Gita. Siinä Jumala sanoo:
"Mielen kiinnittäminen siihen, millä ei ole hahmoa, on hyvin vaivalloista. Niiden, joilla on ruumis, on tuskaisen vaikea edetä kohti sitä, millä ei ole hahmoa."
Jumala on sanoinkuvaamaton, eikä ihminen voi Hänen suuruuttaan käsittää. Meitä ihmisiä ajatellen Hän tulee kuitenkin välillä maan päälle jossakin hahmossa. Krishna ja Rama ovat esimerkiksi Hän ihmishahmossa, ihmispersoonina, joita ihmisten on helppo rakastaa.
Krishna on aika mahdoton tyyppi :) Kujeileva ja kiusoitteleva, turhista säännöistä viis veisaava, hyväntuulinen kaveri. Paimen, eläin- ja naisasia-aktivisti, joka hurmaa tuhansia ja joka voi ottaa itsestään tuhansia kopioita. Kuitenkin myös vastuuntuntoinen hallitsija ja filosofi. Rakkaudessaan palvojiinsa ja sydänsuruissaan inhimillinen kuin mikä: Hän palvoo meitä, kuten me palvomme Häntä. Minulle ennen kaikkea Ystävä ja Rakastaja.
Mielenkiintoista! Sinun Jumalasi siis voi olla kuka tahansa. Se mikä tekee tästä kuvasta, mielenkiintoisen on sen inhimillisyys, sinun jumalasi ottaa sen riskin että kaikki eivät pidäkkään hänen ajatuksistaan. Sinun Jumalasi voi jopa olla väärässä. MInusta se on hieno piirre Jumalassa. mutta mutta..loppujen lopuksi kirjoituksestasi saa sen kuvan, että ole rakastunut rakkauteen sinänsä. Kuulostaa siltä, rakkautesi kohde voi olla kuka hyvänsä joka omaa samanlaisen olemuksen kuin sinun rakkautesi vaatii. Se että rakastuu rakkauteen sinänsä, on siinä suhteessa vaarallista, että se poistaa rakkaudelta sen tärkeimmän kahden osapuolen välisen suhteen. Minusta rakkaus ei voi olla persoonatonta. Siksi on vaikea ymmärtää rakkautta ihmisen ja Jumalan/Jumalien välille. Ihminen ei voi rakastaa Jumalaa niin kuin rakkaus määritellään kahden ihmisen välille. Se rakkaus jota ihminen tuntee Jumalaa/Jumalia kohtaan kaipaa aivan oman määritelmänsä, eikä näitä rakkauksia pidä sekottaa toisiinsa.
"sinun jumalasi ottaa sen riskin että kaikki eivät pidäkkään hänen ajatuksistaan"
Minun Jumalani on tullut maan päälle lukuisissa hahmoissa. Heistä kuvailin sinulle vain yhtä eli Krishnaa, koska olen itse rakastunut juuri Krishnaan. :)
Hindulaisuudessa myönnetään että eri ihmiset rakastuvat erilaisiin persooniin. Niinpä Jumalakin näyttäytyy eri tavoin, ottaa erilaisia hahmoja.
"Ihminen ei voi rakastaa Jumalaa niin kuin rakkaus määritellään kahden ihmisen välille."
Miten rakkaus määritellään kahden ihmisen välille?-) Jumalrakkaudessa ja maallisessa rakkaudessa on toki eroja, mutta ei niin pahoja, etteikö Jumalalle ja Jumalasta voisi puhua inhimillisillä rakkaus-kielikuvilla.
sori etten päässyt aijemmin vastaamaan...
Tuota tuota. Kirjoitit ihan viisaasti, eihän ihmisellä ole muita keinoja kuvata rakkautta kuin oma kieli. Varmasti kummassakin tapauksessa käytetään samoja kielellisiä muotoja, ehkä ero on siinä, että ihmisten välinen rakkaus vaatii kommunikaatiota siis kahden ihmisen välinen rakkaus tarvitsee niitä kielikuvia mistä kerroit. Jumal-rakkaudessa niitä ei välttämättä tarvita. Ihminen voi olla yhteydessä Jumalaan ilman sanoja, ilman suullisia rakkauden tunnustuksia.
Tämä teoriani vaa kuitenkin sen, että ihmisten välinen rakkaus vaatii aina kaksi osapuolta ollakseen oikeata rakkautta. Platoninen yksipuolinen rakkaus ei näin olen olisi rakkautta. Toisaalta siinä on toinen eroJumal-rakkauteen. Vaikka tuntuisi sivustapäin siltä, että rakkaus Jumalaan olisi juuri tällaista "Platonista" rakkautta, ei se kuitenkaan pidä paikkaansa. Ihminen saa Jumal-rakkaudessa jonkinlaista vastakaikua omalle rakkaudelleen, vaikka toinen osapuoli olisikin näin fyysisesti tavoittamattomissa.
SAATANA OLKOON TEIDÄN JUMALANNE, HERRANNE, HALLELUUJAA HALLELUUJAA AAMMEEENNN!!!!!!!!!!
SSAAAAAAATTTTTTTTAAAAAAANNNNNNNAAAAAAAAAAAAAAAA
SSSSSSSAAAAAAAAAAAAAATTTTTTTTTAAAAANNNNNNNNAAAAA
SSAAAAAAAAAAAAAATTTTTTTAAAAAAAANNNNNNNNNAAAAAAA
SSSSSSSSAAAAAAAATTTTTTTTTTAAAAAAAAAAANNNNNAAAAAAA
SSSSSAAAAAAATTTTTTTTAAAAAAAAAANNNNNNNNAAAAAAAAAA
SSSAAAATTTTTTTAAAAAAAAAAAAAANNNNNNNNNAAAAAAAAAAA
Voisitko hieman tarkentaa!
Kun ilmeisesti tiedän asioita, tiedät varmasti millainen kertomasi saatana on.
Hän on jotain muuta kuin kirkolliskokousten keksimä kolmiyhteinen jumala. Raamatussa ilmoitettu Jumala on taivaallinen henkemme Isä. Kristus on Hänen maan päälle syntynyt ainoa Poika. Me olemme "vain" Hänen henkilapsiaan.
Kristus sanoi, että kuka on nähnyt minut on nähnyt Isän. Tämä tarkoitti, että Isälläkin on fyysinen luuta ja lihaa oleva ruumis. Ei Poika voi tässäkään olla erilainen kuin Isä. Pyhä Henki on henkipersoona vailla fyysistä ruumista. Muuten Hän ei voisi vaikuttaa kaikkiin. Nuo kolme ovat yhdessä jumaluus, kolme erilaistä persoonaa. Raamatun perusteella ei kolminaisuusoppi ole oikea.
Tuo on yksi näkökulma. Mutta mikä siitä tekee oikean. Siitä tekee oikean se, että joku keksii riittävän vahvat perustelut sille. En halua ruveta väittelemään tässä raamatun asioista, sille on oma palsta. Mutta kertoisitko hieman vaikuttimistasi, tai siitä miten päädyit juuri tähän näkemykseen. Oliko se sinun oman ajattelun tulos? Oliko näkökulmallasi joku opettaja? jne...
Professori Heikki Räisänen kirjoittaa tästä kirjassaan "Raamattunäkemystä etsimässä." Siinä hän toteaa, että kolminaisuusoppi on onneton myöhäsyntyinen luomus. Hän mainitsee monien Raamatun tutkijoiden olevan samaa mieltä. Koko sanaá ei löydy Raamatusta. Pikemminkin on selvää Raamatun mukaan, että Poika oli alisteinen Isälle. "Tapahtukoon sinun tahtosi eikä minun" ym. tällaista. Kristus sanoi myös, ettei maailman lopun hetkeä tiedä kukaan muu kuin Isä.
Käsitykseni on peräisin MAP-kirkosta. Jos haluat lukea kolminaisuutta koskevan hyvän artikelin, niin se on sivuilla www.mormoni.net Artikkelin otsikko oli "Täytyykö uskoa kolminaisuuteen ollakseen kristitty?" (tai otsikon ajatus ainakin oli tämä)
harmi että nostit tuon mormooni sanan esille. Olen yrittänyt välttää näitä valmiin Jumal-kuvan antavia sivustoja koska haluan luoda oman Jumal-kuvan.
Toisaalta on varmasti totta, että kaikilla ihmisillä joilla on Jumal-kuva, on se muodostunut jonkin valmiin aatteen kautta. Minusta tästä olisi pyrittävä eroon. Ihmise voivat toki omia Jumal-kuviaan luodessa ottaa joitain vaikutteita eri uskonnollisten järjestöjen valmiista Jumal-kuvista ja sitten yhdistellä niitä.
Sinänsä näkökulmasi kolminaisuus opista on mielenkiintoinen, minulle vain tulee sellainen tunne ettet ole itse pohtinut sitä tarpeeksi, vaan olet ottanut omaksesi valmiin mormoonien tarjoaman kuvan siitä.
Niin ja vielä tuli mieleen, puhui raamatun tutkijoista. Olisiko sinulla tietoa mitä yliopistoissa tällä hetkellä tutkitaan "uskontotieteiden" saralla.
Tietoteoreettisesti on perusteltu, ettei ihminen omin keinoin voi saada tietoa tuonpuoleisesta, sillä kaikki, mitä ihminen itse voi ajatella, on peräisin "tämänpuoleisesta". Siksi kaikki ihmisen luomat jumalakäsitykset ovat vääriä ja vain mielikuvituksen (kirjoitin ensin "mielikutituksen", - aika hyvä!)tuotetta. Toisin on, kun löydämme aitoa ilmoitusta. Sitä on Raamatussa ja mormonien mukaan Mormonin kirjassa, joka on toinen todistus Kristuksesta. On myös muita ilmoituksia, jotka on koottu Oppi ja Liitot -kirjaan ja Kallisrvoisseen helmeen.