Erosin 1995 ev.lut kirkosta. Olin sitä ennen tullut Jumalan armosta uskoon. Sitä voi kutsua myös uudestisyntymiseksi. Eroamislappuun laitoin että olin tullut uskoon. Olin silloin alle 40 vuotias
Kun kuuntelee jatkuvia ällistyttäviä uutisia luterilaisten seurakuntien ja niiden pappien ja piispojen tavoista niin voipa sanoa ettei luterilaisuus todellakaan paljoa kiinnosta.
Voi mihin ihmisiä johdatetaan tämän päivän Suomessa!!
Kun kuuntelee jatkuvia ällistyttäviä uutisia luterilaisten seurakuntien ja niiden pappien ja piispojen tavoista niin voipa sanoa ettei luterilaisuus todellakaan paljoa kiinnosta.
Voi mihin ihmisiä johdatetaan tämän päivän Suomessa!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Erosin lapsikasteessa saamastani ev.lut. kirkon jäsenyydestä 1989. Alle kolmikymppinen olin silloin.
En ollut uskovainen enkä ole sitä vieläkään.
80-luvun lopulla tuli käytyä aika usein kirkossa osallistumassa näihin "normaaleihin" kaste-,rippi-,hää- ja hautajaistilaisuuksiin.
Eipä koskettaneet kirkon rituaalit minua millään tavoin. Taisi siinä olla joku "leipäpappi" joukossa; enimmäkseen "aidosti" uskovia luulisin.
En ole ateisti; joskus, tosin harvoin tulee näitä asioita mietittyä. Ainakaan ev.lut.kirkko ei tule olemaan hengellinen kotini.
erosin noin 30 vuotta sitten, enkä ole koskaan katunut eroani, päinvastoin kun olen seurannut kirkon kantoja Raamattuun nähden, Olen ollut erittäin iloinen päätöksestäni.
...tulin uskoon rippileirillä 1977 ja pysynyt uskossa siitä lähtien, onnea ylläoleville uskoville taivalluksesta.
Ja lut.kirkon jäsenenä olen pysynyt.
Jaan kyllä aloittajan huolen huolen lut.kirkon tilasta, mutta muuttaako eromiseni sitä mitenkään, tuskin. Kinaan mieluummin kirkon sisällä kuin ulkona.
lapsillesi kuin langenneelle kirkolle, koska hukkaan menevät pennosesi jos valheeseen niitä syötät.
...soitat suutasi.
Ei se pieni summa ole sulta poissa.