Routa

Routa sulaa ja kaikki herää...Kaipuu käy oikein
kipeästi sydämelle,vaikka ei kait siihen sentään kuole.Hyvän runon siitä sait aikaan.Roudan sulattaminen on välillä vaikeaa,varmaan kuin kullan erottaminen hiekasta..Hienoa vertausta sinulta..
Kiitos taas runostasi..sinulta syntyy näitä..
Helpostiko? Mutta nyt,toivotan sinulle kaikkea hyvää..Me näemme taas tässä..Oikein paljon voimia ja Iloa! t.Irkku

odotellessa rakastani tuli mieleen pääsiäislauntai joskus kauan kauan sitten. Mutta eteenpäin mennään ja taakse ei haikailla.
http://www.youtube.com/watch?v=IjWMR1SpqKM

..aivan ihana : ) Muistanpa, kun aiheesta oli puhetta, taisi jäädä alitajuntaasi muhimaan ja synnytti sitten tälläisen koruteoksen.

"Se mikä vaskooliin jää ... " kultahippunen. Ihan niinkuin tämä runosi. Kuin arvokkain ja kaunein koru tähän aamuun.

Kiitokset kauniista lukuhetkestä tässä aamussa : )

' ei tälläinen puupää parempaakaan pähkäilyä
saa aikaiseksi '

Hiisi vieköön, taidan ottaa luudan ja lentää
sinne tunturien kupeeseen luoksesi. Taittaa
yhden risun siitä, ja antaa äiteen kärest Sulle
selkäsaunan. Olet Sinä sitten jääräpäinen ukko,
lakkaa jo ali-arvioimista alituiseen itseäsi/
kirjoitustaitoasi. Kyllä Sinä osaat, olet elävä
esimerkki siitä, kuinka kehitys tuottaa tulosta.

Vaskooli on tämän runosi hippu, se kirkkain ja
ajatukset jotka olet kietonut sen ympärille.
Kaikki muu on hienoa sidosainetta herkkään ai-
heeseen. Loppu on kaunis, mutta hyvin haikea -
oikeastaan surullinenkin.

' minussa on kuitenkin jäljellä Sinusta yhä pa-
lanen, kulumaton '

* huokaus * ja aplodit päälle.

Miksi?

Olin jo niin lähellä sinua
ja asettamassa Rakkauteni
sydämesi viereen. Torjuit vain
minut ja poistuit omaan unohdukseesi.

Kerro miksi.

Miksi teit Rakkaudestani ramman
ja minusta onnettoman miehen.
Sairaan ja haavoittuneen
ihmisen miehen asussa,

Sisimpäni kesä oli jo niin pitkällä ja
tuulet jo niin lämpimiä. Olin valmis.

Lihani oli jo kypsää kohtaamiseemme.
Ajatukseni käyneet lävitse vaikeat päivät.
Olin niin valmis. Luoja miten kipeältä se
tuntui. Jäätyä takaisin sulaneeseen maahan.

Mutta minä sulan taas ja palaan.
Kesää on vielä jäljellä.

Rakastan sinua.


http://www.youtube.com/watch?v=_j6IBdHW_rY


Kiitos runostasi.

Kaipuu on viitta, johon
on Rakkaudessa hyvä ikävän
kyynelet kuivata.

Kun sydän itkee, sielu
sylittää sitä ja ihmisestä
loistaa nöyryys ja
hyvyys.

Ja kun ihminen on kypsä
ja valmis, hän sulaa, on
valmis Rakkauteen kuin
kirsikkapuu, joka pudottaa
kukkansa ja alkaa kasvattaa
hedelmiä.

Jonkun suuremman luomia
Rakkauksia.

Upeaa Rakkausrunoa sinulta
tänäin.

Tekstistä virtaa positiivisuus
ja hyvä mieli.

On kepeyttä ja iloa, Rakkautta.

Tällaisen runon luettuaan
ymmärtää Rakkaudesta lisää.

Hienoa ja eheää tekstiä.

Elävä koru Runona.

Hienoimpia Runoja, mitä
olet kirjoittanut.

Kiitos lukunautinnosta ja
voimia, kannustusta hyvä
Ystävä päivääsi.

Enkä se sulaa?
Runomies teki taas kaunista jälkeä ja se hippunen joka vaskooliin jää, muuttuu ehkä pieneksi palaksi kultaa aikaa myöten.

Mukava oli lukuhetki, kiitokset siitä ja lämmintä päivänjatkoa sinulle:)

Sinua tervehtien

Kaunein kuvin runosi alkaa
Rakkaus kummallista on :
- miten suuren riemun se meissä aikaansaakaan
Ja samalla tuskan, kaipuun
Mutta myös toivon
Voimaa kaikkinensa :“Minun on vain kaivettava se esiin”

”Se mikä vaskooliin jää ... ”

”se puuttuva palanen minusta ... ”

Syvää rakkauden kuvausta

---
hieno säe tämä :
"Sydämesi laitamaat ovat vielä roudassa"


---
Kaikkea hyvää kevääseesi haluaisin toivottaa
"ikiroutaa" :) kenties....

Kiitokseni Sinulle lausuisin
ja Hyvää Pääsiäistä :)
terveisin -tytteli-