Syvähenkistä pohdiskelua siitä, mitä substansseja todella ovat henki, sielu ja ruumis:
http://koti.mbnet.fi/rape1941/netmita.htm
Onko ihminen, kuten jehovaattorit opettavat, yksi jakamaton henki-sielu-ruumis-kokonaisuus, joka kuolemassa kokonaan raukeaa tyhjiin, vai jääkö ihmisestä jonkin kuolematon osa jäljelle?
http://koti.mbnet.fi/rape1941/netmita.htm
Onko ihminen, kuten jehovaattorit opettavat, yksi jakamaton henki-sielu-ruumis-kokonaisuus, joka kuolemassa kokonaan raukeaa tyhjiin, vai jääkö ihmisestä jonkin kuolematon osa jäljelle?
Vastaukset 30
Vanhimmat
Ei ole mitään tieteellisiä todisteita sielun olemassaolosta emmekä tiedä yhtään funktiota, mihin sielua tarvittaisiin, joten Occamin partaveitsen periaatetta soveltaen on todettava, että erittäin paljon todennäköisemmin ihmisellä ei ole sielua kuin että sellainen joskus löydettäisiin ja eristettäisiin.
Vaikka nykytiede, joka joillekin sekin on melkein Jumalaa vastaava palvonnan kohde, ei pystykään (vielä) todistamaan sielun olemassaoloa, ei se tarkoita sitä, etteikä kuoleman jälkeen ihmisen tietoisuus jatka olemassaoloaan.
Nykytiede ei ole myöskään osoittanut, että sielun olemattomuudella olisi suurempi todennäköisyys.
Ihmisen ruumis kuolee ja ymmärtääkseni myös sielu lakkaa toimimasta, mutta henki elää aina. Jos henki on uudestisyntynyt Pyhästä Hengestä, saa sellainen ihminen elää aina Jumalan yhteydessä, mutta muut joutuvat elämään valintansa mukaisesti erossa Jumalasta ja maksamaan itse kaikki virheensä. Miksi siis ei ottaisi vastaan pelastusta Jeesuksessa Kristuksessa ja ottaisi Jeesusta Herrakseen elämäänsä, eli pomoksi?
Ihmisen kaikkinainen henkisyys ja ihmisyys (sielu)on vain ja ainoastaan aivojen sähkökemiallista toimintaa, kun sähkökemialinen toiminta loppuu on ihminen ihminen kuollut lopulliesti ja pysyvästi eikä ihminen pysty tiedostamaan yhtään mitään, ei edes omaa kuolemaansa.
Elämä on aina oleva syntymätön ja kuolematon totuus,ja kaikki olennot ovat tätä yhtä elämää.
Ihminen on vain sielunsa avulla synnyttänyt,erllisyyden harhan,jonka takia takia menettänyt yhteydensä tuhon elämään.
Sielu,ajattelija on ihmisen ajatuksen luomus
joka on sitonut ihmisen aikaan,joka on joksikintulemista.
Jotta yhteys tuohon elämään palautuisi,on sielun
kuoltava jo eläesssä,sillä kun kuolemme se on liian myöhäistä
Sielu on syntynyt pahan kokemisesta ja sitonut ihmismielen syitten ja seurausten ketjuun.
Fyysisesti ihminen ollut siinä alusta asti
Nyt kuitenkin uskonnot ja aatteet ovat muodostuneet ihmisen kehityksen jarruksi
vaatimalla tälle sielulle ikuista elämää,mutta
ajallisella ei pääsyä ajattomaan joka on kaiken perusta
Nämä kirjoitukseni saattavat olla aika erikoisia,
mutta on ollut ihmisiä jotka ovat tienneet nämä asiat alusta asti,mutta heidät on armotta tuhottu.
saara sama asia, ja henki, mutta ne ketkä uskovat saatanaan, uskovat myös siihen mitä hän on sanonut: " Ette suinkaan kuole,.....
Ne taas jotka uskovat Jumalaa, kertovat kuten Jumalakin: " Jos te siitä syötte, te olette kuolemalla kuoleva"
Ihmisen sielu ei kuole koskaan. Joskus sen liekki lepattaa, mutta ei milloinkaan sammu. Lepattaminen johtuu siitä, että sielu on unohtanut todellisen itsensä ja alistunut aineellisuuden itseisarvoon.
Keho kuolee aikanaan eli sen alkuaineet palaavat totaalisesti maan energiakiertoon. Vaan MINÄ EN OLE KEHO (etkä sinäkään) vaan minulla ON KEHO, ja jonka kautta elän ja siis koen tätä nykyistä elämää tässä ajassa ja paikassa. Minä olen kuitenkin oikeasti pelkkää TIETOISUUTTA JA ENERGIAA, joka on valinnut syntyä tähän kehoon ja ylläpitää aikansa elämää kehossani, sekä myös osaltani kaikkialla mihin tietoisuuteni yltää. Minä olen ikuisesti elävä sielu ja siten samaa olemusta KAIKKEUDEN LÄHTEEN (jota jumalaksi sanotaan) kanssa. Kun en enää tarvitse kehoani, palaan sieluni ns. valokehoon, fyysistä kehoani hienompaan, valon korkeammalla taajuudella olevaan olemukseen, mutta silti minulle vähintään yhtä todelliseen kuin tämä nykyinen kehoni on tässä.
KAIKKI, niin täällä kuin 'sielläkin', on vain YHDEN HENGEN ilmentymää. Henki on kaikkiallinen, kaiken ilmentyneen "MATRIX", joten sen ulkopuolella tai erossa siitä EI VOI OLLA KOSKAAN KUKAAN EIKÄ MIKÄÄN vaikka kuinka uskoisimme muuta !
Ei tuollaisesta ole minkäälaista pienintäkään todistetta.
Saathan sinä toki luulla ja uskoa ihan mitä lystäät vaikka uskomuksissasi ei ole todellisuuden häivääkään.
kyllä siitä tietoisuuden olemassa olosta kehon ulkopuolella jo melkoinen määrä todisteita on.Tietysti kaikki voidaan kuitata sanomalla ettei henkilö ollut vielä kokonaan kuollut.Näinhän se on koska kuolemaa ei ole eikä kukaan silloin ole koskaan kokonaan kuollut
Se kuolee. Samoin käy ihmisen, kun kuolon käsi hänet kohtaa, ei häntä enää ole. Sielusta ei puhuta sanaakaan tuossa yhteydessä.
Kuollut on kuollut ja piste.
Ei se mitään, jos et ole samaa mieltä. Jokainen voi uskoa niin kuin haluaa. Uskomukset ovat aina ainoastaan uskomuksia, vaikka kuinka yritettäisiin viitata sen tai sen sanomiin 'totuuksiin' tai siinä ja siinä kirjassa on niin!
Siis usko, joka varmaan sinullakin on jonkinlainen, on vain sinun oma näkemyksesi, ei yhtään mitään muuta. Jokainen meistä katsoo tätä maailmaa omien uskomuslasiensa kautta, joten minä näen asiat omien 'lasieni' läpi ja sinä omiesi. Siispä näin ollen, sen enempää sinä kuin minäkään ei, voi väittää tai todistaa jotain uskomusasiaa totuudeksi. Voimme vain omassa itsessämme päättää mitä uskoa ja mitä ei voi uskoa. Kuoleman jälkeisiin tapahtumiin saamme itse kukin selvyyden ennemmin tai myöhemmin. Voimme vain heitellä arvailuja siitä (joillakin on muistikuvia, mutta niitäkään ei voi todistaa), joten kirjoitellaan kukin mielipiteitämme sen enempää omistamatta totuutta, eikö?
Nyt elämme kuitenkin aikaa, jolloin monet asiat myös uskomuksiin liittyvät, alkavat saada selityksensä jopa tieteen viimeisimmistä tutkimuksista. Mainitakseni muutamia taviskielellä: aine/materia on hidastunutta energiaa, olemme kaikki yhteydessä toisiimme ja siis vaikutamme kaikkeen (entanglement), monidimensioinen maailmankaikkeus, sellainen kuin no-local vaikutus eli hiukkaset kommunikoivat välittömästi paikasta ja ajasta riippumatta tai mm. nollakenttäteoria eli on olemassa jonkinlainen 'kenttä' tai matrix josta kaikki ilmennyt näyttää saavan alkuperänsä ja siihen liittyy erottamattomasti jonkinlainen tietoisuus eli 'tarkkailija' jne.
Kuolemaa ei ole ja kukaan ei ole koskaan kuollut.
Usko-uskomukset ja tieto ovat täysin eri asioita.
Tieto on tietoa, usko on pelkkää uskomista vailla minkänlaista todistetta asian tai ilmiön olemassa olosta.
Nykypäivänä myös TIETOA on kenen tahansa lukutaitoisen saatavilla.
Aloita tiedon etsintä vaikkapa tästä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Wikipedia:Etusivu
Usko Jumalaan ei ole uskomusta vaikka se siksi ulkopuolisten taholta mielletäänkin. Jumala antaa aina itsestään kokemuksen kun lahjoittaa uskon, joten väitteesi että usko on pelkkää uskomista vailla minkäänlaista todistetta asian tai ilmiön olemassaolosta, on väärä.
Tietoa on saatavilla myös uskon olemuksesta, kenen tahansa lukutaitoisen.
Oikeiilla jäljillä,mtta tieto mikä on saatavilla
ei välttämättä ole oikeaa.
Tieto kaiken perustasta,jota tiedekkin yrittää selvittää,mutta väärästä suunnasta,ajasta ja materiasta
Aika ja aine ovat kuitenkin vain tuon kaiken perustan ilmentymä.
Tyhjyys ja hiljaisuus on kaiken energian summa.
Ihminen on kuitenkin ehdollistunut,eikä sen takia kykene näkemään tätä ajatonta totuutta
Ihmisen mieli on paljon enemmän kuin sisältönsä summa
Tuo sisältö on ihmisen ns.psykologisen perimän ehdollistama, ja nähdäkseen totuuden on tuon sisllön koettava ns.psykologinen kuolema,joka ainut kuolema jolla on ihmiselle jotain merkitystä.
Vain tyhjä mieli voi nähdä totuuden joka aina ajaton.
Ihmisen maailman viisautta täynnä oleva monimutkainen mieli ei voi sitä nähdä,sillä tuo
sisältö estää näkemisen
Usko on nimensä mukaisesti uskoa joka yrittää todistella uskomuksia todeksi toisilla uskomuksilla.
Tieto on todistetua faktaa jossa asia voidaan todisteellisesti todistaa.
...ja allekirjoitan pohdiskelijan kirjoituksen. Se on itsensä oivaltaneen - tietoisen - ihmisen loppusanat kolmannen ulottuvuuden maaplaneettaelämälle. Pohdiskelija on yhdistänyt taivaan ja maan, Hengen ja aineen ja vetänyt henkilökohtaisella tasolla taivaan päälle maan.
Tähän meitä kaikkia on kutsuttu.
Taivasta ei vedetä maan päälle omin voimin. Kuinka voisikaan, koska olemme kaikki tänne syntyjämme hengellisesti kuolleessa tilassa. Syntiinlankeemus toi kuoleman, jonka alaisia olemme. Tästä kuolemantilastamme käsin olemme täydellisen kykenemättömiä näkemään taivaallisiin. Tietysti vääristyneellä tavalla siihen kyetään kun tehdään omia tulkintoja henkimaailmasta. Olemme kuolleita, tekomme ja ajatuksemme ovat kuolemaa tuottavia. Ei voi kuolleesta tilasta muuta syntyä.
Vasta kun Pyhä Henki saa meidät uudestisynnyttää, tuo se taivasta maan päälle. Jumalan henki uskovan sisällä on taivasta maan päällä. Tätä on 'Jumalan valtakunta on sisäisesti teissä'.
Jeesus sanoi: "Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä." Joh.3:7
Uudestisyntyä: ihmisen kuolleessa tilassa oleva henki tulee eläväksi kun Jumalan Pyhä Henki yhdistyy ihmisen henkeen. Se on ihan konkreettinen tapahtuma, ei mikään vertauskuvallinen. Vasta tämän jälkeen ihminen alkaa ymmärtää hengellisiä asioita.
"Saathan sinä toki luulla ja uskoa ihan mitä lystäät vaikka uskomuksissasi EI OLE todellisuuden häivääkään."
Et sinäkään tuota tiedä, luulet vain. Siis uskot.
Tieto saattaa ollafaktaa teknologiassa ja fyysisellä alueella,mutta kun tulee ihmisen psykologiselle alueelle,niin se muuttuu uskoksi uskotaan,että tuo tieto toditaa teoriani oikeaksi.Tietokin on suhteellista,mikä tänään on faktaa,niin hummena se ei olekkaan sitä,sillä on tullut uutta tietoa joka kumoaa sen
Tämä ajallinen elämämme päättyy kerran kuolemaan. Sen jälkeen henki jatkaa olemassaoloa, se on siis ikuinen.
Raamattu todistaa, että tässä ajassa on tehtävä valinta mihin menemme kuoleman jälkeen. Joko taivaaseen tai kadotukseen. Ei ole muita vaihtoehtoja.
Meitä uskovia monesti moititaan helvetillä pelottelusta, mutta ei se ole pelottelua, vaan varoittamista! Ja kyllä minulle passaisi, että kuoleman jälkeen ei olisi mitään, kaikki loppuisi siihen. Kadotettujen sielujen tähden jopa toivoisin että niin olisi, mutta tämä asia ei muuksi muutu meidän kieltämisellä tai kiistämisellä. Siksi minunkin pitää kertoa se, minkä todeksi tiedän.
>>Siksi minunkin pitää kertoa se, minkä todeksi tiedän.
Usko syntyy kuulemisesta, kuuleminen Jumalan sanan kautta. Ei kukaan voi tulla Isän tykö, ellei Isä häntä vedä.
Uskon kyllä, mutta myös tiedän todeksi. Jumalan voima, Pyhä Henki, sitä ei tarvitse ainoastaan uskoa, sen saa myös kokea todeksi.
Kokemuksesi koskee vain sinua itseä ei muita. Muille sitä ei edes ole, se on arvoton. Sinulle siitä on arvoa.
Ei ole ainoastaan oma kokemus, muitakin löytyy. Ja vaikka se muille olisi arvoton, ei se epätodeksi Jeesusta tee. Kaikki vaan eivät Häntä tunne.
"Joko taivaaseen tai kadotukseen. Ei ole muita vaihtoehtoja."
Tämä on vanhan hallinnon eli raamatun jumalan Jahven ihmiskunnalle syöttämä `pajunköysi`, jonka hän ilmoitti virusohjelmassaan: raamatussa.
Myös paimen/lampaat - Jeesus/seurakunta - oli negatiivisen Jahven ja ihmiskunnan massatietoisuuden luomus - harhautus. Ei mitään tekemistä todellisen Jeesus Nasaretilaisen opetuksen kanssa. Jahve muutti kaiken omaa valta-asemaansa pönkittäväksi.
Ihminen, silloin kun sinä kumarrut raamatun jumalan Jahven tai hänen luomuksensa Jeesuksen edessä, sinä mitätöit oman suuruutesi, menetät itsemääräämisoikeutesi ja annat laittaa kaulaasi pannan ja asetut orjan asemaan. Orja ei nouse mihinkään `taivaisiin` eikä putoa onnekseen myöskään mihinkään `helvettiin`, koska ne molemmat olivat myös Jahven luomuksia eli harhaa.
Maailmankaikkeudessa on runsaanti tarjolla tehtäviä ja vakansseja, joihin tarvitaan itsenäisiä toimitsijoita. Uskomusjärjestelmiin itsensä sitouttaneita ei voida käyttää näihin tehtäviin, koska ensimmäisen haasteen kohdatessaan he ovat rähmällään johonkin päin ja jonkun edessä. Lisäkoulutus on tarpeen.
Tämä kolmannen/neljännen ulottuvuuden maaplaneetta asetetaan kohta lepoon ja koska kukaan ei tuhoudu, vaan jatkaa jossakin, niin tässä vaihtoehdot jatkopaikoista:
Tietoisuutensa avanneet kiipeävät planeetan mukana neljännen ulottuvuuden ylimmälle tasolle eli siirtymätasolle, josta he tekevät kvanttihypyn viidennen ulottuvuuden maaplaneetalle - Eedenin puutarhaan tai Uuteen Jerusalemiin- kuinka vaan ilmaistuna. Nykyinen maa jää neljänteen tyhjäksi ja autioksi eikä nykyisen tietämyksen mukaan rakenneta asuttavaksi enää koskaan.
Ne toisplaneettalaiset, jotka haluavat palata kotiplaneetalleen ja jotka kykenevät irroittautumaan kolmannen ulottuvuuden maaplaneetasta, voivat sen tehdä.
Uskontoihin ja palvontaan kiinni jääneille järjestetään lisäkoulutusta. He eivät kykene poistumaan kolmannen ulottuvuuden värähtelyistä ja siksi heille on varattu kolme maan kaltaista planeettaa, joihin heidät sijoitetaan oman alkuperänsä ja sielunsuunnitelmansa mukaisesti. Siellä he voivat opiskella lisää itsensä rakastamista, itsearvostusta, itsenäistymistä jne.
Viidennen ulottuvuuden maahan - paratiisipuutarhaplaneetalle - mennään fyysisen kehon kanssa. Siksi neuvo tietoisille ihmisille: älkää enää luopuko kehostanne, koska aikaa on jäljellä niin vähän, että ehkä ette ehdi saada uutta kehoa tilalle. Kotiplaneetoilleen siirtyvät toisplaneettalaiset ja jatko-opinnoille kolmelle maan kaltaiselle planeetalle menevät jättävät kehonsa tänne eli kuolevat.
Poikkeuksen tekevät fyysisinä temmatut, joita tarvitaan siirtokuntien perustamiseen uusille maan kaltaisille planeetoille, koska äideistä ja isistä saattaa tulla pulaa, koska menijöitä on niin paljon.
Yhteenvetona jatkopaikoista. Taivas ja helvetti pudotetaan pois jää jäljelle viisi mahdollisuutta: - viidennen ulottuvuuden maa - toisplaneettalaisten kotiplaneetat - kolme kolmannen ulottuvuuden maan kaltaista planeettaa.
Tämä järjestely on hyväksytty toimintaohjeeksi korkeimmpia hierarkioita myöten.
Kokemus on totta vain kullekin kokijalle. On virhe koettaa ujuttaa omaa ainutlaatuista kokemusta jollekin toiselle. Jonkun kokemus ei tee asiasta totta toiselle. Kokemus ei ole siirrettävissä.
Voit toki puhua siitä. Ottamatta kantaa kokemuksesi kohteeseen niin oma ainutlaatuinen kokemuksesi on totta vain sinulle. Se ei ole objektiivinen totuus, vain sisäinen henkilökohtainen uskomus.
Myös kokeminen on aina itselle todellisuutta.
Ajatellaanpä kokeeksi näin. Henkilön A kokemus on että "aurinko lämmittää". Henkilön B kokemus on että "aurinko viilentää". Oletetaan että kummankin henkilön kokemus on aito, vaikka ne ovat samasta kohteesta täysin päinvastaisia. Tällöin meidän tulisi kunnoittaa kummankin henkilön kokemusta totena.
Toden kokemuksesta tekee henkilölle sen, että hän on sen kokenut. Tätä tarkoitin kokemusten henkilökohtaisuudella, ja tämä poistaa mielipide-erot kokemusten suhteen, jos se hyväksyttäisiin.
Havaittaisiin tällöin aina että kaikki kokemukset ovat tosia ja kaikki ovat oikeassa.