Nyt kun Sivonen on ratkaisunsa tehnyt, voisi olettaa että hyvien käytöstapojen hengessä ylenmääräinen Sivos-toiminta IPU-palstalla loppuu. Toki jokainen saa satunnaisesti osallistua minkä tahansa palstan keskusteluihin.
Katselin Sivosen tavoitteita ja huomasin että monet niistä ovat sinänsä hyviä ja osin samoja kuin IPUlla. Mutta yksi 'pikku juttu' puuttuu: vaatimus EU:sta eroamisesta.
IPU ei ole yhden asian liike, toisin kuin Sivonen väittää. Meillä on laaja yhteiskunnallinen ohjelma joka vastaa tämän hetken polttavimpiin ongelmiin Suomessa. Olemme tunnistaneet ongelmat jo kauan ennenkuin nykyinen kriisi puhkesi. Osia ohjelmasta on kopioitu viimeaikoina jälkijättöisesti ja pakon edessä muiden puolueiden ohjelmiin.
Eroaminen EU:sta ei ole Itsenäisyyspuolueelle pakkomielle. Se on vain välttämätön edellytys sille, että päästää itsenäisesti puuttumaan niihin käytännön ongelmiin joista nyt kärsitään. Sivonen ja hänen uusi puolueensa tai mikä ryhmä onkaan, ei voi sekään toteuttaa omia tavoitteitaan niin kauan kuin Suomi on EU:n jäsen. Jotain kosmeettisia pintaraapaisuja voi tehdä pikkuasioissa. Isommat toimenpiteet tarkoittavat EU-sääntöjen rikkomista. Se taas johtaisi välirikkoon EU:n kanssa ja sitä myötä EU:sta eroamiseen. Jos Sivonen tämän ymmärtää, hän ei sitä myönnä koska ei tavoittele EU:sta eroamista.
Itsenäisyyspuolue tavoittelee avoimesti uutta itsenäistymistä ja kertoo sen jo nimessään. Tavoitteet kerrotaan avoimesti, jotta irtautuminen voidaan toteuttaa hyvässä hengessä EU:n kanssa. Käytännössä irtautumisesta tehdään ensin eduskunnassa enemmistöpäätös ja sen jälkeen käytännön yksityiskohdista sovitaan yhteistyössä Suomen ja EU:n poliitikkojen ja virkamiesten kesken.
Sivosen politiikan sisältö on pitkälle sama kuin Perussuomalaisilla. Kritisoidaan asioiden tilaa yhteiskunnassa, ehkä kritisoidaan varovasti EU:takin, mutta ei pyritä muuttamaan ongelmien perimmäisiä syitä. Perimmäinen syy on EU-jäsenyys, joka on lukinnut yhteiskuntapolitiikan linjan siihen muottiin joka on Brysselissä päätetty. Yksi populististen puolueiden perustuntomerkki on, että ne elävät ongelmien säilymisestä ja siksi eivät käy käsiksi perimmäisiin kysymyksiin. Perussuomalaiset noudattavat tarkalleen tätä linjaa. Onkin vaikea nähdä, miksi tarvitaan uusi Sivosen ryhmä kun se ajaa samaa politiikkaa kuin PerusS.
Näyttää siltä, että Sivosen motiiveissa henkilökohtainen katkeroituminen näyttelee suurta roolia. Sivosen lähtökuviot Perussuomalaisista ovat hämärän peitossa. Ei voida varmuudella sanoa, oliko riitautuminen Soinin kanssa aitoa. Ehkä oli. Kuitenkin Sivosen pyrky IPUn johtoportaaseen oli ilmeinen. Jos hän olisi sinne päässyt, olisi IPUn linja muuttunut lyhyessä ajassa pois itsenäisyyden tavoittelusta samalle populismin tielle kuin Perussuomalaisilla. Hetken päästä olisi fuusioiduttu persuihin. Silloin tästä maasta olisi eliminoitu viimeinen aito itsenäisyyden palauttamisen kanava ja todellinen oppositio.
Tie IPUn johtoon ei auennut, siitä katkeruus. Nyt lähtösanoissaan Sivonen vielä yrittää kaataa Itsenäisyyspuolueen linjan hyökkäämällä Pesosta vastaan. Tyyli on ala-arvoinen. Pesonen ei ole tuuliviiri eikä muiden vietävissä. Siitähän Sivosen tympääntyminen juuri johtuu. Häntä harmittaa se, että IPUn ja sen puheenjohtajan linja pitää koska Sivosen päätarkoitus oli nimenomaan muuttaa kyseistä linjaa. Jos joku on tuuliviiri ja muiden vietävissä, se on Sivonen. Mistä ja keneltä hän käskynsä ottaa, on kysymysmerkki.
IPUa ei johdeta mistään 'vanhoillisista' piireistä, mitä ne Sivosen mielestä sitten ovatkin. Eräs osoitus IPUn tarkoituksenmukaisesta linjasta on osallistuminen eurovaaliin. Osallistumista tuskin voi sanoa vanhoilliseksi. Tätähän kannatti Pesosen lisäksi vahvasti myös 'vanhoillinen' kunniapuheenjohtaja Hakalehto. Itsenäisyyden asia, siis itsenäisen päätösvallan ja ongelmanratkaisukyvyn asia, ei ole vanhoillinen tai moderni. Se on aina ajankohtainen.
En ole missään luottamusasemassa Itsenäisyyspuolueessa.
Katselin Sivosen tavoitteita ja huomasin että monet niistä ovat sinänsä hyviä ja osin samoja kuin IPUlla. Mutta yksi 'pikku juttu' puuttuu: vaatimus EU:sta eroamisesta.
IPU ei ole yhden asian liike, toisin kuin Sivonen väittää. Meillä on laaja yhteiskunnallinen ohjelma joka vastaa tämän hetken polttavimpiin ongelmiin Suomessa. Olemme tunnistaneet ongelmat jo kauan ennenkuin nykyinen kriisi puhkesi. Osia ohjelmasta on kopioitu viimeaikoina jälkijättöisesti ja pakon edessä muiden puolueiden ohjelmiin.
Eroaminen EU:sta ei ole Itsenäisyyspuolueelle pakkomielle. Se on vain välttämätön edellytys sille, että päästää itsenäisesti puuttumaan niihin käytännön ongelmiin joista nyt kärsitään. Sivonen ja hänen uusi puolueensa tai mikä ryhmä onkaan, ei voi sekään toteuttaa omia tavoitteitaan niin kauan kuin Suomi on EU:n jäsen. Jotain kosmeettisia pintaraapaisuja voi tehdä pikkuasioissa. Isommat toimenpiteet tarkoittavat EU-sääntöjen rikkomista. Se taas johtaisi välirikkoon EU:n kanssa ja sitä myötä EU:sta eroamiseen. Jos Sivonen tämän ymmärtää, hän ei sitä myönnä koska ei tavoittele EU:sta eroamista.
Itsenäisyyspuolue tavoittelee avoimesti uutta itsenäistymistä ja kertoo sen jo nimessään. Tavoitteet kerrotaan avoimesti, jotta irtautuminen voidaan toteuttaa hyvässä hengessä EU:n kanssa. Käytännössä irtautumisesta tehdään ensin eduskunnassa enemmistöpäätös ja sen jälkeen käytännön yksityiskohdista sovitaan yhteistyössä Suomen ja EU:n poliitikkojen ja virkamiesten kesken.
Sivosen politiikan sisältö on pitkälle sama kuin Perussuomalaisilla. Kritisoidaan asioiden tilaa yhteiskunnassa, ehkä kritisoidaan varovasti EU:takin, mutta ei pyritä muuttamaan ongelmien perimmäisiä syitä. Perimmäinen syy on EU-jäsenyys, joka on lukinnut yhteiskuntapolitiikan linjan siihen muottiin joka on Brysselissä päätetty. Yksi populististen puolueiden perustuntomerkki on, että ne elävät ongelmien säilymisestä ja siksi eivät käy käsiksi perimmäisiin kysymyksiin. Perussuomalaiset noudattavat tarkalleen tätä linjaa. Onkin vaikea nähdä, miksi tarvitaan uusi Sivosen ryhmä kun se ajaa samaa politiikkaa kuin PerusS.
Näyttää siltä, että Sivosen motiiveissa henkilökohtainen katkeroituminen näyttelee suurta roolia. Sivosen lähtökuviot Perussuomalaisista ovat hämärän peitossa. Ei voida varmuudella sanoa, oliko riitautuminen Soinin kanssa aitoa. Ehkä oli. Kuitenkin Sivosen pyrky IPUn johtoportaaseen oli ilmeinen. Jos hän olisi sinne päässyt, olisi IPUn linja muuttunut lyhyessä ajassa pois itsenäisyyden tavoittelusta samalle populismin tielle kuin Perussuomalaisilla. Hetken päästä olisi fuusioiduttu persuihin. Silloin tästä maasta olisi eliminoitu viimeinen aito itsenäisyyden palauttamisen kanava ja todellinen oppositio.
Tie IPUn johtoon ei auennut, siitä katkeruus. Nyt lähtösanoissaan Sivonen vielä yrittää kaataa Itsenäisyyspuolueen linjan hyökkäämällä Pesosta vastaan. Tyyli on ala-arvoinen. Pesonen ei ole tuuliviiri eikä muiden vietävissä. Siitähän Sivosen tympääntyminen juuri johtuu. Häntä harmittaa se, että IPUn ja sen puheenjohtajan linja pitää koska Sivosen päätarkoitus oli nimenomaan muuttaa kyseistä linjaa. Jos joku on tuuliviiri ja muiden vietävissä, se on Sivonen. Mistä ja keneltä hän käskynsä ottaa, on kysymysmerkki.
IPUa ei johdeta mistään 'vanhoillisista' piireistä, mitä ne Sivosen mielestä sitten ovatkin. Eräs osoitus IPUn tarkoituksenmukaisesta linjasta on osallistuminen eurovaaliin. Osallistumista tuskin voi sanoa vanhoilliseksi. Tätähän kannatti Pesosen lisäksi vahvasti myös 'vanhoillinen' kunniapuheenjohtaja Hakalehto. Itsenäisyyden asia, siis itsenäisen päätösvallan ja ongelmanratkaisukyvyn asia, ei ole vanhoillinen tai moderni. Se on aina ajankohtainen.
En ole missään luottamusasemassa Itsenäisyyspuolueessa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.