Yksiselittetistä vastausta ei varmasti löydy.
Erikoisuutena on pidettävä sitä, että lähes 100 % ikäluokista osallistuu rippikouluihin. Mutta jos seuraavassa viikonlopussa, kun edellisenä oli oltu konfirmoitavana ja saatu ehtoollisen, aloitetaan tekemään semmoista, jota varmasti ei opetettu.
Oliko rippikoululeiri ehkä vain viihdyttämistilaisuus, jossa ei syvennyttykään kristillisen opin salaisuuksiin. Kääntymiseen ja pelastukseen sekä rakkauteen. Levennettiinkö se tie ja portti niin leveäksi, ettei nuori löytänytkään vastauksia.
Ongelma on siinäkin, että rippikoulu ja konfirmointi pidetään vanhempien ja nuorten kannalta vain traditiona, joka toteutetaan, jotta tultaisiin hyväksytyksi yhteisössä. Nuoretkin näyttävät keskustelevan enemmänkin siitä, keitä tulee leirille ja meneekö kaveri jne. Kirkossa ei käyty ennen, eikä jälkeen rippikoulun ja vajaasti rippikoulun aikanakin.
Rippikoulu täten tarkastellen olisi vain pintaa, jolla on mukava liidellä.
Rippikoulu ei siis vastannut siihen tarpeeseen, joka nuorella ehkä on syvällä sisimmässään varustautuessaan elämään.
Kirkko ei siis vastannut, koska sen tarjous oli vain pinnallisuutta. Hetken viihtyminen.
Kirkon merkitys vain latistui, kun sen olisi pitänyt tarjota elämälle eväitä rippikoulun kautta.
Erikoisuutena on pidettävä sitä, että lähes 100 % ikäluokista osallistuu rippikouluihin. Mutta jos seuraavassa viikonlopussa, kun edellisenä oli oltu konfirmoitavana ja saatu ehtoollisen, aloitetaan tekemään semmoista, jota varmasti ei opetettu.
Oliko rippikoululeiri ehkä vain viihdyttämistilaisuus, jossa ei syvennyttykään kristillisen opin salaisuuksiin. Kääntymiseen ja pelastukseen sekä rakkauteen. Levennettiinkö se tie ja portti niin leveäksi, ettei nuori löytänytkään vastauksia.
Ongelma on siinäkin, että rippikoulu ja konfirmointi pidetään vanhempien ja nuorten kannalta vain traditiona, joka toteutetaan, jotta tultaisiin hyväksytyksi yhteisössä. Nuoretkin näyttävät keskustelevan enemmänkin siitä, keitä tulee leirille ja meneekö kaveri jne. Kirkossa ei käyty ennen, eikä jälkeen rippikoulun ja vajaasti rippikoulun aikanakin.
Rippikoulu täten tarkastellen olisi vain pintaa, jolla on mukava liidellä.
Rippikoulu ei siis vastannut siihen tarpeeseen, joka nuorella ehkä on syvällä sisimmässään varustautuessaan elämään.
Kirkko ei siis vastannut, koska sen tarjous oli vain pinnallisuutta. Hetken viihtyminen.
Kirkon merkitys vain latistui, kun sen olisi pitänyt tarjota elämälle eväitä rippikoulun kautta.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Niiden vastauksien vuoksi erosin myöhemmin kirkosta.
Enkä muuten ollenkaan kiistä sitä, että kävin rippikoulun suurelta osin yhteisön paineesta. Rippilahjojen takia en, aika vähäisiä olivat.
väärän kristillisen mallin.
Ongelmana usein sekin, että rippikoulun opettajat itse eivät ole sisäistäneet omaan elämäänsä aitoa uskon käsitystä. Tekevät tehtävänsä, koska virka sitä edellyttää.
Ehkä sain vääriä vastauksia, koska ne vastaukset perustuivat Raamattuun. Se kun ei selvästikään ole kristinuskossa kovinkaan korkeassa huudossa oleva opus.
"Se kun ei selvästikään ole kristinuskossa kovinkaan korkeassa huudossa oleva opus."
Ei tietenkään ole. Monet raamatun opetukset on hylätty aikaa sitten, koska ne ovat nykyisten lakien ja moraalikäsitysten vastaisia.
Hyvä että olet tämän perusasian ymmärtänyt.
""Se kun ei selvästikään ole kristinuskossa kovinkaan korkeassa huudossa oleva opus."
Ei tietenkään ole. Monet raamatun opetukset on hylätty aikaa sitten, koska ne ovat nykyisten lakien ja moraalikäsitysten vastaisia. "
So simple. Mutta jos käytät sanaa opus, niin monikkomuoto opera olisi paikallaan. Teossarja ei ole sarjassa belief vaan faith - eikä myöskään tiedon (informaation) vaan tiedon (gnosis, logos) lähde.
Meidän aikamme - kuka sen määrittää? - ei salli kuin tietoa (informaatiota, empiriaa), mutta enpä sentään noin reippaasti rennolla kädellä heittäisi romukoppaan ihan kaikkea.
Onko se korkein huuto täysi totuus? Mihin muuttuu ajattelutavan perusta? Puhtaassa naturalismissa on puolensa, varsinkin jos vaeltaa vikkelään mitään sen kummempia pohtimatta, tai oikeasti hyväksyy asian ja perustelee sen itselleen ja lapsilleen.
Yhdellä välinpitämättömällä heitolla kaikki romukoppaan? Kehtaatkin. Erittele edes mitä heität - menen mielelläni samaan koppaan JS Bachin kera (jos sinne mahtuu).
ole tiedon (tietoisuuden) vastakohta. siinähän vaalitaan uskoa ja usko ON tiedon vastakohta.
kirjoitat kuin kunnon kirkonoppinut: semantiikkaa ja retoriikkaa. ei bachin musiikki mitenkään uskonnollista ole, bach oli mutta musiikilla ei itsessään ole merkityksiä jos ei kuuntelijaa niitä antamassa.
jos et keksi parempaa kuin retostella ikivanhoja älykkyys ei ole viisautta-fraaseja kannattaisi mennä vaikka opiskelemaan teologiaa. voisit oppiakin jotain.
Hetken viihtymisen kannalta rippikoulu oli mielestäni hauska kokemus, mutta ei siinä mitään syvällistä ollut. Turhimpia hetkiä olivat papin ja muiden uskonhöpinät jotka eivät jääneet mieleen muutenkuin että niitä oli. Ehkä ihmiset eivät nykyään ole mitään tarvetta uskolle elämässään.
Totta puhuakseni mitä eväitä kirkko voisi minulle antaa mitä omat vanhempani tai omat kokemukset elämästä antavat? Ei mielestäni mitään. Jos rippikoulu olisi kireämpi paikka missä juteltaisiin enemmän uskosta niin varmaan entistä harvempi kävisi sen.
tarvitse olla kireää paatosta. Joskus olen joutunut seuraamaan nk. isoisia. Oman ripille pääsyn jälkeen aloitetaan elämä, kun rippikoulu ei olisi saanut mitään aikaan ja sitten isoisena ei ehkä aidosti ja oikein osata nähdä omaa velvoitettaan. On vain toinen tilaisuus, jossa olla mukaan paremman puutteessa ja koska oli kiinnostuttu ehkä ihmisestä, joka oli mukana vetämässä rippikoulua.
Pääasia kuitenkin siis on, että opettajat ovat kokeneet muutakin kuin pappis- tai muun koulutuksen ja omaksuvat omaan elämäänsä aidon uskon käsityksen. Se elämä näkyy opetuksessa.
Pyrkiminen ystäväksi tai kaveriksi ei ole riittävä.
Rippileiri oli ajanviettoa kavereiden kanssa.
Varsinaisen "opetuksen" aikana kävi selväksi, että pelkkää huuhaatahan kirkon ja uskonnon opetukset ovat.
Konfirmaation kävin mutta se tuntui epämiellyttävältä.
18 vuotta täytettyäni erosin kirkosta kun en halunnut olla missään tekemisissä laitoksen kanssa joka edustaa sellaista kuolemankulttia kuin kristinoppi.
Onhan kirkkoon liitetyille lapsille jo vuosikausia ennen rippikoulua opetettu uskontoa koulussa.
En kyllä yhtään ihmettele, että peruskoulun jälkeen ja sen aikana alkaa ihmettelemään, että onko tuossa jumaluskossa yhtään mitään mieltä.
nuorten elämässä osoittavat vääjäämättä, että rippikoulun kautta ei välity oikea tieto. Kuten on todettu, ongelma on siis siinä, että murrosiässä olevat kokevat rippikoulun viihdetilaisuuksiksi ja semmoista niissä tarjotaan todennäköisesti.
Mitenkä muuten olisikaan, kun opettajat eivät ole henkilökohtaisesti kokeneet kristillisen elämän syvintä olemusta: Jeesuksen tuntemista. He välittävät vain traditiota tms.
Sama pätee päiväkotien ja koulujen kristilliseen opetukseen. Opettajat opettavat vain sitä, minkä muualla ovat kuulleet tai oppineet. Ehkä siksi, että olisivat leivän syrjässä kiinni lopun elämäänsä.
Pätisikö tähän Raamatun viisaus: Sokeasta opettajasta joka opettaa toista sokeaa ja molemmat hukkuvat.
vai ei välity oikea tieto. No mikähän sellainen mahtaisi olla?
Huomannut ja havainnoinnut heti kun aloititte, olin eroamassa mutta tuputus ällötti, sori ette varmaan itse näe asiaa näin.
Siirryin toiseen kirkkoon (vuosien päätös) 5 v sitten, maistraatin kautta, en missään tapauksessa olisi kastekirkkoani jättänyt millään nettiviestillä, niin ristiriitainen kuin olenkin. Riemujuhlat kun kirkko kaatuu? 1990-luvun puolivälissä satuin asumaan Norjassa, ja siellä paloi kirkkoja kymmenittäin. Miksi?
Jokainen polvi etsii pyhyytensä, mitä sanoja käyttävätkin.
Suren syvästi mitä teette, ja vielä enemmän jos tiedätte mitä teette. Ymmärrän intonne ja ilonne, ymmärrättäkö itse?
Tuo kysymys koskettaa vain niitä henkilöitä jotka ovat omasta halustaan ja vapaasta tahdostaan kirkkoon liittyneet.
Se reilu 99% joka liitetään vastoin tahtoaan, niille koko kysymyksen asettelu on naivi.
Ei kai ne törpöt kastaneetkin xxxx nimeen?
Mitäs muuta valitsivat? Kouluun/ei kouluun?
Mitä muuta kurjuutta tekivät?
YK:n ihmisoikeuksien tai lastenoikeuksien julistus ovat siis turhia?
Onko kaikki maailman pahuus ratkaistavissa uskontojen ja varsinkin Suomen kirkkojen kaatamisella? Tai jollain non-religion jutulla?
Lasten oikeus toteutuu - tiiä miten se virallisen tekstin mukaan menee - rakasta lasta, kasvata ja ohjaa, rakasta, ole kärsivällinen loputtomasti, ja -rakasta.
Jos vanhemman rakkauteen liitty myös usko - en erittele ettei ärskynn taas - hän kastattaa lapsensa.
Onko se rikos? Näen sen samanlaisena valintana kuin kastamatta jättämisen.
Jos on absolyyt varma, ettei kasteella ole merkitystä, niin sitten pitää jättää väliin. Jos on edes aavistus muusta, niin ...?
Ystävä hyvä, meidät on tuomittu vapaaseen valintaan.
muutkin tekevät vääryyksiä, vieläpä isompia kuin me.
Mitä tuohon asiaan tulee, juuri tuon takia meillä täytyy olla lainsäädäntö jolla heikoimpia suojellaan, tässä tapauksessa lapsia.
Käsittääkseni sinulla ei ole mun suhteen minkään vallan tai pykälän luokitusoikeuksi, joten "uskis xxxxxx" otsikossa on loukkaava - oikeastiko tällä jotain voitat?. Et uskostani tai ei-uskostani tiedä hevon häntää. Got it? Jos täällä sanoo sanallakaan kategorian ulkopuolelta, niin just näin käy. Ymmärsitkö?
Anteeksi kiukku, mutta silmälappuväki on tyls(istynytt)ä, liian usein.
Ikääsi en tiedä, mutta käymme samaa tuskaista keskustelua: tulevat polvet eivät meitä kiitä. Sinun asenteesi ei ainakaan rakenna. Vai eikö kaikki ole jo riittävän hajanaista ja rikkinäistä? Kyllä ne kirkot vähemmälläkin ilkeilyllä nurin menevät, mutta ´mitäs sitten?
Suurin osa elämämme valinnoista tapahtuu toisten tekemänä. Lapsi ei voi valita äitiään tai isäänsä tai sisaruksiaan tai muita omaisiaan. Lapsi ei voi valitan ympäristöään jossa kasvaa. Lapsi ei voi valita mitä hänelle opetetaan kodissa ennen koulua ja senkin aikana.
Harvoin käy niin, että nuori valitsee oikein edes peruskoulun jälkeistä opiskeluaan. Tai sitä työpaikkaa, johon joutuu.
Valintoja suorittaa hyvin pitkälle muut. Valintoja tehdään läpi elämän ja viimeinenkin valinta, se joka tapahtuu, kun itse ei enää hallitse ruumistaan. Toiset päättävät missä viimeiset elinvuodet tai kuukaudet tai päivät olet.
Kirkkoon liittäminenkin on valinta, jonka tekevät muut. Murto-osa suorittaa lapsuusiän jälkeen tämän valinnan, jos vanhemmat eivät sitä aikanaan tehneet. Kirkkoon liittämisvalinnallan on yhtä hyvät ellei paremmat perusteet, kuin muilla valinnoilla. Vanhempien takaraivossa saattaa olla ajatus siitäkin, muun ohella, että lapsi saisi paremman ohjauksen ja elämän, kuin mitä heillä on koskaan mahdollisuus antaa.
sinusta lapselle ei kuulu uskonnonvapaus.
Onko siis kaikki taikauskot samalla viivalla, vai pitääkö asettaa jotain rajoituksia joita lapsille ei saa tehdä?
ei uskonnonvapaus ole sen enempää, kuin muu vapaus.
Vanhemmat säätelevät kenen kanssa lapset leikkii. Vanhemmat sääteltävät mitä lapsi panee päälleen ja mitähän syö. Vanhemmat määrää nykyisin mitä koulua käyt ja mihin pyrit.
Ei siis aidosti vapauksia ole muutenkaan, miksi erityisesti vain uskonnonvapaus olisi semmoinen jonka lapsen tulisi päättää.
Uskonnonvapaus liittyy muihin vapauksiin siten, että täysi-ikäisyys, aikuisuus, antaa siihen mahdollisuuden. Uskonnonvapaus on ehkä löysin saatavissa oleva vapaus. Tahtoo vain olla niin, että täysi-ikäisyyden ja aikuisuuden rajaus kaikissa muissa, paitsi uskkonnonvapaudessa ei ole mahdollista.
lyödä laimin taikauskojen nimissä kun kerran holhooja(t) joutuvat muutoinkin ottamaan kantaa hänen tekemisiinsä?
voi päättää lapsensa uskonnollisesta statuksesta, mutta ei omastaan. Eikö se tunnu sinusta omituiselta?
Niitä teiniäitejäkin on näet olemassa.
Tyttäreni poika meni rippikouluun, vaikka oli eronnut kirkosta.Liittyi kirkkoon siksi aikaa. Meni kaverien takia!-No, yksi pääsky ei kesää tee...Samoin vannoi sotilasvalan, kuten muutkin..Tosin toruin häntä linjattomuudesta.
Onpas lötköä sukusi.
Vaarin opit ämpäriin ja uutta kehiin.
Kyllä sinä lapsiasi ja lapsenlapsiasi katsot muullakin silmällä kuin "mukavia atomikasoja sain aikaan".
Kyllä he tiensä löytävät, anna tilaa, älä vie "isien uskoa" raastamalla, kyllä joka polvi omat raastamisensa tekee, ja samat virheet yhtä suurella innolla kuin edellisetkin polvet. Onnea!
hetket. Monen kokemus. Pitäisi miettiä mitä itse teit pojan elämässä ennen rippikouluun menopäätöstä tai mitä tyttäresi teki.
Nuorta ei pitäisi syyllistää. Koska syyllisiä ovat vanhemmat ja isovanhemmat hänen linjattomuuteensa. Oliko huono esimerkki olemassa linjattomuudesta.
Kirkosta erotaan siksi, ettei olla sinne alun perin itse liitytyttykään. Lapselle tuo on se ja sama, mutta siinä vaihessa kun alkaa ajatella asioiden sisältöä syvemmin ja huomaa kuuluvansa aatteellisen järjestöön, jonka aatetta ei kannata, ja huomaa joutuvansa siitä vielä maksamaankin, on aika luonnollista, että eroilmoitus lähtee saman tien.