33 vuotta sitten, 13.4, oli tiistaipäivä, oli tähän aikaan aikamoinen kaaos Lapuan Patruunatehtaalla. Lataamon rauniot savusivat, tunnistamattomia vainajia kuljetettiin terveyskeskukseen, Seinäjoelle.
40 ihmistä kuoli. Missä olit kun kuulit onnettomuudesta ?
40 ihmistä kuoli. Missä olit kun kuulit onnettomuudesta ?
Vastaukset 45
Vanhimmat
Vai olikohan sittenkin neuvostoliiton ja DDR juonittelua.ku suomessa sattu 70 luvulla monenlaista outoa ja traagista onnettomuutta??
Aika moni läheinen on kuollut 33 vuoden kuluessa. Silti Paukun räjähdys jaksaa liikuttaa. Miksiköhän? Onko sen saama valtakunnallinen julkisuus jotenkin kiehtovaa, se tarina kokonaisuudessaan. Monia ihmisiä on kuollut sattumalta onnettomuuksissa ja niin pitää kunkin kuolema vaan hyväksyä. Ehkä silloin räjähdyksen ollessa tuore asia ihmiset tekivät surutyötään kertomalla missä olivat, kun kuulivat räjähdyksen. Mutta nyt sen asian vatvominen on jo ylidramatisointia.
Kuulin "ruutipalon", pitkäkestoinen humahdus. Paine löi välikaton alas koneiden ääressä olleiden päälle. 35 naista ja 5 miestä.
Kaikissa kulttuureissa vainajien kuolinpäivänä muistetaan kuolleita.
Mikä estää muistamasta itse vainajaa, mutta ei muiden onnettomuuksien yksityiskohtia käydä julkisesti läpi vuosi vuoden perään. Vainajien omaisten on lupa jo nähdä itsensä omana itsenään, irrallaan Paukun räjähdyksestä.
Olisiko paukun onnettomuuden kiinnostuksen syynä arvoitukseksi jäänyt syy? Kaikki esitetyt mahdollisuudet ovat vain mahdollisuksia ilman suurempaa varmuutta. Kiehtoohan Kyllikki Saarenkin murha ihmisiä. Samoin Bodominjärventapahtumat. Lapualla ei kylläkään puhuta rikoksesta, mutta syy kuitenkin on epäselvä.
Mitä näin jälkikäteen olen asiasta ymmärtänyt, niin paloturvallisuuden valvonta Paukussa ei ollut tuolloin riittävää. Siihen aikaan esimerkiksi oli tapana poltella missä sattuu, ja ruuti tarvitsee vain kipinän... Ei Paukun rajähdystä voi mielestäni verrata selvittämättömään murhaan.
Räjähdyksen syy on kuitenkin jäänyt arvoitukseksi ja kaikki mystiseksi jäänyt kiehtoo aina ihmisiä.
Räjähdyksestä kertovassa kirjallisuudessa tupakointia ei pidetä juurikaan mahdollisena räjähdyksen aiheuttajana. Lisäämme sen listaan, niin vaihtoehdot sen kuin lisääntyy. Aika jännää.
Niin on jäänyt moni muukin tapaturma arvoitukseksi. Moni autoilija on päätynyt "mystisesti" autoineen ojaan tai väärälle kaistalle. Jos kuski kuolee, niin onnettomuuden lopullinen syy jää selvittämättä. Koska Paukun työtapaturman todistajat ovat kuolleet, niin myös sen onnettomuuden lopullinen syy jää selvittämättä. Tämmöistä tämä elämä on. Aina ei syyt ratkea, ja sekin pitää hyväksyä.
Kerro sinä viisaampana, että mikä on todennäköisin syy kun kerran siitä olet ottanut selvää. Mielelläni sen kuulisin. Onko tahallinen sabotaasi korkeallakin listassa ja mistä syystä???
Kun asia kosketti montaa, niin kyselyitäkin riittää kauan. Ja muualla päin se onnettomuuden syy on edelleen se yleisin kysymys asiaan liittyen. Olen huomannut, kun en osaa asiaan koskaan vastata.
kiinnostaa räjähdyksen syy. Ihmiset muistaa räjähdyksen sen suuren uhrimäärän vuoksi. Kysymyksessähän oli Suomen rauhanajan suurin onnettomuus eikä maailmallakaan näin suuria usein tapahdu. Jos jättää pois luonnonmullistukset ja sodat.
Lapuan tunnetaan Suomessa kahdesta asiasta: Lapuan liikkeestä ja Paukun räjähdyksestä. Räjähdys on siten osa paikkakunnan identiteettiä. Räjähdyksen syy ei sitä ole. Siksi se on toisarvoinen.
Räjähdyksestä on aika hyvin kirjallisuutta. Sinä et sitten ole lukenut noita eeppoksia, kun et edes todennäköisiä arvailuja tiedä. No, toinen syy liittyy koneeseen ja toinen yläkerrasta laskettuun ruutiin. Sabotaasia ei vakavasti ole esitetty. Mutta koska joku varmasti alkaa vänkäämään faktoista, niin jokainenhan voi käydä kirjastosta lainaamassa asiaan liittyvää kirjallisuutta.
Eikö siellä ollut jotain konetta juuri huollettu ja sitten taisivat epäillä ruudin seassa olleen jotain. Sitten on lukuisa määrä juttuja, joita on esimerkiksi patruunatehtaan museon leikekirjassa.
Et taida olla syntyjäsi lapualainen, kun katselet asiaa tunnettavuuden ja markkinoinnin näkökulmasta. Lapualaisten identiteetti muodostuu mielestäsi siis kahdesta negatiivisesta asiasta: Lapuan liikkeestä ja Paukun räjähdyksestä. Äkkiseltään tulee mieleen, että se voisi olla tarkoitushakuista lapualaisen identiteetin alentamista, sillä itse miellän lapualaisen identiteetin jo paljon kauempaa ja yleisemmin: talonpoikaisuutena ja juurevuutena. Lapuan liike on vain yksi talonpoikaisuuden ilmiö ja Paukun räjähdys pelkkä tapaturma.
mielessään tämän lauseeni, kun alkaa väsätä tekstiään.
"Lapuan tunnetaan Suomessa kahdesta asiasta: Lapuan liikkeestä ja Paukun räjähdyksestä."
Noita asioita vastaan et voi väittää, vaikka kuinka haluaisit.
Ennen kuin aloitit esittää epäasiallisia oletuksiasi ja puhua negatiivisuudesta, olisi kannattanut ymmärtää, että EN analysoinut KOKO lapualaista identiteettiä. Sinulle jää tilaa riittämiin.
Siis lapualaisen tunnettuus eli identiteetti Lapuan ulkopuolella koostuu Lapuan liikkeestä ja Paukun räjähdyksestä. Tämä voi ehkä päteä vielä 60-70 -vuotiaiden kesken, mutta seuraavalle sukupolvelle ei kumpikaan merkitse enää juuri mitään. Yksikään tuttavani ei ole niistä asioista kysellyt.
Yksi vanhenevan ihmisen tunnusmerkki on tunnetusti se, että vanhat asiat kiinnostavat jopa nykyhetkeä enemmän, mutta älä syötä samaa totuutta niille, jotka eivät muista koko Paukun räjähdystä.
ne nuoresi sen? Historiasta ja sen jatkuvuudesta muodustuu paikan identiteetti, ei mopoautoilla kylää kiertävien tietämisestä tai tietämättömyydestä.
Mitäpä kertoa nuorelle Lapuanliikkeestä? Sanopa se. Historian kirjat pitävät Lapuanliikettä väkivaltaisena ja epädemokraattisena ääriliikkeenä ja Lapualla kunnan johtava poliitikko ja nuorison esikuva nykyaikaistaa ja puleeraa Lapuan liikettä omien tarkoitusperiensä käyttöön muun johtotroikan ollessa hiljaa.
hyväksytyn historiankirjoituksen kuin Pöntisen asiantuntijuuteen. Silti voi ymmärtää pienenkin ihmisen näkökulmaa. Se yleensä perustuu siihen, että hän ei näe koko kuvaa tai sitten hänen omaan kokemukseensa, joka liioin ei ole koko kuva. Yhden totuuden uskovaisia kannattaa karttaa tässäkin asiassa.
olevia työkavereita. He varmaan muistavat ja osaavat kertoa todenmukaisia asioita.
Ihan vain tiedoksi Paukun riittävästä paloturvallisuuden valvonnasta voin lataamossa silloin työskennelleenä sanoa asian olleen kohdallaan, ja väitteeseesi tupakinnista missä sattuu on täyttä puppua, voin sanoa että koko lataamorakennuksen alueella oli ehdoton tupakointi kielto. Tupakalla käytiin aivan eri rakennuksen tiloissa, jossa ei ollut ruutia eikä muutakaan syttyvää materiaalia. Lopuksi voin sanoa tietäväni asiasta enkä vain luule tai ole jostain kuullut.
Silloin töissä ollut.
Matkalla kouluun, perusturvakeskuksen lähellä olevan varastoportin kohdassa. Iso pamaus, luultiin loppina ensin koeräjäytykseksi. Sitten nousi iso savupatsas, kuten televisiossa nähdyt ydinräjäytykset. Hetkenkuluttua alkoi taivaalta putoilla erikokoista tavaraa. Isosta puurakennuksesta oli ikkunat rikki. Nykyisen Lapua liikkeen kohdassa oli käyntiovi verkkoaidassa. Siinä tulivat ensimmäiset ihmiset huutaen, osa vammoja saaneena, lataamo on räjähtänyt, tulkaa apuun. Myös ammusten räjähtely erottui tässä kohdassa. Keskustassa tavaratalojen ikkunat olivat rikki. Jälkeenpäin olen kuullut, että olisimme kaatuneet ojaan räjähdyksenvoimasta, tätä minä en muista.
joen toisellapuolen silloisen kansalaas koulun portailla orottamas että päästäis sisälle kouluun.en unohra sitä jylinää koskaan.
Höpöp höpö. Tuohon aikaan käytiin peruskoulua. Olitkohan edes paikalla tuolloin.
kouluun menossa 15 km Lapuan keskustasta. Mitään ei sinne saakka kuulunut.
Tieto sivukylälle tuli puolilta päivin vasta.
Silloinen paras kaverini sanoi heti, että mun äitini on lataamossa töissä ja mitenkähän on mahtanut käydä... Äiti kuoli monen muun äidin tavoin ja muistan aina sen tuskan, joka velloi sinä pääsiäisenä joka puolella. Pääsiäinen oli tuolloin tosi kaunis; aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja kevät eteni kohisten. Muistan hautajaiset myöskin; olin kipeänä ja katselin hautajaisia televisiosta ja ulkona ikkunan takana olivat pihlajanlehdet isoilla nupuilla..... Kiirastorstaina tuli asiasta dokumentti, joka palautti asian taas ihan kirkkaana mieleen.
Pitäisiköhän Paukun räjähdysonnettomuuden käsittelyn kanssa jo edetä jo uudella tapaa. Nyt on voivoteltu 33 v., joten jos vaikka otettaisiin suremiseen joku uusi lähestymistapa. Eli ehdottaisin, että kaupunki teettää kyselyn uhrien omaisille, ja kartoittaa heidän tarpeitaan ja toiveitaan. Kyselyn pohjalta voitaisiin laatia jonkinlainen nykytilanneanalyysi ja ohjata mm. julkista keskustelua aiheesta 33 v. jälkeen itse onnettomuuden.
Sen verran hullu valtuustoalottees on, että panee epäilemään.
On sitä ny pöllömmistäkin aiheista tehty tutkimus. Ei tarvi kyselyyn vastata, mikäli kokee sen epämiellyttäväksi. Ja jos et ole omainen, olet jäävi vastaamaan. Semmoista se on tämä nykymaailma, että ensin tutkitaan ja sitten vasta hutkitaan.
ollut eikä vieläkään ole yksin omaisten asia. He menettivät eniten, mutta tapaus kosketti syvältä hyvin monia ihmisiä. Ei kenenkään oikeutta surra tai muistaa ole mitään syytä alkaa ohjailla kyselyillä ja valtuustoalotteilla.
Sama sen on Estonian kanssa. Ei sureminen ja muisteleminen ole minkään yhden ryhmän yksinoikeus. Kyse on myös yhteisöllisestä kokemisesta ja jokainen surija siinä suree samalla myös omia menetyksiään.
Kysely olisi lähtökohta, jossa kartoitettaisiin tärkeimmän kohderyhmän nykytunnot. Se olisi samalla yhteisöllisen surun hoitamista sillä tavalla, että ihmisille tulisi tunne, että heistä välitetään ja että heitä kuullaan. Oma identiteetti vahvistuisi. Valitettavasti kyselyä ei voine suunnata kovin isolle joukolle, mutta uskoakseni ihmiset sen ymmärtäisivät.
kolastoistapäivä ja perjantai
perjantai vaan tiistai.
Pääsiäisviikon tiistai oli, helppo tarkistaa netistä.
armeijassa,
oli mettäreissu
Minä tyhmä kuulin onnettomuudesta vasta täällä Lapualla. Kun muutin tänne muualta. Kauhea tragedia. Mutta etelässä päin ei tästä kaikki tiedä.
Olin joen toisellapuolella ala-asteen pihassa odottamassa että päästään aamulla sisälle.Olin viidesluokkalainen silloin ja luulimme että sota on syttynyt. Painuimme jo kyykkyyn maahan kun joku meni koulun toiselle puolelle (silloisen kansalaiskoulun)mistä näki patruunatehtaan suuntaan ja hän huusi että patruunatehdas palaa ja savuaa.....!
Siitä se sekasorto alkoi...
eiköhän ne kellot ollut jo soinu sisälle ja tunti alakanu kun iso paukku tuli , lasit meni rikki ja npp
muistat varmaan ..........
ennen kahdeksaa. Löytyi myös kelloja, jotka olivat pysähtyneet räjähdyshetkellä. Juurakon kirjassa näin:
"Eri lähteissä räjähdyshetki vaihtelee 7.40 - 7.47 välillä."
Kyllä lapset oli pihalla ja odotti että ovet aukeaa ja kellot soi sisälle ensimmäiselle tunnille.
Kun menimme omaan luokkaan niin sitten näimme että meidän luokan ikkunat oli menny rikki, mutta luokkamme olikin sillä puolen koulua missä oli myös patruunatehdas.
En muista asiaa väärin sillä se jäi ikuisesti mieleen kun räjähdys tapahtui ja mitä kaikkea sitten tapahtui. Ei tuollainen tapahtuma voi unohtua.
Patruunatehdas räjähti siis vähän ennen kello kahdeksaa aamulla. Kahdeksalata soi kellot sisälle.
niin että oltiin jo ajoissa luokassa ja tunti olisi alkanut klo 8.00 mutta ilmeisesti niinkuin tapoihin kuului niin päätyovesta päästiin jo luokkiin ennen 8
ja oltiin siis valmistelemassa muistaakseni aamuhartautta.joo kyllä näin oli sillä sisällä oltiin kun pamahti .
voi olla että olit jossakin muussa luokassa / kerroksessa.
lasit tuli sisään ja muistan kun piirtoheittimen päälle tuli lasia yms .... opettaja säikähti aika pahoon ja tietenkin muutkin.
kello vielä, tiedän tasan tarkkaan. Katsoin kelloa voinko soittaa puolisolleni opettajanhuoneeseen, napurikuntaan ilmoittaakseni räjähdyksestä. Koska kello ei ollut vielä kahdeksaa, soitin. Hän oli tuntenut autossa matkalla räjähdyksen aiheuttaman tömähdyksen, mutta ei ollut tietenkään tiennyt mistä oli kysymys. Pian soittoni jälkeen puhelinyhteydet menivät poikki. Googlaa asiaa, nettikin kertoo yhtä ja toista.
Olin silloin yläasteella ja menossa kävellen kouluun nykyisen Hiipakan talon kohdalla. Kauhea räjähdys ja iso sienimäinen savupatsas liikkui kuin hidastettuna.
Iso siskoni kaverin mummo pelastui räjähdyksestä kun hänellä oli taskussa kello,jos kelloa ei olisi ollut luoti olisi lentänyt suoraan hänen sydämmeensä
Olin sairaana kotona 9km päässä. Olin ylä-astelainen silloin. Muistan kun äiti katsoi ikkunasta Seinäjoelle päin ja ihmetteli menikö se rekka-auto kylällepäin kun ei näy mitään tästä ikkunasta. Koti on tien vieressä ja isommat rekat mennessään tärisyttävät taloa. Sellaisena räjähdys tuntui Ruhassa. Äitillä oli lääkäri aika n.puali
9 .ltä ja oli käännytetty tk.n ovelta ettei muita potilaita voi ottaa vastaanotolle kun Paukku on räjähtäny. Siinä oli selvinnyt tärinän syy.
Tällähetkellä asun yhdessä surutaloista ja naapurustossa niitä on useita. Puolisoni oli silloin myös paukussa töissä.