Kun kuolemme, niin sielumme irtautuu ruumiistamme.. Mikä on sielu?? Sielu on se energiakenttä, mikä on kaikkien elävien ympärillä.. Se irtautuu, kun kuolemme, siihen jää meidän muisti ja tunteet jne.. (toukasta tulee perhonen).. Maailmankaikkeudesta n.10% on materiaa.. eli kaikki mitä meidän planeetalla on.. Ja sitten on sitä anti-materiaa, jota on n.90%. Ja mitä ihminen ei voi nähdä.. Se on ns."näkymätöntä energiaa.." Jos n.10% kuhisee elämää.. ja on ns. "älyllistä" elämää.. Niin miks ei oo sitten siellä 90%tissa.. ? Siellä on meidän seuraavaa "maailma" sinne pääsemme, kun kuolemme.. Tää voi jotain naurattaa.. Tätä en voi todistaa mitenkää, mutta tunne syvällä sisimässäni, että näin on.. =) Ottakaa kantaa..
Kuolema on uusi syntymä.
Turtzic
241140
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
*nauraa moiselle valheelle*
Niin etkai sä voikkaanuskootohon, mutta sähän voit
kertoo omanmielipiteen.. Ku ilmeisesti tiedät kaiken.. Noh?ppistäparasta....!!!
Luin hyvän kirjoituksen joka kertoo kaiken.
Tässä kopio. Lukekaa ja naurakaa kaikkitietävälle energialle.
"Se on taas joulu kaikkine siivouksineen, kinkkuineen, rosolleineen ja lahjoineen.
On kiirettä sinne ja tänne, on tehtävä tuo, tämä ja vielä se jota ei eilen ehtinyt, tämä kaikki ansiotyön kiireen keskellä. Ansiotyön jossa et saa pudota kelkasta, ei saa unohtaa, älä selitä, vaan ole jo ajoissa paikalla. Muista soittaa, muista laittaa, ota ja vie, tuo ja hae. Kello 12 alkaa palaveri ja samaan aikaan…samaan aikaan on oltava jossain muualla sekä hoidettava puhelinkokous….tai jotain muuta, en enää muista. Ja se pleikkarikin on ostettava joka tuli luvattua joululahjaksi murrosikäiselle nuorukaisella jonka kanssa ei ole ehtinyt kunnolla jutella kotona, että mitä sulle oikein kuuluu?
Tätäkö on joulu? Ja jos ei ole niin mitä se oikein on? Miksi joulua vietetään? Missä vaiheessa joulusta oikein tuli lahjomistapahtuma? Onko joulun päähenkilö Joulupukki? Varmaankin lasten mielestä jotka odottavat kovia paketteja.
Joulupukki koputtaa oveen ja isä leikkii yllättynyttä, että hyvänen aika täällähän on itse Joulupukki.
Punaiseen nuttuun sonnustautunut, tyynyn avulla pönäköitynyt naapurin setä tai sukulaispoika pelmahtaa sisälle olohuoneeseen amerikkalaisittain hohottaen ja kysyy, että onkos täällä kilttejä lapsia ja puolen tunnin kuluttua poistuu 50€ rikkaampana koputtamaan naapurin oveen toistamaan samaa litaniaa.
Onko täällä kilttejä lapsia?
Joulun varsinainen sankari, Jeesus, tuo ristillä riipunnan kiistaton maailmanmestari, ei kysy kuten satuhahmo Joulupukki, että onko täällä kilttejä lapsia. Hän kysyy onko täällä tuhmia ja eksyksissä olevia. Meitä tuhmia ja eksyneitä Hän haluaa etsiä, ja löytääkin, josvain haluamme tulla löydetyksi.
Kerran koittaa se päivä, jolloin Herra itse tulee noutamaan omansa taivaaseen juhliin, joilla ei ole loppua ja joissa pidot senkuin paranevat."
No, toi ei liity mitenkään mihinkää.. Voi reppanaa ku sul ei oo omia mielipiteitä ku pitää kopioida.. =) Noh, antaa olla sä oot sisimmältäsi ilkee ihminen..
Huonostipa tunnet minut.
Ai niin, ja se oli myös minun mielipiteeni, se mitä kopioin.
And God will prevail.
Oikeansuuntaisia pohdintoja, jotenkin se noin menee. Näkymättömiä on vaikeahko kuvata sanoin.
Jees... sielu (tietoisuus) vain vaihtaa toiselle olevaisuuden tasolle, eikä suinkaan häviä minnekään.
Omakohtaisestikin olen suorittanut muutamia kehostapoistumismatkoja.
...sitten vielä teet täällä.
Kiva ku joka on melkein samaa mieltä.. Eikö olekin ajatusta..?
Olen täällä noudattamassa omaa sielunsuunnitelmaani, niinkuin kaikki muutkin.
Olen vain saanut mahtavan tilaisuuden konkreettisesti kokea hengen ja kehon erillisyyden.
Ajattelen kans aika pitkälle niin, että nää toiset tasot on olemassa, mutta emme voi kehon aisteilla niitä yleensä tavoittaa. Sielu ei kuole vaan on ikuinen. Jokaisella on oma sielunsuunnitelmansa ja kaikki uskonnot on yhtä totta, koska niillä kaikilla on sama päämäärä eli Jumala, joka on Rakkaus. Ja jos Jumala/Maailmankaikkeus on Rakkaus, Hän/Se ei tuomitse/palkitse vaan antaa jokaisen kohdata itse itsensä heikkouksineen ja vahvuuksineen. Se vasta on haaste ja palkitsevaa, jos mikä!
Saa mailata, jos haluaa jakaa ajatuksia!
...tie vie Taivaaseen, ja se EI ole tuo.
Se "vain yksi tie" on Sielun kulkeminen useiden elämien lävitse, päämääränään yhtyminen takaisin Jumalaan (kaikkeuteen), josta on tänne lähtenytkin.
Samaa kertoili myös eräskin Nasaretilainen jätkä, joka oli jo lähellä tuon tien päättymistä.
Moni ei vieläkään ymmärrä mitä hän vertauksillaan koetti kertoa tuosta tiestä.
Sillä tiellä ollaan.
Olisi jo korkea aika mahdollisimman monen herätä ymmärtämään hiukan laajemmin näitä asioita.
Kun ymmärrämme olevamme yhtä, kääntyy itsekeskeisyys toisten auttamiseksi.
... että jos päättää Hänet kohdata, ei voi osua ohi.
Meillä on maailmassa niin upea kirjo monia uskontoja, jotka ovat omalta osaltaan nähneet jonkinlaisen näkymän jumalan kasvoista.
Kuka voi avoimin sydämin sanoa, että jonkun muun kokemus tai näkemys Jumalasta on väärä. Älytasolla voidaan kiistellä opeista ja teologiasta, mutta sillä ei ole mitään tekemistä sydämen ja rakkauden kanssa. Ja rakkaus on suurin ja korkein kaikista tunteista. Ja Jumala on mielestäni rakkauden lähde.
3 kertaa olen kuoleman rajoilta palannut.En tiedä miksi olen saanut aina palata jatkamaan.Samoista tilanteista ei yleensä ole hengissä selvitty.En niitä tähän kirjoita etten jaarittelisi.
Sen sain huomata,että viha,kateus,ilkeys yms poistettiin minusta joka kerran perusteellisemmin.Tunnen myötätuntoa kaikkia kohtaan ja rakastan myös eläimiä.Ihmistä täytyy kai aina koetella niin kovasti ennenkuin tokenee paremmaksi.Siellä toisessa tilassa oli vain iloa ja energisyyttä ja hyvää tunnetta kaikkea kohtaan.Jäi siitä onneksi tähän elämään vielä paljon hyvää tuntua.Olen tyytyväinen kun en enää koe negatiivisia tunteita ketään kohtaan.Siten muutuin kokemuksistani.
Minun mielestäni tekisi hyvää jokaiselle saada käydä siellä ottamassa hiukan perspektiiviä elämäänsä.
Hienoa, etta palasit takaisin "parempana ihmisena"...eli niilla sinun kokemuksillasi oli selvastikin joku tarkoitus...ehka nyt tulit jakamaan valoa muille "maan matosille", jotka valittavat paljon pikkuasioista...minullakin on ollut pari kertaa hengen lahto kasilla...jostain syysta minunkin on annettu "jatkaa"...etta kai sitten meikalaisellakin on joku "tarkoitus"...kun ei ole viela(kaan) paastetty kuolemaan..?
Kyllä se opettelua ja yritystä vaatii.Ei sitä automaattisesti paremmaksi muutu.Muistan sen asian kuitenkin heti,kun käyttäydyn itse huonosti.Yritän aina muistaa ajatella asioita toisen kannalta ennenkuin lähden arvostelemaan tai tuomitsemaan entiseen malliin.Pyydän myös usein anteeksi omaa käytöstäni,jos en ole ihan varma olenko toisen ajattelutapaa loukannut.Tämä kaikki on vaikeaa.Sitä suuttuu toisille arkisista asioista ja räjähtää.Hillitsen itseni kyllä nopeammin ja paremmin,kun muistan tuntemukseni rajalla käymisestä.Se on ollut paras opettaja.
Jos pystyy elämään tietoisena koko ajan, mikä ei ole helppoa, pystyy myös tekemään oikeampia valintoja.
Mutta jos tietoisesti tekee väärän valinnan, on se paljon pahempi "rikos".
Sanoit aivan nappiin!Omalta kohdalta voin sanoa,että tietoisuus kaikesta tekemästäni on lisääntynyt ja siksi myös oma vastuuni kaikkien tekojeni seurauksista ja vaikutuksista on selvempi.Omatunto soimaa hyvin äkiä ja varoittaa.On kuin sisäinen vartija olisi äkki herätetty ja on pakko toimia oikein.Ei se pahalta tunnu.On vain helpottunut olo,kun huomaa,että läheltä piti.Hyvä,kun taas havahduin tarkkailemaan ensin itseäni ja sitten vasta toista ihmistä.Itseämme voimme yrittää aina muuttaa paremaksi.
Niin... kyllä jokainen omantunnon äänen kuulee, jos haluaa kuulla, mutta sen noudattaminen on hankalinta.
Emme voi kuitenkaan tehdä kuin parhaamme. Se riittää. Ei meiltä enempää vaadita.
Tällä kehitysasteella olevan kuuluukin toimia juuri näin.
Jos viisivuotias vahingossa pudottaa maljakon, niin ei se mitään. Hänen tasollansa niin tuleekin käydä. Siihen sanotaan vain että: voi, voi, ... ei se mitään.
Tällä henkisellä kehitysasteella toimimme täysin oikein.
Kaikki henkisen kehityksen tasot ovat yhtä tärkeitä.
Toiminnallamme osoitamme kuitenkin tason, jolla olemme.
Ihan oikeassa minun mielestäni. Ainahan on niin että on henkilöitä jotka eivät millään ilveellä usko tuonpuoleiseen. Ihmettelen usein kuinka he voivat uskoa sähkön????????? Sähköähän ei näy ellei ole seuraamuksia . Sähkö on osa sitä energiaa joka vallitsee maailmankaikkeudessa ja antaa meille elämän. Sitten on nämä erilaiset taajuudet jotka ovat sitä energiaa myös mutta viestintäenergiaa ja sieltä korkeammilta taajuuksilta löydämme enkeleitä ja henkiolentoja ja muita maan auttajia. Mitä Ihmeellistä siinä olisi:-) Jumala On Rakkaus. Ja se Energia jonka voimin elämme, jokainen:-) Ylistys Jahille:-)
Onkohan kukaan koskaan miettinyt sitä, että jos "Jumala" on olemassa, niin miten se "kuulee" meidän rukoukset? Allride.. Mul on hassu ajatus leijunut mun päässä.. Tätä maailmankaikkeutta ympäröi sellainen sähkömag.enrgiakenttä.. Ja sitä pitkin ajatukset voi kulkee paikasta toiseen. Ajatukset on joko tiettyjä korkeuksii tai jonkin näköitä sähk.mag. liikendihtää.. Ja se "Jumala" vois esim. olla se älyllinen sähk.mag.kenttä mikä ympäröi meidän maailmankaikeutta. (Se 90%) Eli silloinhan Hän joka paikassa.. =) Hei, yksi kirjoittele jos on lissä samanlaisii ajatuksii..