Sundqvistin keikasta

Kävin tuossa pitkänäperjantaina Mika Sundqvistin "Juice muistellen" -keikalla Kotkan Ravintola Mesikämmenessä. Sundqvist ilmeisesti tekee parhaillaan pienimuotoista kiertuetta Juice-teeman parissa. Ajattelin kirjoittaa kyseisestä keikasta muutaman sanasen tänne Juice-palstalle siltä varalta, että Sundqvist sattuu keikkailemaan jonkun muunkin palstalaisen kotinurkilla.

Keikkaan liittyen esillä oli pienimuotoinen Juice-näyttely. Sundqvist oli tuonut mukanaan mm. erään Juicen kultalevyistä, vanhan keikkajulisteen, valokuvia, torven jota käytettiin Sika-biisissä sekä Suomi-neidon muotoisen kitaran, joka tosin ei ollut sama jolla Juice soitti, vaan ainoastaan samanlainen.

Keikkapaikkana Mesikämmen ei ollut paras mahdollinen. Kyseinen kapakka ei lukeudu Kotkan suosituimpiin illanviettopaikkoihin ja yleisö saattaa olla toisinaan hieman..hmm... rasittavaa. Kävi miltei sääliksi, kun Sundqvist selitti ihan mielenkiintoisia esineiden taustoja, ja joku yleisöstä huuteli että liikaa paskanjauhantaa ja liian vähän laulua. Sundqvist oli silminnähden harmistunut. Yllättävän hyvin miehen hermot kuitenkin kestivät.

Sundqvistilla ei ollut bändiä taustalla. Kappaleiden taustat kuultiin nauhalta ja Sundqvist soitti kitaraa ja lauloi niiden päälle. Itse keikka koostui kahdesta setistä. Ensimmäinen setti oli ihan mukava. Kuultiin mm. avausbiisinä Marilyn, lisäksi mm. Norjalainen villapaita, 15. yö, Syksyn sävel ja Ei elämästä selviä hengissä. Kaltaiselleni die hard -Juice-fanille tuo setti tuntui vähän liian helpolta. Olisi ollut mukava kuulla vähän harvinaisempaa ja syväluotaavaampaa materiaalia noiden turvallisten ja kaikille tuttujen biisivalintojan sijaan. Toisaalta suurin osa yleisöstä olisi kai pettynyt, ellei tuttuja kappaleita olisi soitettu.

Setin toinen osa kyllä oli selkeästi pettymys. Koko jälkipuoliskolla ei kuultu kuin yksi ainoa Juicen kappale: Rock'n'roll'n'blues'n'jazz. Sen sijaan kuultiin mm. sellaisia biisejä kuin Suuret setelit, Sukset ja Moottoripyörä on moottoripyörä. Biisejä, joilla ei ole Juicen kanssa mitään tekemistä. Homma alkoi pahasti heilahtaa omakehun puolelle, kun Sundqvist jatkuvasti toi esille, kuinka monen tunnetun artistin levyjä hän on ollut äänittämässä ja mikä on hänen panoksensa mihinkin biisiin. Ai niin, kuultiin kappaleesta Bluesia Pieksämäen asemalla yksi ainoa säkeistö: se ainoa jossa mainitaan Sundqvistin nimi. Lisäksi kuultiin nauhalta katkelmat kappaleista "Hevidiggarin vuorisaarna" ja "Pilvee pilvee" -liveäänityksestä Kuopiosta ja Iisalmesta. Yllättäen juuri ne pätkät, joilla Mika Sundqvist itse on äänessä.

Sundqvist kertoi mielenkiintoisia tarinoita kappaleiden taustalta. Kuultiin mm. Eesti On My Mindin viimeisen säkeistön synnystä ja Hevidiggarin vuorisaarnan takaperoisesta viestistä. Itselleni tarinat olivat jo tuttuja ennestään, mutta monelle varmaankaan eivät. Uutena tietona kuulin, että Hevidiggarin vuorisaarnassa korkeat falsettiosuudet ovat Sundqvistin laulamia.

Encorea Sundqvist ei suostunut esittämään enää Maamme-laulun jälkeen.

Kritisoitavaakin siis oli, mutta silti on hatunnoston arvoinen juttu että Sundqvist yleensä viitsii järjestää tällaisia iltoja. Ei varmaankaan kovin tuottoisaa puuhaa, ja on esineiden kuljettamisessa oma vaivansa. On varmasti myös rasittavaa kertoilla tarinoita yleisölle, joka on noin 3 promillen humalassa ja käytös sen mukaista. Kiitokset siis Sundqvistille. Jos mies keikkailee jonkun kotinurkilla, suosittelen kyllä käymään istumassa illan. Illan tunnelma oli lämmin ja välitön. Mies näyttää keikkailevan tässä kuussa vielä ainakin Rokualla ja Jaalassa. Jos innostun ajelemaan, saatan itsekin pyörähtää vielä tuolla Jaalan keikalla.