Kokosin analyysin ja sitä seuranneen lyhyen keskustelun, lukekaa missä mennään!
Suomessakin poliittinen järjestelmä kriisissä.
Dimitris Mizaraksen analyysi:
Aina kun talouskriisi pitkittyy ja sen ratkaisulle näköaloja ei ole näkyvissä, ennen pitkää umpikuja heijastuu poliittiselle tasolle. Suomessa porvarihallituksen pääpuolueet ovat keskittyneet enemmän kahden keskeisiin riitoihin ja vähemmän siihen, miten järjestelmänsä ongelmia voisi ratkaista.
Vanhasen toisen hallituksen alkumetreistä lähtien kävi ilmi, että kokoomus vetää ja keskusta vikisee. Näin ainakin ulospäin. Katainen ja kumppanit hallitsivat paremmin viestinnän temput. Kaikki hyvät päätökset olivat Kataisen ideoita ja mokat pantiin Vanhasen niskaan. Viimeinen halusi profiloitua tunnollisena virkamiestyyppinä, joka voisi olla käytettävissä pääministerin pallille seuraavissakin hallituksissa. Keskustan vaalitappiot, rahoitusskandaalit, spekulaatiot Kepun puheenjohtajan vaihtamisesta kesken pääministeriyskautta pakottivat hänet vastahyökkäykseen. Ilmoittaminen eläkeiän pidentämisestä oli sovittu yhdessä Kataisen kanssa, mutta se piti esittää omana ladun ääressä inspiroituna visiona.
Ajatus tyrmättiin ja siitä hetkestä alkoi kanavoitua keskustapuolueen alamäki. Yhteiskunnassa kriisi oli kärjistymässä ja lomautukset kasvusuunnassa. Kaikki hallituksen vastainen kiukku kohdistui Keskustaan. Kannatus tippui alle 19 prosentin. Kuviota tulivat vielä hyöstämään seksuaalipainotteiset tekstiviestit, merkki puolueen ja koko hallituksen rappiotilasta. Kanervan mokat hoidettiin potkuilla, mutta Vanhasen ero tarkoittaisi hallituksen kaatumista.
Suomen porvarillinen johto katselee kriisin kehitystä ja odottaa. Lukuun ottamatta työnantajien armahdusta kela-maksusta, merkittäviä toimenpiteitä ei olla vielä nähty. Niistä säästynemme ainakin kesään asti. Leikkauksiin ryhdytään myöhemmin eurovaalien jälkeen, todennäköisesti elokuussa. Nyt tehdään vain ennusteita ja ilmaistaan pelkoja. Niinistö näkee, että pitää alkaa miettiä velkaantumiseen jarrua. Seuraavana päivänä Vanhanen tyrmää Niinistön kannat täysin. Talouden ja elvytyksen linjauksia Suomessa tehdään EU:n peruslinjausten puitteessa. On turha etsiä suuria periaatteellisia eroja Vanhanen ja Niinistön kannanottojen välillä. Kun toinen sanoo tilanteen vaaleaksi ensimmäinen sanoo sitä tummaksi, näyttökertojien peli. Tärkeää on myös sananvalinta. Niinistö puhuu kieltä, jota kansa ymmärtää Vanhasen kieltä paremmin. Vertaillessaan lamaa edelliseen taantumaan, Niinistö luokitteli nykyisen puolilamaksi; termiä on turha etsiä kansantaloustieteen käsikirjoista.
Oppositio hallitusta surkeampi.
Kotiin päin täydellä intensiivisyydellä vetää vain Perussuomalaiset. Soini ratsasti alussa muukalaisvastaisuudella. Nyt työntää Halla-Aholaisen fasistisen siipensä syrjään, ja lähtee itse Brysseliin "katsomaan" omin silmin tilannetta. Soini yrittää tarjota kotia kaikille niille, joilla perinteiset puolueet eivät kelpaa tai kepun konservatismin tekopyhyys "ottaa päähän". Nyt Perussuomalaiset ovat menneet reilusti Vasemmistoliiton ohi levittäen ja kehittäen eliitin vastaista imagoaan. Vasemmistoliitto taasen haluaa vain opettaa eliitille tapoja. Kuntatalouksia aikanaan teurastaneet demarit haluavat nyt profiloitua niiden puolustajina. Hallitus maksattaa kriisiä köyhillä, työttömillä, eläkeläisillä, mutta ennen muuta kunnilla. Sähkön, polttoöljyn ja alkoholin veroja nostetaan. Kiinteistöveron ala- ja ylärajat nousevat myös. Tämä kaikki on vain kompensaatiota työnantajille lahjoitetulle Kela-maksun tulopoistolle, josta valtionkassassa syntyi 830 miljardin euron aukko. Sosiaalidemokraattien Urpilainen pitää näitä päätöksiä täysin riittämättöminä torjumaan kuntatalouksien umpikujaa. Ansa on viritetty ja kun aika leikkauksiin tulee, niin silloin kunnat saavat tehdä likaisen työn. Viimeisessä kehitysriihessä kunnille ei luvata penniäkään lisää valtionosuuksia.
Vasemmistoliitto.
Yleisradion tilaaman mielipidemittauksen mukaan vasemmistoliitto liukuu yhä alemmaksi. Vanhasta kannatuksestaan enää on vähän yli 7 prosenttia jäljellä. Vihreät ja perussuomalaiset sijoittuvat kympin kummallekin puolelle. Tämä tekee radikaalivasemmiston perinteisestä akselista pienpuolueen. Kolmannen vasemmiston ideologia hylkäsi työväenluokan, koristeli itsensä vähän vihreydellä, enemmän feminismillä ja ihmisoikeuksilla ja meni ryhmittäytymään siihen, mihin kuuluukin. ruotsalaisten, kristillisten ja liberaalien joukkoon. Puolue joutuu selittelemän 19 vuoden historiikkinsa olemassaolon perusteita. Jokainen puolueen ja sen nuorison jäsen saa ihmetellä: Mihin Vasemmistoliittoa tarvitaan? Vastaus on mahdoton jos etsii argumentteja puolueen aikaansaannoksista. Paras selitys löytyy näkymättömyydestä, mutta tämä on syy vain siihen, miksi vasemmistoliitto on valunut pienpuolueiden joukkoon eikä päinvastoin. Vasemmistoliiton kannatuksen lasku tapahtui aikana, jolloin kapitalismi on romahtanut ja porvareilla ole mitään varteenotettavia ehdotuksia työväestölle. Yksi tekijä, miksi porvaripuolueet eivät ole vielä romahtaneet on se, että ihmiset luulevat kriisin olevan globalitalouden aiheuttama. Vasemmisto ei osaa osoittaa köyhälistölle, että kriisin syy on kyllä maailman kapitalismissa, mutta oma kapitalismimme on osa sitä, ja sitä kautta syypää moneen "vikaan".
Nykyisessä tilanteessa jos yltiökapitalismin haaksirikkoutumien ei vahvista vastapooliaan, niin laitavasemmistossa tarvitaan toisenlainen vastapooli. Jos työväki luulee, että Kataiset ja Vanhaset eivät voi kriisille mitään, niin vasemmiston pitää tuoda esille oma vallankumouksellinen ohjelma, joka menee kapitalismin rajojen yli. Puolue, joka ei tänä päivänä kykene esittämään ratkaisuja tähän ongelmaan, on tuomittu kutistumaan olemattomiin mittoihin. Suvi-Anne Siimeksen Korhosella korvaaminen ei onnistunut muuttamaan vaselin kurssia. Sitä ei onnistu tekemään myöskään Arhimäki, jos hänet valitaan puheenjohtajaksi ensi vuoden kesän puoluekokouksessa.Viime kädessä kyse ei ole kenenkään messiaksen nimestä tai räväkkäpuheisuudesta. Kyse on ohjelmasta, ja siitä, että työväki lähtee itse aktiivisesti toteuttamaan sitä; ihan kadulla ja korttelikokouksissa.
Dimitris Mizaras
HR: Dimitriksen analyysit ovat pistämättömiä, erinomainen kirjoitus, vain se lopun tekemisen kehotus on ontuva. Se on oikea, mutta ei realistinen, realistiseksi sen tekisi vain se, että ensin ne joukot jotka lähtee liikkeelle, on muodostettava, ja sitä tekee juuri Johan Bäckman ja nimenomaan vasemmiston ulkopuolelta.
Olenko minä ainoa vasemmistosta, joka lähtee puolustaa Ihmisoikeuksia kadulle, pitämään ääntä historian väärää tulkintaa eli fasistien nousua vastaan, vähemmistöjen syrjintää, jopa rotuhygieenikko natsien nousua vastaan jne... Viimeksi kävi näin, mukana oli vain Johan, antifasistit, juutalaisyhteisö joskin sivulta seuraten, mutta Simon Wiesenthal keskuksen siunauksella ja minä yksin. Tämä joukko on lähinnä kansanrintaman ja yhteisrintaman sekoitus, mutta se ei olekaan kommunistien tekemä.
Tervetuloa mukaan, nyt muodostetaan yhteisrintamaa ei kuppikuntia, ja mukana on tovereita rajojemme takaa. Ymmärrättekö, taikina paisuu, kun siihen lisää hiivaa ja rusinoita, hiivaksi riittää Dimitriksen esittämät jalkautuneet kommunistit ja rusinoiksi radikaalit kommunistit.
Kommunistit eivät ole se joka tekee vallankumouksen, sen tekee kansa ja anarkistit asian (heittää hiivan taikinaan) käynnistää (lue Bäckaman ja antifasistit edustaa juuri tätä). Kommunistit ohjaa paisuneen kaaoksen lopulta suuntaan, jota muilla ei ole edes esittää!! Voisitteko lukea viestejäni muutaman vuoden takaa aloittaen... missä siis ovat toverit revisionistit, nyt heitä kaivataan, lanka palaa. Odotan Tampereelle bussilasteittain kommunisteja, mutta pelkään olevani edelleen melko yksin !
AW: Voi Hannu, mikä haaveilija oletkaan! Uskossasi luja, siksi kunnioitettava, mutta myös silmälapuilla varustettu kuten kaikki fanaatikot, niin kiihkouskovaiset kuin liian monet Vapaa-ajatelijat eli tiedeuskovaiset. Tieteen kehitys on hypoteesien asettamista, niiden empiiristä todentamista, aiempien totuuksien kyseenalaistamista. Viimeistä sanaa maailmankaikkeuden synnystä ei ole väittänyt Kari Enqvistkään keksineensä. Siinä on jumalan mentävä aukko. Mutta usko ja tiede ovat kaksi eri asiaa, kaksi eri ulottuvuutta. Dawkingsin ja muiden hegenheimolaistensa "tutkimukset" jumalan olemassaolon kumoamiseksi eivät ainakaan minua vakuuta. Esakalevin ja monen muun listalaisen mielestä todistustaakka on jumalaan uskovilla. Tieteellisessä mielessä onkin. Mutta onneksi on olemassa rationaliteetin rinnalla mysteeri, josta runous ja taide syntyvät. Rakkauskin on sellainen.
Taitaa olla toiveajattelua saada bussilasteittain ihmisiä Tampereelle mieltä osoittamaan, niin härskiä provokaatiota kun siellä onkin tulossa. Vahinko vain, että vasemmistoliitto on lässähtänyt ja kommunistit Suomessa katoava luonnonvara. Niitä sarvikuonoja on vielä jäljellä, mutta myös melkoinen joukko vilpittömiä aatteen ihmisiä. Kohota sinä vain Hannu sitä taikinaasi, kyllä sille olisi nyt tarvetta. Olet sen moneen kertaan tuonut ilmi, että ilman aseita se ei kylläkään onnistu. Minusta ihmisoikeudet ja pasifismi kuuluvat yhteen. Mutta kuten Ville kirjoitti, muutaman vuoden välissä äänestämässä käyminen ei riitä. Lumedemokratia on hyvä nimitys nykytilanteelle, vaikken ko. kirjan kyhänneiden nuorten jälkiviisastelua hyväksykään.
HR: Ilman unelmaa paremmasta ei sitä tule. Ihmiskunta on elänyt ikiaikansa toivoen parempaa, en minä ole se, joka tämän lopettaa ja vie kaiken toivon mennessään.
Minusta kannattaa yrittää, siinä ei häviä mitään ja teoria on parasta yrittämistä, voihan siinä mallintaa ennakkoon, sitä mikä voi olla jo huomenna mahdollista.
NL suhteen vielä, se miten NL joutui elämään, ei ollut teorian vika, vaan olosuhteiden, joihin ei päästy koskaan tarpeeksi vaikuttaan. Sodan jälkeen, kun sota trauma painoi ja kuolleita oli yli kaksikymmentämiljoonaa eli yksinhuoltajia ja sota orpoja riitti, piti alkaa jälleenrakennus. Vihollinen loikin kylmänsodan ja kanavan sille arvolle jota kansa tuotti.. Ei asioita voi tarkastella kuinka sattuu, vaan ainoastaan oikeissa yhteyksissään.
Teoriaa ei kommunismista ole vielä kumottu, kuka kumoaa..?
KL: Olihan siinä järjestelmässä sentään paljon hyviäkin puolia, ainakin nykyiseen verrattuna: tulonjako oli tasaisempi, koulutus ja terveydenhoito toimi, ihmisillä oli mahdollisuudet edetä, elinikä oli pitempi. Alueelliset erot olivat myös pienemmät ja joukkoliikenne toimiva.
Nyt tuntuu siltä, että ihmisten eriarvoisuus alkaa muistuttaa tilannetta ennen suurta vallankumousta. Fasismistakin on onnistuttu siirtymään jonkinlaisaan demokratiaan. Miksei Venäjällä pystytty siirtymään kuin oligarkiaan, joka ehkä muistuttaa USAta 1880-luvulla.
HR: Venäjän kehitys sosialismin siirtymäkaudesta suoraan (kehittyneeseen) kapitalismiin ei tietysti onnistunut tuosta noin, olihan kehitettävä kaikki päällysrakenteet lähes uudestaan, muuttuihan yhtk:n perusta eli tuotantotapa.
Kapitalismin synty on/oli kaaosta ja anarkiaa, jossa vahvat/ahneet pärjää ja muut jäävät lähinnä jalkoihin. Päinvastainen siirtymä, sekin alkaa kaaoksesta, anarkiasta, mutta nyt vahva onkin valmistautunut puolue, ei vain oligarkit.
Tämä on hyvin pelkistetty mekanismi, mutta kun seuraatte mitä tapahtuu/on tapahtunut, huomaatte, että juuri noin se menee.
Abstrahoi, yksinkertaista, pelkistä, etsi oleellinen vaikuttava tekijä ja kehitysuunta... Vahva on se joka osaa metodinsa ja saa voiman taakseen. Siksi meidän tulee kehittää puoluetta ja sen aatetta, ei osallistua kapitalismiin, kuten EU:n irstaisiin rientoihin kansojen kukkaroilla. Ei siinä kehity mikään metodimme, eikä mekanismimme, vaikka kuinka osallistuisimme EU:n.
Onko jollakulla teistä jokin oleellinen syy jatkaa kapitalismia....?
Hannu Rainesto
Suomessakin poliittinen järjestelmä kriisissä.
Dimitris Mizaraksen analyysi:
Aina kun talouskriisi pitkittyy ja sen ratkaisulle näköaloja ei ole näkyvissä, ennen pitkää umpikuja heijastuu poliittiselle tasolle. Suomessa porvarihallituksen pääpuolueet ovat keskittyneet enemmän kahden keskeisiin riitoihin ja vähemmän siihen, miten järjestelmänsä ongelmia voisi ratkaista.
Vanhasen toisen hallituksen alkumetreistä lähtien kävi ilmi, että kokoomus vetää ja keskusta vikisee. Näin ainakin ulospäin. Katainen ja kumppanit hallitsivat paremmin viestinnän temput. Kaikki hyvät päätökset olivat Kataisen ideoita ja mokat pantiin Vanhasen niskaan. Viimeinen halusi profiloitua tunnollisena virkamiestyyppinä, joka voisi olla käytettävissä pääministerin pallille seuraavissakin hallituksissa. Keskustan vaalitappiot, rahoitusskandaalit, spekulaatiot Kepun puheenjohtajan vaihtamisesta kesken pääministeriyskautta pakottivat hänet vastahyökkäykseen. Ilmoittaminen eläkeiän pidentämisestä oli sovittu yhdessä Kataisen kanssa, mutta se piti esittää omana ladun ääressä inspiroituna visiona.
Ajatus tyrmättiin ja siitä hetkestä alkoi kanavoitua keskustapuolueen alamäki. Yhteiskunnassa kriisi oli kärjistymässä ja lomautukset kasvusuunnassa. Kaikki hallituksen vastainen kiukku kohdistui Keskustaan. Kannatus tippui alle 19 prosentin. Kuviota tulivat vielä hyöstämään seksuaalipainotteiset tekstiviestit, merkki puolueen ja koko hallituksen rappiotilasta. Kanervan mokat hoidettiin potkuilla, mutta Vanhasen ero tarkoittaisi hallituksen kaatumista.
Suomen porvarillinen johto katselee kriisin kehitystä ja odottaa. Lukuun ottamatta työnantajien armahdusta kela-maksusta, merkittäviä toimenpiteitä ei olla vielä nähty. Niistä säästynemme ainakin kesään asti. Leikkauksiin ryhdytään myöhemmin eurovaalien jälkeen, todennäköisesti elokuussa. Nyt tehdään vain ennusteita ja ilmaistaan pelkoja. Niinistö näkee, että pitää alkaa miettiä velkaantumiseen jarrua. Seuraavana päivänä Vanhanen tyrmää Niinistön kannat täysin. Talouden ja elvytyksen linjauksia Suomessa tehdään EU:n peruslinjausten puitteessa. On turha etsiä suuria periaatteellisia eroja Vanhanen ja Niinistön kannanottojen välillä. Kun toinen sanoo tilanteen vaaleaksi ensimmäinen sanoo sitä tummaksi, näyttökertojien peli. Tärkeää on myös sananvalinta. Niinistö puhuu kieltä, jota kansa ymmärtää Vanhasen kieltä paremmin. Vertaillessaan lamaa edelliseen taantumaan, Niinistö luokitteli nykyisen puolilamaksi; termiä on turha etsiä kansantaloustieteen käsikirjoista.
Oppositio hallitusta surkeampi.
Kotiin päin täydellä intensiivisyydellä vetää vain Perussuomalaiset. Soini ratsasti alussa muukalaisvastaisuudella. Nyt työntää Halla-Aholaisen fasistisen siipensä syrjään, ja lähtee itse Brysseliin "katsomaan" omin silmin tilannetta. Soini yrittää tarjota kotia kaikille niille, joilla perinteiset puolueet eivät kelpaa tai kepun konservatismin tekopyhyys "ottaa päähän". Nyt Perussuomalaiset ovat menneet reilusti Vasemmistoliiton ohi levittäen ja kehittäen eliitin vastaista imagoaan. Vasemmistoliitto taasen haluaa vain opettaa eliitille tapoja. Kuntatalouksia aikanaan teurastaneet demarit haluavat nyt profiloitua niiden puolustajina. Hallitus maksattaa kriisiä köyhillä, työttömillä, eläkeläisillä, mutta ennen muuta kunnilla. Sähkön, polttoöljyn ja alkoholin veroja nostetaan. Kiinteistöveron ala- ja ylärajat nousevat myös. Tämä kaikki on vain kompensaatiota työnantajille lahjoitetulle Kela-maksun tulopoistolle, josta valtionkassassa syntyi 830 miljardin euron aukko. Sosiaalidemokraattien Urpilainen pitää näitä päätöksiä täysin riittämättöminä torjumaan kuntatalouksien umpikujaa. Ansa on viritetty ja kun aika leikkauksiin tulee, niin silloin kunnat saavat tehdä likaisen työn. Viimeisessä kehitysriihessä kunnille ei luvata penniäkään lisää valtionosuuksia.
Vasemmistoliitto.
Yleisradion tilaaman mielipidemittauksen mukaan vasemmistoliitto liukuu yhä alemmaksi. Vanhasta kannatuksestaan enää on vähän yli 7 prosenttia jäljellä. Vihreät ja perussuomalaiset sijoittuvat kympin kummallekin puolelle. Tämä tekee radikaalivasemmiston perinteisestä akselista pienpuolueen. Kolmannen vasemmiston ideologia hylkäsi työväenluokan, koristeli itsensä vähän vihreydellä, enemmän feminismillä ja ihmisoikeuksilla ja meni ryhmittäytymään siihen, mihin kuuluukin. ruotsalaisten, kristillisten ja liberaalien joukkoon. Puolue joutuu selittelemän 19 vuoden historiikkinsa olemassaolon perusteita. Jokainen puolueen ja sen nuorison jäsen saa ihmetellä: Mihin Vasemmistoliittoa tarvitaan? Vastaus on mahdoton jos etsii argumentteja puolueen aikaansaannoksista. Paras selitys löytyy näkymättömyydestä, mutta tämä on syy vain siihen, miksi vasemmistoliitto on valunut pienpuolueiden joukkoon eikä päinvastoin. Vasemmistoliiton kannatuksen lasku tapahtui aikana, jolloin kapitalismi on romahtanut ja porvareilla ole mitään varteenotettavia ehdotuksia työväestölle. Yksi tekijä, miksi porvaripuolueet eivät ole vielä romahtaneet on se, että ihmiset luulevat kriisin olevan globalitalouden aiheuttama. Vasemmisto ei osaa osoittaa köyhälistölle, että kriisin syy on kyllä maailman kapitalismissa, mutta oma kapitalismimme on osa sitä, ja sitä kautta syypää moneen "vikaan".
Nykyisessä tilanteessa jos yltiökapitalismin haaksirikkoutumien ei vahvista vastapooliaan, niin laitavasemmistossa tarvitaan toisenlainen vastapooli. Jos työväki luulee, että Kataiset ja Vanhaset eivät voi kriisille mitään, niin vasemmiston pitää tuoda esille oma vallankumouksellinen ohjelma, joka menee kapitalismin rajojen yli. Puolue, joka ei tänä päivänä kykene esittämään ratkaisuja tähän ongelmaan, on tuomittu kutistumaan olemattomiin mittoihin. Suvi-Anne Siimeksen Korhosella korvaaminen ei onnistunut muuttamaan vaselin kurssia. Sitä ei onnistu tekemään myöskään Arhimäki, jos hänet valitaan puheenjohtajaksi ensi vuoden kesän puoluekokouksessa.Viime kädessä kyse ei ole kenenkään messiaksen nimestä tai räväkkäpuheisuudesta. Kyse on ohjelmasta, ja siitä, että työväki lähtee itse aktiivisesti toteuttamaan sitä; ihan kadulla ja korttelikokouksissa.
Dimitris Mizaras
HR: Dimitriksen analyysit ovat pistämättömiä, erinomainen kirjoitus, vain se lopun tekemisen kehotus on ontuva. Se on oikea, mutta ei realistinen, realistiseksi sen tekisi vain se, että ensin ne joukot jotka lähtee liikkeelle, on muodostettava, ja sitä tekee juuri Johan Bäckman ja nimenomaan vasemmiston ulkopuolelta.
Olenko minä ainoa vasemmistosta, joka lähtee puolustaa Ihmisoikeuksia kadulle, pitämään ääntä historian väärää tulkintaa eli fasistien nousua vastaan, vähemmistöjen syrjintää, jopa rotuhygieenikko natsien nousua vastaan jne... Viimeksi kävi näin, mukana oli vain Johan, antifasistit, juutalaisyhteisö joskin sivulta seuraten, mutta Simon Wiesenthal keskuksen siunauksella ja minä yksin. Tämä joukko on lähinnä kansanrintaman ja yhteisrintaman sekoitus, mutta se ei olekaan kommunistien tekemä.
Tervetuloa mukaan, nyt muodostetaan yhteisrintamaa ei kuppikuntia, ja mukana on tovereita rajojemme takaa. Ymmärrättekö, taikina paisuu, kun siihen lisää hiivaa ja rusinoita, hiivaksi riittää Dimitriksen esittämät jalkautuneet kommunistit ja rusinoiksi radikaalit kommunistit.
Kommunistit eivät ole se joka tekee vallankumouksen, sen tekee kansa ja anarkistit asian (heittää hiivan taikinaan) käynnistää (lue Bäckaman ja antifasistit edustaa juuri tätä). Kommunistit ohjaa paisuneen kaaoksen lopulta suuntaan, jota muilla ei ole edes esittää!! Voisitteko lukea viestejäni muutaman vuoden takaa aloittaen... missä siis ovat toverit revisionistit, nyt heitä kaivataan, lanka palaa. Odotan Tampereelle bussilasteittain kommunisteja, mutta pelkään olevani edelleen melko yksin !
AW: Voi Hannu, mikä haaveilija oletkaan! Uskossasi luja, siksi kunnioitettava, mutta myös silmälapuilla varustettu kuten kaikki fanaatikot, niin kiihkouskovaiset kuin liian monet Vapaa-ajatelijat eli tiedeuskovaiset. Tieteen kehitys on hypoteesien asettamista, niiden empiiristä todentamista, aiempien totuuksien kyseenalaistamista. Viimeistä sanaa maailmankaikkeuden synnystä ei ole väittänyt Kari Enqvistkään keksineensä. Siinä on jumalan mentävä aukko. Mutta usko ja tiede ovat kaksi eri asiaa, kaksi eri ulottuvuutta. Dawkingsin ja muiden hegenheimolaistensa "tutkimukset" jumalan olemassaolon kumoamiseksi eivät ainakaan minua vakuuta. Esakalevin ja monen muun listalaisen mielestä todistustaakka on jumalaan uskovilla. Tieteellisessä mielessä onkin. Mutta onneksi on olemassa rationaliteetin rinnalla mysteeri, josta runous ja taide syntyvät. Rakkauskin on sellainen.
Taitaa olla toiveajattelua saada bussilasteittain ihmisiä Tampereelle mieltä osoittamaan, niin härskiä provokaatiota kun siellä onkin tulossa. Vahinko vain, että vasemmistoliitto on lässähtänyt ja kommunistit Suomessa katoava luonnonvara. Niitä sarvikuonoja on vielä jäljellä, mutta myös melkoinen joukko vilpittömiä aatteen ihmisiä. Kohota sinä vain Hannu sitä taikinaasi, kyllä sille olisi nyt tarvetta. Olet sen moneen kertaan tuonut ilmi, että ilman aseita se ei kylläkään onnistu. Minusta ihmisoikeudet ja pasifismi kuuluvat yhteen. Mutta kuten Ville kirjoitti, muutaman vuoden välissä äänestämässä käyminen ei riitä. Lumedemokratia on hyvä nimitys nykytilanteelle, vaikken ko. kirjan kyhänneiden nuorten jälkiviisastelua hyväksykään.
HR: Ilman unelmaa paremmasta ei sitä tule. Ihmiskunta on elänyt ikiaikansa toivoen parempaa, en minä ole se, joka tämän lopettaa ja vie kaiken toivon mennessään.
Minusta kannattaa yrittää, siinä ei häviä mitään ja teoria on parasta yrittämistä, voihan siinä mallintaa ennakkoon, sitä mikä voi olla jo huomenna mahdollista.
NL suhteen vielä, se miten NL joutui elämään, ei ollut teorian vika, vaan olosuhteiden, joihin ei päästy koskaan tarpeeksi vaikuttaan. Sodan jälkeen, kun sota trauma painoi ja kuolleita oli yli kaksikymmentämiljoonaa eli yksinhuoltajia ja sota orpoja riitti, piti alkaa jälleenrakennus. Vihollinen loikin kylmänsodan ja kanavan sille arvolle jota kansa tuotti.. Ei asioita voi tarkastella kuinka sattuu, vaan ainoastaan oikeissa yhteyksissään.
Teoriaa ei kommunismista ole vielä kumottu, kuka kumoaa..?
KL: Olihan siinä järjestelmässä sentään paljon hyviäkin puolia, ainakin nykyiseen verrattuna: tulonjako oli tasaisempi, koulutus ja terveydenhoito toimi, ihmisillä oli mahdollisuudet edetä, elinikä oli pitempi. Alueelliset erot olivat myös pienemmät ja joukkoliikenne toimiva.
Nyt tuntuu siltä, että ihmisten eriarvoisuus alkaa muistuttaa tilannetta ennen suurta vallankumousta. Fasismistakin on onnistuttu siirtymään jonkinlaisaan demokratiaan. Miksei Venäjällä pystytty siirtymään kuin oligarkiaan, joka ehkä muistuttaa USAta 1880-luvulla.
HR: Venäjän kehitys sosialismin siirtymäkaudesta suoraan (kehittyneeseen) kapitalismiin ei tietysti onnistunut tuosta noin, olihan kehitettävä kaikki päällysrakenteet lähes uudestaan, muuttuihan yhtk:n perusta eli tuotantotapa.
Kapitalismin synty on/oli kaaosta ja anarkiaa, jossa vahvat/ahneet pärjää ja muut jäävät lähinnä jalkoihin. Päinvastainen siirtymä, sekin alkaa kaaoksesta, anarkiasta, mutta nyt vahva onkin valmistautunut puolue, ei vain oligarkit.
Tämä on hyvin pelkistetty mekanismi, mutta kun seuraatte mitä tapahtuu/on tapahtunut, huomaatte, että juuri noin se menee.
Abstrahoi, yksinkertaista, pelkistä, etsi oleellinen vaikuttava tekijä ja kehitysuunta... Vahva on se joka osaa metodinsa ja saa voiman taakseen. Siksi meidän tulee kehittää puoluetta ja sen aatetta, ei osallistua kapitalismiin, kuten EU:n irstaisiin rientoihin kansojen kukkaroilla. Ei siinä kehity mikään metodimme, eikä mekanismimme, vaikka kuinka osallistuisimme EU:n.
Onko jollakulla teistä jokin oleellinen syy jatkaa kapitalismia....?
Hannu Rainesto
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.