Valtaa,Salaisuuksia ja Tähtiä

Ei litteys ainakaan Jeesusken puheista ja opetuksista ilmi käy.

Ei Raamattu ole luonnontieteiden kirja vaikka siellä onkin fysikaalia ilmiöitä mitä ei tunnettu silloin: puhdas kulta on lasinkirkasta, halkaistut timantit luovat monivärisiä spektrejä, se että maailmankaikkeus on rakennettu informaatiolle eli Sanalle.

Jumala valitsi hänet johtamaan ja Lait antamaan.
Mooses ei aluksi edes aikonut lähteä Egyptiin vaan pyysi Jumalaa valitsemaan hänne veljensä sijastaan.
Mutta lopulta hän lähti Egyptiin kansansa luo.

Missä kohtaa Raamatussa puhutaan jälleensyntymästä?
Missä.

ererrere kirjoitti:

Jumala valitsi hänet johtamaan ja Lait antamaan.
Mooses ei aluksi edes aikonut lähteä Egyptiin vaan pyysi Jumalaa valitsemaan hänne veljensä sijastaan.
Mutta lopulta hän lähti Egyptiin kansansa luo.

Missä kohtaa Raamatussa puhutaan jälleensyntymästä?
Missä.

4. Mooseksen kirja 20: 7) >>Herra sanoi Moosekselle:
8 "Ota sauva ja kutsu sitten veljesi Aaronin kanssa kaikki israelilaiset koolle. Puhukaa kansan nähden kalliolle ja käskekää sen antaa vettä. Näin saat veden pulppuamaan kalliosta ja juotat sekä ihmiset että karjan."
9 Mooses otti Herran käskyn mukaisesti sauvan, joka oli pyhäkköteltassa Herran edessä.
10 Sitten hän ja Aaron kutsuivat kansan koolle kallion luo. Mooses sanoi kansalle: "Kuulkaa nyt, kapinoijat! Tästä kalliostako
m e i d ä n [Mooseksen ja Aaronin/ei Herran -->minun huomautus]
muka pitäisi saada teille vettä?"
11 Mooses kohotti sauvan ja iski kahdesti kalliota, ja siitä alkoi juosta vettä, niin että kaikki israelilaiset ja heidän karjansa saivat juoda kyllikseen. [2. Moos. 17:6 ]

12 Mutta Herra sanoi Moosekselle ja Aaronille: "Te ette uskoneet minuun,
e t t e
p i t ä n e e t
m i n u a
p y h ä n ä
i s r a e l i l a i s t e n
e d e s s ä [koska sanoivat:"m e i d ä n muka pitäisi saada teille vettä"-->ylpeyden synti-->huomautukseni] . Sen tähden te ette saa johtaa tätä kansaa siihen maahan, jonka minä sille annan."


JÄLLEENSYNTYMÄ RAAMATUSSA

>> Viimeaikoina johtuen luultavasti New Age liikettä kohtaan tuntemastaan pelosta ovat monet koreasti oppineetkin teologit käsitelleet Raamatun ja jälleensyntymäopin välisiä suhteita. Näiden teologien mukaan oppi on yleensäkin itämais-kreikkalais-platonista lainatavaraa, vailla raamatullisia perusteita ja muutenkin mahdoton, koska heidän mukaansa ihminen ei luoduksi tullessaan ole edes ylipäätään saanut erillistä sielua, joka voisi minnekään uudelleen syntyä. Ihminen on heistä yksi jakamaton sieluruumis ja sanalla sielu onkin sama merkitys kuin sanalla henkilö. Kuitenkin tämä kuollut sielu jossain ihmeellisessä olomuodossa on tuonelassa odottaen siellä tietoisena ja ruumiillisena uutta luomistaan ja ylösnousemistaan.

On myös teologeja, joiden mielestä koko ihminen sieluineen kuolemassa kuolee ja luodaan ylösnousemuksessa kokonaan uudelleen, kuitenkin samaksi persoonaksi kuin mikä hän kuollessaan on ollut. He eivät kuitenkaan kerro, luodaanko hänet uudelleen samanlaiseksi. Ylösnouseeko tällaisen tulkinnan mukaan ylös esim. synnytyksessä kuollut lapsi muutaman minuutin ikäisenä, vanhus vanhuksena, halvaantunut halvaantuneena , nuorukainen nuorukaisena jne.

Teologit eivät edelleen käy juurikaan arvailemaan, missä muualla kuin hautausmaalla sielu ylösnousemista odottaa. Tuonelaa ei haluta paikallistaa. Muutoin jouduttaisiin ottamaan kantaa kysymykseen, miten jakamaton sieluruumis voi yhtä aikaa olla kahdessa eri paikassa, sillä Raamatun mukaan tuonela eli sheol on varattu sieluille ja hauta sachat ruumiille. Että paikat ole samoja, ilmenee selvästi Jobin kirjan 21. luvun jakeesta 26 ja psalmista 16 jakeesta 10:

Yhdessä he panevat maata multaan
Ja madot peittävät heidät (Job)

Sillä sinä et hylkää minun sieluani
tuonelaan etkä anna hurskaasi nähdä
kuolemaa.

Kun teologit eivät yritä kahden odotuspaikan ongelmaa kosketella, he joutuvat ohittamaan koko ongelman. Ja joutuvat ohittamaan ja selittämään pois paljon muutakin, kuten Jeesuksen monet selvästi jälleensyntymää tulevat kannanotot, sekä myös sen, että jakamattoman? sieluruumiin sijasta Raamattu selvästi tuntee kolmijaon sieluun, ruumiiseen ja vielä henkeen.
Sielu, henki, ruumis

Paitsi että vähättelevät Jeesuksen omia sanoja ja antavat niille varsin väkinäisiä merkityksiä teologit välttävät myös usein viittaamasta niihin Raamatun kohtiin, jotka tehden selvän eron ihmisen kolmen tekijän välillä, antavat myös ymmärtää, että niistä on tavoitettavissa tai että niistä heijastuu myös selvä jälleensyntymisajatus:

Herran laki on täydellinen, se
palauttaa sielun (Ps. 19: 8)

Tässä kohdassa sielun liikkeestä käytetään heprean verbiä sub, jonka alkumerkitys on palata, kääntyä takaisin, mutta joka voi merkitä myös uudelleen elpymistä ja virvoittumista. Kristillinen kääntäjä haluaakin käyttää tässä sanaa virvoittaa, Herran laki virvoittaa sielun. Edellinen jae 7 puhuu kuitenkin auringosta, joka kiertää rataansa ja kun heprean lakia tarkoittava sana Torah tulee alun perin ympyrää tarkoittavasta sanasta tor (mistä huom. myös tori, torat, tarot, ratas), on täysin mahdollista, että psalmin kirjoittaja vertaa sielua aurinkoon, joka säännönmukaisesti kiertää ja palaa aina uudelleen alkuun. Uudessa alussa sielu on tietysti myös vironnut tai virvoittunut kuten ihminen aamulla yön levättyään.
Jakamattomuuden ideaa vastustaa psalmi 16, jae 9 :

Sen tähden minun sydämeni iloitsee
ja sieluni riemuitsee
ja myös minun ruumiini on turvassa.

Sydän kuvaa elinvoimaa, sielu tajuntaa ja ruumis ainetta. Ruumiista ja sielusta puhutaan myös seuraavassa:

Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi
Jumala olisi minun sieluni valo (Ps. 73:26)

Ja sitten voi nähdäkin jo edellisistä edellytyksistä nousevia tämän selvästi sielun kuoleman jälkeisistä liikkeistä ja tulkita niihin sisältyvän myös:

Sinä virvoitat meidät jälleen henkiin ja maan
syvyyksistä sinä tuot meidät takaisin( Ps. 71. 20)

Hän ojentautui pojan yli kolme kertaa ja
huusi Herraa ja sanoi: Anna tämän
pojan sielun tulla häneen takaisin?

Ja Herra kuuli Eliaa ja pojan
sielu tuli häneen takaisin.(I Kn. 17:21-22)

Elia herätti kuolleen henkiin, jolloin siitä irronnut sielu palasi siihen takaisin. Teologit katsovat, että kysymyksessä olisi olut vain elinvoiman palaaminen, mutta kyllä heprealaiset selvästi uskoivat, että kuolleen sielu heti kuoleman jälkeen nousee joko ylös Jumalansa tykö tai sitten jää Tuonelaan odottamaan siirtymistään helvettiin. Palaamme tähän yksityiskohtaisemmin Jobin kirjan esittelyn yhteydessä.
Edellisessä sitaatissa ei ollut kysymys tietenkään jälleensyntymisestä vaan sielun liikkeestä, mutta 1. Samuelin kirjan 2. luvun jae 26 puhuu jo selvää kieltään:

Herra antaa kuoleman ja antaa elämän,
Hän vie alas tuonelaan ja tuo ylös jälleen

Kristillisen tulkinnan mukaan tässäkin puhuttaisiin vain kuolleiden yleisestä ylösnousemuksesta, ei jälleensyntymästä. Mutta ei tulla ajatelleeksi, että jo ajatus ylösnousemuksesta saattaa olla korruptoitunut muunnelma sitä paljon vanhemmasta uskosta jälleensyntymään. Ja kohdasta kyllä henkii ajatus siitä, että tuonelasta palaava henkilö jatkaa elämäänsä nimenomaan maan päällä, mitä ylösnousseet eivät tee vaan jatkavat henkiolentoina matkaansa tuomiopäivän oikeuden istunnon jälkeen taivaaseen. Joka tapauksessa edellä siteeratut Raamatun jakeet näkevät ihmisen selvästi kolmijakoisena ja voidaksemme varmistua mahdollisuudesta, että tämän kolminaisuuden sielua vastaava osa on se, mikä voi – ei vain nousta ylös tai vain herätä henkiin – myös jälleensyntyä, tarkastelemme vielä hieman Raamatun omaa todistusta.

Elian paluu

Vanhan testamentin kirjakokoelma päättyy 39:n kirjan jälkeen profeetta Malakiaan merkittävään ennustukseen profeetta Eliaan paluusta. (Ml. 4:5-6)

Katso, minä lähetän teille profeetta
Elian, ennekuin tulee Herran päivä,
Se suuri ja peljättävä.

Ja hän on kääntävä jälleen isien sydämet
lasten puoleen ja lasten sydämet heidän
isiensä puoleen, etten minä tulisi ja
löisi maata ja vihkisi sitä tuhon omaksi

Kerrottakoon historiasta kiinnostunutta lukijaa varten, ennekuin menemme jakeiden vertailuun Luukkaan evankeliumin vastaavien kanssa, että profeetta Malakian nimi johtuu ensinnäkin juurisanasta malak, josta nousevat sekä enkeliä että kuningasta tarkoittavat heprean sanat. Malakia on Vt:n viimeinen profeetta ja eli noin 400 eKr. Malakian ja Uuden testamentin väliin jää siis noin 400:n vuoden pituinen aukko, joka täytyy osin Daniel kirjan uudempien osien avulla, mutta varsinaisesti aukon täyttäisivät Maccabealaiskirjat, jos ne vielä Raamattuun kuuluisivat. Ne on kuitenkin jätetty Raamatusta pois. Kirjat ovat kuitenkin erityisen tärkeät ymmärtääksemme Jeesuksen toimintaa ja hänen aikansa innokasta Messias-odotusta. Kansa oli nimittäin menettänyt maccabealaisjohtajien sille verisesti taisteleman itsenäisyyden vuonna 63 eKr. Roomalle ja kansa odotti, että Herra jälleensynnyttäisi sille uuden vapaustaistelijan, messiaan, jota myös Malakia Eliaan edelläkävijän hahmossa oli sille ennustanut. Luukkaan evankeliumi uskookin ennustuksen täyttyvän: Johannes Kastaja on Elias, joka on käyvä Messiaan edellä:

…ja vaimosi Elisabet on synnyttävä sinulle pojan
Ja sinun on annettava hänelle nimi Johannes.

ja hän kääntää monta Israelin lapsista
Herran, heidän Jumalansa tykö.

Ja hän käy hänen edellään Eliaan
hengessä ja voimassa kääntääkseen
isien sydämet lasten puoleen( Lk. 1:13,16,17)

Luukkaan sanamuotojen lähes täydellinen yhtäpitävyys Malakian kanssa osoittaa selvästi Luukkaan tarkoittaneen, että syntyvässä Johanneksessa toteutuu ennustus nimenomaan Eliaan takaisintulosta. Kristillinen tulkinta näkee, että kyseessä ei voi olla Elian jälleensyntymä, koskapa Elia oli noussut elävänä taivaaseen ja koska ei näin ollut kuollut, ei voisi suudelleen syntyäkään. Tulkinta on huono, sillä eihän Raamattu sano, ettei ruumiillisesti taivaaseen tulisissa vaunuissa noussut Elia olisi myöhemmin myös kuollut. Vai olisiko hän elänyt ruumiillisesti taivaassa satoja vuosia? Ja Johanneshan toteaa Eliaan nimenomaan syntyvän Elisabetista.
Tähän kuulen taas oikeaoppisen argumentoinnin, että kun sanotaan Johanneksen kulkevan Eliaan hengessä, sanonta olisi vain kuvaannollinen ja tarkoittaisi vain Eliaan kanssa samankaltaista rohkeutta ja vastaavaa toimintaa. Malakia oli kuitenkin ensinnäkin luvannut, että Herra lähettää nimenomaan profeetta Elian ja nimenomaan konkreettisen Eliaan paluuseen tuolloin yleisesti uskottiin. Toiseksi käsite ‘hengessä’ voidaan myös kääntää ’sielussa’, sillä kreikan sana pneuma tarkoittaa myös sielua, eikä asiayhteys siis kiellä sanaa myös näin kääntämästä. Pneuman kääntämisen sieluksi estää vain perinteis-teologinen esiymmärrys.

Näin jälleensyntymäoppi nousee Raamatusta itsestään, sitä ei siis tarvitse sysätä vain Pythagoraan, Platonin tai kenenkään muunkaan hellenistisen neron niskoille. Joskus oppi nousee Raamatusta niin voimakkaana, että se tunkeutuu jopa suomalaisen käännöksenkin läpi ja kirkkaimmillaan ei oppia kykene sumentamaan äärimmilleenkään trimmattu eksegeettinen akrobatia. Kuten kertovat myös

Jeesuksen omat sanat:

Jeesus vastasi ja sanoi: Elias tosin tulee
ja asettaa kaikki kohdalleen. Mutta
minä sanon teille, että Elias on jo
tullut, mutta he eivät tunteneet häntä.

Silloin opetuslapset ymmärsivät hänen
puhuneen heille Johannes Kastajasta.
(Mt. 17:11-13)

Matteuksen luvussa 11 Jeesus olikin suoraan sanonut, että Johannes on Elia, joka oli tuleva.

Näistä Jeesuksen sanoista on luonnollisesti koetettu kiemurrella irti tavalla, jota edellä olemme Eliaan yhteydessä kuvanneet. Jeesus käyttää vain kuvakieltä jne. nämä harmonisoinnit ovat naivia ja epäjohdonmukaisia. Jos Jeesuksen selviä sanoja ei voi ottaa sellaisinaan tässä kysymyksessä, niin missä sitten voi? Kristilliset tulkitsijat ovat usein jälkiviisaita eli tulkitsevat kaiken Raamatussa sen mukaan, mitä myöhäsyntyisen oppirakennelman pönkittäminen milloinkin vaatii.

Tyydyttävää selitystä ei reinkarnaatiota vastustava kirkkomme ole kyennyt antamaan myöskään oppia tukevaan Raamatun kenties tunnetuimpaan jaksoon, missä Jeesus ottaa kantaa sokeana syntyneen lapsen syyllisyyteen:

Ja hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä
sanoen: “Rabbi, kuka teki syntiä, tämäkö
vai hänen vanhempansa, että hänen piti
sokeana syntyä”?

Sokeana syntyneen syyllisyyden probleema käsitellään Johanneksen evankeliumin luvussa 9 jakeissa 1- 7. Teologi Matti Repo näkee oheisen kysymyksen taustalla olevan Mooseksen uhkauksen siitä, että Herra on kostava isien teot lapsille kolmanteen tai neljänteen polveen.
Ja totta onkin, että sokeus on juutalaisuudessa nähty ankarana Jumalan rangaistuksena. Mutta tämä ei sinänsä ole olennaista vaan tietysti se, että kysymys olettaa nimenomaan myös lapsen voineen tehdä syntiä ennen syntymäänsä, koskapa sen piti ’sokeana syntymän’. Teologian tohtori Repo selviää ongelmasta selittäen, että lapsi olisi kysyjistä jo sikiönä voinut äitinsä kohdussa tehdä syntiä ja voinut saada sokeutensa rangaistuksena tästä!
Siis embryo olisi ensin kehittynyt näkeväksi, sitten tehnyt syntiä ja rakastava Jumala olisi siten rangaissut sikiötä sokeudella. Kaikella kunnioituksella teologisia selityksiä kohtaan, ainakaan tämän kirjoittaja ei moiseen malliin hevin usko, mutta ei uskonut Jeesuskaan, joka kielsi sokeuden olevan sikiön syytä: “Ei tämä, eikä hänen vanhempansa, vaan Jumalan tekojen piti tuleman hänessä julki”.
Matti Repo katsoo Jeesuksen viittauksen Jumalan tekoihin poistavan karman lain, koskapa hän ei syyllistä lasta. Ja Repo vetää tästä sen johtopäätöksen, että Jeesus samalla välillisesti kumoa koko jälleensyntymisopin.
Vastaan voisi todeta, että ‘Jumalan teot’ voivat toki olla karmallisia nekin ja vaikka Jeesus ei ota kantaa karmaan sinänsä, ei siitä seuraa etteikö asialle voisi olla joku muu kuin välittömästi vanhemmista tai lapsesta johtuva karmallinen syy. Karma voi pomppia kuten lääketieteessä perinnölliset sairaudetkin. Toiseksi ajatus jälleensyntymästä on eri kuin ajatukseen liitetty yksilöity oppi vaikkapa syyn ja seurauksen laista; olennaista on ja pysyy siis se ettei Jeesus kyseenalaista opetuslasten kysymykseen liittyvää ajatusta lapsen elämästä ennen syntymäänsä. Johdonmukaista, jos haluamme kohdan avulla kieltää jälleensyntymäajatuksen torjua olisi ajatella, että opetuslapsen uskoivat, että sielu on pre-ekstistenttinen ja lapsi olisi tällaisena ennalta olleena sieluna voinut tehdä syntiä jo ennen sikiöksi ruumiillistumistaan! Mutta Repo ei vetoa tähän, koskapa nykyisen kristinuskon tulkinnan mukaan Jumala luo uudet sielut vasta hedelmöittymisen hetkellä.

Raamatun monista jälleensyntymisajatusta tulevista kohdista lukijan kannattaa tutustua vielä vaikkapa seuraavaiin:

Sananlaskut 8: 22-31
Psalmi 90: 3
Roomalaiskirje 9:11-14.
Saarnaaja 12 jae 6

Tarkoitetut sanalaskut puhuvat toki ikiaikojen viisaudesta, mutta tämä personoitu viisaus voidaan nähdä myös ideana ikuisesta sielusta, joka Jumalan on ennen aikojen alkua luonut työ- ja leikkitoverikseen ja jonka ihastuksena ovat ihmislapset, so. joihin sielu aika ajoin siirtyy. Virallinen Raamatun selitys näkee viisaudella tarkoitettavan Jeesusta, jonka sanonta “Jo ennen kuin Abraham syntyi, minä olen” viittaisi tähän varsinkin, kun Johanneksen evankeliumin alku puhuu myös Sanasta, jonka kautta kaikki on saanut alkunsa. Ja tämä Sana olisi Jeesus. Jeesus ei kuitenkaan puhu välttämättä vain omasta ikuisesta minuudestaan, vaan kaikkien ihmisten egojen eli tajuntojen alkuperäisestä iankaikkisuudesta ja käyttää itseään vain esimerkkinä.

Psalmi 90:n jae 3 on erityisesti kabbalistien jälleensyntymäopin lähde:

Sinä palautat ihmiset takaisin tomuun ja sanot:
“Palatkaa jälleen te ihmisten lapset.”

Ja Roomalaiskirjeen luvussa 9 jakeissa 11-14 on varsin erikoista luettavaa:

Ja ennen kuin kaksoset olivat syntyneetkään.
Ennen kuin he olivat tehneet mitään
hyvää tai pahaa, niin, että Jumalan
valinnan mukainen aivoitus pysyisi,
ei tekojen tähden vaan kutsujan tähden.

Sanottiin hänelle: Vanhempi on
palveleva nuorempaa

Niin kuin kirjoitettu on:
Jaakobia minä rakastin, mutta Eesauta minä vihasin.

Jumala ei ole siis pannut kaksosia eriarvoisen järjestykseen näiden omien tekojen mukaan, vaan oli valinnut vanhemman nuoremman palvelijaksi siksi, että oli Paavalin mukaan Kaikkivaltiaan oikeudella rakastanut toista jo ennen kummankaan syntymää enemmän kuin toista: Sillä?Jaakobia minä rakastin, mutta Eesauta minä vihasin?. Paavali huomaa asiaan liittyvän oikeudellisen ongelman ja selittää Jumalan oikeutta mielivaltaisiin valintoihin monta jaetta.
Jakeessa 23 hän toteaa kaiken perustuvan ns. ennaltamääräämiseen:

Ja on tehnyt (Jumala) sen saattaakseen
kirkkautensa runsauden ilmi laupeutensa
astioissa, jotka hän on edeltä valmistanut
kirkkauteen.

Jaakob ja Eesau ovat siis olleet jo persoonina ennalta, joista toisen Jumala oli ennalta valmistanut laupeuden astiaksi ja määrännyt lupauksen lapseksi. Selvä ajatus jälleensyntymästä. Mutta puhuttelevimpana Raamatun osana aiheemme kannalta pitää kirjoittaja Saarnaaja 12:sta jakeita 6 ja 12.

Elämänpyörät

Ennekuin hopealanka katkeaa
Ja kultamalja särkyy
Ja vesiastia särkyy lähteellä
Ja nostopyörä särkyneenä putoaa
kaivoon

Ja tomu palajaa maahan, mistä se on
Tullutkin Ja sielu palajaa Jumalan
tykö, joka on en antanutkin.

Huomio tulee kiinnittää sanaan nostopyörä tai ammennuspyörä, jota sanaa vanha suomalainen käännös käyttää. Kun palautamme mieleen erään antiikin kaivon nostolaitteen mallin, voimme nähdä siinä kaivon yllä olevan pyörän, joka kierrättää pyörän kautta kulkevaa nuoraa, jossa on vesiastioita säännöllisin välein. Koska vesi oli elämälle tärkein elementti erämaassa, alettiin vettä nostavaa pyörää kutsua myös elämän pyöräksi. Saarnaaja käyttää pyörästä heprealaista sanaa galgal ja koska sana on erittäin merkittävä kirjasemme jatkoakin ajatellen, toistamme jakeen 6 tähän myös hepreaksi:

salaopitheprea.gif

Nostopyörää tarkoittava sana on kolmas toisella rivillä vasemmalta eli lglg. Tämä sana on itse asiassa yhdyssana ja muodostuu kahdesti toistuvasta sanasta gal, joka puolestaan tarkoittaa pyöreistä kivistä muodostunutta kasaa. Sanasta johtuu myös eräitten eläimien tuottamia pieniä ulostepalloja kuvaava käsite galal. Tästä sanasta on tullut edelleen verbi pyörittää gilal ja viimein pyörä galgal. Sanassa on siis idea pallon tai pallojen pyörittämisestä ja luultavaa, että samasta alkuideasta on lähtöisin Egyptin Skarabee eli pillerinpyörittäjä, siis eräs koppakuoriaislaji, joka pyörittää pieniä lantapalloja ja josta on tullut ikuisen elämän symboli. Tästä ei olekaan sitten enää pitkä matka heprealaisen sanan gilgul ideaan pyöristä pyörissä, sillä lvglg on heprean jälleensyntymää tarkoittava sana. Siihen on vain tullut lisää ja sanaa vastaava kirjain vav eli v joka hepreassa tarkoittaa yhdistymistä ja onkin kirjaimelliselta nimeltään koukku tai haka. Kirjain siis yhdistää eri ympyrät toisiinsa ja kun v symboliikassaan vastaa vielä membrum virileä syntyy näin johdonmukaisesti idea jälleensyntymäympyröistä. Kirjainnimien gl ja u yhteiset lukuarvot ovat myös aiheen kannalta tärkeitä, mutta tulemme niihin myöhemmin.
Vaikka asia kuullostaakin banaalilta ja karkealta, niin pienet lantapalloulosteet syntyvät lähes samasta paikasta kuin pieni lapsikin, eli elävää ja kuollutta synnyttävät lähteet ovat ihmisessäkin rintarinnan. Ja heprean sana lähdekin on gilgal. Näin on myös ymmärrettävää, että vielä tänäänkin sanat shit ja sex ovat kielellisiä sukulaisia. Nostopyörä nostaa uudelleen ja uudelleen elämän vettä ja härät pyörittävät ja pyörittävät nostopyörän aisaa ja Härät jättävät nekin pyöröuran, joka täyttyy vähitellen lannasta. Tästä kuoleman lantapyörästä nousee elävä skarabee pyörittämään kokkareesta omaa pyöräänsä.

Saarnaajan hopealanka on siis verrattavissa kaivon nostopyörän nuoraan, molemmissa symboloidaan elämälle välttämätöntä yhteyttä sen ikuiseen lähteeseen, mistä toistuvat elämät ammentavat.

Elämänpyörä uudessa testamentissa

Elämänpyörää Uudessa testamentissa on käsitellyt kirjastotalo Metsossa 13.11. 1993 Tampereella pitämässään esitelmässä myös teologian tohtori Repo. Hän tosin pitäytyy vain Uuden testamentin pohjalla, mutta käsittele aiheen kannaltaan siinä määrin perusteellisesti ja hyvin, että on syytä toistaa hänen kuvauksensa tähän:

Apostoli Jaakob varoittaa kielen synneistä ja sanoo kielen “sytyttävän tuleen elämän pyörän, itse liekehtien helvetin tulta”. (Jaakob 3:6). Elämän pyörän (trokhos tees geneseoos ) voitaisiin perustellusti väittää tarkoittavan sananmukaisesti elämän pyörää tai kiertokulkua.
Pyörä on tuttu symboli mm. budhalaisuudessa. Mutta uuden testamentin maailmaa lähempi esikuva löytyy orfilaisuudesta. Orfilaisuuden on sanottu liikkeenä ollen vielä epämääräisempi ja rajoiltaan häilyvämpi kuin konsanaan New Age. Jälleensyntymiseen kuitenkin uskottiin ja sitä kuvattiin käsitteellä ’syntymän pyörä’ (kyklos tees geneoos). Sielun katsottiin olevan katoamaton ja niin kauan kuin se oli vihkimätön ja puhdistamaton, sen oli palattava uuteen maalliseen elämään. Orfilaisen vihkimyksen tai askeesin oli tarkoitus vapauttaa tästä kiertokulusta tai ainakin lyhentää sitä.

Jaakobin kirjeessä ei ole sanaa genesis kuitenkaan käännetty syntymäksi, koska se tarkoittaa myös sitä mikä syntyy, eli elämää. Vastaava rakenne on kirjeen 1. luvun 23. Jakeessa, jossa mies kuvastimesta katselee ‘omien kasvojensa piirteitä’. (prosoopon tees geneseoos autuu), sananmukaisesti syntymänsä kasvoja eli asiallisesti ‘olemassaolonsa hahmoa’. On lisäsi esitetty, että Jaakobin kirjeen trokhos voitaisiin kääntää ‘kuluksi’, mikäli painoa siirretään jälkimmäiseltä tavulta ensimmäiselle. Näin Jaakob puhuisikin elämän kulusta eikä pyörästä. Tämä oletus lienee kuitenkin turha, sillä ‘elämän pyörä’ on ollut käytössä oleva sanonta myös orfilaisuuden ulkopuolella. Kreikkalaisissa lähteissä verrataan elämää pyörään, joka kiertäessään vie välillä alas ja tuo taas ylös. Se tarkoittaa nopeaa onnen kääntymistä, myötä ja vastoinkäymistä. Vastaavassa mielessä käsitettä on käytetty myös juutalaisuudessa, ajatellen onnea ja onnettomuutta elämässä ‘välttämättömyyden pyöränä.’ (Filon)

Tämä käsite näyttää tulleen orffilaisuudesta yleiseksi kreikkalaiseksi sanonnaksi, jonka myös juutalaiset ovat omaksuneet. Sen alkuperäinen sisältö on jo sitä vastoin kauan aiemmin liuennut ja sekoittunut yleisen elämän käsittämiseen onnen ja epäonnen vaihteluina. Vastaavalla tavallahan Raamatusta monia sanontoja on poimiutunut irralleen ja tullut osaksi jokapäiväistä suomalaista kielenkäyttöä ilman yhteyttä alkuperäiseen sisältöönsä. Esim. ‘kielletty hedelmä’ on ylipäätään jotain kiehtovaa ja kiellettyä, ja ‘A ja O’ on jotain ehdottoman tärkeää - lieneepä myös käsite manttelinperijä kotoisin Elian ja Elisan suhteesta.

Näin siis tohtori Repo. Hänen pyrkimyksenään on siis sanoa, että Jaakob käyttäessään käsitettä ’syntymän tai elämän pyörä’ ei käytä sitä alkuperäisessä merkityksessään. Revon todistelu kielen funktioiden muuttumisesta ja eri diskursiivisista merkityksistä on tietysti oikein, mutta mikään, mitä hän sanoo ei todista, etteikö heikentyneitäkin ja vieraissa asiayhteyksiä käytettyjä ilmaisuja voitaisi käyttää myös alkuperäisessä merkityksessään, mikäli käyttäjä nuo alkuperäiset merkitykset tuntee. Niinpä mikään ei estä suomalaista kadunmiestä käyttämästä sanontaa ‘kielletty hedelmä’ juuri siinä alkuperäisessä raamatullisessa merkityksessään, missä tuosta perimätiedon mukaan grape-hedelmästä on alkujaankin puhuttu.
Jaakobin lausumaa on myös tarkasteltava sen koko kontekstissa. Jaakob puhuu syntymän pyörästään syyn ja seurauksen yhteydessä. Synnin kieli sytyttää pyörän, joka liekehtii helvetin tulta! Tietysti voidaan sanoa, että onhan tämän elämän huono onnikin on seurausta synnistä, mutta voiko tuollaista onnea verrata helvetin tuleen? Sillä katsoohan Jaakob pahan kielen synniksi, joka kierrättää ihmisen helvettiin. Ilmaisu ja idea ei ole repomaisen vetinen. Kun Jaakob oli Jeesuksen veli, kannattaa muistaa mitä Jeesus sanoi kielestä: (Mt. 15: 11,17.19):

Ei saastuta ihmistä se, mikä menee suusta sisään
Vaan mikä suusta käy ulos, se saastuttaa ihmisen.

Ettekö käsitä, että kaikki mikä menee
suusta sisään, käy vatsaan ja ulostuu.

Mutta se mikä tulee suusta ulos, se tulee
sydämestä, ja se saastuttaa ihmisen.

Sillä sydämestä lähtevät pahat ajatukset,
murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet,
väärät todistukset, jumalanpilkkaamiset.

Jeesus ja Jaakob puhuvat samasta asiasta ja kun Jaakob puhuu tässä yhteydessä helvetin liekein palavasta ’syntymän pyörästä’, ei ole epäilystäkään, etteikö hän puhuisi kuoleman jälkeisistä sanktioista. Puheessa on kysymys kiirastulesta, johon sielu viedään puhdistumaan tahraisuudestaan, puhdistunut sielu voi syntyä ja nousta uuteen elämään. Näin uskoivat orffilaiset ja ei ole estettä, etteivätkö Jeesus ja hänen veljensä olisi tunteneet niin orffilaisten kuin muidenkin mystien kieltä. Olivathan he itsekin mysteerioihin vihittyjä . Kuten todistaa apostoli Paavali kertoessaan puhuvansa Jumalan mysteerio-viisaudesta täydellisten seurassa.( 1 Kr. 6 ja 7). Sanat mysterios ja teleios, salaisuus ja täydellisyys, olivat mysteeriuskontojen termejä.

Paavalin lausumat ovat jääneet kiusaamaan myös Origenesta ja Jeromea.
He kiinnittävät huomiota Paavalin väittämään, että Jumala on valinnut opetuslapset ja tietenkin Paavalin olemaan Kristuksessa pyhät jo ennekuin maailma oli perustettu. (Ef. 1.4).Paavali jatkaa vielä jakeessa 5, että jumala oli valinnut heidät lapseuteen nimenomaan edeltäpäin. Origenes katsoi kohdan todistavan sielujen ennaltaolosta, mitenkä muuten jo ennen maailman perustamista Paavali niminen henkilö olisi voitu valita lapseuteen. Jerome puolestaan katsoo, että valinta oli tapahtunut vasta Paavalin ollessa äitinsä kohdussa ja Jumala oli kaikkinäkevänä ja Kaikkivaltiaana päättänyt jo ennen luomista, että eräs Paavali muutama miljardi vuotta myöhemmin tulisi pelastumaan. Jerome puolustaa siis ns. predestinaatio eli ennaltamääräämisoppia ja Origenes pre-eksistenssi eli siis sielujen ennaltaolo-oppia.
Kristinuskon opillisen johdonmukaisuuden nimissä Origenes oli tietysti lähempänä totuutta, sillä opetuksen mukaan ihmisellä oli vapaa tahto ennen syntiinlankeemusta ja jos Adam ei oli langennut ei ketään olisi tarvinnut pelastaakaan eikä pelastetuksi valita. Jos kaikkinäkevä Jumala taas tiesi ennalta Adamin lankeavan, niin eihän silloin voinut olla kysymys tasaveroisesta tahdonvalinnasta vaan Adamille oli luotu niin heikko tahto, että lankeaminen tulisi tapahtumaan. Tätä probleema eivät kummatkaan kirkkoisät ole huomanneet.

Mutta palatkaamme Vanhan testamentin puolelle ja sen ehkä selkeimmin ja vaikuttavimmin uudelleen ruumiillistumisesta ja karmasta puhuvaan Jobin kirjaan.

Job jälleensyntyvänä sieluna

Jobin kirjaa pidetään Raamatun vanhimpana, sen tuntee sanan Jumalakin sen vanhimmassa feminiinimuodossa Elohee ja siinä Saatanakin on vielä yksi tämän Jumalan pojista. Jobiakin vanhempia fragmentteja Raamattuun toki sisältyy esim. ns. Deboran lauluun tuomarien kirjassa. Debora merkitsee mehiläinen, joka sekin on elämän ja sielun symboli ja olisi houkuttelevaa keskustella tästäkin ahkerasta pikku otuksesta ja sen kabbalistisesta symboliikasta enemmän, mutta rajoitettu tila pakottaa viittaamaan mehiläiseen vain alaviitteessä ja pysymään nyt Jobissa.
Jobin kirja on kuuluisaa teodikean ongelmaa, viattoman kärsimyksen ongelmaa, pohtiva teos. Se ei kykene antamaan tyhjentävää vastausta, mutta asia tulee hieman ymmärrettävämmäksi, jos monien rabbien lailla käsitämme Jobin kärsivän ja vaeltavan sielun karmallisena vertauskuvana.

Jobin luku 33 näkee sielun palava juuri kolmesti:

Katso, kaiken tämän tekee Jumala
kahdesti, kolmastikin ihmiselle.

Palauttaakseen hänen sielunsa haudasta
Ja antaakseen elämän valkeuden hänelle.

Tässä Jobin luvussa 33, missä on kysymys ihmisestä, jonka Jumala on pannut sairasvuoteelle, mutta jonka elvyttää takaisin ?nuoruutensa voimiin?, on myös 33 jaetta! Mikä ei ole sattuma eikä jää vaille merkitystä.
Muistamme. Että Jeesus kuoli 33-vuotiaana ja että esim. vapaamuurariuden ns. skotlantilaisessa riitissä korkeimman ja arvokkaimman asteen numero on 33
.
Lukuarvo 33 on edelleen heprean gematriassa eli kirjainten ja lukujen vastaavuuksissa G ja L kirjaimia (g gimel = 3 ja l lamek=30) edustava luku. Nämä konsonantit näyttelivät, kuten olemme edellä osoittaneet, erittäin keskeistä roolia sanassa gilgul, joka siis on jälleensyntymää hepreaksi tarkoittava sana. Raamatun paikannimi Gilgal on samaa juurta ja muutenkin yhdistelmä Gl on pyhässä kirjassa tärkeä¸ Daavid voitti Goljatin, Jeesus syntyi Galileassa ja kuoli Golgatalla. Maapallon tunnus on G ja kirjain on myös vapaamuurariuden, jonka suurmestarina ruotsalaiset muurarit pitävät Jeesusta, keskeinen tunnus. Hepreassa kirjaimen nimi on gimel, joka merkitsee kamelia ja joka alkaa g:llä ja päätyy l:ään. G kirjaimen gematrinen lukuarvo on 3 ja se viittaa vapaamuurariuden kolmeen asteeseen, mutta myös siihen, että maapallo, globe, on auringosta lukien kolmas planeetta. Huomaa sanan globe alkukirjaimet.

Kun nimi Golgatha kirjoitetaan arameaksi gulgalat ja jälleensyntymää tarkoittava sana feminiinin monikossa (sielu on feminiini) gilgulot, on helppo havaita, että kyseessä on sanaleikki, jolla viitataan auringon jälleensyntymään kalojen tähtimerkissä. Jeesuksen kuolinpäivänä perjantaina klo 15, mikä symboloi kevätpäiväntasauksen maaliskuista hetkeä.

Jobin kirjan luvun 33 esiintymät eivät siis ole sattumia, vaan viittaavat kolmeen kehitysjaksoon ja elämänpyörään. Kahden pyörän mallissa aineellinen elämä on toinen ja spirituaali elämä toinen. Niinpä koko Raamatun kirjojen määrä onkin 33 33 eli 66 kirjaa.
Jobin kirjan 33. luku on myös muilta sisällöiltään siksi merkittävä, että on syytä ottaa tähän myös luvun ylle lainattujen lisäksi niitä valmistelevat jakeet, joissa kerrotaan ensin, miten Jumala on kurituksen kautta päättänyt kääntää ihmisen pois pahuudesta, ja tehnyt sen

Säästääkseen hänen sielunsa haudasta
Ja hänen henkensä syöksymästä pätsiin.

Kuritus on kuitenkin siksi kovaa, että jae 21 toteaa

Hänen lihansa kuihtuu näkymättömiin ja hänen
luunsa, ennen näkymättömät paljastuvat

Näin lähenee hänen sielunsa hautaa
ja hänen henkensä kuolonvaltoja.

Mutta hädässä on apu lähellä.

Jos silloin hänen puolellaan on enkeli, välittäjä
yksi tuhansista, todistamassa ihmisen puolesta
hänen vilpittömyydestään, niin Jumala armahtaa
häntä ja sanoo: “Vapauta hänet, ettei hän mene
hautaan, minä olen saanut lunastusmaksun.”

Sielu siis pelastuu ja jakeen 25 mukaan hänen ruumiinsa

Uhkuu taas nuoruuden voimaa,
Hän palajaa taas nuoruutensa päiviin.

Teologit selittävät, että ihminen joutuu tässä vain lähelle kuolemaa, josta aivan täpärästi pelastuu, koska Herra armahtaa hänet viime tipassa. Tällainen selitys ei kuitenkaan alkutekstin eikä hermeneuttisen tietämyksen valossa ole lainkaan uskottava. Ensinnäkin Jobin lihan kuihtumisesta käytetään heprealaisessa tekstissä verbimuotoa merai yarm ja verbin juurikonsonantteja mem ja resh tuottavat hepreassa monia nimenomaan kuolemaan viittaavia sanoja, joista mutkan kautta johtunevat myös esim. suomen kielen sanat myrkky, murha ja marras. Samasta verbistä johtuvat myös heprean sanat, jotka viittaavat jonkun korottamiseen tai nousemiseen . Siis sanalla voidaan ilmaista myös sielun nousemista taivaaseen. Sananmukaisesti Jobin liha onkin kohotettu pois hänen luidensa päältä, niin että luut näkyvät. Mutta onko hänestä tullut vain langanlaiha, mutta vielä elävä, vai onko hän kuollut ja joutunut Tuonelan odotushuoneeseen, se selvinnee jakeesta 25, jossa puhutaan enkeleistä, jotka maksavat Jobista takuut. Lukija kerrannee yllä olevan ao. sitaatin.

Tämä idea kuolleen arvioimisesta ja lunastamisesta perustuu selvästi egyptiläisessä kuolleiden kirjassa kuvattuun tapahtumaan ja asetelmaan, missä ihmisen sydän Tuomarien salissa punnitaan ja missä kuollut tekee ns. kielteisen tunnustuksen, jonka kirjuri Thot kirjoittaa muistiin ja vie Osiriksen eteen, joka sitten yhdessä 42:n muun tuomarin kanssa päättää kuolleen kohtalosta.

Tuonelan salin tuomarien luku 42 on sivumennen sanoen mielenkiintoinen siksi, että luku esiintyy useana eri ideana sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa. Vanhassa testamentissa se on aikaa, kahta aikaa ja puolta aikaa vastaava ajanmääre, joka on 42 kuukautta tai 1260 päivää eli määrää ajan, jona puolestaan Uuden testamentin Ilmestyskirjassa kuvattu profeetta saarnaa, mutta on myös luku, joka tulee Jeesuksen sukutaulun 3 x 14 sukupolvesta. Nämä kolme sukupolvea liittyvät puolestaan takaisin Osiris-taruun siten, että Osiriksen sanotaan tuoneen vehnän taivaasta ja Jeesus katkoi sabattina puolestaan nimenomaan vehnän tähkiä. Kaukaa haettuako? Ei välttämättä, sillä tiede on tehnyt sen hämmästyttävän havainnon, että vehnä on kehittynyt nykyiseen 42 kromosomiseen muotoonsa 3 x 14 kromosomin hyppäyksin, siis ensin 14 kromosomia, sitten 28 kromosomia ja sitten 42 kromosomia, jolloin vehnä on valmis eli täydellinen ja voidaan piirtää elämän puun muotoiseksi. (Lisää kuva tyylitellystä elämän puusta)

Näin on vaikea ajatella, että Jobin kirjankaan enkelit olisivat vain Jobin sairasvuoteen äärellä ja pitäisivät puolustuspuheensa siinä. Kun heprealaisillakin oli usko Tuonelaan eräänlaisena välipaikkana, jossa odotetaan viimeistä tuomiota, on johdonmukaista ajatella Jobin joutuneen sheoliin, siis ruumiillisesti kuolleen, mutta ei vielä hautaan sachat, joka on lopullisen tuhon paikka. Ja merkittävä on myös jakeen 25 maininta nimenomaan nuoruutensa päiviin palaavasta Jobista. Tuskin henkitoreissaan virunut vanha mies palaisi nuorukaiseksi, mikäli olisi ollut kyse vain parantumisesta. Tietysti voidaan sanoa, että runolliselle kuvakielelle on annettava vapauksia, mutta kun vielä muissakin Jobin sanonnoissa on vihjeitä jälleensyntymään, niin todennäköisesti tässäkin on kysymys saman motiivin kuvauksesta.

Luvusta 19 käy ilmi, että Job ei viihdy Tuonelassakaan, vaan kertoo sielunsa liikkuvan sieltä edelleen kohti Jumalaa:

Sitten kun tämä nahka on yltäni riistetty ja
olen ruumiistani irti, minä saan nähdä Jumalan.

Jae on jyrkästi ristiriidassa nykyään olevan muotitulkinnan kanssa, että kuolemassa koko ihminen sieluineen kuolee ja luodaan vasta ylösnousemuksessa kokonaan uudelleen. Tätä teologista oppia tarvittanee etenkin rippikoulunuorten vakuuttamiseksi siitä, että kun ihmisessä ei ole lainkaan ruumiista irrallista sielua, ei voi olla mitään mikä jälleen syntyisikään. Tulkinta on siis osa ns. New Agen vastaista taistelua.
Ihmisen jakautuminen egyptiläiseen ja platonistiseen tapaan useihin eri tekijöihin ilmenee kuitenkin selvästi Raamatun omassa todistuksessa, kuten psalmissa 16 jakeessa 9:

Sen tähden minun sydämeni iloitsee ja sieluni
riemuitsee ja myös minun ruumiini asuu turvassa

Siis selvä komijako: sydän, sielu, ruumis. Mutta nykyopin kumoamiseksi kaksijakokin riittää ja kuvauksia erillisestä ruumiin jättävästä sielusta on Vt:ssa yllin kyllin. (Ps. 73: 24-28, Job 19: 26 jne.). Erityisen merkittävästi kaksijako näkyy kuitenkin siinä , että Vt. hautaa ihmisen ruumiin ja sielun selvästi eri paikkoihin. Ruumis joutuu hautaan ja sielu tuonelaan. Käsitteet eivät ole identtiset!
Näkisimme mielihyvin, miten teologit selittävät jakamattoman ja kuolemassa kokonaan kuolleen sieluruumiin voivan olla yhtä aikaa kahdessa eri paikassa? Mihin Sheolia tarvitaan ?
Vanhassa kuten Uudessa testamentissakin jää ihmisestä jokin osa kuolemassa eloon. Tämä on aivan selvää, eikä asian kirkkauden vuoksi kannata tässä kaikkia jakeita toistaa. Mutta selvin esimerkki kannattaa palauttaa lukijan mieleen, kertomus köyhästä kuolleesta ja Lasaruksesta Abrahamin helmassa:

Niin tapahtui, että köyhä kuoli ja enkelit
veivät hänet Aabrahamin helmaan.
Ja rikaskin kuoli ja hänet haudattiin.

Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa(!),
vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana
Abrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan.

Ja hän huusi sanoen. Isä Abraham! Armahda minua
ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää
veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä
minulla on kova tuska tässä liekissä.

Mutta Abraham sanoi: “Poikani muista, että
Sinä eläessäsi sait hyvää ja Lasarus samoin
sai pahaa, mutta nyt hän täällä saa lohdutusta
Sinä taas kärsit tuskaa.”

Jopa fundamentalistinen Raamatun Iso Tietosanakirja selittää asianomaisen kertomuksen kohdalla, että tässä on kysymys haadeksesta, paikasta jossa odotetaan viimeistä tuomiota ja paikassa on jopa kaksi osastoa, hyville ja pahoille.
Kysymys ei ole siis varsinaisesta helvetistä. Mutta samainen tietosanakirja puhuu itsensä pahasti pussiin jatkaessaan selitystä todeten rikkaan miehen joutuneen paikkaan, josta ei ole enää pelastuksen toivoa ja josta voisi päästä vain viimeiselle tuomiolle. Näinhän rikas mies olisi jo tuomittu ja mitään viimeistä tuomiota ei hänen kohdaltaan enää tarvittaisi. Katolisen kirkon kiirastulioppi toteuttaa luterilaista selitysoppia paremmin kertomuksen edellyttämän johdonmukaisuuden vaateen. Olennaista kuitenkin on, että kertomuksen henkilöt eivät ennen viimeistä tuomiota ole kuolleet. He elävät, muodossa tai toisessa.. http://seppoheinola.net/?page_id=18

cybo-ceronimo-cabriel-61 kirjoitti:

4. Mooseksen kirja 20: 7) >>Herra sanoi Moosekselle:
8 "Ota sauva ja kutsu sitten veljesi Aaronin kanssa kaikki israelilaiset koolle. Puhukaa kansan nähden kalliolle ja käskekää sen antaa vettä. Näin saat veden pulppuamaan kalliosta ja juotat sekä ihmiset että karjan."
9 Mooses otti Herran käskyn mukaisesti sauvan, joka oli pyhäkköteltassa Herran edessä.
10 Sitten hän ja Aaron kutsuivat kansan koolle kallion luo. Mooses sanoi kansalle: "Kuulkaa nyt, kapinoijat! Tästä kalliostako
m e i d ä n [Mooseksen ja Aaronin/ei Herran -->minun huomautus]
muka pitäisi saada teille vettä?"
11 Mooses kohotti sauvan ja iski kahdesti kalliota, ja siitä alkoi juosta vettä, niin että kaikki israelilaiset ja heidän karjansa saivat juoda kyllikseen. [2. Moos. 17:6 ]

12 Mutta Herra sanoi Moosekselle ja Aaronille: "Te ette uskoneet minuun,
e t t e
p i t ä n e e t
m i n u a
p y h ä n ä
i s r a e l i l a i s t e n
e d e s s ä [koska sanoivat:"m e i d ä n muka pitäisi saada teille vettä"-->ylpeyden synti-->huomautukseni] . Sen tähden te ette saa johtaa tätä kansaa siihen maahan, jonka minä sille annan."


JÄLLEENSYNTYMÄ RAAMATUSSA

>> Viimeaikoina johtuen luultavasti New Age liikettä kohtaan tuntemastaan pelosta ovat monet koreasti oppineetkin teologit käsitelleet Raamatun ja jälleensyntymäopin välisiä suhteita. Näiden teologien mukaan oppi on yleensäkin itämais-kreikkalais-platonista lainatavaraa, vailla raamatullisia perusteita ja muutenkin mahdoton, koska heidän mukaansa ihminen ei luoduksi tullessaan ole edes ylipäätään saanut erillistä sielua, joka voisi minnekään uudelleen syntyä. Ihminen on heistä yksi jakamaton sieluruumis ja sanalla sielu onkin sama merkitys kuin sanalla henkilö. Kuitenkin tämä kuollut sielu jossain ihmeellisessä olomuodossa on tuonelassa odottaen siellä tietoisena ja ruumiillisena uutta luomistaan ja ylösnousemistaan.

On myös teologeja, joiden mielestä koko ihminen sieluineen kuolemassa kuolee ja luodaan ylösnousemuksessa kokonaan uudelleen, kuitenkin samaksi persoonaksi kuin mikä hän kuollessaan on ollut. He eivät kuitenkaan kerro, luodaanko hänet uudelleen samanlaiseksi. Ylösnouseeko tällaisen tulkinnan mukaan ylös esim. synnytyksessä kuollut lapsi muutaman minuutin ikäisenä, vanhus vanhuksena, halvaantunut halvaantuneena , nuorukainen nuorukaisena jne.

Teologit eivät edelleen käy juurikaan arvailemaan, missä muualla kuin hautausmaalla sielu ylösnousemista odottaa. Tuonelaa ei haluta paikallistaa. Muutoin jouduttaisiin ottamaan kantaa kysymykseen, miten jakamaton sieluruumis voi yhtä aikaa olla kahdessa eri paikassa, sillä Raamatun mukaan tuonela eli sheol on varattu sieluille ja hauta sachat ruumiille. Että paikat ole samoja, ilmenee selvästi Jobin kirjan 21. luvun jakeesta 26 ja psalmista 16 jakeesta 10:

Yhdessä he panevat maata multaan
Ja madot peittävät heidät (Job)

Sillä sinä et hylkää minun sieluani
tuonelaan etkä anna hurskaasi nähdä
kuolemaa.

Kun teologit eivät yritä kahden odotuspaikan ongelmaa kosketella, he joutuvat ohittamaan koko ongelman. Ja joutuvat ohittamaan ja selittämään pois paljon muutakin, kuten Jeesuksen monet selvästi jälleensyntymää tulevat kannanotot, sekä myös sen, että jakamattoman? sieluruumiin sijasta Raamattu selvästi tuntee kolmijaon sieluun, ruumiiseen ja vielä henkeen.
Sielu, henki, ruumis

Paitsi että vähättelevät Jeesuksen omia sanoja ja antavat niille varsin väkinäisiä merkityksiä teologit välttävät myös usein viittaamasta niihin Raamatun kohtiin, jotka tehden selvän eron ihmisen kolmen tekijän välillä, antavat myös ymmärtää, että niistä on tavoitettavissa tai että niistä heijastuu myös selvä jälleensyntymisajatus:

Herran laki on täydellinen, se
palauttaa sielun (Ps. 19: 8)

Tässä kohdassa sielun liikkeestä käytetään heprean verbiä sub, jonka alkumerkitys on palata, kääntyä takaisin, mutta joka voi merkitä myös uudelleen elpymistä ja virvoittumista. Kristillinen kääntäjä haluaakin käyttää tässä sanaa virvoittaa, Herran laki virvoittaa sielun. Edellinen jae 7 puhuu kuitenkin auringosta, joka kiertää rataansa ja kun heprean lakia tarkoittava sana Torah tulee alun perin ympyrää tarkoittavasta sanasta tor (mistä huom. myös tori, torat, tarot, ratas), on täysin mahdollista, että psalmin kirjoittaja vertaa sielua aurinkoon, joka säännönmukaisesti kiertää ja palaa aina uudelleen alkuun. Uudessa alussa sielu on tietysti myös vironnut tai virvoittunut kuten ihminen aamulla yön levättyään.
Jakamattomuuden ideaa vastustaa psalmi 16, jae 9 :

Sen tähden minun sydämeni iloitsee
ja sieluni riemuitsee
ja myös minun ruumiini on turvassa.

Sydän kuvaa elinvoimaa, sielu tajuntaa ja ruumis ainetta. Ruumiista ja sielusta puhutaan myös seuraavassa:

Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi
Jumala olisi minun sieluni valo (Ps. 73:26)

Ja sitten voi nähdäkin jo edellisistä edellytyksistä nousevia tämän selvästi sielun kuoleman jälkeisistä liikkeistä ja tulkita niihin sisältyvän myös:

Sinä virvoitat meidät jälleen henkiin ja maan
syvyyksistä sinä tuot meidät takaisin( Ps. 71. 20)

Hän ojentautui pojan yli kolme kertaa ja
huusi Herraa ja sanoi: Anna tämän
pojan sielun tulla häneen takaisin?

Ja Herra kuuli Eliaa ja pojan
sielu tuli häneen takaisin.(I Kn. 17:21-22)

Elia herätti kuolleen henkiin, jolloin siitä irronnut sielu palasi siihen takaisin. Teologit katsovat, että kysymyksessä olisi olut vain elinvoiman palaaminen, mutta kyllä heprealaiset selvästi uskoivat, että kuolleen sielu heti kuoleman jälkeen nousee joko ylös Jumalansa tykö tai sitten jää Tuonelaan odottamaan siirtymistään helvettiin. Palaamme tähän yksityiskohtaisemmin Jobin kirjan esittelyn yhteydessä.
Edellisessä sitaatissa ei ollut kysymys tietenkään jälleensyntymisestä vaan sielun liikkeestä, mutta 1. Samuelin kirjan 2. luvun jae 26 puhuu jo selvää kieltään:

Herra antaa kuoleman ja antaa elämän,
Hän vie alas tuonelaan ja tuo ylös jälleen

Kristillisen tulkinnan mukaan tässäkin puhuttaisiin vain kuolleiden yleisestä ylösnousemuksesta, ei jälleensyntymästä. Mutta ei tulla ajatelleeksi, että jo ajatus ylösnousemuksesta saattaa olla korruptoitunut muunnelma sitä paljon vanhemmasta uskosta jälleensyntymään. Ja kohdasta kyllä henkii ajatus siitä, että tuonelasta palaava henkilö jatkaa elämäänsä nimenomaan maan päällä, mitä ylösnousseet eivät tee vaan jatkavat henkiolentoina matkaansa tuomiopäivän oikeuden istunnon jälkeen taivaaseen. Joka tapauksessa edellä siteeratut Raamatun jakeet näkevät ihmisen selvästi kolmijakoisena ja voidaksemme varmistua mahdollisuudesta, että tämän kolminaisuuden sielua vastaava osa on se, mikä voi – ei vain nousta ylös tai vain herätä henkiin – myös jälleensyntyä, tarkastelemme vielä hieman Raamatun omaa todistusta.

Elian paluu

Vanhan testamentin kirjakokoelma päättyy 39:n kirjan jälkeen profeetta Malakiaan merkittävään ennustukseen profeetta Eliaan paluusta. (Ml. 4:5-6)

Katso, minä lähetän teille profeetta
Elian, ennekuin tulee Herran päivä,
Se suuri ja peljättävä.

Ja hän on kääntävä jälleen isien sydämet
lasten puoleen ja lasten sydämet heidän
isiensä puoleen, etten minä tulisi ja
löisi maata ja vihkisi sitä tuhon omaksi

Kerrottakoon historiasta kiinnostunutta lukijaa varten, ennekuin menemme jakeiden vertailuun Luukkaan evankeliumin vastaavien kanssa, että profeetta Malakian nimi johtuu ensinnäkin juurisanasta malak, josta nousevat sekä enkeliä että kuningasta tarkoittavat heprean sanat. Malakia on Vt:n viimeinen profeetta ja eli noin 400 eKr. Malakian ja Uuden testamentin väliin jää siis noin 400:n vuoden pituinen aukko, joka täytyy osin Daniel kirjan uudempien osien avulla, mutta varsinaisesti aukon täyttäisivät Maccabealaiskirjat, jos ne vielä Raamattuun kuuluisivat. Ne on kuitenkin jätetty Raamatusta pois. Kirjat ovat kuitenkin erityisen tärkeät ymmärtääksemme Jeesuksen toimintaa ja hänen aikansa innokasta Messias-odotusta. Kansa oli nimittäin menettänyt maccabealaisjohtajien sille verisesti taisteleman itsenäisyyden vuonna 63 eKr. Roomalle ja kansa odotti, että Herra jälleensynnyttäisi sille uuden vapaustaistelijan, messiaan, jota myös Malakia Eliaan edelläkävijän hahmossa oli sille ennustanut. Luukkaan evankeliumi uskookin ennustuksen täyttyvän: Johannes Kastaja on Elias, joka on käyvä Messiaan edellä:

…ja vaimosi Elisabet on synnyttävä sinulle pojan
Ja sinun on annettava hänelle nimi Johannes.

ja hän kääntää monta Israelin lapsista
Herran, heidän Jumalansa tykö.

Ja hän käy hänen edellään Eliaan
hengessä ja voimassa kääntääkseen
isien sydämet lasten puoleen( Lk. 1:13,16,17)

Luukkaan sanamuotojen lähes täydellinen yhtäpitävyys Malakian kanssa osoittaa selvästi Luukkaan tarkoittaneen, että syntyvässä Johanneksessa toteutuu ennustus nimenomaan Eliaan takaisintulosta. Kristillinen tulkinta näkee, että kyseessä ei voi olla Elian jälleensyntymä, koskapa Elia oli noussut elävänä taivaaseen ja koska ei näin ollut kuollut, ei voisi suudelleen syntyäkään. Tulkinta on huono, sillä eihän Raamattu sano, ettei ruumiillisesti taivaaseen tulisissa vaunuissa noussut Elia olisi myöhemmin myös kuollut. Vai olisiko hän elänyt ruumiillisesti taivaassa satoja vuosia? Ja Johanneshan toteaa Eliaan nimenomaan syntyvän Elisabetista.
Tähän kuulen taas oikeaoppisen argumentoinnin, että kun sanotaan Johanneksen kulkevan Eliaan hengessä, sanonta olisi vain kuvaannollinen ja tarkoittaisi vain Eliaan kanssa samankaltaista rohkeutta ja vastaavaa toimintaa. Malakia oli kuitenkin ensinnäkin luvannut, että Herra lähettää nimenomaan profeetta Elian ja nimenomaan konkreettisen Eliaan paluuseen tuolloin yleisesti uskottiin. Toiseksi käsite ‘hengessä’ voidaan myös kääntää ’sielussa’, sillä kreikan sana pneuma tarkoittaa myös sielua, eikä asiayhteys siis kiellä sanaa myös näin kääntämästä. Pneuman kääntämisen sieluksi estää vain perinteis-teologinen esiymmärrys.

Näin jälleensyntymäoppi nousee Raamatusta itsestään, sitä ei siis tarvitse sysätä vain Pythagoraan, Platonin tai kenenkään muunkaan hellenistisen neron niskoille. Joskus oppi nousee Raamatusta niin voimakkaana, että se tunkeutuu jopa suomalaisen käännöksenkin läpi ja kirkkaimmillaan ei oppia kykene sumentamaan äärimmilleenkään trimmattu eksegeettinen akrobatia. Kuten kertovat myös

Jeesuksen omat sanat:

Jeesus vastasi ja sanoi: Elias tosin tulee
ja asettaa kaikki kohdalleen. Mutta
minä sanon teille, että Elias on jo
tullut, mutta he eivät tunteneet häntä.

Silloin opetuslapset ymmärsivät hänen
puhuneen heille Johannes Kastajasta.
(Mt. 17:11-13)

Matteuksen luvussa 11 Jeesus olikin suoraan sanonut, että Johannes on Elia, joka oli tuleva.

Näistä Jeesuksen sanoista on luonnollisesti koetettu kiemurrella irti tavalla, jota edellä olemme Eliaan yhteydessä kuvanneet. Jeesus käyttää vain kuvakieltä jne. nämä harmonisoinnit ovat naivia ja epäjohdonmukaisia. Jos Jeesuksen selviä sanoja ei voi ottaa sellaisinaan tässä kysymyksessä, niin missä sitten voi? Kristilliset tulkitsijat ovat usein jälkiviisaita eli tulkitsevat kaiken Raamatussa sen mukaan, mitä myöhäsyntyisen oppirakennelman pönkittäminen milloinkin vaatii.

Tyydyttävää selitystä ei reinkarnaatiota vastustava kirkkomme ole kyennyt antamaan myöskään oppia tukevaan Raamatun kenties tunnetuimpaan jaksoon, missä Jeesus ottaa kantaa sokeana syntyneen lapsen syyllisyyteen:

Ja hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä
sanoen: “Rabbi, kuka teki syntiä, tämäkö
vai hänen vanhempansa, että hänen piti
sokeana syntyä”?

Sokeana syntyneen syyllisyyden probleema käsitellään Johanneksen evankeliumin luvussa 9 jakeissa 1- 7. Teologi Matti Repo näkee oheisen kysymyksen taustalla olevan Mooseksen uhkauksen siitä, että Herra on kostava isien teot lapsille kolmanteen tai neljänteen polveen.
Ja totta onkin, että sokeus on juutalaisuudessa nähty ankarana Jumalan rangaistuksena. Mutta tämä ei sinänsä ole olennaista vaan tietysti se, että kysymys olettaa nimenomaan myös lapsen voineen tehdä syntiä ennen syntymäänsä, koskapa sen piti ’sokeana syntymän’. Teologian tohtori Repo selviää ongelmasta selittäen, että lapsi olisi kysyjistä jo sikiönä voinut äitinsä kohdussa tehdä syntiä ja voinut saada sokeutensa rangaistuksena tästä!
Siis embryo olisi ensin kehittynyt näkeväksi, sitten tehnyt syntiä ja rakastava Jumala olisi siten rangaissut sikiötä sokeudella. Kaikella kunnioituksella teologisia selityksiä kohtaan, ainakaan tämän kirjoittaja ei moiseen malliin hevin usko, mutta ei uskonut Jeesuskaan, joka kielsi sokeuden olevan sikiön syytä: “Ei tämä, eikä hänen vanhempansa, vaan Jumalan tekojen piti tuleman hänessä julki”.
Matti Repo katsoo Jeesuksen viittauksen Jumalan tekoihin poistavan karman lain, koskapa hän ei syyllistä lasta. Ja Repo vetää tästä sen johtopäätöksen, että Jeesus samalla välillisesti kumoa koko jälleensyntymisopin.
Vastaan voisi todeta, että ‘Jumalan teot’ voivat toki olla karmallisia nekin ja vaikka Jeesus ei ota kantaa karmaan sinänsä, ei siitä seuraa etteikö asialle voisi olla joku muu kuin välittömästi vanhemmista tai lapsesta johtuva karmallinen syy. Karma voi pomppia kuten lääketieteessä perinnölliset sairaudetkin. Toiseksi ajatus jälleensyntymästä on eri kuin ajatukseen liitetty yksilöity oppi vaikkapa syyn ja seurauksen laista; olennaista on ja pysyy siis se ettei Jeesus kyseenalaista opetuslasten kysymykseen liittyvää ajatusta lapsen elämästä ennen syntymäänsä. Johdonmukaista, jos haluamme kohdan avulla kieltää jälleensyntymäajatuksen torjua olisi ajatella, että opetuslapsen uskoivat, että sielu on pre-ekstistenttinen ja lapsi olisi tällaisena ennalta olleena sieluna voinut tehdä syntiä jo ennen sikiöksi ruumiillistumistaan! Mutta Repo ei vetoa tähän, koskapa nykyisen kristinuskon tulkinnan mukaan Jumala luo uudet sielut vasta hedelmöittymisen hetkellä.

Raamatun monista jälleensyntymisajatusta tulevista kohdista lukijan kannattaa tutustua vielä vaikkapa seuraavaiin:

Sananlaskut 8: 22-31
Psalmi 90: 3
Roomalaiskirje 9:11-14.
Saarnaaja 12 jae 6

Tarkoitetut sanalaskut puhuvat toki ikiaikojen viisaudesta, mutta tämä personoitu viisaus voidaan nähdä myös ideana ikuisesta sielusta, joka Jumalan on ennen aikojen alkua luonut työ- ja leikkitoverikseen ja jonka ihastuksena ovat ihmislapset, so. joihin sielu aika ajoin siirtyy. Virallinen Raamatun selitys näkee viisaudella tarkoitettavan Jeesusta, jonka sanonta “Jo ennen kuin Abraham syntyi, minä olen” viittaisi tähän varsinkin, kun Johanneksen evankeliumin alku puhuu myös Sanasta, jonka kautta kaikki on saanut alkunsa. Ja tämä Sana olisi Jeesus. Jeesus ei kuitenkaan puhu välttämättä vain omasta ikuisesta minuudestaan, vaan kaikkien ihmisten egojen eli tajuntojen alkuperäisestä iankaikkisuudesta ja käyttää itseään vain esimerkkinä.

Psalmi 90:n jae 3 on erityisesti kabbalistien jälleensyntymäopin lähde:

Sinä palautat ihmiset takaisin tomuun ja sanot:
“Palatkaa jälleen te ihmisten lapset.”

Ja Roomalaiskirjeen luvussa 9 jakeissa 11-14 on varsin erikoista luettavaa:

Ja ennen kuin kaksoset olivat syntyneetkään.
Ennen kuin he olivat tehneet mitään
hyvää tai pahaa, niin, että Jumalan
valinnan mukainen aivoitus pysyisi,
ei tekojen tähden vaan kutsujan tähden.

Sanottiin hänelle: Vanhempi on
palveleva nuorempaa

Niin kuin kirjoitettu on:
Jaakobia minä rakastin, mutta Eesauta minä vihasin.

Jumala ei ole siis pannut kaksosia eriarvoisen järjestykseen näiden omien tekojen mukaan, vaan oli valinnut vanhemman nuoremman palvelijaksi siksi, että oli Paavalin mukaan Kaikkivaltiaan oikeudella rakastanut toista jo ennen kummankaan syntymää enemmän kuin toista: Sillä?Jaakobia minä rakastin, mutta Eesauta minä vihasin?. Paavali huomaa asiaan liittyvän oikeudellisen ongelman ja selittää Jumalan oikeutta mielivaltaisiin valintoihin monta jaetta.
Jakeessa 23 hän toteaa kaiken perustuvan ns. ennaltamääräämiseen:

Ja on tehnyt (Jumala) sen saattaakseen
kirkkautensa runsauden ilmi laupeutensa
astioissa, jotka hän on edeltä valmistanut
kirkkauteen.

Jaakob ja Eesau ovat siis olleet jo persoonina ennalta, joista toisen Jumala oli ennalta valmistanut laupeuden astiaksi ja määrännyt lupauksen lapseksi. Selvä ajatus jälleensyntymästä. Mutta puhuttelevimpana Raamatun osana aiheemme kannalta pitää kirjoittaja Saarnaaja 12:sta jakeita 6 ja 12.

Elämänpyörät

Ennekuin hopealanka katkeaa
Ja kultamalja särkyy
Ja vesiastia särkyy lähteellä
Ja nostopyörä särkyneenä putoaa
kaivoon

Ja tomu palajaa maahan, mistä se on
Tullutkin Ja sielu palajaa Jumalan
tykö, joka on en antanutkin.

Huomio tulee kiinnittää sanaan nostopyörä tai ammennuspyörä, jota sanaa vanha suomalainen käännös käyttää. Kun palautamme mieleen erään antiikin kaivon nostolaitteen mallin, voimme nähdä siinä kaivon yllä olevan pyörän, joka kierrättää pyörän kautta kulkevaa nuoraa, jossa on vesiastioita säännöllisin välein. Koska vesi oli elämälle tärkein elementti erämaassa, alettiin vettä nostavaa pyörää kutsua myös elämän pyöräksi. Saarnaaja käyttää pyörästä heprealaista sanaa galgal ja koska sana on erittäin merkittävä kirjasemme jatkoakin ajatellen, toistamme jakeen 6 tähän myös hepreaksi:

salaopitheprea.gif

Nostopyörää tarkoittava sana on kolmas toisella rivillä vasemmalta eli lglg. Tämä sana on itse asiassa yhdyssana ja muodostuu kahdesti toistuvasta sanasta gal, joka puolestaan tarkoittaa pyöreistä kivistä muodostunutta kasaa. Sanasta johtuu myös eräitten eläimien tuottamia pieniä ulostepalloja kuvaava käsite galal. Tästä sanasta on tullut edelleen verbi pyörittää gilal ja viimein pyörä galgal. Sanassa on siis idea pallon tai pallojen pyörittämisestä ja luultavaa, että samasta alkuideasta on lähtöisin Egyptin Skarabee eli pillerinpyörittäjä, siis eräs koppakuoriaislaji, joka pyörittää pieniä lantapalloja ja josta on tullut ikuisen elämän symboli. Tästä ei olekaan sitten enää pitkä matka heprealaisen sanan gilgul ideaan pyöristä pyörissä, sillä lvglg on heprean jälleensyntymää tarkoittava sana. Siihen on vain tullut lisää ja sanaa vastaava kirjain vav eli v joka hepreassa tarkoittaa yhdistymistä ja onkin kirjaimelliselta nimeltään koukku tai haka. Kirjain siis yhdistää eri ympyrät toisiinsa ja kun v symboliikassaan vastaa vielä membrum virileä syntyy näin johdonmukaisesti idea jälleensyntymäympyröistä. Kirjainnimien gl ja u yhteiset lukuarvot ovat myös aiheen kannalta tärkeitä, mutta tulemme niihin myöhemmin.
Vaikka asia kuullostaakin banaalilta ja karkealta, niin pienet lantapalloulosteet syntyvät lähes samasta paikasta kuin pieni lapsikin, eli elävää ja kuollutta synnyttävät lähteet ovat ihmisessäkin rintarinnan. Ja heprean sana lähdekin on gilgal. Näin on myös ymmärrettävää, että vielä tänäänkin sanat shit ja sex ovat kielellisiä sukulaisia. Nostopyörä nostaa uudelleen ja uudelleen elämän vettä ja härät pyörittävät ja pyörittävät nostopyörän aisaa ja Härät jättävät nekin pyöröuran, joka täyttyy vähitellen lannasta. Tästä kuoleman lantapyörästä nousee elävä skarabee pyörittämään kokkareesta omaa pyöräänsä.

Saarnaajan hopealanka on siis verrattavissa kaivon nostopyörän nuoraan, molemmissa symboloidaan elämälle välttämätöntä yhteyttä sen ikuiseen lähteeseen, mistä toistuvat elämät ammentavat.

Elämänpyörä uudessa testamentissa

Elämänpyörää Uudessa testamentissa on käsitellyt kirjastotalo Metsossa 13.11. 1993 Tampereella pitämässään esitelmässä myös teologian tohtori Repo. Hän tosin pitäytyy vain Uuden testamentin pohjalla, mutta käsittele aiheen kannaltaan siinä määrin perusteellisesti ja hyvin, että on syytä toistaa hänen kuvauksensa tähän:

Apostoli Jaakob varoittaa kielen synneistä ja sanoo kielen “sytyttävän tuleen elämän pyörän, itse liekehtien helvetin tulta”. (Jaakob 3:6). Elämän pyörän (trokhos tees geneseoos ) voitaisiin perustellusti väittää tarkoittavan sananmukaisesti elämän pyörää tai kiertokulkua.
Pyörä on tuttu symboli mm. budhalaisuudessa. Mutta uuden testamentin maailmaa lähempi esikuva löytyy orfilaisuudesta. Orfilaisuuden on sanottu liikkeenä ollen vielä epämääräisempi ja rajoiltaan häilyvämpi kuin konsanaan New Age. Jälleensyntymiseen kuitenkin uskottiin ja sitä kuvattiin käsitteellä ’syntymän pyörä’ (kyklos tees geneoos). Sielun katsottiin olevan katoamaton ja niin kauan kuin se oli vihkimätön ja puhdistamaton, sen oli palattava uuteen maalliseen elämään. Orfilaisen vihkimyksen tai askeesin oli tarkoitus vapauttaa tästä kiertokulusta tai ainakin lyhentää sitä.

Jaakobin kirjeessä ei ole sanaa genesis kuitenkaan käännetty syntymäksi, koska se tarkoittaa myös sitä mikä syntyy, eli elämää. Vastaava rakenne on kirjeen 1. luvun 23. Jakeessa, jossa mies kuvastimesta katselee ‘omien kasvojensa piirteitä’. (prosoopon tees geneseoos autuu), sananmukaisesti syntymänsä kasvoja eli asiallisesti ‘olemassaolonsa hahmoa’. On lisäsi esitetty, että Jaakobin kirjeen trokhos voitaisiin kääntää ‘kuluksi’, mikäli painoa siirretään jälkimmäiseltä tavulta ensimmäiselle. Näin Jaakob puhuisikin elämän kulusta eikä pyörästä. Tämä oletus lienee kuitenkin turha, sillä ‘elämän pyörä’ on ollut käytössä oleva sanonta myös orfilaisuuden ulkopuolella. Kreikkalaisissa lähteissä verrataan elämää pyörään, joka kiertäessään vie välillä alas ja tuo taas ylös. Se tarkoittaa nopeaa onnen kääntymistä, myötä ja vastoinkäymistä. Vastaavassa mielessä käsitettä on käytetty myös juutalaisuudessa, ajatellen onnea ja onnettomuutta elämässä ‘välttämättömyyden pyöränä.’ (Filon)

Tämä käsite näyttää tulleen orffilaisuudesta yleiseksi kreikkalaiseksi sanonnaksi, jonka myös juutalaiset ovat omaksuneet. Sen alkuperäinen sisältö on jo sitä vastoin kauan aiemmin liuennut ja sekoittunut yleisen elämän käsittämiseen onnen ja epäonnen vaihteluina. Vastaavalla tavallahan Raamatusta monia sanontoja on poimiutunut irralleen ja tullut osaksi jokapäiväistä suomalaista kielenkäyttöä ilman yhteyttä alkuperäiseen sisältöönsä. Esim. ‘kielletty hedelmä’ on ylipäätään jotain kiehtovaa ja kiellettyä, ja ‘A ja O’ on jotain ehdottoman tärkeää - lieneepä myös käsite manttelinperijä kotoisin Elian ja Elisan suhteesta.

Näin siis tohtori Repo. Hänen pyrkimyksenään on siis sanoa, että Jaakob käyttäessään käsitettä ’syntymän tai elämän pyörä’ ei käytä sitä alkuperäisessä merkityksessään. Revon todistelu kielen funktioiden muuttumisesta ja eri diskursiivisista merkityksistä on tietysti oikein, mutta mikään, mitä hän sanoo ei todista, etteikö heikentyneitäkin ja vieraissa asiayhteyksiä käytettyjä ilmaisuja voitaisi käyttää myös alkuperäisessä merkityksessään, mikäli käyttäjä nuo alkuperäiset merkitykset tuntee. Niinpä mikään ei estä suomalaista kadunmiestä käyttämästä sanontaa ‘kielletty hedelmä’ juuri siinä alkuperäisessä raamatullisessa merkityksessään, missä tuosta perimätiedon mukaan grape-hedelmästä on alkujaankin puhuttu.
Jaakobin lausumaa on myös tarkasteltava sen koko kontekstissa. Jaakob puhuu syntymän pyörästään syyn ja seurauksen yhteydessä. Synnin kieli sytyttää pyörän, joka liekehtii helvetin tulta! Tietysti voidaan sanoa, että onhan tämän elämän huono onnikin on seurausta synnistä, mutta voiko tuollaista onnea verrata helvetin tuleen? Sillä katsoohan Jaakob pahan kielen synniksi, joka kierrättää ihmisen helvettiin. Ilmaisu ja idea ei ole repomaisen vetinen. Kun Jaakob oli Jeesuksen veli, kannattaa muistaa mitä Jeesus sanoi kielestä: (Mt. 15: 11,17.19):

Ei saastuta ihmistä se, mikä menee suusta sisään
Vaan mikä suusta käy ulos, se saastuttaa ihmisen.

Ettekö käsitä, että kaikki mikä menee
suusta sisään, käy vatsaan ja ulostuu.

Mutta se mikä tulee suusta ulos, se tulee
sydämestä, ja se saastuttaa ihmisen.

Sillä sydämestä lähtevät pahat ajatukset,
murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet,
väärät todistukset, jumalanpilkkaamiset.

Jeesus ja Jaakob puhuvat samasta asiasta ja kun Jaakob puhuu tässä yhteydessä helvetin liekein palavasta ’syntymän pyörästä’, ei ole epäilystäkään, etteikö hän puhuisi kuoleman jälkeisistä sanktioista. Puheessa on kysymys kiirastulesta, johon sielu viedään puhdistumaan tahraisuudestaan, puhdistunut sielu voi syntyä ja nousta uuteen elämään. Näin uskoivat orffilaiset ja ei ole estettä, etteivätkö Jeesus ja hänen veljensä olisi tunteneet niin orffilaisten kuin muidenkin mystien kieltä. Olivathan he itsekin mysteerioihin vihittyjä . Kuten todistaa apostoli Paavali kertoessaan puhuvansa Jumalan mysteerio-viisaudesta täydellisten seurassa.( 1 Kr. 6 ja 7). Sanat mysterios ja teleios, salaisuus ja täydellisyys, olivat mysteeriuskontojen termejä.

Paavalin lausumat ovat jääneet kiusaamaan myös Origenesta ja Jeromea.
He kiinnittävät huomiota Paavalin väittämään, että Jumala on valinnut opetuslapset ja tietenkin Paavalin olemaan Kristuksessa pyhät jo ennekuin maailma oli perustettu. (Ef. 1.4).Paavali jatkaa vielä jakeessa 5, että jumala oli valinnut heidät lapseuteen nimenomaan edeltäpäin. Origenes katsoi kohdan todistavan sielujen ennaltaolosta, mitenkä muuten jo ennen maailman perustamista Paavali niminen henkilö olisi voitu valita lapseuteen. Jerome puolestaan katsoo, että valinta oli tapahtunut vasta Paavalin ollessa äitinsä kohdussa ja Jumala oli kaikkinäkevänä ja Kaikkivaltiaana päättänyt jo ennen luomista, että eräs Paavali muutama miljardi vuotta myöhemmin tulisi pelastumaan. Jerome puolustaa siis ns. predestinaatio eli ennaltamääräämisoppia ja Origenes pre-eksistenssi eli siis sielujen ennaltaolo-oppia.
Kristinuskon opillisen johdonmukaisuuden nimissä Origenes oli tietysti lähempänä totuutta, sillä opetuksen mukaan ihmisellä oli vapaa tahto ennen syntiinlankeemusta ja jos Adam ei oli langennut ei ketään olisi tarvinnut pelastaakaan eikä pelastetuksi valita. Jos kaikkinäkevä Jumala taas tiesi ennalta Adamin lankeavan, niin eihän silloin voinut olla kysymys tasaveroisesta tahdonvalinnasta vaan Adamille oli luotu niin heikko tahto, että lankeaminen tulisi tapahtumaan. Tätä probleema eivät kummatkaan kirkkoisät ole huomanneet.

Mutta palatkaamme Vanhan testamentin puolelle ja sen ehkä selkeimmin ja vaikuttavimmin uudelleen ruumiillistumisesta ja karmasta puhuvaan Jobin kirjaan.

Job jälleensyntyvänä sieluna

Jobin kirjaa pidetään Raamatun vanhimpana, sen tuntee sanan Jumalakin sen vanhimmassa feminiinimuodossa Elohee ja siinä Saatanakin on vielä yksi tämän Jumalan pojista. Jobiakin vanhempia fragmentteja Raamattuun toki sisältyy esim. ns. Deboran lauluun tuomarien kirjassa. Debora merkitsee mehiläinen, joka sekin on elämän ja sielun symboli ja olisi houkuttelevaa keskustella tästäkin ahkerasta pikku otuksesta ja sen kabbalistisesta symboliikasta enemmän, mutta rajoitettu tila pakottaa viittaamaan mehiläiseen vain alaviitteessä ja pysymään nyt Jobissa.
Jobin kirja on kuuluisaa teodikean ongelmaa, viattoman kärsimyksen ongelmaa, pohtiva teos. Se ei kykene antamaan tyhjentävää vastausta, mutta asia tulee hieman ymmärrettävämmäksi, jos monien rabbien lailla käsitämme Jobin kärsivän ja vaeltavan sielun karmallisena vertauskuvana.

Jobin luku 33 näkee sielun palava juuri kolmesti:

Katso, kaiken tämän tekee Jumala
kahdesti, kolmastikin ihmiselle.

Palauttaakseen hänen sielunsa haudasta
Ja antaakseen elämän valkeuden hänelle.

Tässä Jobin luvussa 33, missä on kysymys ihmisestä, jonka Jumala on pannut sairasvuoteelle, mutta jonka elvyttää takaisin ?nuoruutensa voimiin?, on myös 33 jaetta! Mikä ei ole sattuma eikä jää vaille merkitystä.
Muistamme. Että Jeesus kuoli 33-vuotiaana ja että esim. vapaamuurariuden ns. skotlantilaisessa riitissä korkeimman ja arvokkaimman asteen numero on 33
.
Lukuarvo 33 on edelleen heprean gematriassa eli kirjainten ja lukujen vastaavuuksissa G ja L kirjaimia (g gimel = 3 ja l lamek=30) edustava luku. Nämä konsonantit näyttelivät, kuten olemme edellä osoittaneet, erittäin keskeistä roolia sanassa gilgul, joka siis on jälleensyntymää hepreaksi tarkoittava sana. Raamatun paikannimi Gilgal on samaa juurta ja muutenkin yhdistelmä Gl on pyhässä kirjassa tärkeä¸ Daavid voitti Goljatin, Jeesus syntyi Galileassa ja kuoli Golgatalla. Maapallon tunnus on G ja kirjain on myös vapaamuurariuden, jonka suurmestarina ruotsalaiset muurarit pitävät Jeesusta, keskeinen tunnus. Hepreassa kirjaimen nimi on gimel, joka merkitsee kamelia ja joka alkaa g:llä ja päätyy l:ään. G kirjaimen gematrinen lukuarvo on 3 ja se viittaa vapaamuurariuden kolmeen asteeseen, mutta myös siihen, että maapallo, globe, on auringosta lukien kolmas planeetta. Huomaa sanan globe alkukirjaimet.

Kun nimi Golgatha kirjoitetaan arameaksi gulgalat ja jälleensyntymää tarkoittava sana feminiinin monikossa (sielu on feminiini) gilgulot, on helppo havaita, että kyseessä on sanaleikki, jolla viitataan auringon jälleensyntymään kalojen tähtimerkissä. Jeesuksen kuolinpäivänä perjantaina klo 15, mikä symboloi kevätpäiväntasauksen maaliskuista hetkeä.

Jobin kirjan luvun 33 esiintymät eivät siis ole sattumia, vaan viittaavat kolmeen kehitysjaksoon ja elämänpyörään. Kahden pyörän mallissa aineellinen elämä on toinen ja spirituaali elämä toinen. Niinpä koko Raamatun kirjojen määrä onkin 33 33 eli 66 kirjaa.
Jobin kirjan 33. luku on myös muilta sisällöiltään siksi merkittävä, että on syytä ottaa tähän myös luvun ylle lainattujen lisäksi niitä valmistelevat jakeet, joissa kerrotaan ensin, miten Jumala on kurituksen kautta päättänyt kääntää ihmisen pois pahuudesta, ja tehnyt sen

Säästääkseen hänen sielunsa haudasta
Ja hänen henkensä syöksymästä pätsiin.

Kuritus on kuitenkin siksi kovaa, että jae 21 toteaa

Hänen lihansa kuihtuu näkymättömiin ja hänen
luunsa, ennen näkymättömät paljastuvat

Näin lähenee hänen sielunsa hautaa
ja hänen henkensä kuolonvaltoja.

Mutta hädässä on apu lähellä.

Jos silloin hänen puolellaan on enkeli, välittäjä
yksi tuhansista, todistamassa ihmisen puolesta
hänen vilpittömyydestään, niin Jumala armahtaa
häntä ja sanoo: “Vapauta hänet, ettei hän mene
hautaan, minä olen saanut lunastusmaksun.”

Sielu siis pelastuu ja jakeen 25 mukaan hänen ruumiinsa

Uhkuu taas nuoruuden voimaa,
Hän palajaa taas nuoruutensa päiviin.

Teologit selittävät, että ihminen joutuu tässä vain lähelle kuolemaa, josta aivan täpärästi pelastuu, koska Herra armahtaa hänet viime tipassa. Tällainen selitys ei kuitenkaan alkutekstin eikä hermeneuttisen tietämyksen valossa ole lainkaan uskottava. Ensinnäkin Jobin lihan kuihtumisesta käytetään heprealaisessa tekstissä verbimuotoa merai yarm ja verbin juurikonsonantteja mem ja resh tuottavat hepreassa monia nimenomaan kuolemaan viittaavia sanoja, joista mutkan kautta johtunevat myös esim. suomen kielen sanat myrkky, murha ja marras. Samasta verbistä johtuvat myös heprean sanat, jotka viittaavat jonkun korottamiseen tai nousemiseen . Siis sanalla voidaan ilmaista myös sielun nousemista taivaaseen. Sananmukaisesti Jobin liha onkin kohotettu pois hänen luidensa päältä, niin että luut näkyvät. Mutta onko hänestä tullut vain langanlaiha, mutta vielä elävä, vai onko hän kuollut ja joutunut Tuonelan odotushuoneeseen, se selvinnee jakeesta 25, jossa puhutaan enkeleistä, jotka maksavat Jobista takuut. Lukija kerrannee yllä olevan ao. sitaatin.

Tämä idea kuolleen arvioimisesta ja lunastamisesta perustuu selvästi egyptiläisessä kuolleiden kirjassa kuvattuun tapahtumaan ja asetelmaan, missä ihmisen sydän Tuomarien salissa punnitaan ja missä kuollut tekee ns. kielteisen tunnustuksen, jonka kirjuri Thot kirjoittaa muistiin ja vie Osiriksen eteen, joka sitten yhdessä 42:n muun tuomarin kanssa päättää kuolleen kohtalosta.

Tuonelan salin tuomarien luku 42 on sivumennen sanoen mielenkiintoinen siksi, että luku esiintyy useana eri ideana sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa. Vanhassa testamentissa se on aikaa, kahta aikaa ja puolta aikaa vastaava ajanmääre, joka on 42 kuukautta tai 1260 päivää eli määrää ajan, jona puolestaan Uuden testamentin Ilmestyskirjassa kuvattu profeetta saarnaa, mutta on myös luku, joka tulee Jeesuksen sukutaulun 3 x 14 sukupolvesta. Nämä kolme sukupolvea liittyvät puolestaan takaisin Osiris-taruun siten, että Osiriksen sanotaan tuoneen vehnän taivaasta ja Jeesus katkoi sabattina puolestaan nimenomaan vehnän tähkiä. Kaukaa haettuako? Ei välttämättä, sillä tiede on tehnyt sen hämmästyttävän havainnon, että vehnä on kehittynyt nykyiseen 42 kromosomiseen muotoonsa 3 x 14 kromosomin hyppäyksin, siis ensin 14 kromosomia, sitten 28 kromosomia ja sitten 42 kromosomia, jolloin vehnä on valmis eli täydellinen ja voidaan piirtää elämän puun muotoiseksi. (Lisää kuva tyylitellystä elämän puusta)

Näin on vaikea ajatella, että Jobin kirjankaan enkelit olisivat vain Jobin sairasvuoteen äärellä ja pitäisivät puolustuspuheensa siinä. Kun heprealaisillakin oli usko Tuonelaan eräänlaisena välipaikkana, jossa odotetaan viimeistä tuomiota, on johdonmukaista ajatella Jobin joutuneen sheoliin, siis ruumiillisesti kuolleen, mutta ei vielä hautaan sachat, joka on lopullisen tuhon paikka. Ja merkittävä on myös jakeen 25 maininta nimenomaan nuoruutensa päiviin palaavasta Jobista. Tuskin henkitoreissaan virunut vanha mies palaisi nuorukaiseksi, mikäli olisi ollut kyse vain parantumisesta. Tietysti voidaan sanoa, että runolliselle kuvakielelle on annettava vapauksia, mutta kun vielä muissakin Jobin sanonnoissa on vihjeitä jälleensyntymään, niin todennäköisesti tässäkin on kysymys saman motiivin kuvauksesta.

Luvusta 19 käy ilmi, että Job ei viihdy Tuonelassakaan, vaan kertoo sielunsa liikkuvan sieltä edelleen kohti Jumalaa:

Sitten kun tämä nahka on yltäni riistetty ja
olen ruumiistani irti, minä saan nähdä Jumalan.

Jae on jyrkästi ristiriidassa nykyään olevan muotitulkinnan kanssa, että kuolemassa koko ihminen sieluineen kuolee ja luodaan vasta ylösnousemuksessa kokonaan uudelleen. Tätä teologista oppia tarvittanee etenkin rippikoulunuorten vakuuttamiseksi siitä, että kun ihmisessä ei ole lainkaan ruumiista irrallista sielua, ei voi olla mitään mikä jälleen syntyisikään. Tulkinta on siis osa ns. New Agen vastaista taistelua.
Ihmisen jakautuminen egyptiläiseen ja platonistiseen tapaan useihin eri tekijöihin ilmenee kuitenkin selvästi Raamatun omassa todistuksessa, kuten psalmissa 16 jakeessa 9:

Sen tähden minun sydämeni iloitsee ja sieluni
riemuitsee ja myös minun ruumiini asuu turvassa

Siis selvä komijako: sydän, sielu, ruumis. Mutta nykyopin kumoamiseksi kaksijakokin riittää ja kuvauksia erillisestä ruumiin jättävästä sielusta on Vt:ssa yllin kyllin. (Ps. 73: 24-28, Job 19: 26 jne.). Erityisen merkittävästi kaksijako näkyy kuitenkin siinä , että Vt. hautaa ihmisen ruumiin ja sielun selvästi eri paikkoihin. Ruumis joutuu hautaan ja sielu tuonelaan. Käsitteet eivät ole identtiset!
Näkisimme mielihyvin, miten teologit selittävät jakamattoman ja kuolemassa kokonaan kuolleen sieluruumiin voivan olla yhtä aikaa kahdessa eri paikassa? Mihin Sheolia tarvitaan ?
Vanhassa kuten Uudessa testamentissakin jää ihmisestä jokin osa kuolemassa eloon. Tämä on aivan selvää, eikä asian kirkkauden vuoksi kannata tässä kaikkia jakeita toistaa. Mutta selvin esimerkki kannattaa palauttaa lukijan mieleen, kertomus köyhästä kuolleesta ja Lasaruksesta Abrahamin helmassa:

Niin tapahtui, että köyhä kuoli ja enkelit
veivät hänet Aabrahamin helmaan.
Ja rikaskin kuoli ja hänet haudattiin.

Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa(!),
vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana
Abrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan.

Ja hän huusi sanoen. Isä Abraham! Armahda minua
ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää
veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä
minulla on kova tuska tässä liekissä.

Mutta Abraham sanoi: “Poikani muista, että
Sinä eläessäsi sait hyvää ja Lasarus samoin
sai pahaa, mutta nyt hän täällä saa lohdutusta
Sinä taas kärsit tuskaa.”

Jopa fundamentalistinen Raamatun Iso Tietosanakirja selittää asianomaisen kertomuksen kohdalla, että tässä on kysymys haadeksesta, paikasta jossa odotetaan viimeistä tuomiota ja paikassa on jopa kaksi osastoa, hyville ja pahoille.
Kysymys ei ole siis varsinaisesta helvetistä. Mutta samainen tietosanakirja puhuu itsensä pahasti pussiin jatkaessaan selitystä todeten rikkaan miehen joutuneen paikkaan, josta ei ole enää pelastuksen toivoa ja josta voisi päästä vain viimeiselle tuomiolle. Näinhän rikas mies olisi jo tuomittu ja mitään viimeistä tuomiota ei hänen kohdaltaan enää tarvittaisi. Katolisen kirkon kiirastulioppi toteuttaa luterilaista selitysoppia paremmin kertomuksen edellyttämän johdonmukaisuuden vaateen. Olennaista kuitenkin on, että kertomuksen henkilöt eivät ennen viimeistä tuomiota ole kuolleet. He elävät, muodossa tai toisessa.. http://seppoheinola.net/?page_id=18

Onhan se joku korkeempi kirkonmies joskus sanonut jotenkin, että reinkarnaatio kyllä tyydyttää järjen ja tunteen mutta hän ei sellaiseen voi millään uskoa.

Mikä siinä uskomisessa on sitten niin vaikeaa?

Näkisen sen olevan siinäkin, että ihminen pelkää muuttua toiseksi persoonaksi. Meillähän on aina erilainen persoona joka elämässämme. Näin sen näkisin.

Ja sitten sekin pelottaa, että joutuu kokemaan kovan kohtalon. Mullakin on kummia pelkotiloja ja ne taitaa johtua siitä, että olen jossain elämässäni hukkunut, jossain tippunut korkealta ja jossain saanut miekasta kylkeen. Ja monista, monista muista kohtaloista puhumattakaan. Tuleva elämäni hirvittää vähän jo tässäkin elämässäni. Mutta ehkä mulla on jo siinä määrin tätä sielunikää, että alan suhtautua kaikkeen tyynen rauhallisesti. Mulla on varmaan joku ihan karsee elämä jossain lähimenneisyydessä, ja jotkut haluais mun lilluvan ikuisesti helvetissä siitä hyvästä. Vaan täälläpä sitä vaan taas ollaan rellestämässä!!!!

;)

Täytyy vaan ymmärtää, että joitakin moinen jälleensyntyminen kuvottaa ajatuksena ihan pirusti ja siksi ne uskookin mielummin taivaaseen ja helvettiin. No, mun mielestäni sellainen on täysin lapsellinen ajatus, mutta ymmärrän kyllä yskän. Ja oonhan mäkin ollu joskus keskiajalla kristitty pappi. Jotain tekstejä olen väsäillyt. Olen aika huono kuvataiteissa, mutta diggasin kirjotella niitä vanhanaikaisia kirjainkoukeroita sellaisella alkeelliselle mustekynällä.

Sitten kun vielä katsomme jotain Intiaa niin näemme sen miten uskon reinkarnaatioon ja karmanlakiin voi tehdä julman epätasa-arvoisen yhteiskunnan. Muakin yököttää koko touhu vaikka uskonkin reinkarnaatioon ja karmanlakiin.

Kyl mä näkisin, että meillä on täällä Länsimaissa oikeempi käsitys reinkarnaatiosta ja karmanlaista. Me ollaan tutkittu näitä asioita objektiivisemmin, eikä vain omaksuttu vanhaa, kuten vaikkapa Intiassa. Itse uskon myös siihen, että olemme täällä kuin oppilaina kouluissa ja olemme myös tietyllä "luokalla". Tätä ajatusta en ole vielä löytänyt itämailta. Länsimainen moderni käsitys perustuu myös ajatteluun, että sieluillakin on evoluutio.

Ajatus siitä, että olemme eri "luokilla" täällä kosmisessa koulussa johtaa lopulta siihen, että kukaan ei ole parempi kuin toinen. Jokainen käy kaikki "luokat" läpi ja suorittaa niihin kuuluvat opintonsa, jotka voivat olla aika rankkojakin. Ja samaan asiaan liittyy myös ajatus siitä, että olemme eri ikäisiä sieluja. Mitä vanhempi sielu, sitä enemmän sillä on kokemuksia ja "opintoja" takanaan. Eikä "opinnoista" voida koskaan langettaa mitään tuomioita. Nehän ovat lopulta kuitenkin vain "opintoja".

Eräs mieleeni tuleva "opinto" liittyy Natsisaksaan jossa eräät saksalaiset jo "kypsään sielunikään" ehtineet upseerit suorittivat "oppituntia" nimeltään: "turmeltuneen hallitsijan palveleminen loppuun saakka". Nämä jo aika pitkällekin kehittyneet sielut siis joutuivat pysymään Hitlerille uskollisina loppuun saakka koska se kuului heidän "kosmiseen oppivelvollisuuteen".

Näin se siis toimii. Ja tätä ajatusta tuskin löytyy itämailta. Se onkin moderni ja "päivitetty" versio.

Olemme siis vain sieluja tätä kosmista oppivelvoillisuuttamme suorittamassa. Siitä tässä on vain kyse. Eikä ole mitään tuomiota, vaan pelkästään valmistuminen. Kaikki olemme lopulta kaiken kokeneita ja kaiken oppineita. Täydellisen tasa-arvoisia! ;)

cybo-ceronimo-cabriel-61 kirjoitti:

4. Mooseksen kirja 20: 7) >>Herra sanoi Moosekselle:
8 "Ota sauva ja kutsu sitten veljesi Aaronin kanssa kaikki israelilaiset koolle. Puhukaa kansan nähden kalliolle ja käskekää sen antaa vettä. Näin saat veden pulppuamaan kalliosta ja juotat sekä ihmiset että karjan."
9 Mooses otti Herran käskyn mukaisesti sauvan, joka oli pyhäkköteltassa Herran edessä.
10 Sitten hän ja Aaron kutsuivat kansan koolle kallion luo. Mooses sanoi kansalle: "Kuulkaa nyt, kapinoijat! Tästä kalliostako
m e i d ä n [Mooseksen ja Aaronin/ei Herran -->minun huomautus]
muka pitäisi saada teille vettä?"
11 Mooses kohotti sauvan ja iski kahdesti kalliota, ja siitä alkoi juosta vettä, niin että kaikki israelilaiset ja heidän karjansa saivat juoda kyllikseen. [2. Moos. 17:6 ]

12 Mutta Herra sanoi Moosekselle ja Aaronille: "Te ette uskoneet minuun,
e t t e
p i t ä n e e t
m i n u a
p y h ä n ä
i s r a e l i l a i s t e n
e d e s s ä [koska sanoivat:"m e i d ä n muka pitäisi saada teille vettä"-->ylpeyden synti-->huomautukseni] . Sen tähden te ette saa johtaa tätä kansaa siihen maahan, jonka minä sille annan."


JÄLLEENSYNTYMÄ RAAMATUSSA

>> Viimeaikoina johtuen luultavasti New Age liikettä kohtaan tuntemastaan pelosta ovat monet koreasti oppineetkin teologit käsitelleet Raamatun ja jälleensyntymäopin välisiä suhteita. Näiden teologien mukaan oppi on yleensäkin itämais-kreikkalais-platonista lainatavaraa, vailla raamatullisia perusteita ja muutenkin mahdoton, koska heidän mukaansa ihminen ei luoduksi tullessaan ole edes ylipäätään saanut erillistä sielua, joka voisi minnekään uudelleen syntyä. Ihminen on heistä yksi jakamaton sieluruumis ja sanalla sielu onkin sama merkitys kuin sanalla henkilö. Kuitenkin tämä kuollut sielu jossain ihmeellisessä olomuodossa on tuonelassa odottaen siellä tietoisena ja ruumiillisena uutta luomistaan ja ylösnousemistaan.

On myös teologeja, joiden mielestä koko ihminen sieluineen kuolemassa kuolee ja luodaan ylösnousemuksessa kokonaan uudelleen, kuitenkin samaksi persoonaksi kuin mikä hän kuollessaan on ollut. He eivät kuitenkaan kerro, luodaanko hänet uudelleen samanlaiseksi. Ylösnouseeko tällaisen tulkinnan mukaan ylös esim. synnytyksessä kuollut lapsi muutaman minuutin ikäisenä, vanhus vanhuksena, halvaantunut halvaantuneena , nuorukainen nuorukaisena jne.

Teologit eivät edelleen käy juurikaan arvailemaan, missä muualla kuin hautausmaalla sielu ylösnousemista odottaa. Tuonelaa ei haluta paikallistaa. Muutoin jouduttaisiin ottamaan kantaa kysymykseen, miten jakamaton sieluruumis voi yhtä aikaa olla kahdessa eri paikassa, sillä Raamatun mukaan tuonela eli sheol on varattu sieluille ja hauta sachat ruumiille. Että paikat ole samoja, ilmenee selvästi Jobin kirjan 21. luvun jakeesta 26 ja psalmista 16 jakeesta 10:

Yhdessä he panevat maata multaan
Ja madot peittävät heidät (Job)

Sillä sinä et hylkää minun sieluani
tuonelaan etkä anna hurskaasi nähdä
kuolemaa.

Kun teologit eivät yritä kahden odotuspaikan ongelmaa kosketella, he joutuvat ohittamaan koko ongelman. Ja joutuvat ohittamaan ja selittämään pois paljon muutakin, kuten Jeesuksen monet selvästi jälleensyntymää tulevat kannanotot, sekä myös sen, että jakamattoman? sieluruumiin sijasta Raamattu selvästi tuntee kolmijaon sieluun, ruumiiseen ja vielä henkeen.
Sielu, henki, ruumis

Paitsi että vähättelevät Jeesuksen omia sanoja ja antavat niille varsin väkinäisiä merkityksiä teologit välttävät myös usein viittaamasta niihin Raamatun kohtiin, jotka tehden selvän eron ihmisen kolmen tekijän välillä, antavat myös ymmärtää, että niistä on tavoitettavissa tai että niistä heijastuu myös selvä jälleensyntymisajatus:

Herran laki on täydellinen, se
palauttaa sielun (Ps. 19: 8)

Tässä kohdassa sielun liikkeestä käytetään heprean verbiä sub, jonka alkumerkitys on palata, kääntyä takaisin, mutta joka voi merkitä myös uudelleen elpymistä ja virvoittumista. Kristillinen kääntäjä haluaakin käyttää tässä sanaa virvoittaa, Herran laki virvoittaa sielun. Edellinen jae 7 puhuu kuitenkin auringosta, joka kiertää rataansa ja kun heprean lakia tarkoittava sana Torah tulee alun perin ympyrää tarkoittavasta sanasta tor (mistä huom. myös tori, torat, tarot, ratas), on täysin mahdollista, että psalmin kirjoittaja vertaa sielua aurinkoon, joka säännönmukaisesti kiertää ja palaa aina uudelleen alkuun. Uudessa alussa sielu on tietysti myös vironnut tai virvoittunut kuten ihminen aamulla yön levättyään.
Jakamattomuuden ideaa vastustaa psalmi 16, jae 9 :

Sen tähden minun sydämeni iloitsee
ja sieluni riemuitsee
ja myös minun ruumiini on turvassa.

Sydän kuvaa elinvoimaa, sielu tajuntaa ja ruumis ainetta. Ruumiista ja sielusta puhutaan myös seuraavassa:

Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi
Jumala olisi minun sieluni valo (Ps. 73:26)

Ja sitten voi nähdäkin jo edellisistä edellytyksistä nousevia tämän selvästi sielun kuoleman jälkeisistä liikkeistä ja tulkita niihin sisältyvän myös:

Sinä virvoitat meidät jälleen henkiin ja maan
syvyyksistä sinä tuot meidät takaisin( Ps. 71. 20)

Hän ojentautui pojan yli kolme kertaa ja
huusi Herraa ja sanoi: Anna tämän
pojan sielun tulla häneen takaisin?

Ja Herra kuuli Eliaa ja pojan
sielu tuli häneen takaisin.(I Kn. 17:21-22)

Elia herätti kuolleen henkiin, jolloin siitä irronnut sielu palasi siihen takaisin. Teologit katsovat, että kysymyksessä olisi olut vain elinvoiman palaaminen, mutta kyllä heprealaiset selvästi uskoivat, että kuolleen sielu heti kuoleman jälkeen nousee joko ylös Jumalansa tykö tai sitten jää Tuonelaan odottamaan siirtymistään helvettiin. Palaamme tähän yksityiskohtaisemmin Jobin kirjan esittelyn yhteydessä.
Edellisessä sitaatissa ei ollut kysymys tietenkään jälleensyntymisestä vaan sielun liikkeestä, mutta 1. Samuelin kirjan 2. luvun jae 26 puhuu jo selvää kieltään:

Herra antaa kuoleman ja antaa elämän,
Hän vie alas tuonelaan ja tuo ylös jälleen

Kristillisen tulkinnan mukaan tässäkin puhuttaisiin vain kuolleiden yleisestä ylösnousemuksesta, ei jälleensyntymästä. Mutta ei tulla ajatelleeksi, että jo ajatus ylösnousemuksesta saattaa olla korruptoitunut muunnelma sitä paljon vanhemmasta uskosta jälleensyntymään. Ja kohdasta kyllä henkii ajatus siitä, että tuonelasta palaava henkilö jatkaa elämäänsä nimenomaan maan päällä, mitä ylösnousseet eivät tee vaan jatkavat henkiolentoina matkaansa tuomiopäivän oikeuden istunnon jälkeen taivaaseen. Joka tapauksessa edellä siteeratut Raamatun jakeet näkevät ihmisen selvästi kolmijakoisena ja voidaksemme varmistua mahdollisuudesta, että tämän kolminaisuuden sielua vastaava osa on se, mikä voi – ei vain nousta ylös tai vain herätä henkiin – myös jälleensyntyä, tarkastelemme vielä hieman Raamatun omaa todistusta.

Elian paluu

Vanhan testamentin kirjakokoelma päättyy 39:n kirjan jälkeen profeetta Malakiaan merkittävään ennustukseen profeetta Eliaan paluusta. (Ml. 4:5-6)

Katso, minä lähetän teille profeetta
Elian, ennekuin tulee Herran päivä,
Se suuri ja peljättävä.

Ja hän on kääntävä jälleen isien sydämet
lasten puoleen ja lasten sydämet heidän
isiensä puoleen, etten minä tulisi ja
löisi maata ja vihkisi sitä tuhon omaksi

Kerrottakoon historiasta kiinnostunutta lukijaa varten, ennekuin menemme jakeiden vertailuun Luukkaan evankeliumin vastaavien kanssa, että profeetta Malakian nimi johtuu ensinnäkin juurisanasta malak, josta nousevat sekä enkeliä että kuningasta tarkoittavat heprean sanat. Malakia on Vt:n viimeinen profeetta ja eli noin 400 eKr. Malakian ja Uuden testamentin väliin jää siis noin 400:n vuoden pituinen aukko, joka täytyy osin Daniel kirjan uudempien osien avulla, mutta varsinaisesti aukon täyttäisivät Maccabealaiskirjat, jos ne vielä Raamattuun kuuluisivat. Ne on kuitenkin jätetty Raamatusta pois. Kirjat ovat kuitenkin erityisen tärkeät ymmärtääksemme Jeesuksen toimintaa ja hänen aikansa innokasta Messias-odotusta. Kansa oli nimittäin menettänyt maccabealaisjohtajien sille verisesti taisteleman itsenäisyyden vuonna 63 eKr. Roomalle ja kansa odotti, että Herra jälleensynnyttäisi sille uuden vapaustaistelijan, messiaan, jota myös Malakia Eliaan edelläkävijän hahmossa oli sille ennustanut. Luukkaan evankeliumi uskookin ennustuksen täyttyvän: Johannes Kastaja on Elias, joka on käyvä Messiaan edellä:

…ja vaimosi Elisabet on synnyttävä sinulle pojan
Ja sinun on annettava hänelle nimi Johannes.

ja hän kääntää monta Israelin lapsista
Herran, heidän Jumalansa tykö.

Ja hän käy hänen edellään Eliaan
hengessä ja voimassa kääntääkseen
isien sydämet lasten puoleen( Lk. 1:13,16,17)

Luukkaan sanamuotojen lähes täydellinen yhtäpitävyys Malakian kanssa osoittaa selvästi Luukkaan tarkoittaneen, että syntyvässä Johanneksessa toteutuu ennustus nimenomaan Eliaan takaisintulosta. Kristillinen tulkinta näkee, että kyseessä ei voi olla Elian jälleensyntymä, koskapa Elia oli noussut elävänä taivaaseen ja koska ei näin ollut kuollut, ei voisi suudelleen syntyäkään. Tulkinta on huono, sillä eihän Raamattu sano, ettei ruumiillisesti taivaaseen tulisissa vaunuissa noussut Elia olisi myöhemmin myös kuollut. Vai olisiko hän elänyt ruumiillisesti taivaassa satoja vuosia? Ja Johanneshan toteaa Eliaan nimenomaan syntyvän Elisabetista.
Tähän kuulen taas oikeaoppisen argumentoinnin, että kun sanotaan Johanneksen kulkevan Eliaan hengessä, sanonta olisi vain kuvaannollinen ja tarkoittaisi vain Eliaan kanssa samankaltaista rohkeutta ja vastaavaa toimintaa. Malakia oli kuitenkin ensinnäkin luvannut, että Herra lähettää nimenomaan profeetta Elian ja nimenomaan konkreettisen Eliaan paluuseen tuolloin yleisesti uskottiin. Toiseksi käsite ‘hengessä’ voidaan myös kääntää ’sielussa’, sillä kreikan sana pneuma tarkoittaa myös sielua, eikä asiayhteys siis kiellä sanaa myös näin kääntämästä. Pneuman kääntämisen sieluksi estää vain perinteis-teologinen esiymmärrys.

Näin jälleensyntymäoppi nousee Raamatusta itsestään, sitä ei siis tarvitse sysätä vain Pythagoraan, Platonin tai kenenkään muunkaan hellenistisen neron niskoille. Joskus oppi nousee Raamatusta niin voimakkaana, että se tunkeutuu jopa suomalaisen käännöksenkin läpi ja kirkkaimmillaan ei oppia kykene sumentamaan äärimmilleenkään trimmattu eksegeettinen akrobatia. Kuten kertovat myös

Jeesuksen omat sanat:

Jeesus vastasi ja sanoi: Elias tosin tulee
ja asettaa kaikki kohdalleen. Mutta
minä sanon teille, että Elias on jo
tullut, mutta he eivät tunteneet häntä.

Silloin opetuslapset ymmärsivät hänen
puhuneen heille Johannes Kastajasta.
(Mt. 17:11-13)

Matteuksen luvussa 11 Jeesus olikin suoraan sanonut, että Johannes on Elia, joka oli tuleva.

Näistä Jeesuksen sanoista on luonnollisesti koetettu kiemurrella irti tavalla, jota edellä olemme Eliaan yhteydessä kuvanneet. Jeesus käyttää vain kuvakieltä jne. nämä harmonisoinnit ovat naivia ja epäjohdonmukaisia. Jos Jeesuksen selviä sanoja ei voi ottaa sellaisinaan tässä kysymyksessä, niin missä sitten voi? Kristilliset tulkitsijat ovat usein jälkiviisaita eli tulkitsevat kaiken Raamatussa sen mukaan, mitä myöhäsyntyisen oppirakennelman pönkittäminen milloinkin vaatii.

Tyydyttävää selitystä ei reinkarnaatiota vastustava kirkkomme ole kyennyt antamaan myöskään oppia tukevaan Raamatun kenties tunnetuimpaan jaksoon, missä Jeesus ottaa kantaa sokeana syntyneen lapsen syyllisyyteen:

Ja hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä
sanoen: “Rabbi, kuka teki syntiä, tämäkö
vai hänen vanhempansa, että hänen piti
sokeana syntyä”?

Sokeana syntyneen syyllisyyden probleema käsitellään Johanneksen evankeliumin luvussa 9 jakeissa 1- 7. Teologi Matti Repo näkee oheisen kysymyksen taustalla olevan Mooseksen uhkauksen siitä, että Herra on kostava isien teot lapsille kolmanteen tai neljänteen polveen.
Ja totta onkin, että sokeus on juutalaisuudessa nähty ankarana Jumalan rangaistuksena. Mutta tämä ei sinänsä ole olennaista vaan tietysti se, että kysymys olettaa nimenomaan myös lapsen voineen tehdä syntiä ennen syntymäänsä, koskapa sen piti ’sokeana syntymän’. Teologian tohtori Repo selviää ongelmasta selittäen, että lapsi olisi kysyjistä jo sikiönä voinut äitinsä kohdussa tehdä syntiä ja voinut saada sokeutensa rangaistuksena tästä!
Siis embryo olisi ensin kehittynyt näkeväksi, sitten tehnyt syntiä ja rakastava Jumala olisi siten rangaissut sikiötä sokeudella. Kaikella kunnioituksella teologisia selityksiä kohtaan, ainakaan tämän kirjoittaja ei moiseen malliin hevin usko, mutta ei uskonut Jeesuskaan, joka kielsi sokeuden olevan sikiön syytä: “Ei tämä, eikä hänen vanhempansa, vaan Jumalan tekojen piti tuleman hänessä julki”.
Matti Repo katsoo Jeesuksen viittauksen Jumalan tekoihin poistavan karman lain, koskapa hän ei syyllistä lasta. Ja Repo vetää tästä sen johtopäätöksen, että Jeesus samalla välillisesti kumoa koko jälleensyntymisopin.
Vastaan voisi todeta, että ‘Jumalan teot’ voivat toki olla karmallisia nekin ja vaikka Jeesus ei ota kantaa karmaan sinänsä, ei siitä seuraa etteikö asialle voisi olla joku muu kuin välittömästi vanhemmista tai lapsesta johtuva karmallinen syy. Karma voi pomppia kuten lääketieteessä perinnölliset sairaudetkin. Toiseksi ajatus jälleensyntymästä on eri kuin ajatukseen liitetty yksilöity oppi vaikkapa syyn ja seurauksen laista; olennaista on ja pysyy siis se ettei Jeesus kyseenalaista opetuslasten kysymykseen liittyvää ajatusta lapsen elämästä ennen syntymäänsä. Johdonmukaista, jos haluamme kohdan avulla kieltää jälleensyntymäajatuksen torjua olisi ajatella, että opetuslapsen uskoivat, että sielu on pre-ekstistenttinen ja lapsi olisi tällaisena ennalta olleena sieluna voinut tehdä syntiä jo ennen sikiöksi ruumiillistumistaan! Mutta Repo ei vetoa tähän, koskapa nykyisen kristinuskon tulkinnan mukaan Jumala luo uudet sielut vasta hedelmöittymisen hetkellä.

Raamatun monista jälleensyntymisajatusta tulevista kohdista lukijan kannattaa tutustua vielä vaikkapa seuraavaiin:

Sananlaskut 8: 22-31
Psalmi 90: 3
Roomalaiskirje 9:11-14.
Saarnaaja 12 jae 6

Tarkoitetut sanalaskut puhuvat toki ikiaikojen viisaudesta, mutta tämä personoitu viisaus voidaan nähdä myös ideana ikuisesta sielusta, joka Jumalan on ennen aikojen alkua luonut työ- ja leikkitoverikseen ja jonka ihastuksena ovat ihmislapset, so. joihin sielu aika ajoin siirtyy. Virallinen Raamatun selitys näkee viisaudella tarkoitettavan Jeesusta, jonka sanonta “Jo ennen kuin Abraham syntyi, minä olen” viittaisi tähän varsinkin, kun Johanneksen evankeliumin alku puhuu myös Sanasta, jonka kautta kaikki on saanut alkunsa. Ja tämä Sana olisi Jeesus. Jeesus ei kuitenkaan puhu välttämättä vain omasta ikuisesta minuudestaan, vaan kaikkien ihmisten egojen eli tajuntojen alkuperäisestä iankaikkisuudesta ja käyttää itseään vain esimerkkinä.

Psalmi 90:n jae 3 on erityisesti kabbalistien jälleensyntymäopin lähde:

Sinä palautat ihmiset takaisin tomuun ja sanot:
“Palatkaa jälleen te ihmisten lapset.”

Ja Roomalaiskirjeen luvussa 9 jakeissa 11-14 on varsin erikoista luettavaa:

Ja ennen kuin kaksoset olivat syntyneetkään.
Ennen kuin he olivat tehneet mitään
hyvää tai pahaa, niin, että Jumalan
valinnan mukainen aivoitus pysyisi,
ei tekojen tähden vaan kutsujan tähden.

Sanottiin hänelle: Vanhempi on
palveleva nuorempaa

Niin kuin kirjoitettu on:
Jaakobia minä rakastin, mutta Eesauta minä vihasin.

Jumala ei ole siis pannut kaksosia eriarvoisen järjestykseen näiden omien tekojen mukaan, vaan oli valinnut vanhemman nuoremman palvelijaksi siksi, että oli Paavalin mukaan Kaikkivaltiaan oikeudella rakastanut toista jo ennen kummankaan syntymää enemmän kuin toista: Sillä?Jaakobia minä rakastin, mutta Eesauta minä vihasin?. Paavali huomaa asiaan liittyvän oikeudellisen ongelman ja selittää Jumalan oikeutta mielivaltaisiin valintoihin monta jaetta.
Jakeessa 23 hän toteaa kaiken perustuvan ns. ennaltamääräämiseen:

Ja on tehnyt (Jumala) sen saattaakseen
kirkkautensa runsauden ilmi laupeutensa
astioissa, jotka hän on edeltä valmistanut
kirkkauteen.

Jaakob ja Eesau ovat siis olleet jo persoonina ennalta, joista toisen Jumala oli ennalta valmistanut laupeuden astiaksi ja määrännyt lupauksen lapseksi. Selvä ajatus jälleensyntymästä. Mutta puhuttelevimpana Raamatun osana aiheemme kannalta pitää kirjoittaja Saarnaaja 12:sta jakeita 6 ja 12.

Elämänpyörät

Ennekuin hopealanka katkeaa
Ja kultamalja särkyy
Ja vesiastia särkyy lähteellä
Ja nostopyörä särkyneenä putoaa
kaivoon

Ja tomu palajaa maahan, mistä se on
Tullutkin Ja sielu palajaa Jumalan
tykö, joka on en antanutkin.

Huomio tulee kiinnittää sanaan nostopyörä tai ammennuspyörä, jota sanaa vanha suomalainen käännös käyttää. Kun palautamme mieleen erään antiikin kaivon nostolaitteen mallin, voimme nähdä siinä kaivon yllä olevan pyörän, joka kierrättää pyörän kautta kulkevaa nuoraa, jossa on vesiastioita säännöllisin välein. Koska vesi oli elämälle tärkein elementti erämaassa, alettiin vettä nostavaa pyörää kutsua myös elämän pyöräksi. Saarnaaja käyttää pyörästä heprealaista sanaa galgal ja koska sana on erittäin merkittävä kirjasemme jatkoakin ajatellen, toistamme jakeen 6 tähän myös hepreaksi:

salaopitheprea.gif

Nostopyörää tarkoittava sana on kolmas toisella rivillä vasemmalta eli lglg. Tämä sana on itse asiassa yhdyssana ja muodostuu kahdesti toistuvasta sanasta gal, joka puolestaan tarkoittaa pyöreistä kivistä muodostunutta kasaa. Sanasta johtuu myös eräitten eläimien tuottamia pieniä ulostepalloja kuvaava käsite galal. Tästä sanasta on tullut edelleen verbi pyörittää gilal ja viimein pyörä galgal. Sanassa on siis idea pallon tai pallojen pyörittämisestä ja luultavaa, että samasta alkuideasta on lähtöisin Egyptin Skarabee eli pillerinpyörittäjä, siis eräs koppakuoriaislaji, joka pyörittää pieniä lantapalloja ja josta on tullut ikuisen elämän symboli. Tästä ei olekaan sitten enää pitkä matka heprealaisen sanan gilgul ideaan pyöristä pyörissä, sillä lvglg on heprean jälleensyntymää tarkoittava sana. Siihen on vain tullut lisää ja sanaa vastaava kirjain vav eli v joka hepreassa tarkoittaa yhdistymistä ja onkin kirjaimelliselta nimeltään koukku tai haka. Kirjain siis yhdistää eri ympyrät toisiinsa ja kun v symboliikassaan vastaa vielä membrum virileä syntyy näin johdonmukaisesti idea jälleensyntymäympyröistä. Kirjainnimien gl ja u yhteiset lukuarvot ovat myös aiheen kannalta tärkeitä, mutta tulemme niihin myöhemmin.
Vaikka asia kuullostaakin banaalilta ja karkealta, niin pienet lantapalloulosteet syntyvät lähes samasta paikasta kuin pieni lapsikin, eli elävää ja kuollutta synnyttävät lähteet ovat ihmisessäkin rintarinnan. Ja heprean sana lähdekin on gilgal. Näin on myös ymmärrettävää, että vielä tänäänkin sanat shit ja sex ovat kielellisiä sukulaisia. Nostopyörä nostaa uudelleen ja uudelleen elämän vettä ja härät pyörittävät ja pyörittävät nostopyörän aisaa ja Härät jättävät nekin pyöröuran, joka täyttyy vähitellen lannasta. Tästä kuoleman lantapyörästä nousee elävä skarabee pyörittämään kokkareesta omaa pyöräänsä.

Saarnaajan hopealanka on siis verrattavissa kaivon nostopyörän nuoraan, molemmissa symboloidaan elämälle välttämätöntä yhteyttä sen ikuiseen lähteeseen, mistä toistuvat elämät ammentavat.

Elämänpyörä uudessa testamentissa

Elämänpyörää Uudessa testamentissa on käsitellyt kirjastotalo Metsossa 13.11. 1993 Tampereella pitämässään esitelmässä myös teologian tohtori Repo. Hän tosin pitäytyy vain Uuden testamentin pohjalla, mutta käsittele aiheen kannaltaan siinä määrin perusteellisesti ja hyvin, että on syytä toistaa hänen kuvauksensa tähän:

Apostoli Jaakob varoittaa kielen synneistä ja sanoo kielen “sytyttävän tuleen elämän pyörän, itse liekehtien helvetin tulta”. (Jaakob 3:6). Elämän pyörän (trokhos tees geneseoos ) voitaisiin perustellusti väittää tarkoittavan sananmukaisesti elämän pyörää tai kiertokulkua.
Pyörä on tuttu symboli mm. budhalaisuudessa. Mutta uuden testamentin maailmaa lähempi esikuva löytyy orfilaisuudesta. Orfilaisuuden on sanottu liikkeenä ollen vielä epämääräisempi ja rajoiltaan häilyvämpi kuin konsanaan New Age. Jälleensyntymiseen kuitenkin uskottiin ja sitä kuvattiin käsitteellä ’syntymän pyörä’ (kyklos tees geneoos). Sielun katsottiin olevan katoamaton ja niin kauan kuin se oli vihkimätön ja puhdistamaton, sen oli palattava uuteen maalliseen elämään. Orfilaisen vihkimyksen tai askeesin oli tarkoitus vapauttaa tästä kiertokulusta tai ainakin lyhentää sitä.

Jaakobin kirjeessä ei ole sanaa genesis kuitenkaan käännetty syntymäksi, koska se tarkoittaa myös sitä mikä syntyy, eli elämää. Vastaava rakenne on kirjeen 1. luvun 23. Jakeessa, jossa mies kuvastimesta katselee ‘omien kasvojensa piirteitä’. (prosoopon tees geneseoos autuu), sananmukaisesti syntymänsä kasvoja eli asiallisesti ‘olemassaolonsa hahmoa’. On lisäsi esitetty, että Jaakobin kirjeen trokhos voitaisiin kääntää ‘kuluksi’, mikäli painoa siirretään jälkimmäiseltä tavulta ensimmäiselle. Näin Jaakob puhuisikin elämän kulusta eikä pyörästä. Tämä oletus lienee kuitenkin turha, sillä ‘elämän pyörä’ on ollut käytössä oleva sanonta myös orfilaisuuden ulkopuolella. Kreikkalaisissa lähteissä verrataan elämää pyörään, joka kiertäessään vie välillä alas ja tuo taas ylös. Se tarkoittaa nopeaa onnen kääntymistä, myötä ja vastoinkäymistä. Vastaavassa mielessä käsitettä on käytetty myös juutalaisuudessa, ajatellen onnea ja onnettomuutta elämässä ‘välttämättömyyden pyöränä.’ (Filon)

Tämä käsite näyttää tulleen orffilaisuudesta yleiseksi kreikkalaiseksi sanonnaksi, jonka myös juutalaiset ovat omaksuneet. Sen alkuperäinen sisältö on jo sitä vastoin kauan aiemmin liuennut ja sekoittunut yleisen elämän käsittämiseen onnen ja epäonnen vaihteluina. Vastaavalla tavallahan Raamatusta monia sanontoja on poimiutunut irralleen ja tullut osaksi jokapäiväistä suomalaista kielenkäyttöä ilman yhteyttä alkuperäiseen sisältöönsä. Esim. ‘kielletty hedelmä’ on ylipäätään jotain kiehtovaa ja kiellettyä, ja ‘A ja O’ on jotain ehdottoman tärkeää - lieneepä myös käsite manttelinperijä kotoisin Elian ja Elisan suhteesta.

Näin siis tohtori Repo. Hänen pyrkimyksenään on siis sanoa, että Jaakob käyttäessään käsitettä ’syntymän tai elämän pyörä’ ei käytä sitä alkuperäisessä merkityksessään. Revon todistelu kielen funktioiden muuttumisesta ja eri diskursiivisista merkityksistä on tietysti oikein, mutta mikään, mitä hän sanoo ei todista, etteikö heikentyneitäkin ja vieraissa asiayhteyksiä käytettyjä ilmaisuja voitaisi käyttää myös alkuperäisessä merkityksessään, mikäli käyttäjä nuo alkuperäiset merkitykset tuntee. Niinpä mikään ei estä suomalaista kadunmiestä käyttämästä sanontaa ‘kielletty hedelmä’ juuri siinä alkuperäisessä raamatullisessa merkityksessään, missä tuosta perimätiedon mukaan grape-hedelmästä on alkujaankin puhuttu.
Jaakobin lausumaa on myös tarkasteltava sen koko kontekstissa. Jaakob puhuu syntymän pyörästään syyn ja seurauksen yhteydessä. Synnin kieli sytyttää pyörän, joka liekehtii helvetin tulta! Tietysti voidaan sanoa, että onhan tämän elämän huono onnikin on seurausta synnistä, mutta voiko tuollaista onnea verrata helvetin tuleen? Sillä katsoohan Jaakob pahan kielen synniksi, joka kierrättää ihmisen helvettiin. Ilmaisu ja idea ei ole repomaisen vetinen. Kun Jaakob oli Jeesuksen veli, kannattaa muistaa mitä Jeesus sanoi kielestä: (Mt. 15: 11,17.19):

Ei saastuta ihmistä se, mikä menee suusta sisään
Vaan mikä suusta käy ulos, se saastuttaa ihmisen.

Ettekö käsitä, että kaikki mikä menee
suusta sisään, käy vatsaan ja ulostuu.

Mutta se mikä tulee suusta ulos, se tulee
sydämestä, ja se saastuttaa ihmisen.

Sillä sydämestä lähtevät pahat ajatukset,
murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet,
väärät todistukset, jumalanpilkkaamiset.

Jeesus ja Jaakob puhuvat samasta asiasta ja kun Jaakob puhuu tässä yhteydessä helvetin liekein palavasta ’syntymän pyörästä’, ei ole epäilystäkään, etteikö hän puhuisi kuoleman jälkeisistä sanktioista. Puheessa on kysymys kiirastulesta, johon sielu viedään puhdistumaan tahraisuudestaan, puhdistunut sielu voi syntyä ja nousta uuteen elämään. Näin uskoivat orffilaiset ja ei ole estettä, etteivätkö Jeesus ja hänen veljensä olisi tunteneet niin orffilaisten kuin muidenkin mystien kieltä. Olivathan he itsekin mysteerioihin vihittyjä . Kuten todistaa apostoli Paavali kertoessaan puhuvansa Jumalan mysteerio-viisaudesta täydellisten seurassa.( 1 Kr. 6 ja 7). Sanat mysterios ja teleios, salaisuus ja täydellisyys, olivat mysteeriuskontojen termejä.

Paavalin lausumat ovat jääneet kiusaamaan myös Origenesta ja Jeromea.
He kiinnittävät huomiota Paavalin väittämään, että Jumala on valinnut opetuslapset ja tietenkin Paavalin olemaan Kristuksessa pyhät jo ennekuin maailma oli perustettu. (Ef. 1.4).Paavali jatkaa vielä jakeessa 5, että jumala oli valinnut heidät lapseuteen nimenomaan edeltäpäin. Origenes katsoi kohdan todistavan sielujen ennaltaolosta, mitenkä muuten jo ennen maailman perustamista Paavali niminen henkilö olisi voitu valita lapseuteen. Jerome puolestaan katsoo, että valinta oli tapahtunut vasta Paavalin ollessa äitinsä kohdussa ja Jumala oli kaikkinäkevänä ja Kaikkivaltiaana päättänyt jo ennen luomista, että eräs Paavali muutama miljardi vuotta myöhemmin tulisi pelastumaan. Jerome puolustaa siis ns. predestinaatio eli ennaltamääräämisoppia ja Origenes pre-eksistenssi eli siis sielujen ennaltaolo-oppia.
Kristinuskon opillisen johdonmukaisuuden nimissä Origenes oli tietysti lähempänä totuutta, sillä opetuksen mukaan ihmisellä oli vapaa tahto ennen syntiinlankeemusta ja jos Adam ei oli langennut ei ketään olisi tarvinnut pelastaakaan eikä pelastetuksi valita. Jos kaikkinäkevä Jumala taas tiesi ennalta Adamin lankeavan, niin eihän silloin voinut olla kysymys tasaveroisesta tahdonvalinnasta vaan Adamille oli luotu niin heikko tahto, että lankeaminen tulisi tapahtumaan. Tätä probleema eivät kummatkaan kirkkoisät ole huomanneet.

Mutta palatkaamme Vanhan testamentin puolelle ja sen ehkä selkeimmin ja vaikuttavimmin uudelleen ruumiillistumisesta ja karmasta puhuvaan Jobin kirjaan.

Job jälleensyntyvänä sieluna

Jobin kirjaa pidetään Raamatun vanhimpana, sen tuntee sanan Jumalakin sen vanhimmassa feminiinimuodossa Elohee ja siinä Saatanakin on vielä yksi tämän Jumalan pojista. Jobiakin vanhempia fragmentteja Raamattuun toki sisältyy esim. ns. Deboran lauluun tuomarien kirjassa. Debora merkitsee mehiläinen, joka sekin on elämän ja sielun symboli ja olisi houkuttelevaa keskustella tästäkin ahkerasta pikku otuksesta ja sen kabbalistisesta symboliikasta enemmän, mutta rajoitettu tila pakottaa viittaamaan mehiläiseen vain alaviitteessä ja pysymään nyt Jobissa.
Jobin kirja on kuuluisaa teodikean ongelmaa, viattoman kärsimyksen ongelmaa, pohtiva teos. Se ei kykene antamaan tyhjentävää vastausta, mutta asia tulee hieman ymmärrettävämmäksi, jos monien rabbien lailla käsitämme Jobin kärsivän ja vaeltavan sielun karmallisena vertauskuvana.

Jobin luku 33 näkee sielun palava juuri kolmesti:

Katso, kaiken tämän tekee Jumala
kahdesti, kolmastikin ihmiselle.

Palauttaakseen hänen sielunsa haudasta
Ja antaakseen elämän valkeuden hänelle.

Tässä Jobin luvussa 33, missä on kysymys ihmisestä, jonka Jumala on pannut sairasvuoteelle, mutta jonka elvyttää takaisin ?nuoruutensa voimiin?, on myös 33 jaetta! Mikä ei ole sattuma eikä jää vaille merkitystä.
Muistamme. Että Jeesus kuoli 33-vuotiaana ja että esim. vapaamuurariuden ns. skotlantilaisessa riitissä korkeimman ja arvokkaimman asteen numero on 33
.
Lukuarvo 33 on edelleen heprean gematriassa eli kirjainten ja lukujen vastaavuuksissa G ja L kirjaimia (g gimel = 3 ja l lamek=30) edustava luku. Nämä konsonantit näyttelivät, kuten olemme edellä osoittaneet, erittäin keskeistä roolia sanassa gilgul, joka siis on jälleensyntymää hepreaksi tarkoittava sana. Raamatun paikannimi Gilgal on samaa juurta ja muutenkin yhdistelmä Gl on pyhässä kirjassa tärkeä¸ Daavid voitti Goljatin, Jeesus syntyi Galileassa ja kuoli Golgatalla. Maapallon tunnus on G ja kirjain on myös vapaamuurariuden, jonka suurmestarina ruotsalaiset muurarit pitävät Jeesusta, keskeinen tunnus. Hepreassa kirjaimen nimi on gimel, joka merkitsee kamelia ja joka alkaa g:llä ja päätyy l:ään. G kirjaimen gematrinen lukuarvo on 3 ja se viittaa vapaamuurariuden kolmeen asteeseen, mutta myös siihen, että maapallo, globe, on auringosta lukien kolmas planeetta. Huomaa sanan globe alkukirjaimet.

Kun nimi Golgatha kirjoitetaan arameaksi gulgalat ja jälleensyntymää tarkoittava sana feminiinin monikossa (sielu on feminiini) gilgulot, on helppo havaita, että kyseessä on sanaleikki, jolla viitataan auringon jälleensyntymään kalojen tähtimerkissä. Jeesuksen kuolinpäivänä perjantaina klo 15, mikä symboloi kevätpäiväntasauksen maaliskuista hetkeä.

Jobin kirjan luvun 33 esiintymät eivät siis ole sattumia, vaan viittaavat kolmeen kehitysjaksoon ja elämänpyörään. Kahden pyörän mallissa aineellinen elämä on toinen ja spirituaali elämä toinen. Niinpä koko Raamatun kirjojen määrä onkin 33 33 eli 66 kirjaa.
Jobin kirjan 33. luku on myös muilta sisällöiltään siksi merkittävä, että on syytä ottaa tähän myös luvun ylle lainattujen lisäksi niitä valmistelevat jakeet, joissa kerrotaan ensin, miten Jumala on kurituksen kautta päättänyt kääntää ihmisen pois pahuudesta, ja tehnyt sen

Säästääkseen hänen sielunsa haudasta
Ja hänen henkensä syöksymästä pätsiin.

Kuritus on kuitenkin siksi kovaa, että jae 21 toteaa

Hänen lihansa kuihtuu näkymättömiin ja hänen
luunsa, ennen näkymättömät paljastuvat

Näin lähenee hänen sielunsa hautaa
ja hänen henkensä kuolonvaltoja.

Mutta hädässä on apu lähellä.

Jos silloin hänen puolellaan on enkeli, välittäjä
yksi tuhansista, todistamassa ihmisen puolesta
hänen vilpittömyydestään, niin Jumala armahtaa
häntä ja sanoo: “Vapauta hänet, ettei hän mene
hautaan, minä olen saanut lunastusmaksun.”

Sielu siis pelastuu ja jakeen 25 mukaan hänen ruumiinsa

Uhkuu taas nuoruuden voimaa,
Hän palajaa taas nuoruutensa päiviin.

Teologit selittävät, että ihminen joutuu tässä vain lähelle kuolemaa, josta aivan täpärästi pelastuu, koska Herra armahtaa hänet viime tipassa. Tällainen selitys ei kuitenkaan alkutekstin eikä hermeneuttisen tietämyksen valossa ole lainkaan uskottava. Ensinnäkin Jobin lihan kuihtumisesta käytetään heprealaisessa tekstissä verbimuotoa merai yarm ja verbin juurikonsonantteja mem ja resh tuottavat hepreassa monia nimenomaan kuolemaan viittaavia sanoja, joista mutkan kautta johtunevat myös esim. suomen kielen sanat myrkky, murha ja marras. Samasta verbistä johtuvat myös heprean sanat, jotka viittaavat jonkun korottamiseen tai nousemiseen . Siis sanalla voidaan ilmaista myös sielun nousemista taivaaseen. Sananmukaisesti Jobin liha onkin kohotettu pois hänen luidensa päältä, niin että luut näkyvät. Mutta onko hänestä tullut vain langanlaiha, mutta vielä elävä, vai onko hän kuollut ja joutunut Tuonelan odotushuoneeseen, se selvinnee jakeesta 25, jossa puhutaan enkeleistä, jotka maksavat Jobista takuut. Lukija kerrannee yllä olevan ao. sitaatin.

Tämä idea kuolleen arvioimisesta ja lunastamisesta perustuu selvästi egyptiläisessä kuolleiden kirjassa kuvattuun tapahtumaan ja asetelmaan, missä ihmisen sydän Tuomarien salissa punnitaan ja missä kuollut tekee ns. kielteisen tunnustuksen, jonka kirjuri Thot kirjoittaa muistiin ja vie Osiriksen eteen, joka sitten yhdessä 42:n muun tuomarin kanssa päättää kuolleen kohtalosta.

Tuonelan salin tuomarien luku 42 on sivumennen sanoen mielenkiintoinen siksi, että luku esiintyy useana eri ideana sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa. Vanhassa testamentissa se on aikaa, kahta aikaa ja puolta aikaa vastaava ajanmääre, joka on 42 kuukautta tai 1260 päivää eli määrää ajan, jona puolestaan Uuden testamentin Ilmestyskirjassa kuvattu profeetta saarnaa, mutta on myös luku, joka tulee Jeesuksen sukutaulun 3 x 14 sukupolvesta. Nämä kolme sukupolvea liittyvät puolestaan takaisin Osiris-taruun siten, että Osiriksen sanotaan tuoneen vehnän taivaasta ja Jeesus katkoi sabattina puolestaan nimenomaan vehnän tähkiä. Kaukaa haettuako? Ei välttämättä, sillä tiede on tehnyt sen hämmästyttävän havainnon, että vehnä on kehittynyt nykyiseen 42 kromosomiseen muotoonsa 3 x 14 kromosomin hyppäyksin, siis ensin 14 kromosomia, sitten 28 kromosomia ja sitten 42 kromosomia, jolloin vehnä on valmis eli täydellinen ja voidaan piirtää elämän puun muotoiseksi. (Lisää kuva tyylitellystä elämän puusta)

Näin on vaikea ajatella, että Jobin kirjankaan enkelit olisivat vain Jobin sairasvuoteen äärellä ja pitäisivät puolustuspuheensa siinä. Kun heprealaisillakin oli usko Tuonelaan eräänlaisena välipaikkana, jossa odotetaan viimeistä tuomiota, on johdonmukaista ajatella Jobin joutuneen sheoliin, siis ruumiillisesti kuolleen, mutta ei vielä hautaan sachat, joka on lopullisen tuhon paikka. Ja merkittävä on myös jakeen 25 maininta nimenomaan nuoruutensa päiviin palaavasta Jobista. Tuskin henkitoreissaan virunut vanha mies palaisi nuorukaiseksi, mikäli olisi ollut kyse vain parantumisesta. Tietysti voidaan sanoa, että runolliselle kuvakielelle on annettava vapauksia, mutta kun vielä muissakin Jobin sanonnoissa on vihjeitä jälleensyntymään, niin todennäköisesti tässäkin on kysymys saman motiivin kuvauksesta.

Luvusta 19 käy ilmi, että Job ei viihdy Tuonelassakaan, vaan kertoo sielunsa liikkuvan sieltä edelleen kohti Jumalaa:

Sitten kun tämä nahka on yltäni riistetty ja
olen ruumiistani irti, minä saan nähdä Jumalan.

Jae on jyrkästi ristiriidassa nykyään olevan muotitulkinnan kanssa, että kuolemassa koko ihminen sieluineen kuolee ja luodaan vasta ylösnousemuksessa kokonaan uudelleen. Tätä teologista oppia tarvittanee etenkin rippikoulunuorten vakuuttamiseksi siitä, että kun ihmisessä ei ole lainkaan ruumiista irrallista sielua, ei voi olla mitään mikä jälleen syntyisikään. Tulkinta on siis osa ns. New Agen vastaista taistelua.
Ihmisen jakautuminen egyptiläiseen ja platonistiseen tapaan useihin eri tekijöihin ilmenee kuitenkin selvästi Raamatun omassa todistuksessa, kuten psalmissa 16 jakeessa 9:

Sen tähden minun sydämeni iloitsee ja sieluni
riemuitsee ja myös minun ruumiini asuu turvassa

Siis selvä komijako: sydän, sielu, ruumis. Mutta nykyopin kumoamiseksi kaksijakokin riittää ja kuvauksia erillisestä ruumiin jättävästä sielusta on Vt:ssa yllin kyllin. (Ps. 73: 24-28, Job 19: 26 jne.). Erityisen merkittävästi kaksijako näkyy kuitenkin siinä , että Vt. hautaa ihmisen ruumiin ja sielun selvästi eri paikkoihin. Ruumis joutuu hautaan ja sielu tuonelaan. Käsitteet eivät ole identtiset!
Näkisimme mielihyvin, miten teologit selittävät jakamattoman ja kuolemassa kokonaan kuolleen sieluruumiin voivan olla yhtä aikaa kahdessa eri paikassa? Mihin Sheolia tarvitaan ?
Vanhassa kuten Uudessa testamentissakin jää ihmisestä jokin osa kuolemassa eloon. Tämä on aivan selvää, eikä asian kirkkauden vuoksi kannata tässä kaikkia jakeita toistaa. Mutta selvin esimerkki kannattaa palauttaa lukijan mieleen, kertomus köyhästä kuolleesta ja Lasaruksesta Abrahamin helmassa:

Niin tapahtui, että köyhä kuoli ja enkelit
veivät hänet Aabrahamin helmaan.
Ja rikaskin kuoli ja hänet haudattiin.

Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa(!),
vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana
Abrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan.

Ja hän huusi sanoen. Isä Abraham! Armahda minua
ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää
veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä
minulla on kova tuska tässä liekissä.

Mutta Abraham sanoi: “Poikani muista, että
Sinä eläessäsi sait hyvää ja Lasarus samoin
sai pahaa, mutta nyt hän täällä saa lohdutusta
Sinä taas kärsit tuskaa.”

Jopa fundamentalistinen Raamatun Iso Tietosanakirja selittää asianomaisen kertomuksen kohdalla, että tässä on kysymys haadeksesta, paikasta jossa odotetaan viimeistä tuomiota ja paikassa on jopa kaksi osastoa, hyville ja pahoille.
Kysymys ei ole siis varsinaisesta helvetistä. Mutta samainen tietosanakirja puhuu itsensä pahasti pussiin jatkaessaan selitystä todeten rikkaan miehen joutuneen paikkaan, josta ei ole enää pelastuksen toivoa ja josta voisi päästä vain viimeiselle tuomiolle. Näinhän rikas mies olisi jo tuomittu ja mitään viimeistä tuomiota ei hänen kohdaltaan enää tarvittaisi. Katolisen kirkon kiirastulioppi toteuttaa luterilaista selitysoppia paremmin kertomuksen edellyttämän johdonmukaisuuden vaateen. Olennaista kuitenkin on, että kertomuksen henkilöt eivät ennen viimeistä tuomiota ole kuolleet. He elävät, muodossa tai toisessa.. http://seppoheinola.net/?page_id=18

Sielu siis poistuu ruumiista?
Tämä tulee ilmi Raamatussa.
Mutta miksi siis se pitää yhdistää jälleensyntymään?
Ja miksi pitäisi saada täydentävä vastaus siitä missä ihmsien sielu odottaa ylösnousemusta?
Eihän tässä puhuta uudelleensyntymästä vaan siitä että sielu odottaa jossain muualla ylösnousemusta.

Elian ja Johanneksen kysymys tuntuu aluksi puoltavan uudelleensyntymää mutta siinä on iso mutta.
Oletetaan että Johanned oli uudesti syntynty Elia.
Jumala siis antoi profeetan syntyä uudelleen.
Miksi tämä tapaus pitäisi siis rinnastaa koskemaan koko ihmiskuntaa?
Miksei Jumala olisi voinut tehdä niinkuin teki ja samalla muut ihmiset ovat välitilassa odottamassa ylösnousemusta?

Olen melko varma että jos haluamme löytää tiettyjä numeroita ja lukujonoja Raamatusta ja verrata niitä ajankohtiin, tähtien asentoihin ja vanhoihin myytteihin niin tietysty ne löytyvät.
Melkein jokaiselle luvulle on olemassa oma arvonsa ja senhän löytää kun haluaa.
Tähän voitaisiin vetää Jim Carreyn elokuva 23 missä hän alkaa löytää luvun 23 kaikkialta eri matemaattisten kaavojen avulla.

Ja tämä 3 jako.
Ruumis, sielu ja henki tai sydän.
Miten tämä liittyy uudelleensyntymään?
Miksei näitä voi muutenkin olla?

Nämä kirjoitukset yleistävät kristillistä teologiaa ja ajatuksia sielusta ja kehosta.
Kaatuuko kaikki kun sielu ja ruumis eivät olekkaan niin yhtä kuin joku teologi on väittänty?
Ei tietenkään.

Loppujen lopuksi yhteyttä uudelleensyntymään ei ole löydetty.

Vain viittaus kuolleiden kirjaan, joka eroaa suuresti Jeesuksen opetuksista ja Jumalan ilmoituksista.

Antakaa siis jotain todellista näyttöä eikä vain eri kohtia ihmisen sielusta ja ruumiista, jotka vain todistavat että sielu liikkuu kuten olettaa saattoi.
Jos käsitys olisi että sielu on kiinni ruumiissa, joka maatuu tai tuhoutuu olisi käsitys erilainen.

Vänkis kirjoitti:

Onhan se joku korkeempi kirkonmies joskus sanonut jotenkin, että reinkarnaatio kyllä tyydyttää järjen ja tunteen mutta hän ei sellaiseen voi millään uskoa.

Mikä siinä uskomisessa on sitten niin vaikeaa?

Näkisen sen olevan siinäkin, että ihminen pelkää muuttua toiseksi persoonaksi. Meillähän on aina erilainen persoona joka elämässämme. Näin sen näkisin.

Ja sitten sekin pelottaa, että joutuu kokemaan kovan kohtalon. Mullakin on kummia pelkotiloja ja ne taitaa johtua siitä, että olen jossain elämässäni hukkunut, jossain tippunut korkealta ja jossain saanut miekasta kylkeen. Ja monista, monista muista kohtaloista puhumattakaan. Tuleva elämäni hirvittää vähän jo tässäkin elämässäni. Mutta ehkä mulla on jo siinä määrin tätä sielunikää, että alan suhtautua kaikkeen tyynen rauhallisesti. Mulla on varmaan joku ihan karsee elämä jossain lähimenneisyydessä, ja jotkut haluais mun lilluvan ikuisesti helvetissä siitä hyvästä. Vaan täälläpä sitä vaan taas ollaan rellestämässä!!!!

;)

Täytyy vaan ymmärtää, että joitakin moinen jälleensyntyminen kuvottaa ajatuksena ihan pirusti ja siksi ne uskookin mielummin taivaaseen ja helvettiin. No, mun mielestäni sellainen on täysin lapsellinen ajatus, mutta ymmärrän kyllä yskän. Ja oonhan mäkin ollu joskus keskiajalla kristitty pappi. Jotain tekstejä olen väsäillyt. Olen aika huono kuvataiteissa, mutta diggasin kirjotella niitä vanhanaikaisia kirjainkoukeroita sellaisella alkeelliselle mustekynällä.

Sitten kun vielä katsomme jotain Intiaa niin näemme sen miten uskon reinkarnaatioon ja karmanlakiin voi tehdä julman epätasa-arvoisen yhteiskunnan. Muakin yököttää koko touhu vaikka uskonkin reinkarnaatioon ja karmanlakiin.

Kyl mä näkisin, että meillä on täällä Länsimaissa oikeempi käsitys reinkarnaatiosta ja karmanlaista. Me ollaan tutkittu näitä asioita objektiivisemmin, eikä vain omaksuttu vanhaa, kuten vaikkapa Intiassa. Itse uskon myös siihen, että olemme täällä kuin oppilaina kouluissa ja olemme myös tietyllä "luokalla". Tätä ajatusta en ole vielä löytänyt itämailta. Länsimainen moderni käsitys perustuu myös ajatteluun, että sieluillakin on evoluutio.

Ajatus siitä, että olemme eri "luokilla" täällä kosmisessa koulussa johtaa lopulta siihen, että kukaan ei ole parempi kuin toinen. Jokainen käy kaikki "luokat" läpi ja suorittaa niihin kuuluvat opintonsa, jotka voivat olla aika rankkojakin. Ja samaan asiaan liittyy myös ajatus siitä, että olemme eri ikäisiä sieluja. Mitä vanhempi sielu, sitä enemmän sillä on kokemuksia ja "opintoja" takanaan. Eikä "opinnoista" voida koskaan langettaa mitään tuomioita. Nehän ovat lopulta kuitenkin vain "opintoja".

Eräs mieleeni tuleva "opinto" liittyy Natsisaksaan jossa eräät saksalaiset jo "kypsään sielunikään" ehtineet upseerit suorittivat "oppituntia" nimeltään: "turmeltuneen hallitsijan palveleminen loppuun saakka". Nämä jo aika pitkällekin kehittyneet sielut siis joutuivat pysymään Hitlerille uskollisina loppuun saakka koska se kuului heidän "kosmiseen oppivelvollisuuteen".

Näin se siis toimii. Ja tätä ajatusta tuskin löytyy itämailta. Se onkin moderni ja "päivitetty" versio.

Olemme siis vain sieluja tätä kosmista oppivelvoillisuuttamme suorittamassa. Siitä tässä on vain kyse. Eikä ole mitään tuomiota, vaan pelkästään valmistuminen. Kaikki olemme lopulta kaiken kokeneita ja kaiken oppineita. Täydellisen tasa-arvoisia! ;)

ihmisen kyvyt, rajoitukset, taidot jne. johtuvat edellisestä elämästä?
Eiköhän toisen maailman sodan Saksassa tehdyt rikokset ja joidenkin sankariteot johdu omasta valinnasta.

Miltä näyttää siis täysin oppinut ihminen?
Täydellinen teoissaan ja moraalisesti?

Vänkis kirjoitti:

Onhan se joku korkeempi kirkonmies joskus sanonut jotenkin, että reinkarnaatio kyllä tyydyttää järjen ja tunteen mutta hän ei sellaiseen voi millään uskoa.

Mikä siinä uskomisessa on sitten niin vaikeaa?

Näkisen sen olevan siinäkin, että ihminen pelkää muuttua toiseksi persoonaksi. Meillähän on aina erilainen persoona joka elämässämme. Näin sen näkisin.

Ja sitten sekin pelottaa, että joutuu kokemaan kovan kohtalon. Mullakin on kummia pelkotiloja ja ne taitaa johtua siitä, että olen jossain elämässäni hukkunut, jossain tippunut korkealta ja jossain saanut miekasta kylkeen. Ja monista, monista muista kohtaloista puhumattakaan. Tuleva elämäni hirvittää vähän jo tässäkin elämässäni. Mutta ehkä mulla on jo siinä määrin tätä sielunikää, että alan suhtautua kaikkeen tyynen rauhallisesti. Mulla on varmaan joku ihan karsee elämä jossain lähimenneisyydessä, ja jotkut haluais mun lilluvan ikuisesti helvetissä siitä hyvästä. Vaan täälläpä sitä vaan taas ollaan rellestämässä!!!!

;)

Täytyy vaan ymmärtää, että joitakin moinen jälleensyntyminen kuvottaa ajatuksena ihan pirusti ja siksi ne uskookin mielummin taivaaseen ja helvettiin. No, mun mielestäni sellainen on täysin lapsellinen ajatus, mutta ymmärrän kyllä yskän. Ja oonhan mäkin ollu joskus keskiajalla kristitty pappi. Jotain tekstejä olen väsäillyt. Olen aika huono kuvataiteissa, mutta diggasin kirjotella niitä vanhanaikaisia kirjainkoukeroita sellaisella alkeelliselle mustekynällä.

Sitten kun vielä katsomme jotain Intiaa niin näemme sen miten uskon reinkarnaatioon ja karmanlakiin voi tehdä julman epätasa-arvoisen yhteiskunnan. Muakin yököttää koko touhu vaikka uskonkin reinkarnaatioon ja karmanlakiin.

Kyl mä näkisin, että meillä on täällä Länsimaissa oikeempi käsitys reinkarnaatiosta ja karmanlaista. Me ollaan tutkittu näitä asioita objektiivisemmin, eikä vain omaksuttu vanhaa, kuten vaikkapa Intiassa. Itse uskon myös siihen, että olemme täällä kuin oppilaina kouluissa ja olemme myös tietyllä "luokalla". Tätä ajatusta en ole vielä löytänyt itämailta. Länsimainen moderni käsitys perustuu myös ajatteluun, että sieluillakin on evoluutio.

Ajatus siitä, että olemme eri "luokilla" täällä kosmisessa koulussa johtaa lopulta siihen, että kukaan ei ole parempi kuin toinen. Jokainen käy kaikki "luokat" läpi ja suorittaa niihin kuuluvat opintonsa, jotka voivat olla aika rankkojakin. Ja samaan asiaan liittyy myös ajatus siitä, että olemme eri ikäisiä sieluja. Mitä vanhempi sielu, sitä enemmän sillä on kokemuksia ja "opintoja" takanaan. Eikä "opinnoista" voida koskaan langettaa mitään tuomioita. Nehän ovat lopulta kuitenkin vain "opintoja".

Eräs mieleeni tuleva "opinto" liittyy Natsisaksaan jossa eräät saksalaiset jo "kypsään sielunikään" ehtineet upseerit suorittivat "oppituntia" nimeltään: "turmeltuneen hallitsijan palveleminen loppuun saakka". Nämä jo aika pitkällekin kehittyneet sielut siis joutuivat pysymään Hitlerille uskollisina loppuun saakka koska se kuului heidän "kosmiseen oppivelvollisuuteen".

Näin se siis toimii. Ja tätä ajatusta tuskin löytyy itämailta. Se onkin moderni ja "päivitetty" versio.

Olemme siis vain sieluja tätä kosmista oppivelvoillisuuttamme suorittamassa. Siitä tässä on vain kyse. Eikä ole mitään tuomiota, vaan pelkästään valmistuminen. Kaikki olemme lopulta kaiken kokeneita ja kaiken oppineita. Täydellisen tasa-arvoisia! ;)

jokainen sielu voi ansioidensa mukaan joskus kokea rikkautta ja köyhyttä.

oiuio kirjoitti:

ihmisen kyvyt, rajoitukset, taidot jne. johtuvat edellisestä elämästä?
Eiköhän toisen maailman sodan Saksassa tehdyt rikokset ja joidenkin sankariteot johdu omasta valinnasta.

Miltä näyttää siis täysin oppinut ihminen?
Täydellinen teoissaan ja moraalisesti?

Näin sen näkisin, että niillä on tavallaan alustuksensa usein jo menneissä elämissämme.

Hengenmaailmassa sielullamme on nähdäkseni täysin rajaton luomiskyky. Ja mitä pidemmälle tässä kosmisessa koulussamme etenemme, niin sitä enemmän alamme ilmentää hengenmaailmaa elämässämme. Muutumme luovemmiksi ja myös moraalisesti paremmiksi ihmisiksi. Ympärillämme on toki "voimia" jotka estävät meitä tekemästä mitä tahansa. Teemme vain lähinnä niitä tekoja, jotka kuuluvat "luokallemme". Olemme todellisuudessa siis hyvin sidottuja tekemään tiettyjä asioita eri elämissämme. Vapaa tahtomme onkin siis todellisuudessa vain illuusio. Alemmilla luokilla olijat eivät vielä kykene tätä kunnolla käsittämään ja heitä varten onkin luotu voimallisia illuusioita, mutta ne ovat vain todellakin illuusioita. Jeesuskin sanoi usein :"Tapahtukoon sinun tahtosi" mikä paljastaa hänen olleen "viimeisellä luokalla" ja ymmärtäneen vapaan tahdon olevan pelkkää illuusiota.

Natsisaksassakin oli siis vain kyse eräästä rankimmista "oppitunneista". Samanlaisia oppitunteja on toki ollut kauan sitä ennen ja sen jälkeenkin tulee olemaan. Mittakaava oli vain megalomaaninen, mutta sillä on myös megalomaaninen vaikutus ihmisiin. Kaukaiset hirmuteot eivät vain oikein enää kosketa ketään. Vain sellainen koskettaa mikä on kunnolla dokumentoitu.

Täysin oppinut ihminen voi näyttää Jeesukselta, buddhalta tai sinulta ja minulta. Ihan keneltä tahansa. Siihen en usko, että maan päällä olisi koskaan kävellyt todellista jumalolentoa. Kaikki ne ovat olleet jollain lailla kehityksen alaisia olentoja ja vielä epätäydellisiä sellaisia. Sitten kun näen jonkun kävelevän vetten päälle, voin alkaa uskomaan toisin. Jeesus tuskin koskaan käveli vetten päällä. Se on vain uskonnollista propagandaa. Joitain pienempiä ihmeitä varmasti esiintyi, mutta niin esiintyy tänä päivänäkin. Luja usko riittää tuottamaan "pieniä rakkaudellisia ihmeitä". Paranemisia ja muita sellaisia.

Täällä Suomessa kannattaa pitää silmät auki, sillä tänne voi aivan hyvin syntyä hyvin "vanhoja" sieluja. Jopa Jeesuksen kaltaisia! Täällä ihminen saa jo aika rauhassa toteuttaa itseään. Silmät auki siis vaan! ;)

kuolematon sielu kirjoitti:

jokainen sielu voi ansioidensa mukaan joskus kokea rikkautta ja köyhyttä.

Intia onkin vaan yksi mahdollisuus muiden joukossa. Sinne syntyvät sellaiset olosuhteet tarvitsevat, mutta hekään eivät ole mitään "rupusieluja". "Korkeaan" kastiin syntynyt voi syntyä seuraavaan elämäänsä "alhaiseen" kastiin. Näin siinä helposti tuleekin käymään, varsinkin jos on jollainlailla sortanut "alempiarvoisiaan". Se on puhdasta karmaa.

Ja onhan se niinkin, että köyhä intialainen voi olla paljon onnellisempi kuin rikas länkkäri. Asiat on kuitenkin vähän monimutkaisempia. Mutta sitä kastijärjestelmää tulee vihata. Onhan se muistaakseni virallisesti jo lakkautettu ajat sitten, mutta asenteet elävät yhä sitkeässä.

vänkis kirjoitti:

Näin sen näkisin, että niillä on tavallaan alustuksensa usein jo menneissä elämissämme.

Hengenmaailmassa sielullamme on nähdäkseni täysin rajaton luomiskyky. Ja mitä pidemmälle tässä kosmisessa koulussamme etenemme, niin sitä enemmän alamme ilmentää hengenmaailmaa elämässämme. Muutumme luovemmiksi ja myös moraalisesti paremmiksi ihmisiksi. Ympärillämme on toki "voimia" jotka estävät meitä tekemästä mitä tahansa. Teemme vain lähinnä niitä tekoja, jotka kuuluvat "luokallemme". Olemme todellisuudessa siis hyvin sidottuja tekemään tiettyjä asioita eri elämissämme. Vapaa tahtomme onkin siis todellisuudessa vain illuusio. Alemmilla luokilla olijat eivät vielä kykene tätä kunnolla käsittämään ja heitä varten onkin luotu voimallisia illuusioita, mutta ne ovat vain todellakin illuusioita. Jeesuskin sanoi usein :"Tapahtukoon sinun tahtosi" mikä paljastaa hänen olleen "viimeisellä luokalla" ja ymmärtäneen vapaan tahdon olevan pelkkää illuusiota.

Natsisaksassakin oli siis vain kyse eräästä rankimmista "oppitunneista". Samanlaisia oppitunteja on toki ollut kauan sitä ennen ja sen jälkeenkin tulee olemaan. Mittakaava oli vain megalomaaninen, mutta sillä on myös megalomaaninen vaikutus ihmisiin. Kaukaiset hirmuteot eivät vain oikein enää kosketa ketään. Vain sellainen koskettaa mikä on kunnolla dokumentoitu.

Täysin oppinut ihminen voi näyttää Jeesukselta, buddhalta tai sinulta ja minulta. Ihan keneltä tahansa. Siihen en usko, että maan päällä olisi koskaan kävellyt todellista jumalolentoa. Kaikki ne ovat olleet jollain lailla kehityksen alaisia olentoja ja vielä epätäydellisiä sellaisia. Sitten kun näen jonkun kävelevän vetten päälle, voin alkaa uskomaan toisin. Jeesus tuskin koskaan käveli vetten päällä. Se on vain uskonnollista propagandaa. Joitain pienempiä ihmeitä varmasti esiintyi, mutta niin esiintyy tänä päivänäkin. Luja usko riittää tuottamaan "pieniä rakkaudellisia ihmeitä". Paranemisia ja muita sellaisia.

Täällä Suomessa kannattaa pitää silmät auki, sillä tänne voi aivan hyvin syntyä hyvin "vanhoja" sieluja. Jopa Jeesuksen kaltaisia! Täällä ihminen saa jo aika rauhassa toteuttaa itseään. Silmät auki siis vaan! ;)

"Tapahtukaan sinun tahtosi" tarkoittanee juuri Jumalan eikä ihmisen tahdon tapahtumista.

Maailma ei ole suljettu yheteisö.
Ihmeitä tapahtuu.

Loppujen lopuksi sielunkulku tuntuu rajoitetulta.
Se ei ole suurta.

oiyuio kirjoitti:

Sielu siis poistuu ruumiista?
Tämä tulee ilmi Raamatussa.
Mutta miksi siis se pitää yhdistää jälleensyntymään?
Ja miksi pitäisi saada täydentävä vastaus siitä missä ihmsien sielu odottaa ylösnousemusta?
Eihän tässä puhuta uudelleensyntymästä vaan siitä että sielu odottaa jossain muualla ylösnousemusta.

Elian ja Johanneksen kysymys tuntuu aluksi puoltavan uudelleensyntymää mutta siinä on iso mutta.
Oletetaan että Johanned oli uudesti syntynty Elia.
Jumala siis antoi profeetan syntyä uudelleen.
Miksi tämä tapaus pitäisi siis rinnastaa koskemaan koko ihmiskuntaa?
Miksei Jumala olisi voinut tehdä niinkuin teki ja samalla muut ihmiset ovat välitilassa odottamassa ylösnousemusta?

Olen melko varma että jos haluamme löytää tiettyjä numeroita ja lukujonoja Raamatusta ja verrata niitä ajankohtiin, tähtien asentoihin ja vanhoihin myytteihin niin tietysty ne löytyvät.
Melkein jokaiselle luvulle on olemassa oma arvonsa ja senhän löytää kun haluaa.
Tähän voitaisiin vetää Jim Carreyn elokuva 23 missä hän alkaa löytää luvun 23 kaikkialta eri matemaattisten kaavojen avulla.

Ja tämä 3 jako.
Ruumis, sielu ja henki tai sydän.
Miten tämä liittyy uudelleensyntymään?
Miksei näitä voi muutenkin olla?

Nämä kirjoitukset yleistävät kristillistä teologiaa ja ajatuksia sielusta ja kehosta.
Kaatuuko kaikki kun sielu ja ruumis eivät olekkaan niin yhtä kuin joku teologi on väittänty?
Ei tietenkään.

Loppujen lopuksi yhteyttä uudelleensyntymään ei ole löydetty.

Vain viittaus kuolleiden kirjaan, joka eroaa suuresti Jeesuksen opetuksista ja Jumalan ilmoituksista.

Antakaa siis jotain todellista näyttöä eikä vain eri kohtia ihmisen sielusta ja ruumiista, jotka vain todistavat että sielu liikkuu kuten olettaa saattoi.
Jos käsitys olisi että sielu on kiinni ruumiissa, joka maatuu tai tuhoutuu olisi käsitys erilainen.

Kaikkiin teksteihin, kirjoihin ja opinkappaleisiin kannattaa suhtutua "cum grano salis", eli ottamaan ne ohjeellisina, ei kirjaimellisesti ja suhteuttamaan ne aina kokemukseensa.



Minusta jälleensyntymä on mahdollinen käsite, en sano, että se olisi totuus, mutta kun voimme syntyä tähän maailmaan kerran, niin miksei toisenkin?

Elämä maan päällä voi olla tietoisuudellemme joko ainut'kertainen, tai useampi matka, useammin kunnes on lopulta valmis poistumaan kierrosta.Ajatus on kyllä ristiriidassa tiukan kristillisen tulkinnan kanssa, mutta ei senkään valossa mahdoton.

Vänkis kirjoitti:

Onhan se joku korkeempi kirkonmies joskus sanonut jotenkin, että reinkarnaatio kyllä tyydyttää järjen ja tunteen mutta hän ei sellaiseen voi millään uskoa.

Mikä siinä uskomisessa on sitten niin vaikeaa?

Näkisen sen olevan siinäkin, että ihminen pelkää muuttua toiseksi persoonaksi. Meillähän on aina erilainen persoona joka elämässämme. Näin sen näkisin.

Ja sitten sekin pelottaa, että joutuu kokemaan kovan kohtalon. Mullakin on kummia pelkotiloja ja ne taitaa johtua siitä, että olen jossain elämässäni hukkunut, jossain tippunut korkealta ja jossain saanut miekasta kylkeen. Ja monista, monista muista kohtaloista puhumattakaan. Tuleva elämäni hirvittää vähän jo tässäkin elämässäni. Mutta ehkä mulla on jo siinä määrin tätä sielunikää, että alan suhtautua kaikkeen tyynen rauhallisesti. Mulla on varmaan joku ihan karsee elämä jossain lähimenneisyydessä, ja jotkut haluais mun lilluvan ikuisesti helvetissä siitä hyvästä. Vaan täälläpä sitä vaan taas ollaan rellestämässä!!!!

;)

Täytyy vaan ymmärtää, että joitakin moinen jälleensyntyminen kuvottaa ajatuksena ihan pirusti ja siksi ne uskookin mielummin taivaaseen ja helvettiin. No, mun mielestäni sellainen on täysin lapsellinen ajatus, mutta ymmärrän kyllä yskän. Ja oonhan mäkin ollu joskus keskiajalla kristitty pappi. Jotain tekstejä olen väsäillyt. Olen aika huono kuvataiteissa, mutta diggasin kirjotella niitä vanhanaikaisia kirjainkoukeroita sellaisella alkeelliselle mustekynällä.

Sitten kun vielä katsomme jotain Intiaa niin näemme sen miten uskon reinkarnaatioon ja karmanlakiin voi tehdä julman epätasa-arvoisen yhteiskunnan. Muakin yököttää koko touhu vaikka uskonkin reinkarnaatioon ja karmanlakiin.

Kyl mä näkisin, että meillä on täällä Länsimaissa oikeempi käsitys reinkarnaatiosta ja karmanlaista. Me ollaan tutkittu näitä asioita objektiivisemmin, eikä vain omaksuttu vanhaa, kuten vaikkapa Intiassa. Itse uskon myös siihen, että olemme täällä kuin oppilaina kouluissa ja olemme myös tietyllä "luokalla". Tätä ajatusta en ole vielä löytänyt itämailta. Länsimainen moderni käsitys perustuu myös ajatteluun, että sieluillakin on evoluutio.

Ajatus siitä, että olemme eri "luokilla" täällä kosmisessa koulussa johtaa lopulta siihen, että kukaan ei ole parempi kuin toinen. Jokainen käy kaikki "luokat" läpi ja suorittaa niihin kuuluvat opintonsa, jotka voivat olla aika rankkojakin. Ja samaan asiaan liittyy myös ajatus siitä, että olemme eri ikäisiä sieluja. Mitä vanhempi sielu, sitä enemmän sillä on kokemuksia ja "opintoja" takanaan. Eikä "opinnoista" voida koskaan langettaa mitään tuomioita. Nehän ovat lopulta kuitenkin vain "opintoja".

Eräs mieleeni tuleva "opinto" liittyy Natsisaksaan jossa eräät saksalaiset jo "kypsään sielunikään" ehtineet upseerit suorittivat "oppituntia" nimeltään: "turmeltuneen hallitsijan palveleminen loppuun saakka". Nämä jo aika pitkällekin kehittyneet sielut siis joutuivat pysymään Hitlerille uskollisina loppuun saakka koska se kuului heidän "kosmiseen oppivelvollisuuteen".

Näin se siis toimii. Ja tätä ajatusta tuskin löytyy itämailta. Se onkin moderni ja "päivitetty" versio.

Olemme siis vain sieluja tätä kosmista oppivelvoillisuuttamme suorittamassa. Siitä tässä on vain kyse. Eikä ole mitään tuomiota, vaan pelkästään valmistuminen. Kaikki olemme lopulta kaiken kokeneita ja kaiken oppineita. Täydellisen tasa-arvoisia! ;)

Jep,400-luvulle asti jälleensyntymää pidettiin aivan luonnollisena asiana myös kristillisissä piireissä.
Gnostilaisen vaikutuksen lakattua, eli vainottujen kristittyjen alkaessa itse vainoajiksi[gnostilaisia vainottiin pakanoina], muuttui oppi-käsitykset--> yksielämä,taivas/hell[viikinki termi] systeemeihin.

Tämä on ymmärrettävää, sillä näin vapaus kaikkoaa ihmisten elämästä ja tilalle astuu pelko, jota hallitsijat, eli maalliset'valtiaat ja maallistunut papisto käyttää kansan kiristämiseen ja kurissa'pitämiseen.



//Eräs mieleeni tuleva "opinto" liittyy Natsisaksaan jossa eräät saksalaiset jo "kypsään sielunikään" ehtineet upseerit suorittivat "oppituntia" nimeltään: "turmeltuneen hallitsijan palveleminen loppuun saakka". Nämä jo aika pitkällekin kehittyneet sielut siis joutuivat pysymään Hitlerille uskollisina loppuun saakka koska se kuului heidän "kosmiseen oppivelvollisuuteen".//



- Tästä tulee mieleeni rangaistuksen ja hyvityksen probleemat.
Mitä hyödyttää heittää pahantekijä[vaikka murhaaja natsi]kidutettavaksi, se ei poista uhrien kärimystä ja uhrien tuskaa ja menetettyä elämää. Siinä ei myöskään opita mitään empatiasta.

Sen sijaan se, että kaikki me koemme hengessämme niin uhrin kuin alistajankin osan jälleensyntymissä, opettaa tajuamaan kokemuksen pohjalta miltä tuntuu ja miksi toimia toisin.

En koe ihmisen olevan tässä geississä se oleellinen ja tärkeä.
Yksi'oikoisesti näen biologiamme "kuorena",jonka kautta "Olematon/Tietoisuutemme" voi kokea konkretiassa
I d e o i d e n
toimivuuden,oikeellisuuden,kestävyyden,arvon tältäkin osin.

cybo-ceronimo-cabriel-61 kirjoitti:

Jep,400-luvulle asti jälleensyntymää pidettiin aivan luonnollisena asiana myös kristillisissä piireissä.
Gnostilaisen vaikutuksen lakattua, eli vainottujen kristittyjen alkaessa itse vainoajiksi[gnostilaisia vainottiin pakanoina], muuttui oppi-käsitykset--> yksielämä,taivas/hell[viikinki termi] systeemeihin.

Tämä on ymmärrettävää, sillä näin vapaus kaikkoaa ihmisten elämästä ja tilalle astuu pelko, jota hallitsijat, eli maalliset'valtiaat ja maallistunut papisto käyttää kansan kiristämiseen ja kurissa'pitämiseen.



//Eräs mieleeni tuleva "opinto" liittyy Natsisaksaan jossa eräät saksalaiset jo "kypsään sielunikään" ehtineet upseerit suorittivat "oppituntia" nimeltään: "turmeltuneen hallitsijan palveleminen loppuun saakka". Nämä jo aika pitkällekin kehittyneet sielut siis joutuivat pysymään Hitlerille uskollisina loppuun saakka koska se kuului heidän "kosmiseen oppivelvollisuuteen".//



- Tästä tulee mieleeni rangaistuksen ja hyvityksen probleemat.
Mitä hyödyttää heittää pahantekijä[vaikka murhaaja natsi]kidutettavaksi, se ei poista uhrien kärimystä ja uhrien tuskaa ja menetettyä elämää. Siinä ei myöskään opita mitään empatiasta.

Sen sijaan se, että kaikki me koemme hengessämme niin uhrin kuin alistajankin osan jälleensyntymissä, opettaa tajuamaan kokemuksen pohjalta miltä tuntuu ja miksi toimia toisin.

En koe ihmisen olevan tässä geississä se oleellinen ja tärkeä.
Yksi'oikoisesti näen biologiamme "kuorena",jonka kautta "Olematon/Tietoisuutemme" voi kokea konkretiassa
I d e o i d e n
toimivuuden,oikeellisuuden,kestävyyden,arvon tältäkin osin.

onkin aika jänskiä!

>>- Tästä tulee mieleeni rangaistuksen ja hyvityksen probleemat.
Mitä hyödyttää heittää pahantekijä[vaikka murhaaja natsi]kidutettavaksi, se ei poista uhrien kärimystä ja uhrien tuskaa ja menetettyä elämää. Siinä ei myöskään opita mitään empatiasta.>Sen sijaan se, että kaikki me koemme hengessämme niin uhrin kuin alistajankin osan jälleensyntymissä, opettaa tajuamaan kokemuksen pohjalta miltä tuntuu ja miksi toimia toisin.
>En koe ihmisen olevan tässä geississä se oleellinen ja tärkeä.
Yksi'oikoisesti näen biologiamme "kuorena",jonka kautta "Olematon/Tietoisuutemme" voi kokea konkretiassa
I d e o i d e n
toimivuuden,oikeellisuuden,kestävyyden,arvon tältäkin osin.

cybo-ceronimo-cabriel-61 kirjoitti:

Kaikkiin teksteihin, kirjoihin ja opinkappaleisiin kannattaa suhtutua "cum grano salis", eli ottamaan ne ohjeellisina, ei kirjaimellisesti ja suhteuttamaan ne aina kokemukseensa.



Minusta jälleensyntymä on mahdollinen käsite, en sano, että se olisi totuus, mutta kun voimme syntyä tähän maailmaan kerran, niin miksei toisenkin?

Elämä maan päällä voi olla tietoisuudellemme joko ainut'kertainen, tai useampi matka, useammin kunnes on lopulta valmis poistumaan kierrosta.Ajatus on kyllä ristiriidassa tiukan kristillisen tulkinnan kanssa, mutta ei senkään valossa mahdoton.

Muuten Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus oli eräällä tapaa eri luokkaa jos oliis enemmän kuin yksi elämä.

Vänkis kirjoitti:

onkin aika jänskiä!

>>- Tästä tulee mieleeni rangaistuksen ja hyvityksen probleemat.
Mitä hyödyttää heittää pahantekijä[vaikka murhaaja natsi]kidutettavaksi, se ei poista uhrien kärimystä ja uhrien tuskaa ja menetettyä elämää. Siinä ei myöskään opita mitään empatiasta.>Sen sijaan se, että kaikki me koemme hengessämme niin uhrin kuin alistajankin osan jälleensyntymissä, opettaa tajuamaan kokemuksen pohjalta miltä tuntuu ja miksi toimia toisin.
>En koe ihmisen olevan tässä geississä se oleellinen ja tärkeä.
Yksi'oikoisesti näen biologiamme "kuorena",jonka kautta "Olematon/Tietoisuutemme" voi kokea konkretiassa
I d e o i d e n
toimivuuden,oikeellisuuden,kestävyyden,arvon tältäkin osin.

Miksi pitäisi siis syntyä uudestaan ja kokea smankaltainen elämä kun siitä välttämättä ei muista?

Syntisiä olemme kaikki.
Emme saa korottaa itseämme.

oiyuio kirjoitti:

Muuten Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus oli eräällä tapaa eri luokkaa jos oliis enemmän kuin yksi elämä.

Kristus-Voima [vaikka näin], joka Jeesuksessa[kin] vaikutti, on ensimmäinen ja siksi uniikein maailmojen-halki-matkaaja.

K-Voiman toimenkuvaan kuuluu mm. avustaa tuolla-puolen "verhoa" haahuilevia katuvia [katumattomat heilahtaa armotta takaisin Tellukselle]tietoisuuksia.

K-Voima johdattaa katuvaa privaattia'tietoisuutta kohti Korkeinta/Kaikki/Nimetön ja toimii näin Armon[anihiloituminen] avustajana.
Maallisten ja siksi tahattomien karmallisuuksien ["Mitä kylvää sitä niittää"] pois'pyyhkijän tehtävä on jäänyt tuossa vaiheessa kauas taakse. Tieto [Gnosis] on kirjattu ylös ja laitettu netti-sivustoille,se on saatavilla "kolkuttaville ja etsiville", se[kään] ei enää ole ongelma.
Työ-sopimukseen Korkeimman kanssa kuuluu vakavia ehtoja ja vaatimuksia, yksi niistä oli maallisen elämän kokemus, senhän K-voima sai Jeesuksessa vahvasti, toki K-Voiman avustamia maailmassa on ollut muitakin, joita en ala nimeämään.

Taivasten sarjassa, jossa tietoisuudet puhdistetaan viimeisistäkin itsekkyyden rippeistä ja haluista mm. erillisyyteen, seuraa K-Voima rakkaudellisesti rinnalla. Rakkaudellisena kumppanina lävitse maaimojen'kaval'gaadin--> kohti Alku-juurta K-Voima vaeltaa kohti sitä Kokonaisuuden merta/Kaikki/Korkein, johon yksittäinen tietoisuus lopulta laantuu kuin pikku-laine valtaisaan mereen.

cybo-ceronimo-cabriel-61 kirjoitti:

Kristus-Voima [vaikka näin], joka Jeesuksessa[kin] vaikutti, on ensimmäinen ja siksi uniikein maailmojen-halki-matkaaja.

K-Voiman toimenkuvaan kuuluu mm. avustaa tuolla-puolen "verhoa" haahuilevia katuvia [katumattomat heilahtaa armotta takaisin Tellukselle]tietoisuuksia.

K-Voima johdattaa katuvaa privaattia'tietoisuutta kohti Korkeinta/Kaikki/Nimetön ja toimii näin Armon[anihiloituminen] avustajana.
Maallisten ja siksi tahattomien karmallisuuksien ["Mitä kylvää sitä niittää"] pois'pyyhkijän tehtävä on jäänyt tuossa vaiheessa kauas taakse. Tieto [Gnosis] on kirjattu ylös ja laitettu netti-sivustoille,se on saatavilla "kolkuttaville ja etsiville", se[kään] ei enää ole ongelma.
Työ-sopimukseen Korkeimman kanssa kuuluu vakavia ehtoja ja vaatimuksia, yksi niistä oli maallisen elämän kokemus, senhän K-voima sai Jeesuksessa vahvasti, toki K-Voiman avustamia maailmassa on ollut muitakin, joita en ala nimeämään.

Taivasten sarjassa, jossa tietoisuudet puhdistetaan viimeisistäkin itsekkyyden rippeistä ja haluista mm. erillisyyteen, seuraa K-Voima rakkaudellisesti rinnalla. Rakkaudellisena kumppanina lävitse maaimojen'kaval'gaadin--> kohti Alku-juurta K-Voima vaeltaa kohti sitä Kokonaisuuden merta/Kaikki/Korkein, johon yksittäinen tietoisuus lopulta laantuu kuin pikku-laine valtaisaan mereen.

Ja muutenkin Hänen opetuksistaan.

Oletan ettei näihin muihin ihmishahmoissa olleisiin kuulu Buddha, Krhisna, Laotse, Kungfutse, Muhammed ja muita kuuluisia.

Koska jos kuuluu niin lista on hyvin kyseenalainen.
Täysin eri asioita edustavat ja muutenkin "elivät" erilaiset elämät.

oiuyuio kirjoitti:

Ja muutenkin Hänen opetuksistaan.

Oletan ettei näihin muihin ihmishahmoissa olleisiin kuulu Buddha, Krhisna, Laotse, Kungfutse, Muhammed ja muita kuuluisia.

Koska jos kuuluu niin lista on hyvin kyseenalainen.
Täysin eri asioita edustavat ja muutenkin "elivät" erilaiset elämät.

Kuten totesin en nimeä ketään. Samankaltaisia merkittäviä miehiä on ollut ennen Jeesusta ja hänen jälkeensä.
Erillaiset elämät ovat juuri se pointti, laaja kokemus nääs.

Ajatus kantaa, jos ja kun ei-kanoniset'tekstit otetaan huomioon.
Kristikunnan opetus perustuu täysin oletukseen yhdestä elämästä, persoonallisesta kostavasta pyhää vihaa olevasta jumalasta, sekä inhimillisestä jatkumosta taivaassa,tai helvetissä. Samassa kirjassa kuitenkin toisaalla korostetaan taistelua henki-valtojen välillä ja ihminen muistutetaan sangon uurteessa olevaksi vesipisaraksi, jos siksikään, mikä valitaan suunnaksi, siitä on kysymys?

Uhri-kuolema draamallisuudessaan ja romanttinen kuva köyhyydestä nousevasta miehestä kaiken hallitsijaksi on ihmismieleen vetoavaa. Kaiken kukkuraksi ihmiset saadaan pidetty tällä kurissa papiston avulla, kun valtaa-pitävät uhkaavat "ainoan" elämän menetyksellä ja kun lisäksi lopulliseksi sijoitus-paikaksi osoitetaan helvetti tai taivas on "lammas" valmis määkimään niitä lauluja joita käsketään.

cybo-ceronimo-cabriel-61 kirjoitti:

Kuten totesin en nimeä ketään. Samankaltaisia merkittäviä miehiä on ollut ennen Jeesusta ja hänen jälkeensä.
Erillaiset elämät ovat juuri se pointti, laaja kokemus nääs.

Ajatus kantaa, jos ja kun ei-kanoniset'tekstit otetaan huomioon.
Kristikunnan opetus perustuu täysin oletukseen yhdestä elämästä, persoonallisesta kostavasta pyhää vihaa olevasta jumalasta, sekä inhimillisestä jatkumosta taivaassa,tai helvetissä. Samassa kirjassa kuitenkin toisaalla korostetaan taistelua henki-valtojen välillä ja ihminen muistutetaan sangon uurteessa olevaksi vesipisaraksi, jos siksikään, mikä valitaan suunnaksi, siitä on kysymys?

Uhri-kuolema draamallisuudessaan ja romanttinen kuva köyhyydestä nousevasta miehestä kaiken hallitsijaksi on ihmismieleen vetoavaa. Kaiken kukkuraksi ihmiset saadaan pidetty tällä kurissa papiston avulla, kun valtaa-pitävät uhkaavat "ainoan" elämän menetyksellä ja kun lisäksi lopulliseksi sijoitus-paikaksi osoitetaan helvetti tai taivas on "lammas" valmis määkimään niitä lauluja joita käsketään.

ENsinnäkin kesti 300 vuotta ennenkuin kunnun kirkko edes syntyi Rooman valtakuntaan.
Ennen sitä oli alkuseurakuntia, jotka salassa yleensä kokoontuivat Jumalan Sanan ääreen.

Papit ja seurakuntien johtajat ovat täysin samassa asemassa kuin muutkin.
Koko Raamattu puhuu itsensä korottamista avstaan.
Miten ihmeessä siis ihmisiä voitaisiin hallita kun heille annetaan oikea tieto?
Keski-aika on asia erikseen sillä silloin poliittiseen asemaan noustiin kirkon kautta. Motiivit olivat täysin eriävät.

Ihminen ei siis voi sanoa minne toinen menee sillä tuomio on aina Jumalan lopuksi.

Jeesus ei noussut köyhyydestä kaiken hallitsijaksi.
Jeesus alensi itsensä ihmiseksi. Jumalasta tuli ihminen.
Vasta ylösnousemuksen jälkeen Hän palasi Isänsä luo.

Miten henkivaltojen taistelut puhuvat uudelleensyntymän puolesta?
Luonnollisesti on Taivas ja Helvetti ja erilaisia henkiä ja silleen.
Eihän näiden olemassaolo liity ihmisen sieluun ja minkälainen sen asema on kuoleman jälkeen ennen ylösnousemusta.

Emme voi yleistää selvästi sielunvaellusta vastaan puhuvaa Raamattua.

Vaikka maailma on täynnä henkiä ja enkeleitäkin niin ei se kerro että ihminen olisi samassa asemassa.

Eikö se ole omaa ihmsien uskonnollisuutta kun pitää tietää kaikki ja pyrkiä ymmärtämään ja kuvaamaan sielun liikkeitä ja Taivaallisia hierarkiota, joista ihminen ei voi tietää.

oiuyui kirjoitti:

Miksi pitäisi siis syntyä uudestaan ja kokea smankaltainen elämä kun siitä välttämättä ei muista?

Syntisiä olemme kaikki.
Emme saa korottaa itseämme.

samaistumaan toiseen on merkki siitä, että olet jo yläluokkalainen!

Vänkis kirjoitti:

samaistumaan toiseen on merkki siitä, että olet jo yläluokkalainen!

Kiivastun helposti, olen tehnyt virheitä, loukannut ihmisiä, ajanut omaa etuani, ollut nettiporno riippuvainen ja vaikka mitä.

Empatiaa löytyy paljon ja autan mielelläni ihmisiä.

Mutta millään tavoin moraalisesti täydellinen en ole.
Enkä muutenkaan ole täydellinen.

oiuyi kirjoitti:

Kiivastun helposti, olen tehnyt virheitä, loukannut ihmisiä, ajanut omaa etuani, ollut nettiporno riippuvainen ja vaikka mitä.

Empatiaa löytyy paljon ja autan mielelläni ihmisiä.

Mutta millään tavoin moraalisesti täydellinen en ole.
Enkä muutenkaan ole täydellinen.

eniten virheitä, on myös oppinut eniten!

Jokainen meistä haluaa ja himoitsee kaikenlaista. Kyse on vaan itsehillinnästä. Olen todennut, että kaikkein parasta on pysyä kohtuudessa. Teki mitä teki!

Maailmammahan on nykyään pullollaan kiusauksia. Pirukin varmaan ihmettelee tätä asiaa helvetissä. Elämmekin siis varsin haasteellista aikaa, nimittäin jos haluaa kehittyä henkisesti/hengellisesti.

Ja hyvä jos olet itse tajunnut oman tilasi. Sekin on merkki siitä yläluokkalaisuudestasi. Moni ei herää missään vaiheessa elämäänsä miettimään sitä mitä tuli muille ihmisille oikein tehtyä.

Mäkin teen virheitä, mutta olen aika taitava korjaamaan niitä. Viisas laivankapteeni ei tietenkään koskaan edes joudu tilanteeseen mistä hyvä kapteeni selviää. En mäkään siis taida olla ihan vielä sillä viimeisellä luokalla.

Ja jos joku väittää olevansa täydellinen, niin sallinet kai minun hieman hymyillä...

;)

Vänkis kirjoitti:

eniten virheitä, on myös oppinut eniten!

Jokainen meistä haluaa ja himoitsee kaikenlaista. Kyse on vaan itsehillinnästä. Olen todennut, että kaikkein parasta on pysyä kohtuudessa. Teki mitä teki!

Maailmammahan on nykyään pullollaan kiusauksia. Pirukin varmaan ihmettelee tätä asiaa helvetissä. Elämmekin siis varsin haasteellista aikaa, nimittäin jos haluaa kehittyä henkisesti/hengellisesti.

Ja hyvä jos olet itse tajunnut oman tilasi. Sekin on merkki siitä yläluokkalaisuudestasi. Moni ei herää missään vaiheessa elämäänsä miettimään sitä mitä tuli muille ihmisille oikein tehtyä.

Mäkin teen virheitä, mutta olen aika taitava korjaamaan niitä. Viisas laivankapteeni ei tietenkään koskaan edes joudu tilanteeseen mistä hyvä kapteeni selviää. En mäkään siis taida olla ihan vielä sillä viimeisellä luokalla.

Ja jos joku väittää olevansa täydellinen, niin sallinet kai minun hieman hymyillä...

;)

En edes silleen että tuntisin olevani.

Ei puhuta yläluokkaisuudesta.
Koska muuten minä korotan itseni helposti.

Ei luokitella ihmisiä mitenkään.
Jumala tuomitsee. Emme me.

oiuyuio kirjoitti:

En edes silleen että tuntisin olevani.

Ei puhuta yläluokkaisuudesta.
Koska muuten minä korotan itseni helposti.

Ei luokitella ihmisiä mitenkään.
Jumala tuomitsee. Emme me.

mitä olet!

Juutalaiset sanoo, että liian nöyrä on puoliksi ylpeä!

Aika veikee sanonta.

Itsensä tunteminen ei ole itsensä korottamista.

oiuyio kirjoitti:

ENsinnäkin kesti 300 vuotta ennenkuin kunnun kirkko edes syntyi Rooman valtakuntaan.
Ennen sitä oli alkuseurakuntia, jotka salassa yleensä kokoontuivat Jumalan Sanan ääreen.

Papit ja seurakuntien johtajat ovat täysin samassa asemassa kuin muutkin.
Koko Raamattu puhuu itsensä korottamista avstaan.
Miten ihmeessä siis ihmisiä voitaisiin hallita kun heille annetaan oikea tieto?
Keski-aika on asia erikseen sillä silloin poliittiseen asemaan noustiin kirkon kautta. Motiivit olivat täysin eriävät.

Ihminen ei siis voi sanoa minne toinen menee sillä tuomio on aina Jumalan lopuksi.

Jeesus ei noussut köyhyydestä kaiken hallitsijaksi.
Jeesus alensi itsensä ihmiseksi. Jumalasta tuli ihminen.
Vasta ylösnousemuksen jälkeen Hän palasi Isänsä luo.

Miten henkivaltojen taistelut puhuvat uudelleensyntymän puolesta?
Luonnollisesti on Taivas ja Helvetti ja erilaisia henkiä ja silleen.
Eihän näiden olemassaolo liity ihmisen sieluun ja minkälainen sen asema on kuoleman jälkeen ennen ylösnousemusta.

Emme voi yleistää selvästi sielunvaellusta vastaan puhuvaa Raamattua.

Vaikka maailma on täynnä henkiä ja enkeleitäkin niin ei se kerro että ihminen olisi samassa asemassa.

Eikö se ole omaa ihmsien uskonnollisuutta kun pitää tietää kaikki ja pyrkiä ymmärtämään ja kuvaamaan sielun liikkeitä ja Taivaallisia hierarkiota, joista ihminen ei voi tietää.

Rooman valtakunta otti kristinuskon 300-luvulla suosikki-uskonnokseen, Rooma virallisti kristinuskon valtion uskonnoksi ja samalla oppi-käsitykset muuttuivat maallisen'vallan ja maallistuneiden hengellisten johtajien pop-uskonnoksi palvelemaan vallassa olevia ja systeemiä, eli pitämään kansan rauhallisena ja nöyränä.
Tämä johti myös siihen, että heitä, jotka pitivät edelleen kiinni alku-seurakunnan opetuksista mm. jälleen-syntymä-opista ja monista gnostilaisista ideoista gnostilaisine teksteineen joutuivat itse vainotuiksi viralliseksi nostetun valtio-uskonnon taholta.

Oikeastaan kaikki oli alkanut aikaisemmin jo 180-luvulla Lyonin piispan Irenaeuksen kirjoittaman kirjan "Harhaoppeja vastaan"[Adversus haereses]innoittamana.
Tästä ajo-jahdista johtuen myös useat gnostilaiset evankeliumi'tekstit katosivat, niitä tuhottiin, mutta osa saatiin pelastettua ja kätkettiin ja löydettiin paljon myöhemmin[1945/Egypti] uudelleen.



//Vaikka maailma on täynnä henkiä ja enkeleitäkin niin ei se kerro että ihminen olisi samassa asemassa.//


- Tarkoitin henkivalta&ihmisen mitättömyys asialla juuri sitä,että ihmisellä biologisena kokonaisuutena ei ole mitään etua/eroa eläimiin nähden, kummankin kohtalo on presiis sama.

Henki-valloista puhuttaessa kysymys on oleellisesta,eikä vähimpänä ole'massa'olon ideat.
Vain henkivalloilla on ns. -vapaa tahto- ja täysi näkemys ja ymmärrys kokonaisuuksista.Tuon vapaan tahdon seurauksia on mm. konkretia.


Jos ja kun perehtyy ihmisen olemukseen, huomaa varsin pian kuinka uskonnot vetoavat ihmisen tarpeisiin ja käyttävt niitä hyväksi. Ne eivät vetoa totuudellisuuteen, puhumattakaan alkujuurimaiseen ideaalisuuteen, koska esteenä on ihminen itse tarpeineen.
'Minä' ja monta kertaa 'minä-maailma' heijastuu kaikesta mihin ihminen koskee ja mitä ihminen ajatuksissaan ideoina rakentaa.
Tämä näkyy ihmisen luomassa jumal-kuvassa, sen luonteessa jne, samoin jumal-kuvan "luoman" ihmisen rakenne ja idea tietysti toistuu samoin.

¤¤¤

Jos haetaan oleellista ja perimmäistä ideaa, kaikki jumal-kuvat täytyy ajatella pois, siis "tappaa" minä-tarve["Joka kadottaa sielunsa,löytää sen"] sillä se juuri on epä-jumalamme.

Aukeaako tästä oivalluksesta ja henkisestä taistosta henki-maailman-lait ja ideat on jo toinen asia, mutta paljon hämäävää häviää jumal-kuvien kuoleman myötä oleellisen edestä pois.

cybo-ceronimo-cabriel-61 kirjoitti:

Rooman valtakunta otti kristinuskon 300-luvulla suosikki-uskonnokseen, Rooma virallisti kristinuskon valtion uskonnoksi ja samalla oppi-käsitykset muuttuivat maallisen'vallan ja maallistuneiden hengellisten johtajien pop-uskonnoksi palvelemaan vallassa olevia ja systeemiä, eli pitämään kansan rauhallisena ja nöyränä.
Tämä johti myös siihen, että heitä, jotka pitivät edelleen kiinni alku-seurakunnan opetuksista mm. jälleen-syntymä-opista ja monista gnostilaisista ideoista gnostilaisine teksteineen joutuivat itse vainotuiksi viralliseksi nostetun valtio-uskonnon taholta.

Oikeastaan kaikki oli alkanut aikaisemmin jo 180-luvulla Lyonin piispan Irenaeuksen kirjoittaman kirjan "Harhaoppeja vastaan"[Adversus haereses]innoittamana.
Tästä ajo-jahdista johtuen myös useat gnostilaiset evankeliumi'tekstit katosivat, niitä tuhottiin, mutta osa saatiin pelastettua ja kätkettiin ja löydettiin paljon myöhemmin[1945/Egypti] uudelleen.



//Vaikka maailma on täynnä henkiä ja enkeleitäkin niin ei se kerro että ihminen olisi samassa asemassa.//


- Tarkoitin henkivalta&ihmisen mitättömyys asialla juuri sitä,että ihmisellä biologisena kokonaisuutena ei ole mitään etua/eroa eläimiin nähden, kummankin kohtalo on presiis sama.

Henki-valloista puhuttaessa kysymys on oleellisesta,eikä vähimpänä ole'massa'olon ideat.
Vain henkivalloilla on ns. -vapaa tahto- ja täysi näkemys ja ymmärrys kokonaisuuksista.Tuon vapaan tahdon seurauksia on mm. konkretia.


Jos ja kun perehtyy ihmisen olemukseen, huomaa varsin pian kuinka uskonnot vetoavat ihmisen tarpeisiin ja käyttävt niitä hyväksi. Ne eivät vetoa totuudellisuuteen, puhumattakaan alkujuurimaiseen ideaalisuuteen, koska esteenä on ihminen itse tarpeineen.
'Minä' ja monta kertaa 'minä-maailma' heijastuu kaikesta mihin ihminen koskee ja mitä ihminen ajatuksissaan ideoina rakentaa.
Tämä näkyy ihmisen luomassa jumal-kuvassa, sen luonteessa jne, samoin jumal-kuvan "luoman" ihmisen rakenne ja idea tietysti toistuu samoin.

¤¤¤

Jos haetaan oleellista ja perimmäistä ideaa, kaikki jumal-kuvat täytyy ajatella pois, siis "tappaa" minä-tarve["Joka kadottaa sielunsa,löytää sen"] sillä se juuri on epä-jumalamme.

Aukeaako tästä oivalluksesta ja henkisestä taistosta henki-maailman-lait ja ideat on jo toinen asia, mutta paljon hämäävää häviää jumal-kuvien kuoleman myötä oleellisen edestä pois.

Miten alkuseurakunnan opit oltaisiin saatu tuhottua? Kuitenkin tekstejä löytyy jo vuosilta 50 jKr. Alkuperäisiäkin. Lisäksi 300 vuodessa opit olisivat jo niin vakiintuneita tavallisen kansan pariin ja katakombien seiniin että niiden poistaminen vaatisi laajamittaisin kansanmurhan, josta ei mitään näyttöä ole. 300 vuoden sukupolvet pitäisi tuhota jos näin haluttaisiin tehdä. Lisäksi valtionpakollisen uskontoa vastustavat ihmiset erakoituivat ja muuttivat autioille seuduille. Myöhemmin he perustivat yhdessä luostareita. Näissä luostareissa alkuperäinen tieto olisi pitänyt säilyä jos sitä olisi. Gnostilaisuudesta tiedetään. Se oli yksi suuntaus. Ei se alkuperäinen ollut. Siinä olen samaa mieltä että ihminne on omassa uskonnollisuudessaan luonut itselleen jumalia. Kultainen härkä ja useta eri tehdyt jumalat ovat esimerkejä jo Raamatussa tästä. Mutta Jumala, salattu ja tuntematon ja vain Jeesuksen kautta hyvin oppii tuntemaan, on todellinen. Ohjaamaton ja kaikkivaltias.

oiuyui kirjoitti:

Miten alkuseurakunnan opit oltaisiin saatu tuhottua? Kuitenkin tekstejä löytyy jo vuosilta 50 jKr. Alkuperäisiäkin. Lisäksi 300 vuodessa opit olisivat jo niin vakiintuneita tavallisen kansan pariin ja katakombien seiniin että niiden poistaminen vaatisi laajamittaisin kansanmurhan, josta ei mitään näyttöä ole. 300 vuoden sukupolvet pitäisi tuhota jos näin haluttaisiin tehdä. Lisäksi valtionpakollisen uskontoa vastustavat ihmiset erakoituivat ja muuttivat autioille seuduille. Myöhemmin he perustivat yhdessä luostareita. Näissä luostareissa alkuperäinen tieto olisi pitänyt säilyä jos sitä olisi. Gnostilaisuudesta tiedetään. Se oli yksi suuntaus. Ei se alkuperäinen ollut. Siinä olen samaa mieltä että ihminne on omassa uskonnollisuudessaan luonut itselleen jumalia. Kultainen härkä ja useta eri tehdyt jumalat ovat esimerkejä jo Raamatussa tästä. Mutta Jumala, salattu ja tuntematon ja vain Jeesuksen kautta hyvin oppii tuntemaan, on todellinen. Ohjaamaton ja kaikkivaltias.

Gnostilainen suuntaus oli toisella ja kolmannella vuosisadalla yksi merkittävimmistä suuntauksista. Kun kristinuskolla ei ollut vielä virallista asemaa ja vahvaa jalansijaa Rooman valtakunnassa, elivät erillaiset tulkinnat sopuisaa yhteis-eloa. Tämä siihen asti kunnes Rooma "virallisti" yhden suunnan, jolloin gnostilaisista tuli "harhaoppisia". Kuvittele mitä olisi tapahtunut tämän toisen suunnan[gnostilaisuuden] saadessa valta-aseman Roomassa, olisivat näkemykset aivan toisia nykyään[kin]. Tilanne siis muuttui, munkit polttivat gnostilaisten kirkkoja, tuhosivat harhaoppisia tekstejä ja vainosivat gnostilaisia. Gnostilaisten evankeliumien tekstejä ja hajatelmia säilyi oikeastaan vain kirkko-isien poleemisissa teksteissä, vuosisatoja gnostilaiset-opetukset olivat kuulopuheita ja virallisen'opin tutkielmissa reuna-huomautuksia. Vasta Nag Hammadin[al-Qarin-kylän] koodeksien löytö avasi tuota oppi-suuntaa tutkijoille tarkemmin. Opissahan on Platonisia sävyjä ja niin pois päin ja se poikkeaakin varsin oleellisesti perus-kristillisyyden kuvasta. Jeesus oli kieltämättä [kirjoitettu] Mestari, Korkeimman lahjan saanut mies, jonka tieto[gnosis] oli aivan uutta ja mullistavaa nyansseiltaan. "Minä olen tie totuus ja elämä" ei kuitenkaan sovi hänen suuhunsa, sillä kokonaisuudessaan hänen sanomansa korostaa Itse'tuntemuksen ja henkilökohtaisen ajattelun merkitystä ja privaattia suhdetta Korkeimpaan[ei Jahve/Demiurgi], ei siis instituutioita, tai taika-uskoisuutta.

cybo-ceronimo-cabriel-61 kirjoitti:

Gnostilainen suuntaus oli toisella ja kolmannella vuosisadalla yksi merkittävimmistä suuntauksista. Kun kristinuskolla ei ollut vielä virallista asemaa ja vahvaa jalansijaa Rooman valtakunnassa, elivät erillaiset tulkinnat sopuisaa yhteis-eloa. Tämä siihen asti kunnes Rooma "virallisti" yhden suunnan, jolloin gnostilaisista tuli "harhaoppisia". Kuvittele mitä olisi tapahtunut tämän toisen suunnan[gnostilaisuuden] saadessa valta-aseman Roomassa, olisivat näkemykset aivan toisia nykyään[kin]. Tilanne siis muuttui, munkit polttivat gnostilaisten kirkkoja, tuhosivat harhaoppisia tekstejä ja vainosivat gnostilaisia. Gnostilaisten evankeliumien tekstejä ja hajatelmia säilyi oikeastaan vain kirkko-isien poleemisissa teksteissä, vuosisatoja gnostilaiset-opetukset olivat kuulopuheita ja virallisen'opin tutkielmissa reuna-huomautuksia. Vasta Nag Hammadin[al-Qarin-kylän] koodeksien löytö avasi tuota oppi-suuntaa tutkijoille tarkemmin. Opissahan on Platonisia sävyjä ja niin pois päin ja se poikkeaakin varsin oleellisesti perus-kristillisyyden kuvasta. Jeesus oli kieltämättä [kirjoitettu] Mestari, Korkeimman lahjan saanut mies, jonka tieto[gnosis] oli aivan uutta ja mullistavaa nyansseiltaan. "Minä olen tie totuus ja elämä" ei kuitenkaan sovi hänen suuhunsa, sillä kokonaisuudessaan hänen sanomansa korostaa Itse'tuntemuksen ja henkilökohtaisen ajattelun merkitystä ja privaattia suhdetta Korkeimpaan[ei Jahve/Demiurgi], ei siis instituutioita, tai taika-uskoisuutta.

Raamatussa on selvä näkemys asioista. Kaikkia gnostilaisuuden näkemyksiä vahvistavia asioita ei sieltä varmaankaan löydy. Tietenkään Jeesuksen sanomaan eivät kuuluneet instituutiot ja taikauskot. Ei Jeesus uskontoa tullut luomaan. Jeesus sovitti ihmisten synnit, opetti meitä, vahvisti Lain ja muutenkin antoi suuntaa ja kertoi Isästään, Jumalasta, itsestään. Tie, totuus ja elämä todellakin sopii koska kokoajanhan Jeesus puhuu Jumalasta ja miten Hän on hyvä paimen. Näkemys Jeesuksesta vain tiedollisena mestarina perustuu juuri niihin vanhoihin teksteihin. Mutta ovatko ne totta? Onko niissä todellinen Jeesus? Jos Tuomaan evankeliumi näihin kuuluu niin vastaus on ei. Poika Jeesus tuskin surmasi muita lapsia kun he olivat ilkeitä. Gnostilaisuus oli yksi näkemys. Ei sen tuhoutuminen kerro sen olleen juuri se oikea näkemys. Miksi aina pitää mystisoida tuhoutuneita kansoja ja näkemyksiä? Atlantiksenkin tarut ovat juuri alkaneet sen mystisyydestä.

oiuyui kirjoitti:

Raamatussa on selvä näkemys asioista. Kaikkia gnostilaisuuden näkemyksiä vahvistavia asioita ei sieltä varmaankaan löydy. Tietenkään Jeesuksen sanomaan eivät kuuluneet instituutiot ja taikauskot. Ei Jeesus uskontoa tullut luomaan. Jeesus sovitti ihmisten synnit, opetti meitä, vahvisti Lain ja muutenkin antoi suuntaa ja kertoi Isästään, Jumalasta, itsestään. Tie, totuus ja elämä todellakin sopii koska kokoajanhan Jeesus puhuu Jumalasta ja miten Hän on hyvä paimen. Näkemys Jeesuksesta vain tiedollisena mestarina perustuu juuri niihin vanhoihin teksteihin. Mutta ovatko ne totta? Onko niissä todellinen Jeesus? Jos Tuomaan evankeliumi näihin kuuluu niin vastaus on ei. Poika Jeesus tuskin surmasi muita lapsia kun he olivat ilkeitä. Gnostilaisuus oli yksi näkemys. Ei sen tuhoutuminen kerro sen olleen juuri se oikea näkemys. Miksi aina pitää mystisoida tuhoutuneita kansoja ja näkemyksiä? Atlantiksenkin tarut ovat juuri alkaneet sen mystisyydestä.

//Tie, totuus ja elämä todellakin sopii koska kokoajanhan Jeesus puhuu Jumalasta ja miten Hän on hyvä paimen.// - Miten tämä sopii yhteen privaatin vastuun ja etsimisen kanssa? 'Minä'---> ei sovi yhteen 'muille' kanssa. "Kukaan ei voi veljeään pelastaa", eli ihmistä seuraamalla pääsee vain sinne minne edellä kulkeva ihminen kulkee. Toisen oivallus ei ole koskaan omaa, ei 'apinointi' ole rehellisyyttä, tai vastuunottoa. Onhan osoittautunut olevan niin, että 'apinointi' johdattaa monesti "lampaita" harhaan. Tästä todisteena kristikunnan ja Jeesuksen "seuraajien" uskomattomat seikkailut ja tarinat kautta historian. En puolusta sitä, tai tätä suuntausta, mutta vihjaan, että on hyvä tutustua laajempiin kokonaisuuksiin. Ainut tieto-lähde ei tarvitse olla virallinen raamatun nyky-kaanon, sikäli myös muu "pyhitys-kirjallisuus" antaa etsivälle kokonaisemman ymmärryksen ja kuvan näistä asioista.

cybo-ceronimo-cabriel-61 kirjoitti:

//Tie, totuus ja elämä todellakin sopii koska kokoajanhan Jeesus puhuu Jumalasta ja miten Hän on hyvä paimen.// - Miten tämä sopii yhteen privaatin vastuun ja etsimisen kanssa? 'Minä'---> ei sovi yhteen 'muille' kanssa. "Kukaan ei voi veljeään pelastaa", eli ihmistä seuraamalla pääsee vain sinne minne edellä kulkeva ihminen kulkee. Toisen oivallus ei ole koskaan omaa, ei 'apinointi' ole rehellisyyttä, tai vastuunottoa. Onhan osoittautunut olevan niin, että 'apinointi' johdattaa monesti "lampaita" harhaan. Tästä todisteena kristikunnan ja Jeesuksen "seuraajien" uskomattomat seikkailut ja tarinat kautta historian. En puolusta sitä, tai tätä suuntausta, mutta vihjaan, että on hyvä tutustua laajempiin kokonaisuuksiin. Ainut tieto-lähde ei tarvitse olla virallinen raamatun nyky-kaanon, sikäli myös muu "pyhitys-kirjallisuus" antaa etsivälle kokonaisemman ymmärryksen ja kuvan näistä asioista.

"- Miten tämä sopii yhteen privaatin vastuun ja etsimisen kanssa?" Ja tämä lause koska en ymmärrä sitä.

oiuyui kirjoitti:

"- Miten tämä sopii yhteen privaatin vastuun ja etsimisen kanssa?" Ja tämä lause koska en ymmärrä sitä.

Eihän minun pidä mitään, mutta voinhan minä. Privaatti merkitsee henkilökohtaista/yksityistä-->niin vastuuta kuin vapautta ja tilaisuutta saavuttaa jotain tässä geississä. Kukaan ei voi nähdä todellisia asioita,ellei tule Itse niiden kaltaiseksi. Siksi täytyy oppia tuntemaan Itsensä. Kun oppii tuntemaan Itsensä, ymmärtää sisällään vaikuttavan Rikkauden. Sillä kukaan ei koskaan mene mm. "taivasten valtakuntaan" siksi, että joku käskee. Sen sijaan se, että Itse haluaa täydellistyä ja ponnistelee kohti anihiloitumistaan sisältä kumpuavalla Elämän Voimalla, vaikuttaa tämä niin, ettei enää kukaan, tai mikään voi painostaa Itseä ulko-puolelta, tai vaikuttaa ulkoa Itseen. Tämä merkitsee 'tapissa' Kristus-Voiman[hengen] kaltaisuutta, muuntumista mieleen vaikuttavassa Voimassa niin,että paluu Korkeimman kaikkaan voi alkaa.

cybo-ceronimo-cabriel-61 kirjoitti:

Eihän minun pidä mitään, mutta voinhan minä. Privaatti merkitsee henkilökohtaista/yksityistä-->niin vastuuta kuin vapautta ja tilaisuutta saavuttaa jotain tässä geississä. Kukaan ei voi nähdä todellisia asioita,ellei tule Itse niiden kaltaiseksi. Siksi täytyy oppia tuntemaan Itsensä. Kun oppii tuntemaan Itsensä, ymmärtää sisällään vaikuttavan Rikkauden. Sillä kukaan ei koskaan mene mm. "taivasten valtakuntaan" siksi, että joku käskee. Sen sijaan se, että Itse haluaa täydellistyä ja ponnistelee kohti anihiloitumistaan sisältä kumpuavalla Elämän Voimalla, vaikuttaa tämä niin, ettei enää kukaan, tai mikään voi painostaa Itseä ulko-puolelta, tai vaikuttaa ulkoa Itseen. Tämä merkitsee 'tapissa' Kristus-Voiman[hengen] kaltaisuutta, muuntumista mieleen vaikuttavassa Voimassa niin,että paluu Korkeimman kaikkaan voi alkaa.

ihmisen on löydettävä itsestään rauha? Minusta ihmisen pitää rakkaus löytää. Se on avain. Ei täydellinen itsensä tunteminen sillä kaikki eivät siis välttämättä pysty. Rakastaa kuitenkin pystyvät ja Jeesuksessa todellakin. Jos lukee Johanneksen evankeliumista: "Minun Isäni kodissa on monta huonetta -- enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan. Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen. Te tiedätte kyllä tien sinne minne minä menen." Tuomas sanoi hänelle: "Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?" Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani." (Joh. 14: 2–6) niin huomaamme ettei Jeesus sanonut että meidän itsestämme olisi löydettävä tie. Luonnollisesti Pyhä Henki opastaa meitä mutta tie on Jeesus.

Raamatusta se ei ainakaan ole. En voi olla samaa mieltä koska tässä on liian tarkasti asioita. En usko että kaikki olisi kirjoituksistasi totta.Sillä ihmisen tajunta ei kaikkea voi tietää. Tässä maailmassa ainakaan. Ei selitetä universumin ja tiedollisuuden rakenteita liikaa. SIllä emme me niitä tiedä.

oiuyui kirjoitti:

Raamatusta se ei ainakaan ole. En voi olla samaa mieltä koska tässä on liian tarkasti asioita. En usko että kaikki olisi kirjoituksistasi totta.Sillä ihmisen tajunta ei kaikkea voi tietää. Tässä maailmassa ainakaan. Ei selitetä universumin ja tiedollisuuden rakenteita liikaa. SIllä emme me niitä tiedä.

Luuk. 17:33 "Joka yrittää turvata elämänsä, kadottaa sen, mutta joka sen kadottaa, on pelastava sen omakseen." Joh. 12:25 "Joka rakastaa elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka tässä maailmassa panee alttiiksi elämänsä, saa osakseen ikuisen elämän." Se menikin virallisissa keljumeissa noin. Idea kuitenkin se,että kaiken inhimillisesti tärkeän kadotessa/laitettaessa se tois'sijaiseksi-->aukeaa hengen maailma/ymmärrys esteiden/"verhon" hävitessä/"raottuessa". //Ei selitetä universumin ja tiedollisuuden rakenteita liikaa. SIllä emme me niitä tiedä.// - Voin olla hiljaakin,kiitos seurasta, olet mukava. :)