Se on taas joulu kaikkine siivouksineen, kinkkuineen, rosolleineen ja lahjoineen.
On kiirettä sinne ja tänne, on tehtävä tuo, tämä ja vielä se jota ei eilen ehtinyt, tämä kaikki ansiotyön kiireen keskellä. Ansiotyön jossa et saa pudota kelkasta, ei saa unohtaa, älä selitä, vaan ole jo ajoissa paikalla. Muista soittaa, muista laittaa, ota ja vie, tuo ja hae. Kello 12 alkaa palaveri ja samaan aikaan…samaan aikaan on oltava jossain muualla sekä hoidettava puhelinkokous….tai jotain muuta, en enää muista. Ja se pleikkarikin on ostettava joka tuli luvattua joululahjaksi murrosikäiselle nuorukaisella jonka kanssa ei ole ehtinyt kunnolla jutella kotona, että mitä sulle oikein kuuluu?
Tätäkö on joulu? Ja jos ei ole niin mitä se oikein on? Miksi joulua vietetään? Missä vaiheessa joulusta oikein tuli lahjomistapahtuma? Onko joulun päähenkilö Joulupukki? Varmaankin lasten mielestä jotka odottavat kovia paketteja.
Joulupukki koputtaa oveen ja isä leikkii yllättynyttä, että hyvänen aika täällähän on itse Joulupukki.
Punaiseen nuttuun sonnustautunut, tyynyn avulla pönäköitynyt naapurin setä tai sukulaispoika pelmahtaa sisälle olohuoneeseen amerikkalaisittain hohottaen ja kysyy, että onkos täällä kilttejä lapsia ja puolen tunnin kuluttua poistuu 50€ rikkaampana koputtamaan naapurin oveen toistamaan samaa litaniaa.
Onko täällä kilttejä lapsia?
Joulun varsinainen sankari, Jeesus, tuo ristillä riipunnan kiistaton maailmanmestari, ei kysy kuten satuhahmo Joulupukki, että onko täällä kilttejä lapsia. Hän kysyy onko täällä tuhmia ja eksyksissä olevia. Meitä tuhmia ja eksyneitä Hän haluaa etsiä, ja löytääkin, josvain haluamme tulla löydetyksi.
Kerran koittaa se päivä, jolloin Herra itse tulee noutamaan omansa taivaaseen juhliin, joilla ei ole
loppua ja joissa pidot senkuin paranevat.
On kiirettä sinne ja tänne, on tehtävä tuo, tämä ja vielä se jota ei eilen ehtinyt, tämä kaikki ansiotyön kiireen keskellä. Ansiotyön jossa et saa pudota kelkasta, ei saa unohtaa, älä selitä, vaan ole jo ajoissa paikalla. Muista soittaa, muista laittaa, ota ja vie, tuo ja hae. Kello 12 alkaa palaveri ja samaan aikaan…samaan aikaan on oltava jossain muualla sekä hoidettava puhelinkokous….tai jotain muuta, en enää muista. Ja se pleikkarikin on ostettava joka tuli luvattua joululahjaksi murrosikäiselle nuorukaisella jonka kanssa ei ole ehtinyt kunnolla jutella kotona, että mitä sulle oikein kuuluu?
Tätäkö on joulu? Ja jos ei ole niin mitä se oikein on? Miksi joulua vietetään? Missä vaiheessa joulusta oikein tuli lahjomistapahtuma? Onko joulun päähenkilö Joulupukki? Varmaankin lasten mielestä jotka odottavat kovia paketteja.
Joulupukki koputtaa oveen ja isä leikkii yllättynyttä, että hyvänen aika täällähän on itse Joulupukki.
Punaiseen nuttuun sonnustautunut, tyynyn avulla pönäköitynyt naapurin setä tai sukulaispoika pelmahtaa sisälle olohuoneeseen amerikkalaisittain hohottaen ja kysyy, että onkos täällä kilttejä lapsia ja puolen tunnin kuluttua poistuu 50€ rikkaampana koputtamaan naapurin oveen toistamaan samaa litaniaa.
Onko täällä kilttejä lapsia?
Joulun varsinainen sankari, Jeesus, tuo ristillä riipunnan kiistaton maailmanmestari, ei kysy kuten satuhahmo Joulupukki, että onko täällä kilttejä lapsia. Hän kysyy onko täällä tuhmia ja eksyksissä olevia. Meitä tuhmia ja eksyneitä Hän haluaa etsiä, ja löytääkin, josvain haluamme tulla löydetyksi.
Kerran koittaa se päivä, jolloin Herra itse tulee noutamaan omansa taivaaseen juhliin, joilla ei ole
loppua ja joissa pidot senkuin paranevat.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Totta. Itse olen myös käynyt tuon "jouluruljanssin" läpi moneen kertaan.
Nyt on onneksi aikaa valmistella joulua, ajoissa ruuat ei enää lahjojen paljoutta.
Yhdessä oloa hyvän ruuan parissa ja muistelua.
Joulun tärkein sanoma, Vapahtajan syntymä on tänä Jouluna eniten nyt esillä.
Se on hiljentymistä ilman kiirettä. Se on leppoisaa yhdessä oloa perheen ja sukulaisten kanssa. Siihen kuuluu juhla-ateria, kinkku laatikot ja kotikalja ei alkoholia.
Minun onneni, että saan olla kotosalla ja keskittyä perheen hyvinvointiin, ei tarvitse juosta tukkaputkella töiden ja kodin välillä.
Niin arkena kuin juhlapyhinä.
Taloudellisesti tämä ei ehkä ole kannattavaa, mutta laadullisesti on. Saa lapset pitää äidin kotona ja mies levätä töistä päästyään.
Ja niin myös jouluna, valmistelen jouluaterian hissukseen ja sitten vetäydyn muun väen kanssa hiljentymään ja nauttimaan rauhasta ja Vapahtajamme syntymästä.
Jouluna ei ole kiire minnekkään, niinkuin ei minään muunakaan päivänä.
Me olemme saaneet onneksemme perheen jossa on yhdessäolo ja ihmissuhteet tärkeämpiä kuin raha ja mammona.
Tästä kaikesta voin vain kiittää Herraa.
Ja erityiseti jouluna aiomme kunnioittaa Hänen syntymäänsä.
Joulua odottavat ennenkaikkea lapset, heille se on jännittävää ja se merkitsee vielä heille jotenkin enemmän kuin aikuisille. Lahjojen saaminen on tärkeä juttu, ja vanhempien kukkarot on välillä koetuksella. Onhan se tärkeää ostaa lapselle edes yksi lelu, jos vain suinkin on mahdollista, kun ne sitä niin kovasti odottaa. Perheitä on niin paljon erilaisia, että on erilaiset odotuksetkin, eihän sitä ihan kaikkea voi lapsillensa ostaa mitenkään, vaikka joulun takia se olisikin jotain.
Samalla voi kertoa heille joulun tarinankin Jeesus lapsesta.
Joulu tulee ja kohta sekin on ohi.
Hyvää joulun odotusta!