Nyt meni hermot

Sitä tässä harkitsen.

Tiedän että tällä hetkellä olen tosi kiukkuinen, siinä määrin tyttären kommentti sapetti. Enkä tietenkään tällaista kieltä heidän kuulteen käytä, siksi täällä sauhuan että ei heidän edessä tarvitse savuta.

Mutta kuvio ei vaan jaksa tapahtua. En minä jaksa, en kykene enkä ehdi. Ikävää on se että pidän näistä ihmisistä oikeasti, arkemme miehen kanssa on ollut hyvää ja rakastavaa, mutta tietystikään ehdottomasti en halua erottaa häntä lapsistaan ja lapsenlapsistaan.

Minkä kyllä eroamalla teen... koska, siis, mies ei yksin nyt ainakaan selviä näiden pienten kanssa. Eikä hänen varallisuutensa riitä sellaisen asunnon hankkimiseen, jossa lapsensa perheineen voisivat porukoilla vierailla. (Elämme avoliitossa minun kodissani, joten eron tapahtuessa mies sitten muuttaa minne muuttaa...)

Minulla on tosi paha mieli, olen yrittänyt venyä ja vanua parhaan kykyni mukaan, ja sitten kun en jaksa, niin paskan saan silmilleni. Mikään hoito ei ole mitään! Iltahoito ei ole mitään, viikonlopun päiväinen hoito ei ole mitään, se vaan on jotain että saa tuupata mukulansa ovesta meille ja lähteä itse porukoilla hummaamaan. Muuten ei nuori perhe jaksa. Mutta pakko sen on nyt jaksaa koska nyt tämä keski-ikäinen murkkujen äiti ja pienten mummipuoli ei enää jaksa.

ap. kirjoitti:

Sitä tässä harkitsen.

Tiedän että tällä hetkellä olen tosi kiukkuinen, siinä määrin tyttären kommentti sapetti. Enkä tietenkään tällaista kieltä heidän kuulteen käytä, siksi täällä sauhuan että ei heidän edessä tarvitse savuta.

Mutta kuvio ei vaan jaksa tapahtua. En minä jaksa, en kykene enkä ehdi. Ikävää on se että pidän näistä ihmisistä oikeasti, arkemme miehen kanssa on ollut hyvää ja rakastavaa, mutta tietystikään ehdottomasti en halua erottaa häntä lapsistaan ja lapsenlapsistaan.

Minkä kyllä eroamalla teen... koska, siis, mies ei yksin nyt ainakaan selviä näiden pienten kanssa. Eikä hänen varallisuutensa riitä sellaisen asunnon hankkimiseen, jossa lapsensa perheineen voisivat porukoilla vierailla. (Elämme avoliitossa minun kodissani, joten eron tapahtuessa mies sitten muuttaa minne muuttaa...)

Minulla on tosi paha mieli, olen yrittänyt venyä ja vanua parhaan kykyni mukaan, ja sitten kun en jaksa, niin paskan saan silmilleni. Mikään hoito ei ole mitään! Iltahoito ei ole mitään, viikonlopun päiväinen hoito ei ole mitään, se vaan on jotain että saa tuupata mukulansa ovesta meille ja lähteä itse porukoilla hummaamaan. Muuten ei nuori perhe jaksa. Mutta pakko sen on nyt jaksaa koska nyt tämä keski-ikäinen murkkujen äiti ja pienten mummipuoli ei enää jaksa.

Lue lisää

sinun sitten tarvitse lähteä hornan helkuttiin eikä muuallekaan, jos kerran omassa kodissasi asut. Turhaan riehut.

mummupuoli kirjoitti:

sinun sitten tarvitse lähteä hornan helkuttiin eikä muuallekaan, jos kerran omassa kodissasi asut. Turhaan riehut.

Enpä tiedä miten sinäkin sitten asiat yleensä koet. Kyllä lähteä voi vaikka ei minnekään lähde: suhteesta lähteä, yhteisöstä lähteä, vastuistaan lähteä.

Tosiasiassa varmaan lähden sitten tästä kodistakin, jos ero tulee. Olen pitänyt tätä lähinnä miehen lasten perheiden tarpeita ajatellen - omia, ja teini-ikäisten lasteni tarpeita pelkästään nykyisin palvelee toisenlainen asumisvalinta. Joten eron tullessa myyn tämän ja valitsemme toisenlaisen asumismuodon. Äh. Liian houkuttelevaa. Inhottavaa.

En myös millään käsitä mistä riehun turhaan? Ajatteletko todella että muuttaminen olisi kamalinta mitä elämässä voi tapahtua? Minusta ei. Olen muuttanut, vaihtanut koteja joitakin kertoja elämäni varrella, eikä se ole ollut pahinta, ei oikeastaan edes kamalaa. Kamalaa ja surullista on ihmissuhteiden päättyminen, ero ja luopuminen, suru siitä...

Olen näistä selvinnyt, selviäisin tästäkin, mikäli sellaiseen ratkaisuun päädyn. Nyt mietin rankasti.

ap. kirjoitti:

Sitä tässä harkitsen.

Tiedän että tällä hetkellä olen tosi kiukkuinen, siinä määrin tyttären kommentti sapetti. Enkä tietenkään tällaista kieltä heidän kuulteen käytä, siksi täällä sauhuan että ei heidän edessä tarvitse savuta.

Mutta kuvio ei vaan jaksa tapahtua. En minä jaksa, en kykene enkä ehdi. Ikävää on se että pidän näistä ihmisistä oikeasti, arkemme miehen kanssa on ollut hyvää ja rakastavaa, mutta tietystikään ehdottomasti en halua erottaa häntä lapsistaan ja lapsenlapsistaan.

Minkä kyllä eroamalla teen... koska, siis, mies ei yksin nyt ainakaan selviä näiden pienten kanssa. Eikä hänen varallisuutensa riitä sellaisen asunnon hankkimiseen, jossa lapsensa perheineen voisivat porukoilla vierailla. (Elämme avoliitossa minun kodissani, joten eron tapahtuessa mies sitten muuttaa minne muuttaa...)

Minulla on tosi paha mieli, olen yrittänyt venyä ja vanua parhaan kykyni mukaan, ja sitten kun en jaksa, niin paskan saan silmilleni. Mikään hoito ei ole mitään! Iltahoito ei ole mitään, viikonlopun päiväinen hoito ei ole mitään, se vaan on jotain että saa tuupata mukulansa ovesta meille ja lähteä itse porukoilla hummaamaan. Muuten ei nuori perhe jaksa. Mutta pakko sen on nyt jaksaa koska nyt tämä keski-ikäinen murkkujen äiti ja pienten mummipuoli ei enää jaksa.

Lue lisää

Onpas ajattelemattomia ihmisiä. Meinaan siis nuo miehesi lapset. Oletk koittanut kertoa heille, kuinka paljon sinulla on muutakin tekemistä?

ja kiitos näkökulmasta. Olen tuota itsekin välillä miettinyt, mutta on tosi vaikeaa sanoa ei, kun on kyse miehen lapsista eikä omista. Viimeksi juuri kun "suostuimme" nämä vauvan ja taaperon taas ottamaan, sitä mietin että kun aikanaan omat tyttäreni lapsia saavat, niin tähän en tahtoisi heitä tukea. Mutta kun itse en koe itseäni oikeaksi henkilöksi puhumaan asiasta, ja mies ei osaa, ja miehen exän kanssa en ole niin läheisissä väleissä että uskaltaisin asian ottaa esille (vaikka siis olen ihan asialllisissa väleissä)... osa tätä vaahtoamista onkin varmaan juuri se että olen syyllisyydentuntoinen kaikista mahdollisista ja mahdottomista ratkaisuista tässä asiassa. Minunkin mieltäni kääntää se, että työssäkäyvät vanhemmat eivät jaksa viettää kuin ehkä yhden viikonlopun kuukaudessa lastensa kanssa... Vaikka olen nyt näin pulassa näiden pikkuisten vierasteluöiden kanssa jaksamisen kanssa, en myös minä aikoinani raatsinut jättää pieniäni toisille. Vanhempi oli varmaan kolmen, kun oli ensimmäistä kertaa yötä poissa, ja nuorempi kaksivuotias (kun jouduin sairaalaan ja mies oli töissä...) yöpyessään mummilassa ensimmäistä kertaa isosiskonsa kanssa.

Totta on sekin, että kun miehen lasten pikkuiset ovat vaatimassa huomiota niin omat ei enää niin pikkuiset mutta kuitenkin minun pienet vaativat totisesti omansa.

Yritän nostaa kissat pöydälle. Neuvoja ja vihjeitä miten sen voisi viksusti ja vilmaattisesti tehdä... kertokaa tytärpuolet ja miniät ja vävymäisetkin miten olis paras asiaa lähestyä. Koska nyt on pakko lähestyä, leikkauspinta on nyt ja täsä.

ap. kirjoitti:

Totta on sekin, että kun miehen lasten pikkuiset ovat vaatimassa huomiota niin omat ei enää niin pikkuiset mutta kuitenkin minun pienet vaativat totisesti omansa.

Yritän nostaa kissat pöydälle. Neuvoja ja vihjeitä miten sen voisi viksusti ja vilmaattisesti tehdä... kertokaa tytärpuolet ja miniät ja vävymäisetkin miten olis paras asiaa lähestyä. Koska nyt on pakko lähestyä, leikkauspinta on nyt ja täsä.

Lue lisää

Minulle on itsestäänselvää, että isovanhempien avun varaan ei lasketa mitään. Ei vaikka eivät käykään töissä ja ovat terveitä. Saavat hoitaa, jos haluavat, mutta vielä vauva (5kk) on liian pieni, jotta jäisi yksin hoitoon.

En oikein osaa sanoa muuta kuin että kerrot naiselle, että sinähän niitä lapsia kuitenkin hoidat ja ettet yksinkertaisesti jaksa töiden ja omien lapsien lisäksi hoitaa vielä muidenkin lapsia, ainakaan yön yli. Jos kerran itse tarvii niin usein irtiottoa, niin hyvin tietää miten rankkaa se on. Tai ehdota, että jokaisesta hoitoyöstä he ottavat vastapalvelukseksi sinun lapsesi yöksi hoitoon ;)

ap. kirjoitti:

Totta on sekin, että kun miehen lasten pikkuiset ovat vaatimassa huomiota niin omat ei enää niin pikkuiset mutta kuitenkin minun pienet vaativat totisesti omansa.

Yritän nostaa kissat pöydälle. Neuvoja ja vihjeitä miten sen voisi viksusti ja vilmaattisesti tehdä... kertokaa tytärpuolet ja miniät ja vävymäisetkin miten olis paras asiaa lähestyä. Koska nyt on pakko lähestyä, leikkauspinta on nyt ja täsä.

Lue lisää

Moikka! Sanoisin, että nosta kissa pöydälle. Eli kerrot ihan asiallisesti ja neutraalilla sävyllä, että et yksinkertaisesti jaksa olla yötä kahden noin pienen kanssa. Jos miehesi ja lasten äiti ei sitä ymmärrä, ei voi mitään, mutta luulisi heidänkin tajuavan, että se ei ole kenenkään etu, jos sairastut! Minun tyttäreni on mummilassa korkeintaan muutaman kerran vuodessa yötä - ja päivähoidossa ehkä kerran kuukaudessa. Muuten kyläilemme kyllä paljon, kun asumme tosi lähekkäin. Minä en viitsi mennä edes lapseni kanssa mummilaan, jos muita lapsen serkkuja on kylässä, kun tiedän, että jo se on mummista rasittavaa, vaikka me vanhemmat olemmekin tekemässä kaiken "likaisen" työn.

miniä ja tytär kirjoitti:

Minulle on itsestäänselvää, että isovanhempien avun varaan ei lasketa mitään. Ei vaikka eivät käykään töissä ja ovat terveitä. Saavat hoitaa, jos haluavat, mutta vielä vauva (5kk) on liian pieni, jotta jäisi yksin hoitoon.

En oikein osaa sanoa muuta kuin että kerrot naiselle, että sinähän niitä lapsia kuitenkin hoidat ja ettet yksinkertaisesti jaksa töiden ja omien lapsien lisäksi hoitaa vielä muidenkin lapsia, ainakaan yön yli. Jos kerran itse tarvii niin usein irtiottoa, niin hyvin tietää miten rankkaa se on. Tai ehdota, että jokaisesta hoitoyöstä he ottavat vastapalvelukseksi sinun lapsesi yöksi hoitoon ;)

Lue lisää

kuinka paljon apua tarttee 14 vuotias ja muualla asuva 18 vuotias??? !4 vuotias osaa tehdä kaikki kotihommat ja muut hommat alusta loppuun jos on vaan intoa.

täh?? kirjoitti:

kuinka paljon apua tarttee 14 vuotias ja muualla asuva 18 vuotias??? !4 vuotias osaa tehdä kaikki kotihommat ja muut hommat alusta loppuun jos on vaan intoa.

Tämä kirjoittaja on ihan pimeä????

Tietenkin 14-vuotias on lapsi, osaa hän tehdä kotityöt tai ei. Psyykkisen tason tuesta ei tietysti voi mitään ymmärtää jos sellaista tasoa ei ole...

Akkaliini kirjoitti:

Tämä kirjoittaja on ihan pimeä????

Tietenkin 14-vuotias on lapsi, osaa hän tehdä kotityöt tai ei. Psyykkisen tason tuesta ei tietysti voi mitään ymmärtää jos sellaista tasoa ei ole...

Lue lisää

psyykkinen jeesaus ei ihan mahdottomasti väsytä fyysisesti, hei haloo! Ainakin meidän kulmakunnan teinikset viihtyy hyvin vähän kotona vanhempien jaloissa, jos vertaa vaik alle 10 vuotiaisiin. Ja 10 vuotiaan lapsen hoito on huomattavasti kevyempää fyysisesti kuin vaikka alle 3 vuotiaan. Mitä isommaksi lapsi kasvaa, sitä vähemmän tarvitsee olla fyysisenä apuna, riittää kun on paikalla kun nuori haluaa keskustella ja olla vanhempien kanssa.

Se että tietää vanhempien olevan läsnä tarvittaessa, on monelle tuon ikäiselle riittävästi. Sitä ajoin takaa; jokainen tietää kumpi on fyysisesti ja psyykkisesti rankempaa; taaperoikäisten lasten hoito vaiko 18 ja 14 vuotiaitten hoito.

Itselläni on nyt 9 vuotias ja helpommaksi käy lapsen hoito FYYSISESTI koko ajan..

Lienevätkö kovin nuoria nämä vanhemmat ja heillä epärealistinen näkemys vielä vanhempien jaksamisesta. tai sitten ovat hyväksikäyttäjä tyyppiä jotka ajattelevat vain itseään eivätkä kykene näkemään toisen väsymystä.
On kaikinpuolin tervettä, että laitat rajat heille, mutta sitä et voi estää että millälailla reagoivat. Jos ovat pönttöjä suuttuvat, mutta minkäs teet.

edellinen kirjoitti:

Lienevätkö kovin nuoria nämä vanhemmat ja heillä epärealistinen näkemys vielä vanhempien jaksamisesta. tai sitten ovat hyväksikäyttäjä tyyppiä jotka ajattelevat vain itseään eivätkä kykene näkemään toisen väsymystä.
On kaikinpuolin tervettä, että laitat rajat heille, mutta sitä et voi estää että millälailla reagoivat. Jos ovat pönttöjä suuttuvat, mutta minkäs teet.

Lue lisää

Eivät ole kauhean nuoria, molemmat yli 26 ja alle 31 eli kaiketi ihan sopivan ikäisiä nuoriksi vanhemmiksi. Itse olin vähän nuorempi ensimmäistä saadessani, olen neljäkymppinen nyt.

Muistan kyllä että välillä oli väsyttävää, mutta enimmäkseen nautin äitinä olosta. Minussa on sellainen vika, että olen aina yrittänyt tehdä kaiken hyvin, työssä ja kotona ja ihmissuhteissakin... ja tietysti on joka sektorilla sitten välillä venyttänyt itsensä mahdottomaan kiemuraan, josta taas on ollut löydettävä joku muunlainen ratkaisu, niinkuin nyt tietysti tästäkin. Väärinhän teen varmaan teinejänikin kohtaan, kun koti on tämän tästä pieniä täynnä... Vika on myös miellyttämisen tarpeessani (miehen tyttären suhteen) ja siinä että empatiseeraan liikaa väsyneitä nuoria vanhempia, ja kuvitelmassani sen suhteen että itse olen supernainen ja jaksan ja jaksan. On se kumma, että tätäkin asiaa täytyy aina vaan opetella uudestaan.

Itseäni täytyy ottaa niskasta kiinni. Ja kestettävä sitten toisten pettymys ja harmi - mitä tässä nyt yritän kestää, mutta vaikeaa se näyttää mulle olevan. Tuntuu ihan hirveän kurjalta saada näin ikävän tuntuista kommenttia ihmiseltä, jonka toivoisi pitävän itsestään.

ap. kirjoitti:

Eivät ole kauhean nuoria, molemmat yli 26 ja alle 31 eli kaiketi ihan sopivan ikäisiä nuoriksi vanhemmiksi. Itse olin vähän nuorempi ensimmäistä saadessani, olen neljäkymppinen nyt.

Muistan kyllä että välillä oli väsyttävää, mutta enimmäkseen nautin äitinä olosta. Minussa on sellainen vika, että olen aina yrittänyt tehdä kaiken hyvin, työssä ja kotona ja ihmissuhteissakin... ja tietysti on joka sektorilla sitten välillä venyttänyt itsensä mahdottomaan kiemuraan, josta taas on ollut löydettävä joku muunlainen ratkaisu, niinkuin nyt tietysti tästäkin. Väärinhän teen varmaan teinejänikin kohtaan, kun koti on tämän tästä pieniä täynnä... Vika on myös miellyttämisen tarpeessani (miehen tyttären suhteen) ja siinä että empatiseeraan liikaa väsyneitä nuoria vanhempia, ja kuvitelmassani sen suhteen että itse olen supernainen ja jaksan ja jaksan. On se kumma, että tätäkin asiaa täytyy aina vaan opetella uudestaan.

Itseäni täytyy ottaa niskasta kiinni. Ja kestettävä sitten toisten pettymys ja harmi - mitä tässä nyt yritän kestää, mutta vaikeaa se näyttää mulle olevan. Tuntuu ihan hirveän kurjalta saada näin ikävän tuntuista kommenttia ihmiseltä, jonka toivoisi pitävän itsestään.

Lue lisää

Sinänsä elämä on minulla muuten siinä vaiheessa, että teen todella pitkiä työpäiviä, olen vastuullisessa asemassa ja täydennyskoulutan itseäni jatkuvasti. Pidän työstäni, se on haastavaa ja mielenkiintoista, mutta tietysti se se on mikä minulta eniten voimia vie. Toisaalta, oman elämäni ajoituksiin on liittynyt se, että olen ajatellutkin urahuippuni näihin vuosiin, kun olen ns. täydessä iskussa, kysyntää töihin on, ja omat lapset ovat siinä vaiheessa, että ei tarvitse nostella, kuskata, saada hampaita eikä vaihtaa vaippoja. Eivätkä toisaalta ihan vielä ole myöskään lisääntymässä. Omien tyttöjen kanssa riittävät läsnäolevat hyvät keskustelut, rauhalliset illat ja aamut ja kiinnostunut taustalla oleminen... mikä sallii minulle oman tämänhetkisen urapanostukseni. En ole valmis luopumaan omasta työurastani etenemismahdollisuuksineen miehen lasten ja lastenlasten vuoksi, mikä varmaan jonkun mielestä on itsekästä (ja ehkä ainakin omasta mielestäni; olen tosi hyvä itse tuomitsemaan itseäni...)

Ei neljäkymppinen muuten ihan romu ole, mutta huomaan kyllä, että yön yli kähkimisestä en toivu samalla lailla kuin kymmenen vuotta sitten, vaan tarvitsen säännölliset unet jaksaakseni. Ja kun liikuntaharrastukseni peruuntuu (esim. lastenhoidon vuoksi) minusta tulee pahapäinen...

Mutta hyvä tässä on kyllä tuulettaa ja ventiloida. Etten vallan tikahdu.

ap. kirjoitti:

Sinänsä elämä on minulla muuten siinä vaiheessa, että teen todella pitkiä työpäiviä, olen vastuullisessa asemassa ja täydennyskoulutan itseäni jatkuvasti. Pidän työstäni, se on haastavaa ja mielenkiintoista, mutta tietysti se se on mikä minulta eniten voimia vie. Toisaalta, oman elämäni ajoituksiin on liittynyt se, että olen ajatellutkin urahuippuni näihin vuosiin, kun olen ns. täydessä iskussa, kysyntää töihin on, ja omat lapset ovat siinä vaiheessa, että ei tarvitse nostella, kuskata, saada hampaita eikä vaihtaa vaippoja. Eivätkä toisaalta ihan vielä ole myöskään lisääntymässä. Omien tyttöjen kanssa riittävät läsnäolevat hyvät keskustelut, rauhalliset illat ja aamut ja kiinnostunut taustalla oleminen... mikä sallii minulle oman tämänhetkisen urapanostukseni. En ole valmis luopumaan omasta työurastani etenemismahdollisuuksineen miehen lasten ja lastenlasten vuoksi, mikä varmaan jonkun mielestä on itsekästä (ja ehkä ainakin omasta mielestäni; olen tosi hyvä itse tuomitsemaan itseäni...)

Ei neljäkymppinen muuten ihan romu ole, mutta huomaan kyllä, että yön yli kähkimisestä en toivu samalla lailla kuin kymmenen vuotta sitten, vaan tarvitsen säännölliset unet jaksaakseni. Ja kun liikuntaharrastukseni peruuntuu (esim. lastenhoidon vuoksi) minusta tulee pahapäinen...

Mutta hyvä tässä on kyllä tuulettaa ja ventiloida. Etten vallan tikahdu.

Lue lisää

toteaa miniälle (oon miniä itsekin), että ei sovi aikatauluihini tai ei tän ikäinen kuule enää vaan jaksa noin pienten kanssa, niin se on ihan okei, ei siitä voi olla vihainen. Pettynyt varmaan voi olla, mutta niinhän sitä on usein pettynyt muutenkin asioihin, jotka ei mene oman mielen mukaan. Ootko varma, että miniä ei noloile, kun on tajunnut olevansa liikaa vaivaksi? Meinaan se oma harmitus omaan itseen ja omaan ajattelemattomuuteen on usein se asia, joka saa aikaan vetäytymistä, ei se pettymys mikä tulee toisen ihmisen rajojen tullessa vastaan.

Meillä lapset (1,5 ja 4 v)on yöhoidossa kuusikymppisillä appivanhemmilla ehkä kerran puolessa vuodessa, ja iltahoidossa kerran parissa viikossa, että päästään hetkeksi kaksisteen kun ollaan kolmatta virittelemässä. Isovanhempien apu on korvaamatonta, eikä sitä pitäisi pitää itsestäänselvyytenä. Autellaan sitten heitä pihahommissa ja mökillä vastavuoroisesti.

ap. kirjoitti:

Sinänsä elämä on minulla muuten siinä vaiheessa, että teen todella pitkiä työpäiviä, olen vastuullisessa asemassa ja täydennyskoulutan itseäni jatkuvasti. Pidän työstäni, se on haastavaa ja mielenkiintoista, mutta tietysti se se on mikä minulta eniten voimia vie. Toisaalta, oman elämäni ajoituksiin on liittynyt se, että olen ajatellutkin urahuippuni näihin vuosiin, kun olen ns. täydessä iskussa, kysyntää töihin on, ja omat lapset ovat siinä vaiheessa, että ei tarvitse nostella, kuskata, saada hampaita eikä vaihtaa vaippoja. Eivätkä toisaalta ihan vielä ole myöskään lisääntymässä. Omien tyttöjen kanssa riittävät läsnäolevat hyvät keskustelut, rauhalliset illat ja aamut ja kiinnostunut taustalla oleminen... mikä sallii minulle oman tämänhetkisen urapanostukseni. En ole valmis luopumaan omasta työurastani etenemismahdollisuuksineen miehen lasten ja lastenlasten vuoksi, mikä varmaan jonkun mielestä on itsekästä (ja ehkä ainakin omasta mielestäni; olen tosi hyvä itse tuomitsemaan itseäni...)

Ei neljäkymppinen muuten ihan romu ole, mutta huomaan kyllä, että yön yli kähkimisestä en toivu samalla lailla kuin kymmenen vuotta sitten, vaan tarvitsen säännölliset unet jaksaakseni. Ja kun liikuntaharrastukseni peruuntuu (esim. lastenhoidon vuoksi) minusta tulee pahapäinen...

Mutta hyvä tässä on kyllä tuulettaa ja ventiloida. Etten vallan tikahdu.

Lue lisää

tätä mitä kirjoitat:

"Ja kun liikuntaharrastukseni peruuntuu (esim. lastenhoidon vuoksi) minusta tulee pahapäinen..."

jos liikuntaharrastuksesi peruuntuu kerran kuussa miehesi lastenlasten takia, niin nelikymppinen nainen aloittaa vihanpidon??? Kuulostaa melko itsekkäältä.

peesaan kirjoitti:

tätä mitä kirjoitat:

"Ja kun liikuntaharrastukseni peruuntuu (esim. lastenhoidon vuoksi) minusta tulee pahapäinen..."

jos liikuntaharrastuksesi peruuntuu kerran kuussa miehesi lastenlasten takia, niin nelikymppinen nainen aloittaa vihanpidon??? Kuulostaa melko itsekkäältä.

Lue lisää

Ei tajuu.

Onks sul ittel lapsii ja anopit ja mummit ei jaksa pitää niitä kerran kuus vai mikä mättää???

Olet todella fiksun tuntuinen ihminen. Ajattele nyt ihmeessä itseäsikin, ennenkuin Sinäkin sairastut! Kokemuksesta voin sanoa, että pienten lastenlasten hoitaminen meidän ikäisille, vielä työssä oleville, on totisesti ihan työstä käypää puuhaa. Ei se heistä välittäminen vähene Sinulla tippaakaan, vaikka pistät vähän "kapuloita rattaisiin". Tee se jo ihan oman mielenterveytesikin takia. Se on sitten perillisten tyhmyyttä, jos siitä suuttuvat ja siitä Sinä et ole vastuussa.

Ihan tuli tippa linssiin kun tähän itsesäälin kiukkupurahdukseen on tullut näin paljon tukea ja supporttia. Kiitos teille kaikille!

Ja sinulle, "ihmettelen suuresti", anoppisi ei ehkä kehtaa kysyä... ehdota. Vaikkapa yhtä lasta kerrallaan. 5- ja 4- vuotiaiden kanssa on jo ihan vallan fantsua harrastaa ja tehdä. Joku tuolla ehdotti että olisiko tyttären kitinä ollut häpeäntunnetta kun huomasi olleensa vaivaksi... voi olla niin. Näinhän me ihmiset usein reagoidaan, anopit, miniät, tytärpuolet, äitipuolet... (tai niin onhan ne miehetkin ihmisiä kyllä mutta miten mä nyt taas ajattelin vaan naisia...)

Otan asiani ryhdikkäästi hoitooni (koska olen oikeasti se supernainen, heh heh). Kyllä se taas päivä paistaa tähänkin risukasaan kun vähän setvitään. Hyvää kevättä ja onnellisia elämänmutkia kaikille teille tsemppaajille!!!

Kuten mainitsin, 18-vuotiaani asuu enimmän aikaa toisella paikkakunnalla opiskelunsa vuoksi, lisäksi käy keikkaluontoisesti töissä. Kun saan hänet luokseni, en pistä hoitamaan lapsia vaan yritän satsata läsnäoloon ja kohtaamiseen. On haikeaa päästää linnut pesästä, mutta niinhän se elämä rullaa.

ap. kirjoitti:

Kuten mainitsin, 18-vuotiaani asuu enimmän aikaa toisella paikkakunnalla opiskelunsa vuoksi, lisäksi käy keikkaluontoisesti töissä. Kun saan hänet luokseni, en pistä hoitamaan lapsia vaan yritän satsata läsnäoloon ja kohtaamiseen. On haikeaa päästää linnut pesästä, mutta niinhän se elämä rullaa.

Lue lisää

Miksi sun PITÄÄ miellyttää sitä tyttöä?
Jos suuttuu, kun sanot ei, anna suuttua!
Miksi mulle suutut, en ole äitisi, en ole velvollinen hoitamaan sun lapsia-niin minä sanoisin ja jatkaisin-isäsi ei pysty ja minä EN halua.
Niin minä aikoinaan tein kun naapurin ukko yritti väkisin tunkea tyttöystävänsä lapsia mulle hoitoon!koska minä osaan!! Sanoin ei kiitos, en ota ja naps ovi kiinni!
Ole tiukka ja sano, että kerran puolessa vuodessa, se saa luvan riittää!

ap. kirjoitti:

Kuten mainitsin, 18-vuotiaani asuu enimmän aikaa toisella paikkakunnalla opiskelunsa vuoksi, lisäksi käy keikkaluontoisesti töissä. Kun saan hänet luokseni, en pistä hoitamaan lapsia vaan yritän satsata läsnäoloon ja kohtaamiseen. On haikeaa päästää linnut pesästä, mutta niinhän se elämä rullaa.

Lue lisää

tätä; aattelepa tulevaisuudenkin kannalta, kun sinun lapsesi saavat muksuja; voi ollakin niin ettet syystä tai toisesta voi itse heitä hoitaa, silloin heillä on valtava hoitajapula.. sitten he voisivat saada lapsenhoito apua miehesi tyttäreltä.

Kyllähän lapsenhoito on mitä mainioin kotihomma 14-vuotiaalle ja vielä 18 vuotiaallekin vaikka kuin olisi poissa kotoa opiskelemassa. Itsekin opiskeluaikana tulin kotiin viikonlopuiksi, autoin siinä äitiä sitten pikkusiskojen hoidossa ja siivouskeikoissa, eikä se tosiaan ole 18 vuotiaalle mitään jos joutuu yön joskus valvomaan.

Ja lasten kanssa voi olla myös pojat (jos sulla on poikii) ei se oo tytöille sen herkumpaa rahantienestinä tai kotihommana. Monesti vaan aatellaan, ettei poikien tarvitse..

kyllä.. kirjoitti:

tätä; aattelepa tulevaisuudenkin kannalta, kun sinun lapsesi saavat muksuja; voi ollakin niin ettet syystä tai toisesta voi itse heitä hoitaa, silloin heillä on valtava hoitajapula.. sitten he voisivat saada lapsenhoito apua miehesi tyttäreltä.

Kyllähän lapsenhoito on mitä mainioin kotihomma 14-vuotiaalle ja vielä 18 vuotiaallekin vaikka kuin olisi poissa kotoa opiskelemassa. Itsekin opiskeluaikana tulin kotiin viikonlopuiksi, autoin siinä äitiä sitten pikkusiskojen hoidossa ja siivouskeikoissa, eikä se tosiaan ole 18 vuotiaalle mitään jos joutuu yön joskus valvomaan.

Ja lasten kanssa voi olla myös pojat (jos sulla on poikii) ei se oo tytöille sen herkumpaa rahantienestinä tai kotihommana. Monesti vaan aatellaan, ettei poikien tarvitse..

Lue lisää

Itse jos olisin sen ikäisenä kotiin käymään tullessa ( en ehtinyt käymään koulun ja töiden takia kuin kaksi-kolme kertaa puolenvuoden aikana) tiennyt joutuvani lasten hoitoa vielä aloittamaan olisin jättänyt käymättä. Ne kun olivat aina ainoat vapaani ja ne ainoat yöt kun kerkesin yli 5h nukkua. Ja kyllä sen ikäisenä haluaa vielä vanhempien seuraa (jutella ym.) vaikka ei samalla tavalla kuin pienenä.
Kyllä noita hoitajia löytyy jos ei jatkuvasti ole hoitoon työntämässä ja syy ei aina ole se et pitää lähtee juhlimaan johonki. Oma lapseni on ollut kerran minun juhlinnan takia hoidossa. Olin kaasona ystäväni häissä ja lapsi oli tuolloin 4kk vanha. Eli en olisi pystynyt hoitamaan niin pientä lasta ja kaason hommia samaan aikaan. Muuten hoitoon olen töideni takia hoitoon vienyt (teen vain satunnaisia työvuoroja, pääasiassa öitä) kun olisi hankalaa miehen nousta 4 aamulla ja viedä lapsi isovanhemmille ennen omia töitään, kotiin kun en ennen hänen töihin lähtöä usein ehdi.

Ja mitä täällä olen lukenut niin, mieluummin ne lapsenlapset isovanhemmat ottaa hoitoon jos syy ei ole juhliminen, etenkään joka kerta.

on varmaan kirjoitti:

Itse jos olisin sen ikäisenä kotiin käymään tullessa ( en ehtinyt käymään koulun ja töiden takia kuin kaksi-kolme kertaa puolenvuoden aikana) tiennyt joutuvani lasten hoitoa vielä aloittamaan olisin jättänyt käymättä. Ne kun olivat aina ainoat vapaani ja ne ainoat yöt kun kerkesin yli 5h nukkua. Ja kyllä sen ikäisenä haluaa vielä vanhempien seuraa (jutella ym.) vaikka ei samalla tavalla kuin pienenä.
Kyllä noita hoitajia löytyy jos ei jatkuvasti ole hoitoon työntämässä ja syy ei aina ole se et pitää lähtee juhlimaan johonki. Oma lapseni on ollut kerran minun juhlinnan takia hoidossa. Olin kaasona ystäväni häissä ja lapsi oli tuolloin 4kk vanha. Eli en olisi pystynyt hoitamaan niin pientä lasta ja kaason hommia samaan aikaan. Muuten hoitoon olen töideni takia hoitoon vienyt (teen vain satunnaisia työvuoroja, pääasiassa öitä) kun olisi hankalaa miehen nousta 4 aamulla ja viedä lapsi isovanhemmille ennen omia töitään, kotiin kun en ennen hänen töihin lähtöä usein ehdi.

Ja mitä täällä olen lukenut niin, mieluummin ne lapsenlapset isovanhemmat ottaa hoitoon jos syy ei ole juhliminen, etenkään joka kerta.

Lue lisää

aina tämä sama; minäkään en juhlinnan takia vienyt kuin kerran jne. jne. Marttyyri-saundihan se sieltä kumajaa..

Parisuhteet ja ihmiset on erilaisia.

Mites se sun 14 vuotias? Ja kyllä 18 vuotias haluaa auttaa äitiään jos huomaa et tämä apua tarvii, siinä samalla sitä voi rupatella päivän kuulumiset. Ei se vaadi täysin lapsivapaata tilaa että voi kahvit keittää ja keskustella.

Kerran kk:ssa yökyläily ei todellakaan oo sama asia kuin jatkuvasti.

peesaan kirjoitti:

aina tämä sama; minäkään en juhlinnan takia vienyt kuin kerran jne. jne. Marttyyri-saundihan se sieltä kumajaa..

Parisuhteet ja ihmiset on erilaisia.

Mites se sun 14 vuotias? Ja kyllä 18 vuotias haluaa auttaa äitiään jos huomaa et tämä apua tarvii, siinä samalla sitä voi rupatella päivän kuulumiset. Ei se vaadi täysin lapsivapaata tilaa että voi kahvit keittää ja keskustella.

Kerran kk:ssa yökyläily ei todellakaan oo sama asia kuin jatkuvasti.

Lue lisää

Aihe näyttää kiinnostavan edelleen.

Meillä on asiat nyt puhuttu siten, että lapset eivät yökyläile meillä. Olemme olleet iltahoitajina, mies myös yöpymässä, lasten kodeissa, mutta kevättalven jälkeen eivät ole meillä olleet yötä.

Katastrofeja ei ole syntynyt. Miehen tytär ei enää kitise, joskin selvää on että hän varmaan toivoisi edelleen voivansa tuoda välillä lapset meille yöksi. Järjestely on kuitenkin monella tapaa meille niin hankala, että mieluummin toimimme nykyiseen tapaan toistaiseksi.

14-vuotiaani on kesätöissä miehen pojan firmassa. Entinen 18-, nyt jo 19-vuotias tekee raskasta työtä ravintola-alalla. Eikä tule piikomaan meille ja hoitamaan mieheni lapsenlapsia nyt eikä tulevaisuudessakaan.

Elämä on elämää, kullakin laistansa, minulla tällaista ja toisilla varmaan toisenlaista. Hyvää kesää vaan itse kullekin.

ap. kirjoitti:

Aihe näyttää kiinnostavan edelleen.

Meillä on asiat nyt puhuttu siten, että lapset eivät yökyläile meillä. Olemme olleet iltahoitajina, mies myös yöpymässä, lasten kodeissa, mutta kevättalven jälkeen eivät ole meillä olleet yötä.

Katastrofeja ei ole syntynyt. Miehen tytär ei enää kitise, joskin selvää on että hän varmaan toivoisi edelleen voivansa tuoda välillä lapset meille yöksi. Järjestely on kuitenkin monella tapaa meille niin hankala, että mieluummin toimimme nykyiseen tapaan toistaiseksi.

14-vuotiaani on kesätöissä miehen pojan firmassa. Entinen 18-, nyt jo 19-vuotias tekee raskasta työtä ravintola-alalla. Eikä tule piikomaan meille ja hoitamaan mieheni lapsenlapsia nyt eikä tulevaisuudessakaan.

Elämä on elämää, kullakin laistansa, minulla tällaista ja toisilla varmaan toisenlaista. Hyvää kesää vaan itse kullekin.

Lue lisää

piikomaan teille, sun oma muksu! Siis se että auttaa äitiään on aivan muuta kuin piikomista, se on sitä mitä kutsutaan mm. lähimmäisenrakkaudeksi.

Ja se että sun mielestä homma joka koskee oman miehes lapsenlapsen hoitamista on piikomista, niin kertoo aika paljon sun asenteesta; se on kielteinen jo valmiiksi sun miehes lapsia (ja lapsenlapsia) kohtaan.

peesaan kirjoitti:

piikomaan teille, sun oma muksu! Siis se että auttaa äitiään on aivan muuta kuin piikomista, se on sitä mitä kutsutaan mm. lähimmäisenrakkaudeksi.

Ja se että sun mielestä homma joka koskee oman miehes lapsenlapsen hoitamista on piikomista, niin kertoo aika paljon sun asenteesta; se on kielteinen jo valmiiksi sun miehes lapsia (ja lapsenlapsia) kohtaan.

Lue lisää

Vaikka sitten näin. Ehkäpä et lukenut viestejäni.

Meillä nyt on asiat hyvin, myös miehen lasten ja lastenlasten kanssa. Teen edelleen paljon töitä ja uraa, nyt on sen aika. Sekö sitten ehkä vaikka tätä peesaan ja kateellinen nimimerkkiä nyppii? Kateus vie kalatkin vedestä...

Olen onnellinen, mieheni on ja aika mukavaa on tällä koko porukalla. Rajojen asettaminen oli hyvästä. Autamme toisiamme paljon, mutta ehkä tähän kuvioon on tullut jotain kohtuullisuutta kaiken kaikkiaan. - sama tytär kun höykytti myös aikuisia veljiään aika paljon, vaati aina kaikkea ja vähemmän hoksasi että muilla voi olla oma elämä ja omat kiireet. Mitä lie sitten sosiaalista lukutaidottomuutta... Isänsä kävi muutaman vakavan keskustelun tytön kanssa tässä keväällä. Ja siitä on ollut hyötyä.

Nostin kissat pöydälle. Tein rajoja ja käsittelimme vaikeita asioita. Meillä on hyvin, toivon mukaan muutkin kykenevät tähän, ettei tarvitse katkeroituneena täällä käydä solvaamassa ja sotkemassa.

ap. kirjoitti:

Vaikka sitten näin. Ehkäpä et lukenut viestejäni.

Meillä nyt on asiat hyvin, myös miehen lasten ja lastenlasten kanssa. Teen edelleen paljon töitä ja uraa, nyt on sen aika. Sekö sitten ehkä vaikka tätä peesaan ja kateellinen nimimerkkiä nyppii? Kateus vie kalatkin vedestä...

Olen onnellinen, mieheni on ja aika mukavaa on tällä koko porukalla. Rajojen asettaminen oli hyvästä. Autamme toisiamme paljon, mutta ehkä tähän kuvioon on tullut jotain kohtuullisuutta kaiken kaikkiaan. - sama tytär kun höykytti myös aikuisia veljiään aika paljon, vaati aina kaikkea ja vähemmän hoksasi että muilla voi olla oma elämä ja omat kiireet. Mitä lie sitten sosiaalista lukutaidottomuutta... Isänsä kävi muutaman vakavan keskustelun tytön kanssa tässä keväällä. Ja siitä on ollut hyötyä.

Nostin kissat pöydälle. Tein rajoja ja käsittelimme vaikeita asioita. Meillä on hyvin, toivon mukaan muutkin kykenevät tähän, ettei tarvitse katkeroituneena täällä käydä solvaamassa ja sotkemassa.

Lue lisää

käsittääkseni itse aloitit miehesi tyttären solvaamisen täällä, ihan itse? Muut ei vaan saa esittää omia, vastakkaisia, mielipiteitään sinulle. Nimimerkkiä peesaan nyppii kaikista eniten ihmiset, jotka ei ymmärrä elämän realiteettejä, sitä että lasten myötä saa lapsenlapsia, lapsenlapset tarvitsevat joskus hoitopaikkaa ja lapsenlapsen vanhemmat omaa aikaa, oma aika on sitä, minkä jokainen saa viettää vaikka juhlimalla, jos itse haluaa.

Mielestäni kirjoituksestasi paistaa jokunen asia, mitkä kummastuttaa;

1. Sua nyppii kun miehesi lapsenlapsi on yökylässä kerran kuussa, mikä ei oikeesti oo paljon varmaan kenenkään muun ku sun mielestä.

2. Sun muksujen ei kuulu ku nauttia perhe-etuuksista, vaikka ovat just siinä iässä, missä kykyä auttaa vanhempiaan löytyy. Et oo maininnut sanallakaan miks sun 14 vuotias ei voi auttaa perhettään, mut veikkaan et syy on just se et sinä katsot homman olevan PIIKOMISTA, mikä ei sanana todellakaan kuvasta vapaaehtoista (mutta pakollista) huolenpitoa oman perheen jäsenistä.

Ainoo oikee vaihtoehto sun mielestä tuntuu olevan se, että sinä määräät ja teet töitä ja uraa; lapsesi saavat viettää eläämäänsä vapautettuna perhe-eloon kuuluvista velvollisuuksista/mahdollisuuksista tienata rahaa, miehesi saa hoitaa lapsenlapsiaan näiden omassa kotona sinun luomien sääntöjen mukaan.

Noh kukin tavallaan.

peesaan kirjoitti:

käsittääkseni itse aloitit miehesi tyttären solvaamisen täällä, ihan itse? Muut ei vaan saa esittää omia, vastakkaisia, mielipiteitään sinulle. Nimimerkkiä peesaan nyppii kaikista eniten ihmiset, jotka ei ymmärrä elämän realiteettejä, sitä että lasten myötä saa lapsenlapsia, lapsenlapset tarvitsevat joskus hoitopaikkaa ja lapsenlapsen vanhemmat omaa aikaa, oma aika on sitä, minkä jokainen saa viettää vaikka juhlimalla, jos itse haluaa.

Mielestäni kirjoituksestasi paistaa jokunen asia, mitkä kummastuttaa;

1. Sua nyppii kun miehesi lapsenlapsi on yökylässä kerran kuussa, mikä ei oikeesti oo paljon varmaan kenenkään muun ku sun mielestä.

2. Sun muksujen ei kuulu ku nauttia perhe-etuuksista, vaikka ovat just siinä iässä, missä kykyä auttaa vanhempiaan löytyy. Et oo maininnut sanallakaan miks sun 14 vuotias ei voi auttaa perhettään, mut veikkaan et syy on just se et sinä katsot homman olevan PIIKOMISTA, mikä ei sanana todellakaan kuvasta vapaaehtoista (mutta pakollista) huolenpitoa oman perheen jäsenistä.

Ainoo oikee vaihtoehto sun mielestä tuntuu olevan se, että sinä määräät ja teet töitä ja uraa; lapsesi saavat viettää eläämäänsä vapautettuna perhe-eloon kuuluvista velvollisuuksista/mahdollisuuksista tienata rahaa, miehesi saa hoitaa lapsenlapsiaan näiden omassa kotona sinun luomien sääntöjen mukaan.

Noh kukin tavallaan.

Lue lisää

Sinulla on varmaan vaikeata. Toivottavasti löydät jostakin apua itsellesi.

ap. kirjoitti:

Sinulla on varmaan vaikeata. Toivottavasti löydät jostakin apua itsellesi.

sinullahan on asiallinen linja, samaa kun vedät miehes lasten kanssa niin en kyllä ihmettele että tytär on hankala.

Oikee minä minä-mummipuoli.

peesaan kirjoitti:

sinullahan on asiallinen linja, samaa kun vedät miehes lasten kanssa niin en kyllä ihmettele että tytär on hankala.

Oikee minä minä-mummipuoli.

Keskustelu näyttää ajautuneen uusille eipäs-juupas -raiteille. Kevätkö vaiko uusi sivuston ulkoasu saa tämän aikaan?

Sinulle ap, ihan hyvä että sait "kissat pöydälle". Toivottavasti kaikilla osapuolilla on yhteisössänne oikeasti niin hyvä olla kuin tuossa haluat ilmaista.

"Peesaan" nimimerkille: oletkohan nyt lukenut kaikki ap:n kirjoitukset? Oikeasti, minusta päivähoidossa olevien lasten yökyläviikonloput joka kuukausi, alle kaksivuotiaana, ovat kyllä liian usein. Sekä lapsille että heidän vanhemmilleen, ja myös isovanhemmille, olivat nämä puolikkaita tai ns. oikeita. Se asia nyt vaan ei muutu siitä miksikään että nuoret vanhemmat ovat ehkä väsyneitä. Se on sitten voi voi vaan jos lapsia on tehty eikä sitten mitään jakseta. Muakin pännii ihmiset jotka ei tajua elämn realiteetteja, esim. sitä että kun tekee lapsia niin niistä seuraa myös jonkin verran vaivaa. Ja sitten, olen muuten pienten lasten äiti itsekin.

peesaan kirjoitti:

käsittääkseni itse aloitit miehesi tyttären solvaamisen täällä, ihan itse? Muut ei vaan saa esittää omia, vastakkaisia, mielipiteitään sinulle. Nimimerkkiä peesaan nyppii kaikista eniten ihmiset, jotka ei ymmärrä elämän realiteettejä, sitä että lasten myötä saa lapsenlapsia, lapsenlapset tarvitsevat joskus hoitopaikkaa ja lapsenlapsen vanhemmat omaa aikaa, oma aika on sitä, minkä jokainen saa viettää vaikka juhlimalla, jos itse haluaa.

Mielestäni kirjoituksestasi paistaa jokunen asia, mitkä kummastuttaa;

1. Sua nyppii kun miehesi lapsenlapsi on yökylässä kerran kuussa, mikä ei oikeesti oo paljon varmaan kenenkään muun ku sun mielestä.

2. Sun muksujen ei kuulu ku nauttia perhe-etuuksista, vaikka ovat just siinä iässä, missä kykyä auttaa vanhempiaan löytyy. Et oo maininnut sanallakaan miks sun 14 vuotias ei voi auttaa perhettään, mut veikkaan et syy on just se et sinä katsot homman olevan PIIKOMISTA, mikä ei sanana todellakaan kuvasta vapaaehtoista (mutta pakollista) huolenpitoa oman perheen jäsenistä.

Ainoo oikee vaihtoehto sun mielestä tuntuu olevan se, että sinä määräät ja teet töitä ja uraa; lapsesi saavat viettää eläämäänsä vapautettuna perhe-eloon kuuluvista velvollisuuksista/mahdollisuuksista tienata rahaa, miehesi saa hoitaa lapsenlapsiaan näiden omassa kotona sinun luomien sääntöjen mukaan.

Noh kukin tavallaan.

Lue lisää

"1. Sua nyppii kun miehesi lapsenlapsi on yökylässä kerran kuussa, mikä ei oikeesti oo paljon varmaan kenenkään muun ku sun mielestä."

Jos kerran kuussa antaa kaksi noin pientä lasta yökylään, jotta itse pääsee baanalle, niin on se minusta aika paljon. Minä kävin itse baanalla ehkä kerran kuussa ennen lasten saantia. Sanomattakin minulle oli selvää, että baanailutkin vähenee kun lapsia tulee kuvioihin. Lisäksi huomauttaisin että ap:n miehen tytär käyttää lastensa hoitajina myös kahta muuta isovanhempaa. Jos siis kolmesta isovanhemmasta jokainen pitää sen kerran kuussa lapsia yökylässä, niin aikamoisen usein taitaa lasten äiti bilettämässä käydä. Jos hän tyytyisi vaikkapa kerran kuussa juhlimiseen, niin eihän ap:n perheeseenkään tulisi yökyläilyä kuin kerran kolmessa kuussa. Se olisikin jo paljon kohtuullisempaa.

"2. Sun muksujen ei kuulu ku nauttia perhe-etuuksista, vaikka ovat just siinä iässä, missä kykyä auttaa vanhempiaan löytyy. Et oo maininnut sanallakaan miks sun 14 vuotias ei voi auttaa perhettään, mut veikkaan et syy on just se et sinä katsot homman olevan PIIKOMISTA, mikä ei sanana todellakaan kuvasta vapaaehtoista (mutta pakollista) huolenpitoa oman perheen jäsenistä."

Ehkäpä 14-vuotias joutuu tekemään muita kotihommia kuin äitinsä miehen lastenlasten vahtimista? Eikä 14-vuotiasta voisi kuitenkaan jättää täysvastuuseen kahdesta alle 2 vuotiaasta lapsesta mitenkään. Pitäisi siinä ap:n olla rinnalla kuitenkin... Ja mitä rahan ansaitsemiseen tulee, niin tarkoitatko että ap maksaisi omille lapsilleen siitä, että nämä hoitaisivat jonkun toisen lapsia? Eikös se tulisi olla sen lasten äidin, joka omien lastensa hoitamisesta maksaisi?

päivi-tellen kirjoitti:

Keskustelu näyttää ajautuneen uusille eipäs-juupas -raiteille. Kevätkö vaiko uusi sivuston ulkoasu saa tämän aikaan?

Sinulle ap, ihan hyvä että sait "kissat pöydälle". Toivottavasti kaikilla osapuolilla on yhteisössänne oikeasti niin hyvä olla kuin tuossa haluat ilmaista.

"Peesaan" nimimerkille: oletkohan nyt lukenut kaikki ap:n kirjoitukset? Oikeasti, minusta päivähoidossa olevien lasten yökyläviikonloput joka kuukausi, alle kaksivuotiaana, ovat kyllä liian usein. Sekä lapsille että heidän vanhemmilleen, ja myös isovanhemmille, olivat nämä puolikkaita tai ns. oikeita. Se asia nyt vaan ei muutu siitä miksikään että nuoret vanhemmat ovat ehkä väsyneitä. Se on sitten voi voi vaan jos lapsia on tehty eikä sitten mitään jakseta. Muakin pännii ihmiset jotka ei tajua elämn realiteetteja, esim. sitä että kun tekee lapsia niin niistä seuraa myös jonkin verran vaivaa. Ja sitten, olen muuten pienten lasten äiti itsekin.

Lue lisää

läpi koko kasan.

Itsekin lasten äitinä voin sanoa, että mummojen ja ukkien tuki just silloin kun muksut on alle 3 vuotiaita on yleensä tärkeintä; muita ihmisiä kun ei yleensä niin lähipiirissä ole, joita voisi harkita. Isovanhemmat on se turvallisin vaihtoehto lapsen ollessa pieni piiperoinen. Sitten kolmen vuoden hujakoilta eteenpäin alkaa pärjäämään myös muiden kanssa; tuttujen lapsiperheiden luona on hauska olla ihan yötäkin ja pikkuhiljaa "tylsät" isovanhemmat jää yökylärutiineista pois, jos haluavat.

Mut silloin kun lapset on pieniä, niin vaihtoehdot on yleensä aika tiukassa. Ja useimmiten silloin vaihtoehto on juuri isovanhemmat, jotka joko ottavat hoitoon tai eivät ota.

Tuo et juhlia pitää JOKA viikonloppu, myönnän et se on liikaa mutta se on myös hälyttävää, ja sanoisinkin mummipuolelle, et kannattais vähän udella miten tyttären perheessä OIKEESTI voidaan, voihan taustalla piillä kunnon parisuhdekriisikin; jos ukko lähtee joka vkonloppu baariin niin onhan se nuorelle äidille raastavaa ja tunnen monta tapausta missä äitikin on sitten päättänyt, ettei hänkään ole velvoitettu olemaan yksin lasten kanssa kotona, jos ei isäkään.. Tyhmää mutta näin se menee useinkin.

Sit ärsyttää se et täällä jälleen kerran syyllistetään vaan äitiä, kukaan ei saarnaa miten huono isä näillä lapsilla on kun kehtaa roudaa lapsia jatkuvalla syötöllä hoitoon. Kyllä se on isänkin paikka kotona ihan siinä missä äidinkin. Mummipuoli voisikin jutella asiasta myös lapsenlasten isän kanssa, eikä vaan tyttären, parasta ois jutella asiasta kummankin kanssa yhtäaikaa.

Ja edelleen toistan sitä mun näkemystä, että kerran kuukaudessa tapahtuva yökyläily ei minun mielestäni ole liikaa. Onhan mummipuolella yhden huonounisen yön jälkeen mahdollisuus päivänokosiin ja kunnon yöuniin seuraavana yönä, ja sitä seuraavana ja sitä seuraavana jne. jne.

kummastuttaa täällä kirjoitti:

"1. Sua nyppii kun miehesi lapsenlapsi on yökylässä kerran kuussa, mikä ei oikeesti oo paljon varmaan kenenkään muun ku sun mielestä."

Jos kerran kuussa antaa kaksi noin pientä lasta yökylään, jotta itse pääsee baanalle, niin on se minusta aika paljon. Minä kävin itse baanalla ehkä kerran kuussa ennen lasten saantia. Sanomattakin minulle oli selvää, että baanailutkin vähenee kun lapsia tulee kuvioihin. Lisäksi huomauttaisin että ap:n miehen tytär käyttää lastensa hoitajina myös kahta muuta isovanhempaa. Jos siis kolmesta isovanhemmasta jokainen pitää sen kerran kuussa lapsia yökylässä, niin aikamoisen usein taitaa lasten äiti bilettämässä käydä. Jos hän tyytyisi vaikkapa kerran kuussa juhlimiseen, niin eihän ap:n perheeseenkään tulisi yökyläilyä kuin kerran kolmessa kuussa. Se olisikin jo paljon kohtuullisempaa.

"2. Sun muksujen ei kuulu ku nauttia perhe-etuuksista, vaikka ovat just siinä iässä, missä kykyä auttaa vanhempiaan löytyy. Et oo maininnut sanallakaan miks sun 14 vuotias ei voi auttaa perhettään, mut veikkaan et syy on just se et sinä katsot homman olevan PIIKOMISTA, mikä ei sanana todellakaan kuvasta vapaaehtoista (mutta pakollista) huolenpitoa oman perheen jäsenistä."

Ehkäpä 14-vuotias joutuu tekemään muita kotihommia kuin äitinsä miehen lastenlasten vahtimista? Eikä 14-vuotiasta voisi kuitenkaan jättää täysvastuuseen kahdesta alle 2 vuotiaasta lapsesta mitenkään. Pitäisi siinä ap:n olla rinnalla kuitenkin... Ja mitä rahan ansaitsemiseen tulee, niin tarkoitatko että ap maksaisi omille lapsilleen siitä, että nämä hoitaisivat jonkun toisen lapsia? Eikös se tulisi olla sen lasten äidin, joka omien lastensa hoitamisesta maksaisi?

Lue lisää

Tää on ap:n kertomaa:

"Meidän lisäksemme hän käyttää "hoitajina" myös äitiään ja miehensä äitiä, joten voi vitun vittu. Jokako hemmetin kuukausi sitä pitäisi olla liesuamassa, mieluummin joka viikonloppu. "

Mun mielestä tästä EI voi päätellä, että lapset ovat joka vkonloppu jossakin yökylässä, vaan hoidossa ylipäätään ja kerran kuussa yökylässä, ja silloin ap:n kotona.

Ja mummipuolen huoli oli oma jaksaminen, kun kerran kuussa lastenlasten aiheuttaman häiriön takia yöunet tuppaa olemaan niin huonot, että meinaa muuten hyvä avoliittokin karahtaa kiville sen takia. Plus, että sapettaa, kun miehen tytär (ja mies) käy joka hemmetin kuukausi bilettämässä, ja mieluiten useimminkin jos vain on mahdollista. Ja että ois kivempi ottaa muksut hoitoon, mutta kun tytärpuoli miehineen menee silloin baariin, niin se sapettaa, tekis ny mieluummin jotain muuta sillä aikaa, kunhan ei juhli..

Mummipuoli ei ole vastannut miksi hänen 14-v. tyttärensä ei voi ottaa lastenhoidosta lisätienestiä; ja silloin tottakai palkan maksaa se, joka palvelua on vailla, eli ap:n miehen tytär miehineen.

14-vuotiaan voi vallan mainiosti lykätä rattaiden kanssa leikkipuistoon, opettaa hälle vaipanvaihtoa ja leikkiäkin hän osaa siinä missä isommatkin. Parivuotiaitten leikit ei niin korkeella tasolla kulje.. Täysvastuusta kukaan ei ole edes puhunut vaan toimimisesta mummipuolen apuna.

No vaikka kotihommat kuuluukin mielestäni ihan itsestäänselvänä osana teini-ikäisen elämää ja kasvatusta, niin kyllä siihen mahtuu mainiosti vielä kerran kuussa "sukulais"lapsosten kanssa oleminen äidin avuksi.

peesaan kirjoitti:

Tää on ap:n kertomaa:

"Meidän lisäksemme hän käyttää "hoitajina" myös äitiään ja miehensä äitiä, joten voi vitun vittu. Jokako hemmetin kuukausi sitä pitäisi olla liesuamassa, mieluummin joka viikonloppu. "

Mun mielestä tästä EI voi päätellä, että lapset ovat joka vkonloppu jossakin yökylässä, vaan hoidossa ylipäätään ja kerran kuussa yökylässä, ja silloin ap:n kotona.

Ja mummipuolen huoli oli oma jaksaminen, kun kerran kuussa lastenlasten aiheuttaman häiriön takia yöunet tuppaa olemaan niin huonot, että meinaa muuten hyvä avoliittokin karahtaa kiville sen takia. Plus, että sapettaa, kun miehen tytär (ja mies) käy joka hemmetin kuukausi bilettämässä, ja mieluiten useimminkin jos vain on mahdollista. Ja että ois kivempi ottaa muksut hoitoon, mutta kun tytärpuoli miehineen menee silloin baariin, niin se sapettaa, tekis ny mieluummin jotain muuta sillä aikaa, kunhan ei juhli..

Mummipuoli ei ole vastannut miksi hänen 14-v. tyttärensä ei voi ottaa lastenhoidosta lisätienestiä; ja silloin tottakai palkan maksaa se, joka palvelua on vailla, eli ap:n miehen tytär miehineen.

14-vuotiaan voi vallan mainiosti lykätä rattaiden kanssa leikkipuistoon, opettaa hälle vaipanvaihtoa ja leikkiäkin hän osaa siinä missä isommatkin. Parivuotiaitten leikit ei niin korkeella tasolla kulje.. Täysvastuusta kukaan ei ole edes puhunut vaan toimimisesta mummipuolen apuna.

No vaikka kotihommat kuuluukin mielestäni ihan itsestäänselvänä osana teini-ikäisen elämää ja kasvatusta, niin kyllä siihen mahtuu mainiosti vielä kerran kuussa "sukulais"lapsosten kanssa oleminen äidin avuksi.

Lue lisää

Miksi ihmeessä jankkaat ja jankutat? Että mummopuolen pitäisi viitsiä ja pitäisi jaksaa. Että mummopuolen lasten pitäisi auttaa ja pitäisi osallistua.

Toki näin voisi olla - siis asiat voisivat olla ja mennä niinkuin sinä visioit. Ei siinä mitään.

Mutta aloittajalla on oma elämänsä ja omat tilanteensa (josta varmaan tiedämme vain pikkuisen osan). Hänen lapsillaan on kiireensä ja intressinsä. Emme tiedä emmekä voi tietää mistä heidän aikansa ja elämänsä täyttyy.

Jos aloittaja sanoo, että hän ei jaksa eikä hän halua eikä hän voi hoitaa niin paljon (vaikka sitä hoitoa pyydettäisiin vain kerran vuodessa), niin sitten hän ei jaksa. Turha sitä sivullisten on arvioida ja mittailla,. että kyllä pitäisi jaksaa.

Ihmisten jaksamisessa on eroja, ihmisten työn haastavuudessa ja kuormittavuudessa on eroja. Itse kullakin on velvoitteita, jotka on hoidettava , vaikka aina ei jaksaisikaan (es aloittajalla on kaksi nuorta, jotka tarvitsevat äidin antamaa tukea ja voimaa, vaikka eivät tarvitse hoitoa ja peräänkatsomista).

Ihmisellä on oikeus ja jopa velvollisuus vetää niitä rajoja. Muuten ei jaksa hoitaa oman elämänsä haasteita. Ja sivusta ei voi tietää "mikä on raskasta ja mikä keveää".

Jaksamista kaikille - pienten lasten taatusti kiireisille ja väsyneille vanhemmille kuin myös varttuneimmille emoille.

peesaan kirjoitti:

läpi koko kasan.

Itsekin lasten äitinä voin sanoa, että mummojen ja ukkien tuki just silloin kun muksut on alle 3 vuotiaita on yleensä tärkeintä; muita ihmisiä kun ei yleensä niin lähipiirissä ole, joita voisi harkita. Isovanhemmat on se turvallisin vaihtoehto lapsen ollessa pieni piiperoinen. Sitten kolmen vuoden hujakoilta eteenpäin alkaa pärjäämään myös muiden kanssa; tuttujen lapsiperheiden luona on hauska olla ihan yötäkin ja pikkuhiljaa "tylsät" isovanhemmat jää yökylärutiineista pois, jos haluavat.

Mut silloin kun lapset on pieniä, niin vaihtoehdot on yleensä aika tiukassa. Ja useimmiten silloin vaihtoehto on juuri isovanhemmat, jotka joko ottavat hoitoon tai eivät ota.

Tuo et juhlia pitää JOKA viikonloppu, myönnän et se on liikaa mutta se on myös hälyttävää, ja sanoisinkin mummipuolelle, et kannattais vähän udella miten tyttären perheessä OIKEESTI voidaan, voihan taustalla piillä kunnon parisuhdekriisikin; jos ukko lähtee joka vkonloppu baariin niin onhan se nuorelle äidille raastavaa ja tunnen monta tapausta missä äitikin on sitten päättänyt, ettei hänkään ole velvoitettu olemaan yksin lasten kanssa kotona, jos ei isäkään.. Tyhmää mutta näin se menee useinkin.

Sit ärsyttää se et täällä jälleen kerran syyllistetään vaan äitiä, kukaan ei saarnaa miten huono isä näillä lapsilla on kun kehtaa roudaa lapsia jatkuvalla syötöllä hoitoon. Kyllä se on isänkin paikka kotona ihan siinä missä äidinkin. Mummipuoli voisikin jutella asiasta myös lapsenlasten isän kanssa, eikä vaan tyttären, parasta ois jutella asiasta kummankin kanssa yhtäaikaa.

Ja edelleen toistan sitä mun näkemystä, että kerran kuukaudessa tapahtuva yökyläily ei minun mielestäni ole liikaa. Onhan mummipuolella yhden huonounisen yön jälkeen mahdollisuus päivänokosiin ja kunnon yöuniin seuraavana yönä, ja sitä seuraavana ja sitä seuraavana jne. jne.

Lue lisää

Olet kyllä sitkeä ja huvittava, sen näkee kun tätä keskustelua seuraa.

Sivusta en ihan käsitä mikä sua nyppii, mutta itsestään selvää kyllä minusta on että ap:n ei tarvitse tuossamäärin miehen lapsenlapsista ottaa vastuuta mitä hän ottaa... jos nyt ei kerran huvita, ja on muuta tekemistä, esim. töitä.

Kyllä kuule jokaisella on oikeus sanoa ei. Ja nähdäkseni, näiden lapsukaisten ukki ei sitten yksin kykene ukkeilemaan vaan tarvitsee siihen uutta rouvaansa, joka siis nyt ei ole niin motivoitunut - sille ei sitten vaan mitään voi.

Olen kolmekymppinen, kaksi lasta ja nyt jo ovat 6 ja 7, siskoni on tuuppaamassa vauvaansa meille tämän tästä. Joskus otan ja joskus en, kun olen jo oppinut minäkin nauttimaan yöunistani. Omia lapsenlapsiani sitten ehkä joskus jaksan paijata yöllä, en ehkä kerran kuussa mutta joskus, mutta jonkun toisen lapsenlapsia - nou never. Sorry, näin vain on...

peesaan kirjoitti:

Tää on ap:n kertomaa:

"Meidän lisäksemme hän käyttää "hoitajina" myös äitiään ja miehensä äitiä, joten voi vitun vittu. Jokako hemmetin kuukausi sitä pitäisi olla liesuamassa, mieluummin joka viikonloppu. "

Mun mielestä tästä EI voi päätellä, että lapset ovat joka vkonloppu jossakin yökylässä, vaan hoidossa ylipäätään ja kerran kuussa yökylässä, ja silloin ap:n kotona.

Ja mummipuolen huoli oli oma jaksaminen, kun kerran kuussa lastenlasten aiheuttaman häiriön takia yöunet tuppaa olemaan niin huonot, että meinaa muuten hyvä avoliittokin karahtaa kiville sen takia. Plus, että sapettaa, kun miehen tytär (ja mies) käy joka hemmetin kuukausi bilettämässä, ja mieluiten useimminkin jos vain on mahdollista. Ja että ois kivempi ottaa muksut hoitoon, mutta kun tytärpuoli miehineen menee silloin baariin, niin se sapettaa, tekis ny mieluummin jotain muuta sillä aikaa, kunhan ei juhli..

Mummipuoli ei ole vastannut miksi hänen 14-v. tyttärensä ei voi ottaa lastenhoidosta lisätienestiä; ja silloin tottakai palkan maksaa se, joka palvelua on vailla, eli ap:n miehen tytär miehineen.

14-vuotiaan voi vallan mainiosti lykätä rattaiden kanssa leikkipuistoon, opettaa hälle vaipanvaihtoa ja leikkiäkin hän osaa siinä missä isommatkin. Parivuotiaitten leikit ei niin korkeella tasolla kulje.. Täysvastuusta kukaan ei ole edes puhunut vaan toimimisesta mummipuolen apuna.

No vaikka kotihommat kuuluukin mielestäni ihan itsestäänselvänä osana teini-ikäisen elämää ja kasvatusta, niin kyllä siihen mahtuu mainiosti vielä kerran kuussa "sukulais"lapsosten kanssa oleminen äidin avuksi.

Lue lisää

"Mun mielestä tästä EI voi päätellä, että lapset ovat joka vkonloppu jossakin yökylässä, vaan hoidossa ylipäätään ja kerran kuussa yökylässä, ja silloin ap:n kotona."

Ja minusta tuo kerran kuussa yökyläilyä on aika paljon, kun lapset ovat noin pieniä. Varsinkin se on paljon, jos sillä rasittaa vain yhtä hoitajaperhettä kun kaksi muutakin olisi saatavilla.

"Ja mummipuolen huoli oli oma jaksaminen, kun kerran kuussa lastenlasten aiheuttaman häiriön takia yöunet tuppaa olemaan niin huonot, että meinaa muuten hyvä avoliittokin karahtaa kiville sen takia."

Oma jaksaminen on minusta ihan pätevä huoli. Vai pitäisikö sinusta ap:n hoitaa miehensä lapsenlapsia yli oman jaksamisensa yhtään riitelemättä? Miksi?

"Plus, että sapettaa, kun miehen tytär (ja mies) käy joka hemmetin kuukausi bilettämässä, ja mieluiten useimminkin jos vain on mahdollista. Ja että ois kivempi ottaa muksut hoitoon, mutta kun tytärpuoli miehineen menee silloin baariin, niin se sapettaa, tekis ny mieluummin jotain muuta sillä aikaa, kunhan ei juhli.."

Tottakai se sapettaa! Se bilettäminen kun ei ole mikään elinehto. Sitä voisi vähentääkin. Suostuisitko sinä hoitamaan itsellesi rasitteeksi saakka jonkun toisen lasta, vain jotta tämä pääsisi mahdollisimman usein bilettämään? Suostuisitko sinä ottamaan toisen lasten hoidosta itsellesi toistuvan stressitekijän vain toisen juhlimisen mahdollistaaksesi? On eri asia auttaa toista vaikka yli oman jaksamisenkin, jos toisen avuntarve on todellinen. Mutta en minkään pitäisi kuukausittaista, mieluummin useamminkin toistuvaa, tarvetta päästä baanalle todellisena tarpeena.

"Mummipuoli ei ole vastannut miksi hänen 14-v. tyttärensä ei voi ottaa lastenhoidosta lisätienestiä; ja silloin tottakai palkan maksaa se, joka palvelua on vailla, eli ap:n miehen tytär miehineen."

Ehkä palvelun tarvitsija ei ole tarjonnut tätä mahdollisuutta ap:n 14-vuotiaalle tyttärelle? Ja kuten jo sanoinkin, minusta edelleenkään ei voi noin pieniä jättää yksin 14-vuotisen lapsen valvontaan kuin pieniksi hetkiksi kerrallaan. Nuorempihan noista pienistä oli vasta 9kk vanha! Joten kyllä ap joutuisi siinä rinnalla ja päävastuussa olemaan kuitenkin. Ei se hänelle vapaata näiden lasten hoidosta kuitenkaan mahdollistaisi.

kummastuttaa täällä kirjoitti:

"Mun mielestä tästä EI voi päätellä, että lapset ovat joka vkonloppu jossakin yökylässä, vaan hoidossa ylipäätään ja kerran kuussa yökylässä, ja silloin ap:n kotona."

Ja minusta tuo kerran kuussa yökyläilyä on aika paljon, kun lapset ovat noin pieniä. Varsinkin se on paljon, jos sillä rasittaa vain yhtä hoitajaperhettä kun kaksi muutakin olisi saatavilla.

"Ja mummipuolen huoli oli oma jaksaminen, kun kerran kuussa lastenlasten aiheuttaman häiriön takia yöunet tuppaa olemaan niin huonot, että meinaa muuten hyvä avoliittokin karahtaa kiville sen takia."

Oma jaksaminen on minusta ihan pätevä huoli. Vai pitäisikö sinusta ap:n hoitaa miehensä lapsenlapsia yli oman jaksamisensa yhtään riitelemättä? Miksi?

"Plus, että sapettaa, kun miehen tytär (ja mies) käy joka hemmetin kuukausi bilettämässä, ja mieluiten useimminkin jos vain on mahdollista. Ja että ois kivempi ottaa muksut hoitoon, mutta kun tytärpuoli miehineen menee silloin baariin, niin se sapettaa, tekis ny mieluummin jotain muuta sillä aikaa, kunhan ei juhli.."

Tottakai se sapettaa! Se bilettäminen kun ei ole mikään elinehto. Sitä voisi vähentääkin. Suostuisitko sinä hoitamaan itsellesi rasitteeksi saakka jonkun toisen lasta, vain jotta tämä pääsisi mahdollisimman usein bilettämään? Suostuisitko sinä ottamaan toisen lasten hoidosta itsellesi toistuvan stressitekijän vain toisen juhlimisen mahdollistaaksesi? On eri asia auttaa toista vaikka yli oman jaksamisenkin, jos toisen avuntarve on todellinen. Mutta en minkään pitäisi kuukausittaista, mieluummin useamminkin toistuvaa, tarvetta päästä baanalle todellisena tarpeena.

"Mummipuoli ei ole vastannut miksi hänen 14-v. tyttärensä ei voi ottaa lastenhoidosta lisätienestiä; ja silloin tottakai palkan maksaa se, joka palvelua on vailla, eli ap:n miehen tytär miehineen."

Ehkä palvelun tarvitsija ei ole tarjonnut tätä mahdollisuutta ap:n 14-vuotiaalle tyttärelle? Ja kuten jo sanoinkin, minusta edelleenkään ei voi noin pieniä jättää yksin 14-vuotisen lapsen valvontaan kuin pieniksi hetkiksi kerrallaan. Nuorempihan noista pienistä oli vasta 9kk vanha! Joten kyllä ap joutuisi siinä rinnalla ja päävastuussa olemaan kuitenkin. Ei se hänelle vapaata näiden lasten hoidosta kuitenkaan mahdollistaisi.

Lue lisää

et luet noi mun viestit kunnolla läpi, minähän nimenomaan painotin et 14 v. voi toimia APUNA äidilleen, enkä oo pätkääkään puhunut et pitäis kantaa kokonaisvastuu yksin. Sitapaitsi itse tienasin yläaste-ikäisenä hyvät rahat lapsenlikkana, joten homma ei tosiaan ole murkkuikäisellle mikään mahdottomuus; siis ottaa vaikka 2 v rattaisiin ja käydä kävelyllä, tai vaik pihalla leikkimässä. Jopa 9 kk ikäistä voi vahtia tunnin silloin toisen tällöin ja opetella vaihtaa vaippaa. Jotkut 14 vuotiaathan saa jo jopa omii lapsii; miten ihmeessä ne sit pärjää, voi kauhistus!

Sitäpaitsi mummipuoli on ihan itse pyytänyt kaikkien mielipiteitä asiaan, joten onhan se kumma et erimieltä ei kuitenkaan olla.

kun elämä vaan on kirjoitti:

Olet kyllä sitkeä ja huvittava, sen näkee kun tätä keskustelua seuraa.

Sivusta en ihan käsitä mikä sua nyppii, mutta itsestään selvää kyllä minusta on että ap:n ei tarvitse tuossamäärin miehen lapsenlapsista ottaa vastuuta mitä hän ottaa... jos nyt ei kerran huvita, ja on muuta tekemistä, esim. töitä.

Kyllä kuule jokaisella on oikeus sanoa ei. Ja nähdäkseni, näiden lapsukaisten ukki ei sitten yksin kykene ukkeilemaan vaan tarvitsee siihen uutta rouvaansa, joka siis nyt ei ole niin motivoitunut - sille ei sitten vaan mitään voi.

Olen kolmekymppinen, kaksi lasta ja nyt jo ovat 6 ja 7, siskoni on tuuppaamassa vauvaansa meille tämän tästä. Joskus otan ja joskus en, kun olen jo oppinut minäkin nauttimaan yöunistani. Omia lapsenlapsiani sitten ehkä joskus jaksan paijata yöllä, en ehkä kerran kuussa mutta joskus, mutta jonkun toisen lapsenlapsia - nou never. Sorry, näin vain on...

Lue lisää

huvittavimmat kohdat. Ap nimenomaan pyysi kaikkien mielipiteitä ja neuvoja asiaan, mutta muita neuvoja ei saakaan antaa kuin, että nauti vaan omasta elämästäs ja anna tytärpuolen sortua oman taakkansa alle.

Hyvä et sulla on asiat noin mainiosti, mut esim. eri elämäntilanteet ihmissuhteissa ja perhe-elämässä ei kaikilla aina suju oppikirjan mukaan. Se pitäis jokaisen yli 30-vuotiaankin jo tietää.

Suurin osa ihmisistä nykyaikana on valitettavasti just tätä minä itse porukkaa, jotka on jo oppineet nauttimaan joka öisistä hyvistä yöunistaan niin et empatia-kykykin on jäänyt jo Nukku-Matin hiekkapussin alle.

Eihän tosiaan ketään voi pakottaa väkisin auttamaan, se on taivahan tosi.

peesaan kirjoitti:

huvittavimmat kohdat. Ap nimenomaan pyysi kaikkien mielipiteitä ja neuvoja asiaan, mutta muita neuvoja ei saakaan antaa kuin, että nauti vaan omasta elämästäs ja anna tytärpuolen sortua oman taakkansa alle.

Hyvä et sulla on asiat noin mainiosti, mut esim. eri elämäntilanteet ihmissuhteissa ja perhe-elämässä ei kaikilla aina suju oppikirjan mukaan. Se pitäis jokaisen yli 30-vuotiaankin jo tietää.

Suurin osa ihmisistä nykyaikana on valitettavasti just tätä minä itse porukkaa, jotka on jo oppineet nauttimaan joka öisistä hyvistä yöunistaan niin et empatia-kykykin on jäänyt jo Nukku-Matin hiekkapussin alle.

Eihän tosiaan ketään voi pakottaa väkisin auttamaan, se on taivahan tosi.

Lue lisää

että jos on, kuten ap. kertoo, menettänyt lastensa toisen huoltajan sairauden ja eron kautta, huoltanut itse ja yksin kaksi nuorta kohtuullisen toimivaan jamaan (ilmeisesti käyvät kumpikin työssäkin, mitä harvat nuoret näyttävät tekevän), pyörittää vaativaa työtä ja puolisona on invalidi, niin kyllä siinä on nelikymppiselläkin jaksamisessa tekemistä. Aika kohtuutonta on vaatia että juuri tämä nainen sitten vielä hoitaa ne tytärpuolen mukulatkin, jos siinä kerran messissä muitakin ihmisiä on.

14-vuotiaiden kyky hoitaa pieniä on varsin vaihteleva. Joku kykenee, toinen ei. Ja pikkulapsissakin on eroja.

peesaan kirjoitti:

huvittavimmat kohdat. Ap nimenomaan pyysi kaikkien mielipiteitä ja neuvoja asiaan, mutta muita neuvoja ei saakaan antaa kuin, että nauti vaan omasta elämästäs ja anna tytärpuolen sortua oman taakkansa alle.

Hyvä et sulla on asiat noin mainiosti, mut esim. eri elämäntilanteet ihmissuhteissa ja perhe-elämässä ei kaikilla aina suju oppikirjan mukaan. Se pitäis jokaisen yli 30-vuotiaankin jo tietää.

Suurin osa ihmisistä nykyaikana on valitettavasti just tätä minä itse porukkaa, jotka on jo oppineet nauttimaan joka öisistä hyvistä yöunistaan niin et empatia-kykykin on jäänyt jo Nukku-Matin hiekkapussin alle.

Eihän tosiaan ketään voi pakottaa väkisin auttamaan, se on taivahan tosi.

Lue lisää

Voi ompa kerrassaan kamalaa ja suorastaan epäinhimillistä jos ei kerran kuussa tai jopa useammin pääsekään bailaamaan! Kamala taakka olla sen sijaan kotona lastensa ja miehensä kanssa...

peesaan kirjoitti:

Tää on ap:n kertomaa:

"Meidän lisäksemme hän käyttää "hoitajina" myös äitiään ja miehensä äitiä, joten voi vitun vittu. Jokako hemmetin kuukausi sitä pitäisi olla liesuamassa, mieluummin joka viikonloppu. "

Mun mielestä tästä EI voi päätellä, että lapset ovat joka vkonloppu jossakin yökylässä, vaan hoidossa ylipäätään ja kerran kuussa yökylässä, ja silloin ap:n kotona.

Ja mummipuolen huoli oli oma jaksaminen, kun kerran kuussa lastenlasten aiheuttaman häiriön takia yöunet tuppaa olemaan niin huonot, että meinaa muuten hyvä avoliittokin karahtaa kiville sen takia. Plus, että sapettaa, kun miehen tytär (ja mies) käy joka hemmetin kuukausi bilettämässä, ja mieluiten useimminkin jos vain on mahdollista. Ja että ois kivempi ottaa muksut hoitoon, mutta kun tytärpuoli miehineen menee silloin baariin, niin se sapettaa, tekis ny mieluummin jotain muuta sillä aikaa, kunhan ei juhli..

Mummipuoli ei ole vastannut miksi hänen 14-v. tyttärensä ei voi ottaa lastenhoidosta lisätienestiä; ja silloin tottakai palkan maksaa se, joka palvelua on vailla, eli ap:n miehen tytär miehineen.

14-vuotiaan voi vallan mainiosti lykätä rattaiden kanssa leikkipuistoon, opettaa hälle vaipanvaihtoa ja leikkiäkin hän osaa siinä missä isommatkin. Parivuotiaitten leikit ei niin korkeella tasolla kulje.. Täysvastuusta kukaan ei ole edes puhunut vaan toimimisesta mummipuolen apuna.

No vaikka kotihommat kuuluukin mielestäni ihan itsestäänselvänä osana teini-ikäisen elämää ja kasvatusta, niin kyllä siihen mahtuu mainiosti vielä kerran kuussa "sukulais"lapsosten kanssa oleminen äidin avuksi.

Lue lisää

ota maksullista yöhoitajaa jos haluavat juhlia.14 vuotias ei tosiaankaan
ole vielä pystyvä noin pieniä lapsia hoitamaan.Esim meillä ei saa antaa
lapsia hoitajalta alle 18 vuotiaalle hakijalle, vaikka kyseessä olisi 5 vuotias
lapsi. Ja kyseessä olihan nimenomaan yöhoito ja tuskin tämä 14 vuotias
teini olisi valmis heräämään monta kertaa yössä hoitamaa lapsia.
Ja äitihän on siinä hommassa joka tapauksessa kiinni.
Ja ap.tosiaankin kysyi neuvoa mitä tekee ja sai paljonkin hyviä neuvoja
ja mitä tärkeintä asiat ovat nyt selvitetty tämän perheen kanssa.
Olen itsekkin mummo ja en todellakan ole valmis ottamaan kerran kuussa
yökylään lapsenlapsiamme. mutta mielelläni vietän päiväsaikaan muutaman
tunnin ja jos perheellä on menoa esim.häitä,tai muuta menoa minne ei ehkä
lapsia saa ottaa mukaan hoidan mielelläni silloin myös yön yli.
Ja nyt lomalla otan viikoksi lapset mukaani maalle.Tyttäreni kysyy
aina ajoissa hoitotarpeesta ja ei odotakkaan sitä että olisin aina valmis
ottaamaan lapsen hoitoon.
Peesaan voi sitten aikanaan hoitaa lapsenlapsiaan vaikka joka viikonloppu,
mutta kaikki mummot ei sitä jaksa eikä halua ja se suotakoon meille.

peesaan kirjoitti:

et luet noi mun viestit kunnolla läpi, minähän nimenomaan painotin et 14 v. voi toimia APUNA äidilleen, enkä oo pätkääkään puhunut et pitäis kantaa kokonaisvastuu yksin. Sitapaitsi itse tienasin yläaste-ikäisenä hyvät rahat lapsenlikkana, joten homma ei tosiaan ole murkkuikäisellle mikään mahdottomuus; siis ottaa vaikka 2 v rattaisiin ja käydä kävelyllä, tai vaik pihalla leikkimässä. Jopa 9 kk ikäistä voi vahtia tunnin silloin toisen tällöin ja opetella vaihtaa vaippaa. Jotkut 14 vuotiaathan saa jo jopa omii lapsii; miten ihmeessä ne sit pärjää, voi kauhistus!

Sitäpaitsi mummipuoli on ihan itse pyytänyt kaikkien mielipiteitä asiaan, joten onhan se kumma et erimieltä ei kuitenkaan olla.

Lue lisää

apuna, joten kerrohan miten se ratkaisikaan ap:n ongelman? Miten ap pääsee näiden lasten hoitovastuusta sillä, että 14 vuotiaalle maksetaan palkkaa siinä auttamisesta?

en jaksanut lukea ihan kaikkia vastauksia mutta aloittajalle yks hyväks osoittautunut ikineuvo: älä tee sitä, mitä et sydämestäsi halua tai jaksa, muuten käy niinkuin käy. Hyvempää jatkoa, ei kannata erota.

Kirjoitan sille, joka haukkuu lapsia kakaroiksi. Kirjoitat viestiäsi siten, että taatusti näkyy mitä ajattelete lapsista. Sinua ei taida kukaan ottaa tosissaan eikä arvostaa, kun noin törkeästi puhut lapsista.

Äitimummu kirjoitti:

Kirjoitan sille, joka haukkuu lapsia kakaroiksi. Kirjoitat viestiäsi siten, että taatusti näkyy mitä ajattelete lapsista. Sinua ei taida kukaan ottaa tosissaan eikä arvostaa, kun noin törkeästi puhut lapsista.

Lue lisää

pentu,mukula,loppi,likka...niitähän on vaikka kuinka paljon sanoja, jotka tarkoittaa lasta. Jos isäs/äitis on haukkunu lapsena kakaraks, se on sun ongelma. Meillä isä aina huusi torilta tullessaan että tulkaas kakarat tänne ja sitten saatiin markkinapallot! ja viipurinrinkeliä...joka ei nyt niin kovin hyvää ollut...siis kukin tyylillään! Ja aina on ollut niitä jotka sanoo meidän lapset ja naapurin kakarat...sen ole väliä eikä se ole törkeää!

Minä olen yli 3-kymppinen ja kaksi pientä lasta. Juoksut on juostu aikaa sitten, mutta kun on saanut yli kolmekymmppiseksi tottua siihen omaan aikaan niin lasten saannin jälkeen se on aika vaikeaa totuttautua istumaan hiekkakasan laidalla. Tekee tiukkaa siis luopua viidestä jumppatunnista viikossa, maalauskerhosta sun muista työkekkereistä, urasta... Olen kuitenkin ymmärtänyt että nyt vaan on niin että aika aikaansa kutakin ja minä itse olen tenavat hankkinut ja minä itse niistä myös huolehdin. Sen mukaan siis sovitetaan muut menemiset. Olen äärimmäisen kiitollinen miehen ja omille vanhemmille aina kun haluavat hoitaa lapsiamme. Ja vähän välillä hävettää kun on välillä ihan pakko kysyä voisiko joku jelpata, baarireissuja varten ei apuja kysellä vaan yleensä on ihan muu tarve. Aika useasti ollaan myös syömässä mummojen luona, sekin hävettää. Mutta olen huomannut että tämä uusavuttomuus ei olekaan ihan nuorten perheiden juttu vaan sukulaisista 45-vuotiaatkin saattaa kuskata lapsensa mummolaan syömään kun eivät osaa itse muuta kuin keittää makaronia. Pistetään mummolaan lapset kylään just ruoka-aikaan ja jätetään kotona ruoka laittamatta. Minusta se on jo aika noloa. Ikäänkuin jäädään sinne 18-vuotiaan tasolle ja odotetaan että omat vanhemmat palvelevat hamaan hautaan saakka. Millaisia mummoja me sitten ollaan mummona? ei taatusti ole makaronilaatikkoa ja lettuja lapsenlapsille tarjolla.

Hyvä että jaksat kirjoitella tänne tilanteestasi, sekin auttaa itseäsi näkemään asian vähän sivusta. Jos olette asunut yhdessä vasta kolme vuotta, voi olla että nyt on menossa sopeutumisvaihe kaikilla. (lähelläni myös uusperhe joten vähän tulee seurattua asiaa) Jossainhan mainitaan että ensin on kaamea sopeutumisvaihe, sitten jokainen löytää paikkansa ja lopuksi tulee tasapaino. Joten jaksa vaan sinnitellä mikäli rakastat miestäsi. Sehän on kaiken perusta tietääkseni. Molemmilla on lisäksi lapset lisukkeena, ja ei mikään ihme jos kuhinaa riittää. Zemppiä koko perheellesi, vaikuttaa että sinulle on kuitenkin perhe tärkeä!

Sillä itselläni ei ei ole yhtään lasta edes kun en ole koskaan halunnut ja siltikään en tunne itseäni yksinäiseksi. Vahva ihminen ei hae lapsilta tukea vaan pitää olla tukea antava osapuoli. Jos omien lastesi kasvatuksenkin lyöt jonkun ihan ulkopuolisen harteille niin olet melko ressukka. Mikä on moraalisi kun teit lapset miehelle joka on kadonnut taivaan tuuliin? Seurustelitteko vuosia ennen kuin pamahdit paksuksi vai oliko jokin hetken huuma? Haet jotain tukipilaria kun itse olet ihan heikoilla jäillä ja sehän ei kauaksi kanna! Jos et sen ensimmäisen miehenkään kanssa jonka kanssa teit ne kakarat niin pystynyt elään parisuhteessa niin tuskin kenenkään muunkaan. Perhe se ei ole missä elät ja ihan paskanjauhantaa jostain kulttuureista kun aikuisilla on vikaa päässä niin täytyyhään jokin "kulttuuri" syy löytyä! Onko mieskin joku kuuskymppinen ja kuolemanväliltä oleva kuppe? No silloin kyllä ymmärrän et joku haluaa tehdä lisää kakaroita ihan huvikseen!

yksin? kirjoitti:

Sillä itselläni ei ei ole yhtään lasta edes kun en ole koskaan halunnut ja siltikään en tunne itseäni yksinäiseksi. Vahva ihminen ei hae lapsilta tukea vaan pitää olla tukea antava osapuoli. Jos omien lastesi kasvatuksenkin lyöt jonkun ihan ulkopuolisen harteille niin olet melko ressukka. Mikä on moraalisi kun teit lapset miehelle joka on kadonnut taivaan tuuliin? Seurustelitteko vuosia ennen kuin pamahdit paksuksi vai oliko jokin hetken huuma? Haet jotain tukipilaria kun itse olet ihan heikoilla jäillä ja sehän ei kauaksi kanna! Jos et sen ensimmäisen miehenkään kanssa jonka kanssa teit ne kakarat niin pystynyt elään parisuhteessa niin tuskin kenenkään muunkaan. Perhe se ei ole missä elät ja ihan paskanjauhantaa jostain kulttuureista kun aikuisilla on vikaa päässä niin täytyyhään jokin "kulttuuri" syy löytyä! Onko mieskin joku kuuskymppinen ja kuolemanväliltä oleva kuppe? No silloin kyllä ymmärrän et joku haluaa tehdä lisää kakaroita ihan huvikseen!

Lue lisää

Yksinäiseksi en itseäni tunne. Mutta lasten isän sairastuttua vakavasti olen jäänyt kasvatusvastuuseen lapsistani yksin. Onneksi löysin kumppanin, joka minua voi tukea siinä - lasten vieminen nuoruusvuosien läpi on vanhemmalle haastava tehtävä tällaisessa tilanteessa. Mikäköhän on sinun moraalisi ja älysi laita... Sääliksi käy, vaikutat kyllä itse olevan aika ressukka.

ap. kirjoitti:

Yksinäiseksi en itseäni tunne. Mutta lasten isän sairastuttua vakavasti olen jäänyt kasvatusvastuuseen lapsistani yksin. Onneksi löysin kumppanin, joka minua voi tukea siinä - lasten vieminen nuoruusvuosien läpi on vanhemmalle haastava tehtävä tällaisessa tilanteessa. Mikäköhän on sinun moraalisi ja älysi laita... Sääliksi käy, vaikutat kyllä itse olevan aika ressukka.

Lue lisää

Älä syyllistä vanhempia. Syntymisen ihme voi tapahtua ilman, että me 'aikuiset' olemme ennakoineet tapahtuman. Kun sitten lapsemme on syntynyt, ei se ole aina äidin vika tai isän ajatus, emme ole osanneet ajatella tulevaa tapahtumaa. Mutta kun lapsi on tosiasia, siitä on huolehdittava ja jos ei ole 'ydinperhettä', niin silti se lapsen elämä on turvattava aikuisikään saakka. Ei yksin nainen ole syyllinen tapahtumaan. Mies on myös osavastuussa ja lapsi ei ole mikään kakara jota heitetään sinne tänne. Lapsesta on otettava vastuu ja senhän suurin osa ihmisistä osaa ottaa. Älä puhu kakaroista, lapsessa on kaikki ja meidän tulevaisuutemme.

Olen eronneena äitinä kasvattanut lapset jo pienestä aika yksin ja tiedän, miten rankkaa elämä on ollut työn ja kodin vaiheilla. Lapseni ovat jo hyviä aikuisia, mutta silti hoidan mielelläni silloin tällöin lastenlastani. Hän olemuksellaan saa mummon niin iloiseksi, vaikka toisinaan väsyn totaalisesti. - Silti sanoisin sinulle, hyvä mummo, että etkö voi edes silloin tällöin ottaa lapsenlastasi yökylään? Tällöin yksinhuoltajatyttäresi voi tavata vaikka aikuisia ystäviään ja rentoutua. On aikamoista rumbaa pyörittää lapsen kanssa kaikkea yksin. - Tottakai olet kunnialla jo kasvattanut lapsesi maailmalle, eikä sinulla ole velvollisuutta jatkuvasti hoitaa tyttäresi lasta, mutta toivottavasti olet rakastava mummo välittäen tyttäresi pienperheestä ja heidän hyvinvoinnistaan?

vinkkaapa ees tytölles et jos hällä ei tosiaan ole minkäänsortin hoitopaikkaa lapselleen ikinä, niin sosiaalitoimiston ihmiset auttaa löytämään sijaiskodin vaikka iltoja silloin tällöin tai viikonlopun silloin tällöin, riippuu tietty lapsen iästä.

Ne sijaisperheet on just näitä yksinjääneitä, väsyneitä äitejä varten, eli sun tytärtäs. Mieti vähän.

Ei ihme että olet kateellinen.

ap. kirjoitti:

Ei ihme että olet kateellinen.

nimimerkille kateellinen

No ilmeisesti tytär menettää isässäänkin sitten lastenhoitajan jos tämä aloittajatäti lähtee letkasta... Invalidi kun ei alle kaksivuotiaita välttämättä paljon hoitele.
Taidat kärsiä itse mielenterveysongelmista.

Kissa pöydälle miesystävän kanssa. Nyt on keskusteltava siitä, voiko toinen sopia toisen puolesta kysymättä yhteisiä menoja yleensä ollenkaan. Minusta ei. Olen myös aikuinen nainen, uudessa suhteessa, ja tätä asiaa höylättiin ainakin ensimmäinen kaksi vuotta - ja välillä tapeltiin tulisestikin. En voi sietää kenenkään päättävän elämästäni, huvituksistani ja ajankäytöstäni minun puolestani, en edes vaikka olisin rakastunutkin. Tämä sitten kyllä vihdosta viimein meni miehenpuolikkaalle perille, kun sitä useaan otteeseen harjoiteltiin. Enhän minäkään voi miehen puolesta luvata että juu kyllä hän tulee pesemään sun auton tai muuttoavuksi silloin ja silloin. Miehen oli opeteltava vastaamaan monenlaisiin meitä kahta koskeviin ehdotuksiin että kysynpä naiseltani, tai että lupaa sitten omasta puolestaan, mutta naisesta ei tiedä.

Ja kutsumattoman vieraan tuominen viikonloppukylään - vaikka se vieras olisi pienikin - on kyllä ihan luokaton toimenpide.

Tämä on niin tyypillistä. Nykyisin tehdään lapsia ja sitten niitä ollaan työntämässä milloin minnekkin hoitoon, että päästäisiin viihteelle.

Pitäisi ensin juosta ne juoksut ja sitten tehdä lapsia, kun jaksaa niihin keskittyä. Kuukausittain vanhempien ulkona juoksemiseen ei ole tarvetta.

Vielä syyllistetään ja vaaditaan isovanhemmat, jos he ei jaksa hoitaa ja huoltaa pieniä lapsia. Toki niitä lapsia voi silloin, tällöin yökylään ottaa, mutta ei siitä tapaa saa tulla.

Kaikenlaiset ihmiset sitä tosiaan lapsia tekeekin: Mitenköhän sinun kasvatustyösi on onnistunut, jos jouduit omat kakarasi ajamaan ulos kodistasi. Etkö opettanut heitä vastuullisiksi, ahkeriksi ja omillaan toimeen tuleviksi? Vai koitko itse synnyttämäsi lapset sellaiseksi riesaksi, että heitit heidät pellolle heti kun lakisääteinen elatusvelvollisuutesi oli ohi? Olisiko ehkä kannattanut sinunkin huolehtia ehkäisystä, niin saisit todella olla rauhassa.