Kävin tiistaina Myllypuron ruokajakelussa ensimmäisen ja myös viimeisen kerran.Kuvittelin,että olen ajoissa paikalla...olin,mutta niin olivat myös monet muut.Ensireaktioni oli,että olen tullut keskitysleirille.2:en tunnin värjöttelyn jälkeen lopputulos oli:vanhaa leipää,homeisia tomaatteja,pakastettuja ja taas uudelleensulatettuja einesruokia.Kiitos,mutta ei kiitos.Näen mieluummin nälkää kun otan vastaan pilaantuneita elintarvikkeita!!!
Suomen köyhyys
järkytti
7845
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
järkyttävää se on.kyllähän ruoka jota jaetaan täytyy olla KUNNOLLISTA.päivämäärät eivät saisi olla yli ja muut tuotteet ilman hometta.
Itse tekemällä saat aina tuoretta leipää ja onnistuu jo siinä ajassa minkä olet jonossa ja nariset täällä.
käydä missään leipäjonoissa, mutta kaupan vanhentuneista ale-tuotteista on kokemusta.
Ne on vähissä ne tuotteet joita vanhentuneina ale-hintaisina ostan. Syömättä ne kokemukseni mukaan kuitenkin helposti jäävät kun ne ovat niin huonoja. Varsinkin nämä n.s. einekset joita vanhentuneena korkeintaan väkisin vähän nieleskelemään pystyy.
On kuitenkin tiettyjä tuotteita joita varmasti aina ostan ale-hintaisina jos vaan niitä on. Esim. piimälimppu on tällainen. Tietenkin myös jotain emmental-juustoa voi ostaa ale-hintaisena. En kuitenkaan muista kuin kerran nähneeni ja ostaneeni emmental-juustoa ale-hintaisena.
Kyllä vähävaraisen mieli vielä murtuu.
kepu & kokoomus haluavat sinuakin nöyryyttää oikein olantakaa, joten kyllä se "nälkä koiran kotiin ajaa".
Kopioin tämän sepustukseni lainaamalla osan tähän toisesta ketjusta, koska asiapohja on sama. Sodan jälkeen olin pieni lapsi enkä vieläkään tajua, miten me ylipäätään ikinä elävinä selvisimme. Luusoppaa, luusoppaa, luusoppaa...Hernesoppaa, kaalisoppaa, rassssssvaisia ryynimakkaroita, suolasilakkaa, suolavedessä säilytettyä kaupasta ostettua makkaraa, keitettyjä perunoita, joita syötiin keitinliemen ja suolan kera. Kaikki syötiin, aina ja kädet ristissä kiitettiin, että lautasella oli jotakin. Jos oli hometta, kuorittiin pois ja todettiin, että home parantaa lauluääntä ja nujertaa basilleja. Poimittiin marjoja, säilöttiin kurkkuja, keitettiin mehua, viljeltiin kasvimaalla mitä sille tilkulle mahtui. Ja ruokaa ei moitittu koskaan huonoksi. Sairastin koko lapsuuteni. Johtuisiko ruokavaliosta? Nyt taitaa olla aika hyvä vastustukyky. Nykyään on mielestäni hiukkasen paremmin asiat. Sodan jälkeen ei kukaan jakanut mitään missään. Ei diakonia-apua. Pelastusarmeija ymmärtääkseni toimi, jos sellainen paikkakunnalla oli, mutta linja-autolla ei kannattanut apua lähteä hakemaan. Jos naapuri tai joku sukulainen avusti (läpimät kiitokset vielä kerran!), niin mekin avustimme vastavuoroisesti, jos annettavaa vain oli. Kaikki jaettiin köyhien kesken. Kaikki vaatteet menivät kierrätykseen sanan varsinaisessa merkityksessä ja lopuista lumpuista kudottiin mattoja, jotta sisällä olisi ollut vähän lämpimämpää. Pyyhkeitä tehtiin valkaisemalla sokeri- ja kahvisäkkejä, jos niitä joskus jostain onnekseen sai. Vertailupohjaa on, vaikkei kukaan uskokaan eikä tarvitsekaan. Toivon, ettei kenenkään koskaan tarvitse elää sodan jälkeistä aikaa, jolloin kaupassa ei pahimmassa tapauksessa ollut mitään ostettavaakaan (vain myyjät ja tyhjät hyllyt), vaikka taskussa olisi ollutkin pari markkaa halpaan makkaraan. Sorry, jos pilasin jonkun päivän, mutta tämä oli aikalaisen kuvaus arkielämästä Suomessa sodan jälkeen. Koska ei paremmasta tiennyt, oli tähän kaikkeen ihan tyytyväinen, mikä tuntuu käsittämättömältä nyt, mutta totta se on.
Ja mitä halusit tällä kirjoituksellasi ilmaista? Että ennen asiat olivat vielä huonommin, joten on turha toivoa parempaa? Ihmettelen sitä, että jotkut tarjoavat täällä halpamaista propagandaa siitä, että ennen asiat olivat vielä paljon huonommin tai, että todella köyhiä on vain Afrikassa tai, että köyhyys on oma vika (alkoholismi, laiskuus jne). Jokainen ihminen, jolla on edes vähän empatiaa ja älykkyyttä tai on itse vähävarainen kyllä ymmärtää, että elämä on niin monimutkainen kokonaisuus, että yleistys ja syyllistys köyhyyden alkuperästä on ainoastaan helppoa retoriikkaa.
huomaat että nykyoloissa varsinkin jossain kaupungissa kerrostalossa asuva pienituloinen ei voi juuri lainkaan niin elää ja syödä kuin mitä tuossa kuvailit, puhumattakaan siitä että voisi olla myös kulttuurisesti hyväksyttävä noin eläessään. Jossain isossa kaupungissa ei kyllä tästä kulttuurisesta hyväksyttävyydestä välttämättä tarvitse niin välittää sitten enää jos on jo jättänyt kaiken sosiaalisen puolen elämästään ja elelee vain omissa oloissaan, mutta toisaalta fyysiset esteet tuonkaltaisen elämisen toteuttamiselle ovat kaupunkioloissa sitäkin suuremmat. Maaseudulla asuessa taas tämä sama juttu on vähän päinvastoin näiden asioiden suhteen.
Sen sijaan usein Espoon Hyvän Arjen jakelussa ja Myyrmäen ruoka-avussa. Täytyy sanoa että laatutavaraa saa niistä, usein ihan kaupan hyllystä haettua tavaraa. Leipä korkeintaan eilistä. Ainoastaan tuorelihatuotteet ovat näyttäneet arveluttavilta joskus kesähelteellä.