Tätä palstaa seuranneena olen huomannut sen että toiset pärjäävät pienillä tuloilla ja toiset eivät vai mitenkä se oli,eivät pärjää vai mitenkä se oli,pärjäävät vai mitenkä se oli.
Joku laittaa pienen summan millä hän pärjää niin jopas löytyy joka pistää paremmaksi että tulee pienemmällä toimeen.
Tämän palstan keskusteluhan pitäisi olla eläminen köyhyysrajan alapuolella,itse olen työkyvyttömyyseläkkeellä ja saan 838eur/kk asumistuki mukaan lukien.
Menot:vuokra,netti,känny,sähkö,tv-maksu ja siinäpä ne sitten olikin niin kyllähän tietenkin syön.Välillä tuntuu siltä että pärjään tuolla rahalla sitten toisinaan etten,vai mitenkä se oli.
Joku laittaa pienen summan millä hän pärjää niin jopas löytyy joka pistää paremmaksi että tulee pienemmällä toimeen.
Tämän palstan keskusteluhan pitäisi olla eläminen köyhyysrajan alapuolella,itse olen työkyvyttömyyseläkkeellä ja saan 838eur/kk asumistuki mukaan lukien.
Menot:vuokra,netti,känny,sähkö,tv-maksu ja siinäpä ne sitten olikin niin kyllähän tietenkin syön.Välillä tuntuu siltä että pärjään tuolla rahalla sitten toisinaan etten,vai mitenkä se oli.
Vastaukset 16
Vanhimmat
itselle tupsahtaa rahaa 350 ja kulut ei häviä minnekään....
että se siitä löyhyydestä.Joku siivooja saa työstään tuon verran....
Joko asut omistusasunnossa tai joku maksaa vuokrasi
kestävä pakollisiin menoihin nähden liian alhainen tulotaso kyllä kurjistaa elämistä monin tavoin.
Paljon voi kyllä säästää kun ostaa vain pakollisia perustarvikkeita, eikä osta mitään roskiin heitettäväksi, eikä liioin osta vaatteita, eikä käy missään mikä jotain maksaa. Myös palvelut, kuten parturin voi jättää. Mutta jos nämä tällaiset on jo tehnyt eikä siltikään tahdo tulot rittää, ja tilanne sen kuin jatkuu, jatkuu ja jatkuu, eikä näköpiirissäkään ole muuta kuin vaan huonompaa kun tulopuoli jää koko ajan hintakehityksestä jälkeen.
Siis kyllähän tuolla minimitoimeentulolla hengissä pysyy( n.400e/kk), mutta kysymys kuuluukin että kuinka moni jaksaa sinnitellä vuodesta toiseen vain hengissä pysymällä???? Emme me elä missään nälkämaassa missä elämä pyörii vain jokapäiväisin ruoan hankinnan ympärillä. Kyllä minimitoimeentulonkin pitäisi riittää edes jonkinlaiseen normaaliin elämiseen. Bussimatkoihin, että pääsee välillä kotoa vaikka sukulaisten/ystävien luo ja jonkinnäköisiin edullisiin harrastuksiin/virkistäytymiseen silloin tällöin. Veilä 10 vuotta sitten pienin työttömyyspäiväraha riitti paremmin kuin nyt. Nyt kaikki menee laskuihin ja ruokaan. Jonkin aikaa tätä jaksaa, mutta vuodesta toiseen...ei ei ja ei. Joskus tarvitsee uutta vaatetta(vaikkakin sitten kirpparilta)tai puhelin hajoaa tms. Itse lyhennän opintolainaakin työmarkkinatuesta, lisäksi puhelinlasku, netti, tv-lupa. Ainut harrastus lähinnä lenkkeily ja pyöräily(niin kauan kunnes 15v vanha pyöräni hajoaa). Kyllä masentaa...Sitten pitäisi jaksaa vielä työharjoitteluun josta koituu tietenkin matkakustannuksia ja syömiseenkin menee enempi kun vain kotona ollessa ja lisäksi vielä menee vielä ulkoiseen olemukseen enempi rahaa(nainen kun olen)kun käyn harjoittelussa. Rahaa siis jääpi vähempi käteen vaikka kulukorvausta saakin. Motivoivaa?? Sitä voipi kukin itsekseen pohtia.
että jokaisella on ne omat menonsa. Helposti ajatellaan että nainen tulee vähemmällä toimeen kun hän ainakin keskimäärin ottaen selviää pienemmillä ruoka-annoksilla. Toisaalta on miehen kuitenkin helpompi hoitaa vaikkapa tukanleikkuunsa itse jollain oamalla koneella tai tukanrajaajalla. Eikä muutenkaan miehen niin tarpeen ole hyvännäköisiä vaatteita ostella saati muodin perässä juosta. Varsinkin jos on suht. terve ja hyväraaminen mies niin kyllä sitä hyvin kehtaa liikkua vaikka lenkkikuteissa joita saa halvalla. Naisella ei se auta vaikka olisi muuten hyvän näköinenkin, siltikin pitäisi olla myö siistejä ja hyvän näköisiä vaatteita, ja sitten on vielä meikit ja muut sellaiset jutut. Kyllä sitä vähälläkin jaksaa aikansa sinnitellä nimenomaan silloin jos on odotettavissa jotain parempaa. Minäkin olen sinnitellyt muutaman vuoden tosi vähällä mutta minulla oli odotettavissa tilanteeni paranemista, ja tuon sinnittelyni ansiosta pystyin säilyttämään sen varallisuuteni joka minulla silloin oli niin että ei tarvinnut lähteä sitä syömään.
jotenkin todellisuus hämärtyy. Miksi pitää puolustella pärjäämistään jollakin kahdella eurolla päivä? Ja kenelle? Eihän oikeasti kukaan näillä tuloilla tule toimeen!
Kyllähän 165 cm nainen pystyy syömään 100 eurolla kuussa, jos ei syö mitään erikoisuuksia, laittaa itse ruokaa, eikä liiku paljon. Itse ostan aina edullisimpia sesonkihedelmiä kaupasta. Isoissa marketeissa käyminen kannattaa. Ostan aina x-tra, euroshopper tms. halpavaihtoehdon, jos on tarjolla. Ihmettelen, miten jotkut "köyhät" voivat olla lihavia. Jotkut eivät ilmeisesti hallitse rahankäyttöään ja ovat ns. syömäköyhiä. Vuokra nielaisee pääkaupunkiseudulla suurimman osan rahasta vähintään 500 euroa kuussa pienimmissäkin yksiöissä ja yleinen asumistuki on todella alhainen.
838 euroa olisi minulle aivan ruhtinaallisesti kuussa.
100 euroa ruokaan kuukaudessa on kyllä sopiva summa niin yksinäinen ihminen sillä pärjää,kun ostaa justiin halpamerkki tuotteita,perunoista aloittaa ja siitä alkaa sitten soveltaan jatkoa,itse teen tänään perunamuusia ja broilerin suikaleita jotka maksoivat 2eur/400g rasia,tänään ja huomenna syön tuosta.Omenan syön melkein joka päivä että nyt vähän vitamiineja tulee,1eur kilo yleensä ollut omenat,kaurapuuroa melkeimpä joka aamu syön.
Olisi kiva nähdä ostoslistasi, onnittelut silti. 150 euroa on minimi
enkä ole avioliitossa. Onneksi poikamies elättää, vaikka tiukkaa tekee.
ainakin peruspäivärahaa. Voit saada siitä edes osan, vaikka vain 200/kk. On sitten vähän omaakin rahaa että ei kaikkea aina tarvitse toiselta pyytää. Se on kitenkin pidemmän päälle sietämätön tilanne tuollainen jos ihan kaikkeen joutuu rahat toiselta pyytämään.
Faija tienaa 7,5 tonnia kuussa, ite tällä hetkellä n. 1200, ja ihan hyvinhän tässä menee kun ei mitään vakinaisia kuluja.. Ehkä joskus sitten.
ihminen pärjää kyllä helvetin pienellä rahalla jos on vaan pakko,mutta kuka jaksaa sitä vuodesta
toiseen on taas eri asia.
jos jatkuvasti joutuu kitkuttaa aivan olemattoman
pienillä rahoilla niin ei sitä voi suunnitella yhtikäs mitään..
joskushan ne vaatteet päältä kuluu ja televisio vinguttaa viimisen virren.. millä ostat uuden sit.. tai lähet esim jossakin joskus käymään kun ei ole varaa koskaan...
Niimpä tosi pienellä tulee toimeen mutta kyllä elämästä menee nautinto jos koko ajan joutuu pihistään rahoista,
Me pärjäsimme hyvin pienillä tuloilla vaikka olin kolmen lapsen kanssa kotona vuosikausia. Mies sentään töissä, vaikkei hänkään suurituloinen. Kaikki turhat menot karsittiin, harrastettiin kierrätystä ja tein ruoan itse (einekset ne maksaa kovin). Mistään välttämättömästä ei tarvinnut säästää ja päästiin jopa matkustelemaan kotimaassa lomilla. Hyvä ystäväni on velkaloukussa vaikka molemmilla suuret tulot. On otettu iso asuntolaina, siihen päälle kaksi autolainaa, remonttilainaa, ostettu osamaksulla kodinkoneet ja huonekalut, matkat ja muut, kun kaiken pitää olla viimeistä huutoa ja parempaa kuin muilla. Palkka kun tulee niin menee lainanlyhennyksiin ja ruoka ostetaan visalla, kun muuta ei ole ja osa mennyt jo ulosottoon. Silti mistään eivät ole valmiita (vielä) luopumaan vaan niska limassa tehdään ylitöitä, jotta saisi elintason pysymään korkeana. Onko se sitten kaiken sen arvoista? Minä palasin töihin ja nyt jää taas säästöön 500e kuukaudessa ja pikku hiljaa toteutetaan niitä meidän unelmia, omalla rahalla, ei lainakierteessä.
Sinun vaihtoehto on parempi kun osaat toimia justiin tuo että tekee ruokaa itse eikä osta eineksiä ja sitten ihmetellä mihin ne rahat menee. Säälittävää joidenkin ihmisten velkahelvetit kun täytyy näyttää ulospäin kuinka hyvin mukamas menee kun löytyy luottokorttia ja autoa mutta todelliset tulot ovatkin sitten eri,sitä en ymmärrä että ruokaa ostetaan luotolla kun kaupassa välillä kuulee kassalla maksuhetkellä,se on eri asia jos sitten jos pakkotilanne,joku yllättävä rahan meno ja täytys mukuloille ruokaa saada,parempi se on elää niillä rahoilla mitä käytössä ja jos mahdollista niin säästää,pysyy elämässä kiinni eikä ala velaksi elään. Sitä arvostan paljon jos ihminen pystyy pienestä säästään rahoja tulevaisuuteen. Ihmissuhteita pidän tärkeinä sillon kun on vaikeaa että pystyy puhuun asioista niin se keventää mieltä.