Vastatkaa tietävät pikaisesti.......

Avioliitto ei ole fuusio, sillä te tulevat puolisothan säilytte molemmat erillisinä subjekteina. Kumpikin siis vastaa sitoumuksistaan itse niin ennen, kuin jälkeen hääkellojen kilkatuksen. Mutta velathan on maksettava eikös juu? Lopulta velkojen maksaminen rasittaa kuitenkin yhteistä talouttanne, koska toisen ylimääräinen meno on pois jostain muusta. Ellet sitten ole takaajana lainalle? Äitini vannotti meitä vastanaineita aikanaan, että ette sitten ainakaan rahasta rupea riitelemään. En tiedä vielä sanoa mitään ohjeen viisaudesta.

Tee AVIOEHTO varmuudenvaralle.

mahdollisen avioeron sattuessa,jos ei ole avioehtoa. Avioerossa omaisuus ja velat tasataan,jos ei ole avioehtoa.

Jos vaikka ostatte talon ja maksatta sen 50/50, ja se sitten menee alta miehen velkojen takia, niin avioehdon kautta puolet talon myyntihinnasta kuuluu sulle ja vain se miehen puolikas menee velkoihin. Ilman avioehtoa menee koko talo ja kummallekaan ei jää mitään. Avioehto pätee myös toisinpäin: jos miehesi saa miljoonaperinnön niin se on hänen ja sinulla ei ole siihen osaa eikä arpaa. Toisaalta, jos kerrytät itsellesi mehevät säästöt ja tyhjätasku ukkosi vaatii rahojasi vaikka auton ostoon niin sinä sanot vaan että ei käy.

Et ole vastuussa miehesi veloista. Sitten kun tienne eroaa (kuoleman tai haetun eron kautta), omaisuutenne ositetaan siltä osin, kuin siitä EI OLE sovittu, ts. avioehtosopimuksella voi rajata ulos sellaista omaisuutta, mitä ei halua jaettavaksi puolison tai tämän perillisten kanssa. Puolisohan ei peri mitään, mutta saa elinikäisen käyttö- ja hallintaoikeuden vähintään puoleen kuolleen puolison omaisuudesta. Mutta, mennäkseni takaisin alkuperäiseen kysymykseen; Veloista on vastuussa se, joka velka- tai takaussitoumuksen allekirjoittaa. Avioliitto ei vaikuta näihin. Jos kuolet ennen miestäsi, toki miehesi voi joutua maksamaan velkojaan sinun varoillasi, jotka menevät hänen käyttöönsä. Tältä osin voit harkita avioehtosopimuksen laatimista, mikäli et rakasta miestäsi NIIN paljon, ettet halua osallistua hänen velkojensa maksuun. Sopimus voisi tällöin olla esim. seuraavanlainen: Me A ja B sovimme, ettei kumpikaan meistä saa oikeutta toistemme omaisuuteen avioliittomme purkauduttua, mikäli saavalla puolisolla on enemmän henkilökohtaista velkaa tai takausvastuuta, kuin omaisuutta. Silti luulen, että em. ja kaikenlaiset muutkin avioehdot ovat pääsääntöisesti lähtölaukaus avioerolle. Jos avioliitosta tekee yrityksen, pitää hyväksyä myös sen mukainen sisäinen kulttuuri...