Ja sitten on Wellun

se Koivunen vertailukohteeksi... hohhoijaa.

vetää kirjoitti:

se Koivunen vertailukohteeksi... hohhoijaa.

ainoa idoli ennen näitä nykyisiä? Hohhoijjaa vaan ittelles. Tollasta se on ollut kautta linjan ennen näitä päiviä.

idolien biisitekotaidoista. Jokainen osaa säveltää, sinäkin, eri asia on ketä ne kiinnostavat. Sävellystaitoiset eivät osallistu idolsin kaltaiseen hömppään, niiden ei tarvitse.

laulajaa eikä biisintekijää. Siihen nähden ihan turhaa että idolit haluavat saada mainetta tekemällä omat biisinsä.

haetaan kirjoitti:

laulajaa eikä biisintekijää. Siihen nähden ihan turhaa että idolit haluavat saada mainetta tekemällä omat biisinsä.

vaan olemaan monipuolisempia eivätkä pelkästään laulajia.

haetaan kirjoitti:

laulajaa eikä biisintekijää. Siihen nähden ihan turhaa että idolit haluavat saada mainetta tekemällä omat biisinsä.

Se on selvä että Idolsissa "haetaan" laulajaa ja tähteä. Mutta mitä varten? Ketä varten? Onko tarkoituksena antaa nuorille lahjakkuuksille mahdollisuus päästä toteuttamaan unelmaansa? (Näin Idols-joukot ainakin kauniisti sen sanovat...) Vai onko Suomessa (ja muualla) jotenkin pulaa laulajista? Tarvitseeko kansa "virallisen idolin" voidakseen paremmin? Vai tarvitaanko musiikkimaailmassa jotain uutta panosta musiikillisen kulttuurin edistämiseksi ja ylläpitämiseksi? Jotta voisimme saada jotain aikaan taiteen saralla ja jäädä historiaan? Vai onko kyse pelkästään siitä rahan tekemisestä? TV-viihteellä ja enemmän tai vähemmän hätäisesti tuotetuilla suosikkien ensilevyillä? Luultavasti näistä ensimmäisellä ja viimeisellä on eniten merkitystä jos haetaan Idolsin suurta "tarkoitusta". Mutta jostakin ylevästä tarkoituksperästä on tingittävä jonkin toisen kustannuksella... Kuten laulajan tarpeesta, halusta ja mahdollisuuksista toteuttaa itseään... Päällimmäiseksi jäänee se raha. Joo, tiedän, olen tyhmä kun nyt vasta tajusin...

ideana? kirjoitti:

Se on selvä että Idolsissa "haetaan" laulajaa ja tähteä. Mutta mitä varten? Ketä varten? Onko tarkoituksena antaa nuorille lahjakkuuksille mahdollisuus päästä toteuttamaan unelmaansa? (Näin Idols-joukot ainakin kauniisti sen sanovat...) Vai onko Suomessa (ja muualla) jotenkin pulaa laulajista? Tarvitseeko kansa "virallisen idolin" voidakseen paremmin? Vai tarvitaanko musiikkimaailmassa jotain uutta panosta musiikillisen kulttuurin edistämiseksi ja ylläpitämiseksi? Jotta voisimme saada jotain aikaan taiteen saralla ja jäädä historiaan? Vai onko kyse pelkästään siitä rahan tekemisestä? TV-viihteellä ja enemmän tai vähemmän hätäisesti tuotetuilla suosikkien ensilevyillä? Luultavasti näistä ensimmäisellä ja viimeisellä on eniten merkitystä jos haetaan Idolsin suurta "tarkoitusta". Mutta jostakin ylevästä tarkoituksperästä on tingittävä jonkin toisen kustannuksella... Kuten laulajan tarpeesta, halusta ja mahdollisuuksista toteuttaa itseään... Päällimmäiseksi jäänee se raha. Joo, tiedän, olen tyhmä kun nyt vasta tajusin...

arvostelu on tekopyhää. Meistä jokainen tarvitsee rahaa elääkseen ja yleensä pidetään suotavana tienata raha itse työllä. Ne kauheat rahaa tekevät levy-yhtiöt ja kaupalliset idols-tähdet työllistävät monia ihmisiä, jotka saavat tästä bisneksestä palkkansa suoraan tai välillisesti. Idolien bändeissä toimeentuloaan tienaavat muusikot saattavat tehdä sitä hienompaa ei-kaupallista taidetta muulla ajallaan. Tätä ikävää kaupallisuuttakin valitettavasti tarvitaan.

vetää kirjoitti:

se Koivunen vertailukohteeksi... hohhoijaa.

olis ollu pakko? eihän?

tekemisen kirjoitti:

arvostelu on tekopyhää. Meistä jokainen tarvitsee rahaa elääkseen ja yleensä pidetään suotavana tienata raha itse työllä. Ne kauheat rahaa tekevät levy-yhtiöt ja kaupalliset idols-tähdet työllistävät monia ihmisiä, jotka saavat tästä bisneksestä palkkansa suoraan tai välillisesti. Idolien bändeissä toimeentuloaan tienaavat muusikot saattavat tehdä sitä hienompaa ei-kaupallista taidetta muulla ajallaan. Tätä ikävää kaupallisuuttakin valitettavasti tarvitaan.

työtä ja palkkatiliä arvostella. Rahan tulemisessa ja taloudellisessa bisneksessä ei sinällään ole mitään pahaa, tietenkään. Mutta minusta ei pitäisi, ei edes musabisneksessä, rahastaa helpoimmalla ja nopeimmalla mahdollisella tavalla. Ei siinäkään olisi mitään kauheaa, ellei sillä pahimmassa tapauksessa pilattaisi jonkun mahdollisuudet tehdä sitä uraa, josta ehkä saisi oman toimeentulonsa. Levy-yhtiön ja finalistien yhteistyön ideana olisi nähdäkseni ihannetapauksessa luoda pitemmällä tähtäimellä jotain mihin tarvitaan sitä ainutlaatuista panosta, lahjoja ja kykyjä joita jokaisella on. Tässä kun on kyse myös ihmisistä. Kaikkihan tietävät että Idols-finalistien ensilevyt tehdään usein hutaisemalla, koska sillä tavalla saadaan helpoimmin irti rahat ko. tyypin faneilta. Tässä on paljon pelissä. Ja nämä finalistit, nuoret ja kokemattomat ihmiset, pelaavat kaikkein isoimmilla panoksilla. Mitä levy-yhtiö panee peliin? Vähän rahaa? Maineensa? Finalistit panevat peliin elämänsä, tulevaisuutensa, uransa, mielenterveytensä, itsetuntonsa, ihmissuhteensa, omanarvontuntonsa. Saatan ollakin tekopyhä moralisti, mutta minusta pitäisi lähteä siltä pohjalta, että näille aloitteleville artisteille pyritään antamaan parhaat mahdollisuudet pitkään ja hyvään uraan. Useiden kohdalla on kuitenkin niin että otetaan ensilevyllä nopeasti irti kaikki se raha mitä faneilta saadaan, heikolla tai keskinkertaisella levyllä. Ja sitten pestään kädet siitä että artisti jää pahimmassa tapauksessa tyhjän päälle, ja saa iänikuisen leiman epäonnistujana. Ja sitten siirrytään vain seuraavaan kohteeseen. Rahan tekeminen kuuluu elämään, mutta jos siitä tulee itsetarkoitus, ja sitä tehdään ihmisten elämän kustannuksella, heidän nimeään hyväksi käyttäen, ollaan alueella jossa voidaan ja pitää käydä vähän eettistäkin keskustelua. Ja jos jokin on tekopyhää niin vetoaminen siihen että levy-yhtiön ihmisillä pitää olla töitä jotta saisivat sen vaatimattoman jokapäiväisen leipänsä.

kenenkään kirjoitti:

työtä ja palkkatiliä arvostella. Rahan tulemisessa ja taloudellisessa bisneksessä ei sinällään ole mitään pahaa, tietenkään. Mutta minusta ei pitäisi, ei edes musabisneksessä, rahastaa helpoimmalla ja nopeimmalla mahdollisella tavalla. Ei siinäkään olisi mitään kauheaa, ellei sillä pahimmassa tapauksessa pilattaisi jonkun mahdollisuudet tehdä sitä uraa, josta ehkä saisi oman toimeentulonsa. Levy-yhtiön ja finalistien yhteistyön ideana olisi nähdäkseni ihannetapauksessa luoda pitemmällä tähtäimellä jotain mihin tarvitaan sitä ainutlaatuista panosta, lahjoja ja kykyjä joita jokaisella on. Tässä kun on kyse myös ihmisistä. Kaikkihan tietävät että Idols-finalistien ensilevyt tehdään usein hutaisemalla, koska sillä tavalla saadaan helpoimmin irti rahat ko. tyypin faneilta. Tässä on paljon pelissä. Ja nämä finalistit, nuoret ja kokemattomat ihmiset, pelaavat kaikkein isoimmilla panoksilla. Mitä levy-yhtiö panee peliin? Vähän rahaa? Maineensa? Finalistit panevat peliin elämänsä, tulevaisuutensa, uransa, mielenterveytensä, itsetuntonsa, ihmissuhteensa, omanarvontuntonsa. Saatan ollakin tekopyhä moralisti, mutta minusta pitäisi lähteä siltä pohjalta, että näille aloitteleville artisteille pyritään antamaan parhaat mahdollisuudet pitkään ja hyvään uraan. Useiden kohdalla on kuitenkin niin että otetaan ensilevyllä nopeasti irti kaikki se raha mitä faneilta saadaan, heikolla tai keskinkertaisella levyllä. Ja sitten pestään kädet siitä että artisti jää pahimmassa tapauksessa tyhjän päälle, ja saa iänikuisen leiman epäonnistujana. Ja sitten siirrytään vain seuraavaan kohteeseen. Rahan tekeminen kuuluu elämään, mutta jos siitä tulee itsetarkoitus, ja sitä tehdään ihmisten elämän kustannuksella, heidän nimeään hyväksi käyttäen, ollaan alueella jossa voidaan ja pitää käydä vähän eettistäkin keskustelua. Ja jos jokin on tekopyhää niin vetoaminen siihen että levy-yhtiön ihmisillä pitää olla töitä jotta saisivat sen vaatimattoman jokapäiväisen leipänsä.

on saanut tehdä ensilevynään ihan omantyylisensä ja jopa kohtalaisen onnistuneen levyn. Nopealla aikataululla toki, eikä idolien levyillä pyritäkään tekemään suurta taidetta, vaan laajaan yleisöön vetoavaa helppoa viihdettä. Eihän siinä ole mitään pahaa, jos yleisö pitää kuulemastaan. Näitä pikarahastustapauksia on muutama. Ehkä idoli ja levy-yhtiö eivät ole päässeet yhteisymmärrykseen tai idolissa ei ole alun perinkään nähty potentiaalia muuhun kuin pikarahastukseen. Usein idolsissa bongataan kärkipään kisaajat jo alkuvaiheessa ja heille aletaan suunnitella levyjä, vaikka finaalit eivät ole vielä alkaneetkaan. Jos jonkun kilpailijan sijoitus tulee yllätyksenä, suosio halutaan rahastaa, mutta materiaalia ei ole valmiina, joten tehdään pikaisesti vain jokin levy. Taso on sitten mitä on.