Erittäin onneton ja rikki olen ainakin itse.
Haaveet ovat elämän ehto.
Unelmat ovat elämän kukat.
Tunteet ovat elämän liekki.
Onnellisuus,
se on elämän ilo.
toisten tahdon mukaan eläminen,
se on oman elämän tuho.
Oletko onnellinen vai onneton?
ihan joku tyttö vaan
665463
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 66
Vanhimmat
mukaan? koko elämäsi?
Olen ollut liian kiltti, mutta ehkä nyt alan karaistua. Ehkä alan valita itse..
jostain paitsi? vai oletko ollut koko elämäsi ajan vietävänä vailla omaa tahtoa?
tällä asialla?
kenen kanssa haluan elämäni viettää. Muiden sanomisista piittamatta.
elämäsi ihmistä?
????????????
???
ovat sellaisia, ettei vaikkapa puolisoa saisi vaihtaa. Ajattelee muita ihmisiä ja sitkuttaa tyytymättömänä.
kuin nykyisen puolisoni kanssa.
kertoa, 28-44.
????
avoliitossa
Oletko itse onnellinen vai onneton!
elämäni ihmisen kanssa liitossa.
ihmisen? en siis tarkoita nykyistä, vaan ihmistä jonka kanssa haluaisit elää? ja minkä vuoksi menit avoliittoon nykyisen ihmisen kanssa? ja miten koet, että tämä ihminen on se oikea elämänkumppanisi josta nyt puhut?
Ole nyt jumalauta mies ja tee mitä haluat.Pilaat itsesi ja elämäsi noin.Vai etkö uskalla?Se sattuu jonkin aikaa mutta kuten sanotaan,aika parantaa haavat.Tai sitten ei,olen itse kaivannut todella paljon lukioaikaista tyttöystävääni jo 30v.,tein silloin elämäni virheen...Hän on koko ajan mielessä,ei voi mitään.
mitä todellinen yhteenkuuluvuuden tunne on, ennenkuin tapasin tämän ihmisen. Minä vaan kummasti tiedän, että ollaan toisillemme ne oikeat. Jos ei nyt voida olla, joskus myöhemmin ollaan, se on selvää. Kukaan toinen ihminen ei koskaan ole saanut tätä tunnetta aikaan. Se, joka on tavannut sen itselleen oikean, tietää mitä tarkoitan.
Olen samaa mieltä kanssasi sun. On meinaan minullakin aarre verraton. Tunneside välillämme on suunnaton. Siksi onnemme on pohjaton. Tätä onnea hukata en voisi. Koska hellääkin hellempi puurtaja.
ajattelen liikaa tuota toistakin osapuolta. Hänelle voisi koitua jotain huonoa jos jättäisin puolisoni. Haluan suojella häntä, koska en halua rakkaimmalle ihmiselle mitään harmia takiani. Vaikka onhan se jo huono juttu hänenkin mielestään kun ei voi olla kanssani. Ehkä tämä tilanne on sitten hyvä vain sille yhdelle henkilölle joka saa ehkä mielihyvää toisen huonosta olosta. Tuntee itsensä vahvaksi tai jotain vaikka oikeasti on ihan muuta.
paikkakunnalla? puhut kuten minunkin elämänkumppani jonka kanssa haluaisin olla.
jota rakastat ja koet sielujen yhteenkuuluvuuden?
Aloituksen tekijä mene psykiatrille.
joka ei tiedä yhteenkuuluvuuden tunteesta yhtään mitään. luulee ehkä tuntevansa, mutta tuntee vain pintaa. jos olet parisuhteessa niin usein on niin, että vaikka olisi 30v istuttu saman kahvipöydän ääressä niin ei silti tunneta toisiaan se paljastuu vasta sitten kun vastaan tulee se sama sielu ja yhteen kuuluvuuden tunne ja se keskustelutaito. älä aloituksen tekijä tämän kirjoittajan kirjoitusesta välitä. väitän että useimmat ihmiset elävät onnettomina parisuhteessa. kirjoittakaa mitä aloituksen tekijä kysyi (oletteko onnellisa vai onnettomia suhteessa)
TÄMÄN IHMISEN JONKA KANSSA HALUAISIT ELÄÄ?
Hieno vastaus tuo edellinen joka kehoittaa mennä ammattiauttajalle suhteissaan epäonnistuneille.
niin, että se ihastus tai "sielunkumppani" ovat yhtään sen kummempia kun alkuhuuma on ohi kuin nykyinenkään? Rakastuessa kun ei toisessa ole kuin ihania piirteitä. Todellisuus näkyy vasta vuosien yhdessäolon jälkeen. Eihän kukaan huonoja puoliaan alussa suinkaan esille tuo, vaan parhaat puolensa.
nykyistä kumppaniasi? Vai tietääkö hän seikkailustasi? Selän takana puuhailu on alaarvoisinta touhua mitä tiedän, selvä ero entisestä ja sitten vasta uuden kanssa. Joka asiassa on seurauksensa ne on kestettävä.
osaan erottaa. en ole mikään teini. olen älykäs ajatteleva ihminen. mutta näinhän tämä aina ensimmäiseksi tulee mieleen ihmisille myös minulle ihastus vai sielunkumppani. rakastunut olen kyllä. ja riitelemme ja näytämme tunteemme niin hyvässä kuin pahassa tämän rakastamani ihmisen kanssa. emme feikkaa. tunteet näytämme kaikki puutteineen ja vikoinemme täydellisiä ei olekaan. mutta sielunkumppanuus se on jotain jonka vain tuntee se tulee sisältä..ei se ole ihastusta.
ja puolustanut keskustelun aloittajaa. tähän kirjoitukseen olen kuitenkin samaa mieltä, ensin selvä pesäero vanhaan ja sitten vasta jatkaa uudessa parisuhteessa. ei pettämistä.
jatkaa kun sinä aloituksen tekijä et vastaa kaikkiin kysymyksiin. Nytkin tuolla on monta kysymystä joihin et ole vastannut. Keskustelu ei voi olla monologia.
avokkiani sielunkumppanina, niin samoin alkuaikoina ajattelimme, siis useita vuosia. Tuossa 5-7 vuoden kohdalla huomasin ettemme lopultakaan, niin samanlaisia olleet ajatuksinemme, vaan eroavaisuuksia oli paljon. Nyt 15 vuoden jälkeen kummallakin on täysin erilaiset maailmankatsomukset ja mielipiteet asioista ja yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ei juurikaan löydy. Valitettavasti tuo "sielunkumppanuus" on rakastumisvaiheen ilmiö hyvinkin vahvasti voi toki kestää vuosiakin, mutta loppuu taatusti kuin takuu pesukoneesta.
pelossa varmaan.
hänen kysymykseensä vastattavan eikä osallistua itse tenttiin. Ja nuo, jotka vastaavat että ihastus laantuu ym eivät ymmärrä yhtään todellista sielunkumppanuutta. Sielunkumppani ymmärtää toisen ajatuksetkin, elämänkatsomus on samanlainen (yleensä syvällinen). Samat harrastukset kiinnostaa: toinen vaan TUNTUU täysin itselle sopivalta. Vaikea selittää jos epäilijöillä ei ole omakohtaista kokemusta tai jos ihminen ei osaa ajatella syvällisemmin asiaa. Sen vaan tietää, tuntuu siltä kuin toisen olisi tuntenut ja tietänyt vuosia vaikka olisi juuri vast´ikään tavannut. Kaipaa toista syvästi jos ei olla yhdessä. Kuin joku osa itsestä puuttuisi erossa ollessa.
että tunnistamisen pelossa. Onhan parkanossa asukkaita tuhansia. ja jos esim. tämä keskustelun aloittaja olekaan parkanosta sanotaan vaikka tampereelta, niin en ymmärrä miks sitä ei voisi sanoa. varmasti ei kukaan tunnista jos paikkakuntansa sanoo.
sano tarkkoja asioita. Parkanolaiseen mentaliteettiin nimittäin kuuluu tehdä johtopäätöksiä vaikka mistä, yleensä vääriä sellaisia. Aloittaja melko varmasti on parkanolainen, kerta täällä parkano palstalla asiasta kertoo. Kerro sinä itsestäsi, missä olet tavannut oman sielunkumppanisi?
on hyvä analyysi. Tuon kaltaisesti itselläkin on mennyt.
Missä olet ollut. Kaivattu on.
..etkö tiennyt sitä!
seurannut tätä keskustelupalstaa yleensä? Runoilija vaalea nainen.
Ja tiistaina kun kirkast on kumppani aurinko arvaamaton yhtään en kummeksu, uskotko sen kanssasi olen onnellinen. Tänään en yhtään aprikoi luojako meidät yhteen loi kun vielä saan ammeen ja kylvyn lämpimän syliisi josko jo heräjän.
Kylvystä "kuumasta"haaveilen minäkin. Se kokemus yhdessä on verraton. Elämässä hetki korvaamaton. Vesi lämmin meitä ympäröi. Lasi kuplivaa edessämme säkenöi. Se pohjaa luo tunteelle syvälle. Siitä on yhdessä hienoa päästä jyvälle. Haaveilemme yhdessä hetkestä tästä.
ryövätä runomieheni? =(
runomiehen ja vaalean naisen olla parempi kirjoitella vaikkapa sähköpostitse, koska tuppaavat lähes joka aloitukseen mukaan. Rajansa runoilullakin!
Runoissa on oivaa taikavoimaa. Niissä on myös salaisen haaverakkauden taikaa. Sitä ilmeisesti kaikki ei ymmärrä lainkaan. Siitähän ei parane välittää ollenkaan. Sillä nyt on tosissaan kevättä rinnassa. Sen tietää siitä kun on kauniit ajatukset pinnassa. Sinä olet myös alati mielessä.
jos et ole onnellinen..niin et rakasta...rakkaus ja onni kulkee käsikädessä.loppuu se suhde kuitenkin, jos jo noin kuivaksi on mennyt. mikä este on erota..käykö kunnian päälle? vai onko suhde jo vain totuttu tapa? vai mikä mättää? minä en eläis ihmisen kanssa, jonka kanssa en ole onnellinen. ehkä olet siksi onneton, että rakkaus kuitenkin puuttuu. itse elin suhteessa kauan ja olin onneton. seksi yhdisti ja luulin sitä rakkaudeksi.oltiin vaan yhdes ku vällyjen alla meni niin hyvin. sitten tein päätökseni. haluan olla onnellinen ja haluan sielunkumppanin, jossa suhteen kaikki osa-alueet tulee tyydytetyiksi ja olen ollut tämän sieluni kumppanin kanssa jo 20 vuotta. enkä kadu onnettomasta suhteesta lähtöä.sitä kadun, etten lähteny aiemmin..
puolestasi. Olit rohkea ja muutit elämäsi. Minä olen jumissa tässä onnettomana ties kuinka kauan.
sinua hyvä ihminen jatkamaan tuollaista elämää?? kuoleehan tuossa henkisesti. kun päätin lopettaa on off suhteeni..niin huomasin jossain välissä, että olen elossa ja suhteeni mieheeni oli kuollut jo kauan sitten..minä vain luulin sitä rakkaudeksi. nyt minulla on rakkaus, luottamus, hyvä olo kaikessa, mitä hänen kanssa teen. henkisesti tasapainoinen olo ja fyysisesti koen olevani nainen jota todella rakastetaan.olin tosi tyhmä, kun riipuin huonossa suhteessa niinkin kauan.muutama vuosi siinä meni hukkaan..rohkaisen sinua menemään kohden sitä, mitä kaipaat ja tarvitset. tee päätös ja huomaat, miten hyvä ratkaisu se loppujen lopuksi olikin.
En aio pettää tätä puolisoani, kärvistelen mielummin tässä vaikka tiedän että olisin onnellisempi toisaalla. En halua kertoa tarkempia tietoja, koska tein aloituksen vain kuullakseni miten muilla menee elämässään. Olenko ainoa onneton? Kai minä ja se toinen puoliskoni joskus olemme yhdessä. Jos ei muuta niin ensi elämässä.
puoliskosi? Mitä luulet? Kirjoitat niin samalla tavalla kuin minun toinen puoliskoni, siis se joka kanssa haluaisin olla?
En tiedä käykö hän täällä palstalla ollenkaan.Minkä ikäinen sinä olet?
69 juuri! Älä menetä tuon iän takia yöuniasi he he!
tuo en siis ollut minä joka tuolla heitteli ikäänsä kysyit minulta nimimerkiltä "se sinun toinen" minä olen iältäni sanonko vaikka hyvin pienen haarukan 48-50v tähän väliin. entä sinä ja voisitko vastata myös asutko parkanossa?
vaan Intiassa Kuala Lumpurissa.
Mitä jos oletkin se ihminen josta kirjoitan? Voit hyvinkin olla. Mitä sinä tunnet minua kohtaan ja mitä haluaisit tapahtuvan?
Kertoisitko ensin, olinko oikean ikäinen? Jos niin voisimme jatkaa tarkastelua lähemmin, siitä olemme juuri ne ihmiset.
olet kyllä.
parkanossa. entä sinä?
jatkamme sitten, minä en asu parkanossa, entä sinä?
et voi olla se josta kirjoitan. Harmin paikka, mutta arvelinkin vähän ettei hän täällä palstalla käy.
eikä siitä ole kauaakaan aikaa kun muutin. tarkennettaisiinko vielä? ts. miten tapasimme/tapasitte? tai joku lempinimi tmv.
Vedättää minkä ehtii tämä mies.Psykiatrille,mars mars...
jos näin luullaan, niin kerron ensin itse, koska haluaisin tietää aivan varmasti oletko sinä se minun toinen puoliskoni jota rakastan...ts. sanon jotain tästä minun sielunkumppanistani, Hän ei asu parkanoassa ja Hänellä on lapsia..oletko tämä? lempinimiä paljon.
täsmäävät minuun!
Asun Parkanossa ja niin asuu se josta kirjoitinkin.
tiedän sitten, että et ole se minun sielunkumppani.