Eli minkälainen tuomio olisi Saddamille paikallaan ja missä hänet pitäisi tuomita? Irakissa, YK:n tuomioistuimessa vai USA:ssa vai peräti jossain muualla?
Itse en kannata kuolemantuomiota yleensä, enkä tässäkään tapauksessa, vaikka hän onkin tappanut paljon ihmisiä. Jos hänet teloitettaisiin, hän pääsisi mielestäni ehkä liian vähällä kaikesta mitä hän on saanut aikaa. Parempi olisi, jos hänet laitettaisiin vankilaan ja saisi sielä miettiä, että mitä tuli tehtyä.
Mutta mitä mieltä te olette?
Itse en kannata kuolemantuomiota yleensä, enkä tässäkään tapauksessa, vaikka hän onkin tappanut paljon ihmisiä. Jos hänet teloitettaisiin, hän pääsisi mielestäni ehkä liian vähällä kaikesta mitä hän on saanut aikaa. Parempi olisi, jos hänet laitettaisiin vankilaan ja saisi sielä miettiä, että mitä tuli tehtyä.
Mutta mitä mieltä te olette?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Geneve olisi oikea paikka.
Vaikea perustella miksi kenelläkään muulla olisi mitään oikeutta järjestää oikeudenkäyntiä. Toki tämän pitäisi olla erittäin julkinen, ja kaikkien osapuolten (kanteita tulisivat nostamaan ainakin Iran, Kuwait, Irakin uusi hallitus, USA ja Israel) hyväksymät IRAKILAISET tuomarit. Eiköhän tällaisia kuitenkin löydy.
Jos Israel ja Iran ovat jostain samaa mieltä, niin eiköhän se ole aika lähellä absoluuttista totuutta :P
mielestäni ei ainakaan irakilaiseesa tuomioistuimessa, koska oletteko koskaan kulleet tapauksesta, jossa tuomarina toimisi uhri? (tässä tapauksessa irakin kansa) esim. raiskaus jutuissa olisi aivan älytöntä että raiskattu saisi toimia tuomarina. paras paikka tälle olisi puolueeton tuomioistuin kuten geneve
USA on jälkeenpäin selitellyt öljynpuhdistusristiretkeään hirmuhallitsijan syrjäyttämisellä. USA on yrittänyt pukea hankkeen kansainväliseksi ihmisoikeuskysymykseksi ja diktaattorin kaatamiseksi, koska vapaa demokratiaan pyrkivä maailma ei tällaista siedä. Sen kanssa olisi paljon loogisempaa, että tuomioistuin olisi puolueeton kansainvälinen ihmisoikeus- ja sotarikostuomioistuin. Jos irakilaiset olisivat halunneet Saddamin tuomita, olisivat vetäneet hänet oikeuteen.
USAn menetelmäon tässä Pontius Pilatuksen resepti. Hänkin pesi kätensä sen kuuluisan miehen verestä ja antoi juutalaisten itsensä valita syyllisen ja tuomion. Kyse on siis ainakin 2000 vuotta vanhasta jiposta.
Nurnbergin tuomioistuimessa ei tosiaan käytetty puolueetonta väkeä, ja se on ainoita tapauksia jossa tällaisia tyranneja on oikeasti vangittu.
Eichmann taidettiin tuomita Israelissa.
Maanpetturit tuomitaan kaikki niissä maissa, jotka he pettävät.
Ne jotka mainitsevat Milosevicin unohtavat, että häntä ei pidätetty, vaan hänet luovutettiin. Tämä vaihtoehto on myös avoin Irakille, jos he näin haluavat tehdä.
Logiikkasi on hieman vaikeaa seurata.
"Jos irakilaiset olisivat halunneet Saddamin tuomita, olisivat vetäneet hänet oikeuteen."
Uh. Irakin sisällä vai? Mielikuvasi oloista siellä on kyllä aika anti-USA propagandan sokaisema jos edes ehdotat tätä. Belgiassa jotkut Irakilaiset pakolaiset yrittivätkin, mutta varmasti ottavat mieluummin tuomion Irakin maaperällä.
http://edition.cnn.com/2001/WORLD/europe/07/05/belgium.sharon/ (hae sanalla Saddam)
"Hänkin pesi kätensä sen kuuluisan miehen verestä ja antoi juutalaisten itsensä valita syyllisen ja tuomion"
Mutta juutalaisetpa hänet lopulta tuomitsivat, ei Pilatus. Muistaakseni historiassa Pilatus ei vaikuttanut tulokseen juuri laisinkaan, vaan oli melko sympaattinen jopa. Eli supervalta joka EI halua tehdä kaikkia paikallisia päätöksiä. Kai Jeesus olisi pitänyt lähettää Kiinaan tms tuomittavaksi, mutta jos tuomio olisi tullut siellä, Pilatusta olisi haukuttu varmaan vielä enemmän ja syytetty Kiinalaisten lahjomisesta tms.
Saddam on syyllistynyt moniin todistettaviin rikoksiin ihmisyyttä vastaan ja hänet pitäisi tuomita kuolemaan. Olen viime päivinä miettinyt paljon kuolemantuomiota. Minkälaisia rikollisia pitäisi tuomita sovittamaan tekonsa hengellään? Surmataanko heidät heti vai istuvatko he ensin vuosia vankilassa ja kenellä tulisi olla oikeus antaa kuolemantuomio?
Mielestäni kuolemantuomio voidaan langettaa ihmiselle, joka on rikkonut vakavasti ihmisyyttä vastaan. Valtaapitävä, joka on käskenyt aloittaa esim. etniset puhdistukset ansaitsee tuomion. Niin myöskin kaikki ne vastuuhenkilöt, jotka ovat komentoketjussa mukana. Vetäisin kuitenkin rajan komppanianpäällikköön. (sotilasarvoasteikon käyttö helpottaa hahmottamista) Siis miehet, jotka käskevät. Miehet, jotka tekevät likaisen työn eli tappamisen eivät ansaitse kuolemantuomiota, vaan joutavat virumaan loppuelämäkseen vankilaan. He tottelivat saamiaan käskyjä, mutta eivät tehneet päätöstä murhista.
Tämä sotilasajattelu paljastaakin epäkohdan sotilaan kurista. Sotilas ei saa kieltäytyä noudattamasta annettua käskyä, vaikka hän kokisikin käskyn mielettömäksi; hän saa jälkeenpäin tehdä valituksen esimiehen esimiehelle, mutta jos hän kieltäytyy tottelemasta, hän rikkoo palvelusohjesääntöä. Miestä voidaan tällöin rangaista, itseasiassa sotatilanteessa joidenkin käskyjen kieltäminen voi johtaa teloitukseen. Tässäpä ongelma:" En minä halunnut ottaa osaa kahdensadan ihmisen joukkomurhaan, mutta kapteeni käski!" Voi olla tapauksia, joissa sotilas on joutunut vastoin tahtoaan rikkomaan ihmisoikeuksia. Se ei kuitenkaan ole mikään puolustus, ei edes lieventävä asiahaara. Ihmisoikeuksien pitää nyt ja aina olla ehdottoman pyhät. Sotilas siis häviää, päättää hän mitä tahansa. Kieltäytyessään hän tietenkin voi kokea moraalisesti oikean päätöksen tuomaa nautintoa.
Kannatan kuolemantuomiota äärimmäisenä rangaistuskeinona, koska rikokset, joista tuomio langetetaan ovat äärimmäisiä, pahuutta. Monet ihmiset ajattelevat, että teloituksen kautta vanki välttää elinkautisen kärsimykset ja että vanki pääsee liian helpolla. Uskon, että ihminen -psyykkisesti häiriintynyt tai ei- haluaa pitää kiinni elämästään, vaikka se sitten tarkoittaisikin elämää vankeudessa. Elämänhalu on yksi perushaluista ja yksilö takertuu siihen viimeiseen asti.( Masennusta tai muita epätasapainotiloja ei lasketa) Sen takia kuolemantuomio on kaikista äärimmäisin rangaistus. Vanki joutuu olemaan vuosikymmenen vangeudessa miettimässä menneisyyttään, koska tulevaisuutta hänellä ei enää ole, ja joka päivä hän tietää, että hiekka tiimalasissa vähenee
Olen periaatteessa kuolemantuomiota vastaan jo siitäkin syystä, että tunnetaan myös tapauksia, joissa tuomio on langetettu väärälle henkilölle.
Mestatulle on vähän vaikea korvata tehtyä vääryyttä.
Saddamin, kuten eräitten muitten täysin tunteettomien tappajien tapauksessa minustakin tuntuu, että kuolemantuomio on jopa liian armelias.
Elinkautinen vankeus kirjaimellisesti lopun elämäänsä eristettynä antaisi rikoksen tehneelle aikaa miettiä, miksi hän on joutunut eristetyksi muista ihmisistä, mikäli noin sairas mieli ylipäänsä kykenee mihinkään tekojensa punnitsemiseen.
Ensimmäiset vankeusvuotensa Saddam voisi olla panssarilasisen tyrmän suojissa niiden ihmisten nähtävänä, joita hän on kiduttanut tai joilta hän on tapattanut omaisia.
Minusta Hussein pitäisi asettaa syytteeseen aikajärjestyksessä ja asianomistajien mukaan syytteeseen eri tuomioistuimissa. Ensin tietysti Irakissa, jossa häntä syytettäisiin valtakautensa alun rikoksista. Sitten Iraniin, jossa olisi Iranin-Irakin-sodan aikana tehdyt rikkeet tuomiolla. Haagiin sotarikkeistä syytetyksi myös joutuu Saddam. Kuwait ei myöskään saisi jäädä herkusta paitsi. Viimein Hussein viedään USAhan vastaamaan huolimattomasta joukkotuhoaseiden säilyttämisestä tai jostakin vastaavasta. En tiedä kyllä miten Saddam on juuri USAta vastaan rikkonut, ellei Kuwaitin sotaa lasketa, tai yleistä vittuilua.
Ja sitten elinkautinen rangaistus Kuuhun perustetussa kansainvälisessä avaruustukikohdassa, USAn ja EUn astrojalkaväen vartioimana. Siinä minun ehdotukseni.
12 Vuotta vankeutta pitäisi riittää. Ensikertalaisena 6 vuodella.
Itsemurhaiskun tekijä pitää ehdottomasti tuomita elinkautiseen!
Länsimais-individualistinen kulttuurimme näkee jokaisen yksilönä ja niin ollen myös moraalisena toimijana. Jokaisen katsotaan olevan vastuussa teoistaan.
Tästä perusjäsennyksestä seuraa sekä hyvää että pahaa. Historiallisella uudella ajalla individualismi on korostunut, mikä on merkinnyt yksilön vapauksien ja oikeuksien esiinnnousua. Näiden rinnalla länsimaiseksi yhteiskuntajärjestelmäksi on noussut demokratia. Kun nykyisin puhumme demokratiasta jonkinlaisena yleisinhimillisenä ideaalina, joka esim. Irakissa nyt kuin jostain taikaiskusta pitäisi saattaa vallitsevaksi, emme tajua, että demokratia sellaisena kuin se meille on juurtunut, on oman eurooppalais-amerikkalaisen kulttuurimme tuote ja sellaisena omaan historiaamme tiukasti sidottu eikä siitä mitenkään "irrotettavissa" ja tuosta vain muualle siirrettävissä.
Toisaalta taas yksilöllisyyden korostuminen on mwerkinnyt myös sitä, että me länsimaalaiset emme enää pysty näkemään oman ihmislajimme perimmäistä, sosiaalista luonnetta. Emme tajua, ettei kukaan synny tähän maailmaan valmiiksi hyvänä tai pahana, vaan että se mitä ihminen on riippuu kulttuurista, jossa hän kasvaa. Kun vastasyntyneitä on hyljätty metsiin niin että sudet, jotka myös ovat hyvin sosiaalisia eläimiä, ovat omineet vauvan pennukseen, tällaisia ihmisiä löydettäessä heitä ei ole edes osattu tunnistaa ihmisiksi. (Nämä ajatukset on poimittu Seppo Oikkosen "Narkissos-esseistä" http://personal.inet.fi/tiede/seppo.oikkonen )
Kuolemantuomion oikeutusta pohdittaessa jää näkemättä, miten individualistiseen ihmiskuvaan tämä pohdiskelu liittyy. Kuolemantuomiossa kärjistyy äärimmilleen näkemys, jonka mukaisesti jokainen on oman onnensa tai kohtalonsa seppä, ja ettei ympäröivällä yhteisöllä ole mitään tekemistä sen kanssa mitä joku yksittäinen yksilö on tehnyt. Kuolemantuomion kannattaminen on äärimmäinen tapa sanoutua irti kaikesta yhteisön vastuusta.
Saddamin tapaus on eräänlainen karikatyyri oman länsimaisen ajattelumme rajoittuneisuudesta. Kokonaiskuva kaikesta mikä on tapahtunut on surkuhupaisa, eikä tee kunniaa älyllemme eikä eläytymiskyvyllemme. Bush kaivoi pöytälaatikoistaan suunnitelmat Irakin valloittamiseksi, ja kun WTC-tapahtumat antoivat hyvän tekosyyn, toteutti sotahankkeen. Sitä perusteltiin "verisen diktaattorin kukistamisella" ja "demokratian viemisellä" Irakiin. Käytännössä tämä onkin sitten osoittautunut ylivoimaiseksi tehtäväksi. Se tulee olemaan samaa kuin yrittäisi kääntää kelloa viisisataa vuotta ajassa eteenpäin ja ihmettelisi, mikseivät maisemat silmien edessä muutu. Samaan sarjaan länsimaista älyttömyyttä kuuluu lausunto, joka kuultiin maailmanpoliisiksi ryhtyneen USA:n heikkolahjaisen presidentin muikistevasta suusta, kun hän epäsuorasti vihjaili tuomion suuntaan kertoessään jättävänsä Saddamin "irakilaisten käsiin kunhan sopiva järjestely ensin löytyy".
On inhimillistä kohdistaa pahuus johonkin yksittäiseen henkilöön, personoida pahuus, koska siten tunnemme saavamme sen ikään kuin paremmin hallintaamme. Mutta tämä on vain harhakuva, sillä näin itse asiassa emme näe pahuuden syitä emmekä sen todellista luonnetta. Se paljastuisi vasta jos kysyisimme, mistä diktaattorit saavat tukijansa. Mistä he saavat sen legitimaation, jolla valtaansa käyttävät? Tähän ei riitä vastaukseksi, että nämä pahat ihmiset pakottavat jokaisen ympärillään olevan - vaikkapa väkivallan uhalla, tms - tottelemaan julmia käskyjään. Mikä erottaa diktaattorin ja sekopään, joka oitis suljettaisiin väkivaltaisena vaaratekijänä hullujenhuoneeseen? Tähän kysymykseen on vastaus: se ettei yksikään diktaattori saa valtaansa yksin, vaan jokaisella diktaattorilla on oma tutkijapiirinsä, jota pitkin valta laajenee koko yhteiskuntaan.
Jos diktaattoreiden - tai esimerkiksi Nurnbergissä tuomittujen natsipomojen - vallan todelliset lähteet myönnettäisiin, pahuuden personoiminen kävisi vaikeammaksi, ja meidän olisi otettava käsiteltäväksemme ne hankalat asiat, jotka liittyvät vastuun jakautumiseen useammille. Niitä emme individualistisesta kulttuuriharhastamme johtuen taas pysty käsittelemään.
individualistisen kulttuurimme on todistettu varsin ylivertaiseksi arabien vaihtoehtoihin verrattuna.
Olen kyllä ihan samaa mieltä siitä, että tämä yritys siirtää kelloa kerralla satoja vuosiaan eteenpäin on melkoista murtsikkaa ylämäkeen. Silti, Islamille pitäisi tehdä jotain. Siinä missä länsi pystyi murtautumaan kirkon vallasta lähinnä sen takia, että Raamattu ei sido kirkkoa valtioon (sorrettu vähemmistä aikanaan kirjoittanut), Islamilla on valtavia vaikeuksia (koska koraanin kirjoittu yksinvaltias, joka sitoi hallinnon ja uskonnon). Tämän takia kello ei ole edennyt lähi-idässä Israelin alueen ulkopuolella viimeiseen 700 vuoteen juuri yhtään.
Autojen ja kännyköiden käyttö siirtää Saudi-Arabian 2000-luvulle ihan yhtä hyvin kuin Star Trek univormu siirtää minut 2300-luvulle tms.
Olen kuitenkin eri mieltä kanssasi pahan personifioinnista. Sen päätarkoitus on lopultakin luoda varoittava esimerkki. Eihän meidän vankiloidenkaan pääidea ole rankaista sitä rikollista prosenttia/promillea väestöstä, vaan antaa varoittava esimerkki sille neljännekselle, joka saattaisi rikoksia tehdä varoittavien esimerkkien puitteissa. Kyseessähän on nimenomaan yhteisön sisäinen viesti (joka yksilöiden tulee toki tulkita).
kuin
>>individualistisen kulttuurimme on todistettu varsin ylivertaiseksi arabien vaihtoehtoihin verrattuna
ei tarkoita yhtään mitään. Ei ole mitään tapaa arvioida kulttuureja suhteessa toisiinsa. Kaikki arvoarvostelmat ovat olemassa vain kulttuurien sisällä.
Mitä "vankiloihimme" tulee, niillä on kovin erilainen funtio eri länsimaissa. Surkein on tilanne kai USA:ssa, jossa viimeaikainen kehitys on muuttanut vankilat (jopa yksityistetyiksi)tuotantolaitoksiksi. Köyhät on käytännössä determinoitu lainrikkomuksiin, ja vankiloissa heidät pannaan tekemään "tuottavaa" työtä, josta hyödyn ulosmittaavat samat yritykset, jotka potkivat työntekijöitään siviilipuolella pellolle. Vankilat ovat de facto osa (uus)liberalistista yhteiskuntamoraalia, vai pitäisikö sanoa ennemminkin moraalittomuutta.
Myös esimerkiksi Irakiin värväytyneistä nuorukaisista suuri osa on sellaisia, joilla ei ole mitään muuta taloudellista vaihtoehtoa kuin hakeutua armeijaan. He ovat kouluttamatonta, jopa jenkkimittareilla mitattuna yksinkertaista porukkaa, joka varmaan nauttiikin tehtävistään ja jonkinlaisesta "arvonnoususta" kansallisesti tärkeässä tehtävässä.
Aikanaan sitten kotiin palatessaan heistä tulee se raaistunut ja sosiaalivammainen hylkiösakki joka, kuten vietnam-veteraanitkin, aiheuttaa monenmoisia ongelmia. No, heitä varten on sitten hyvintoimivat vankilat valmiina.
">>individualistisen kulttuurimme on todistettu varsin ylivertaiseksi arabien vaihtoehtoihin verrattuna"
"ei tarkoita yhtään mitään. Ei ole mitään tapaa arvioida kulttuureja suhteessa toisiinsa."
Itse asiassa on hyvinkin helposti, ja lukuisat arabit ovat samaa mieltä. Kaikki muslimimaat ovat mitättömiä. Öljyn ulkopuolella kaikkien arabivaltioiden yhteenlaskettu vienti on pienempää kuin Suomen. Ovathan nuo nyt todella säälittäviä valtionkorvikkeita tällä hetkellä. Tämä ei ole todellakaan rasismia, sillä arabithan ovat kaukaaseja, ja siellä on tehty paljon hyvääkin... ei vaan sen jälkeen kun muslimitiedemiehet pääsivät Kreikkalaisten teoksien loppuun joskus 1300-luvulla. Jos arabimaailma etenee, se on islamista huolimatta, ei sen ansiosta.
"Myös esimerkiksi Irakiin värväytyneistä nuorukaisista suuri osa on sellaisia, joilla ei ole mitään muuta taloudellista vaihtoehtoa kuin hakeutua armeijaan."
Tunnen kolme Amerikkalaista jotka ovat olleet (tai kaksi on yhä). Kaksi heistä on hyvinkin fiksuja, ja molemmat ovat palveluksessa saadakseen valtion maksamaan heidän opiskelunsa. Kyseessä kun on ollut monilapsiset perheet, niin kaikille ei riitä rahaa huippuyliopistoihin, mutta kaverit eivät luovuta.
"Aikanaan sitten kotiin palatessaan heistä tulee se raaistunut ja sosiaalivammainen hylkiösakki joka, kuten vietnam-veteraanitkin"
Onneksi et yleistä paljoa. Tällä kertaa USAn kansa ei ole kääntynyt omia joukkojaan vastaan, ja Vietnamin helvetti saattoi olla pikkasen traumaattisempi kuin yksi autopommin sirpaleisiin kuollut tuttu.
... ja siihen mikä hyvänä näkyy, on helppo silmänsä iskeä. Se on kuitenkin kulttuurien kyseessä ollen vain jäävuoren huippu, ratkaiseva osa on jossain syvemmällä.
V S Naipaul sanoo sattuvasti, että islamin maailmassa tällä hetkellä on olemassaoleva tietoisuus siitä, että eteen tulevia ratkaisuja ei enää pitkään voida tehdä entisten fundamenttien pohjalta. Tämä Naipaulin mielestä vastaa tilannetta läntisessä kulttuuripiirissä, jossa valistunut vähemmistä tiedostaa ettei maailmaa voida saattaa onnelliseksi yrityksellä jakaa nykyinen teknologiaan perustuva hyvinvointi koskemaan koko maapalloa.
Mitä USA:n köyhyys- ja vankilatilanteeseen tulee, se on todella surkea. Asia koskettaa meitä kipeästi siksi, että läntisen kultuuripiirin ihmisinä USA sijaitsee meille ihanteiden suunnassa. Siksi se että USA niin rujolla tavalla pettää ihanteemme, on kovempi isku kuin mitä se minkään muun valtion kohdalla olisi.
En usko että silmien ummistaminen, hyssyttely ja pintakulisseista kiinni pitäminen ovat oikea ratkaisu. Jos USA ei itse eristä itseään muusta sivistyneestä maailmasta, kuten se mitä todennäköisimmin on tekemässä, pidän oikeampana toimintalinjana sitä että se tietoisesti pyritään eristämään kuin että sen hirvittäviltä virheiltä suljetaan silmät.
Tietenkin on kovin tärkeä tässä. Lännessä arvostetaan kehitystä paljon enemmän kuin suuressa osassa maailmaa, joka on varmaan suurimpia syitä johtavaan asemaamme. Me viemme ihmiskuntaa eteenpäin kaikilla rintamilla, ja tätä ei voi juuri kiistää.
"Se on kuitenkin kulttuurien kyseessä ollen vain jäävuoren huippu, ratkaiseva osa on jossain syvemmällä."
Aivan. Minkä takia islam on jumittunut aikakauteen, jossa sen seurana ovat vain Afrikkalaiset kulttuurit? Islam vielä YRITTÄÄ kehittyä kovalla innolla, siinä missä esim Etelä-Amerikka ainakin tuntuu tulevan ihan mielellään pikkasen Pohjoisen perässä. Miksi olemme yritteliäämpiä, tuottavampia ja huomattavasti parempia keksimään asioita? Ainakaan lähi-itään verrattaessa rotuun on turha vedota, joten ongelma on kulttuurinen ja hyvin syvään iskostettu.
"jossa valistunut vähemmistä tiedostaa ettei maailmaa voida saattaa onnelliseksi yrityksellä jakaa nykyinen teknologiaan perustuva hyvinvointi koskemaan koko maapalloa."
Vaan millä? Itse en tähän vähemmistöön kuulu lähinnä sen takia, että miellän kehityksen äärettömästi tärkeämmäksi kuin koko maailman onnellisuuden. Onnellisuus on suhteellista, jolloin kehtaisin väittää että kaikki eivät ikinä tule olemaan onnellisia. Tällöin tähän pyrkiminen on vähän sama kuin nollaan liikenneonnettomuuteen pyrkiminen... tulee sitä vaikeammaksi mitä lähemmäs pääset, ja jossain vaiheessa oikeasti aiheutetaan paljon enemmän vahinkoa niillä pyrkimyksillä, kuin niistä saadaan hyötyä.
"Mitä USA:n köyhyys- ja vankilatilanteeseen tulee, se on todella surkea."
Köyhyys on niin ja näin, varsinkin verrattuna (laittomien) maahanmuuttajien määrään. Vankiloista olen kyllä pitkälti samoilla linjoilla. Varmasti näitä korjaillaan, mutta kehitystä ei todellakaan saa hidastaa jonkin ihme globaalin onnellisuuden takia.
Kulttuurit eivät olisi kulttuureja, jos niistä voisi poimia erilleen jonkin ominaisuuden tai tekijän, jota voisi sitten itsenäisesti hyödyntää. Millään yksittäisellä tekijällä - älykkyyden laadulla, keksinnöillä, teknisillä ratkaisuilla, tms - ei ole käyttöä kuin siinä sisäänsulkeutuvassa todellisuudessa, jonka kulttuuri muodostaa. Kiinalaiset keksivät ruudin vain ilotulitteitaan varten. Kulttuurit ovat vaikuttavia kokonaisuuksia, ja sellaisina realiteetteja, vaikka niiden vertaileminen keskenään onkin miltei mahdotonta - johtuen juuri siitä että ne ovat itseensäsulkeutuvia maailmoita, joita ei voi toinen toistensa käsitteistöillä tyhjentävästi määritellä.
Monen viisaan ajattelijan valaisemana minulla on sellainen vahva käsitys, että se tieteen, tekniikan ja talouden yhteenliittymä, teknosysteemi, joka meillä länsimaalaisilla on nyt projektinamme, on noin kolmen- neljänsadan vuoden historiallinen trendi, jonka noususuhdanne on jo auttamattomasti ohi. Sen sisäinen dynamiikka on laatuaikansa elänyt, ja jäljellä on enää määrällistä jälkilämpöä. Tekniseen kehitykseen liitetyt inhimillisesti korkeat tavoitteet, joita varsinkin sodanjälkeisinä vuosikymmeninä toivorikkaasti korostettiin, ovat jo osoittautuneet utopioiksi. Atomivoimalat eivät ratkaisseetkaan energiaongelmiamme tuottamalla kaikille sähköä niin halvalla ettei sitä kannata edes laskuttaa. Yleinen optimismi ei lunastanut lupauksiaan. Jäljellä on vain raadollista taloudellista eduntavoittelua, jota enää ei normaaliyhteyksissä edes yritetä peitellä. Sentään vielä USA:n ryöstöretki arabimaailmaan tarvitsee tekopyhät perustelut.
Mikään tuleva tekninen kehitys ei enää toteudu muutoin kuin uudeksi maailmanuskonnoksi nousseen talouden ehdoilla. Kasvutalouden ehtoihin käytännössä elimellisesti kuuluu, että myös elintasoerot jatkuvasti kasvavat. Tätä ei pystytä systeemissä estämään. (Siihen tarvittaisiin aivan eri premisseiltä lähtevää talousajattelua.) Teknisestä kehityksestä muodostuu yksi osa sitä kulissia, jäävuoren pintaa, joka hämää meitä ja estää meitä näkemästä miten yhteiskuntia koossapitävät pinnanalaiset tekijät, kuten yhteisöllisyydelle ominaiset strong-evaluation -moraalikoodit, hajoavat. Yhä useampi markkinatalousmaa seuraa Yhdysvaltojen jäljissä yhteiskunnallisen hajoamisen tiellä.
On turhaa elätellä kuvitelmia, että tekninen edistys yleensä tai jotkut suuretkaan tekniset läpilyönnit voisivat vaikuttaa siihen, että oma länsimainen kulttuurimme jotenkin muuttaisi suuntaa nykyisestä hajoamistilastaan. Historiallisesti ottaen tekninen edistys on vain mitalin toinen puoli. Mitä enemmän siihen keskitymme, sitä huonommalle hoidolle on jäänyt yhteisöllisyys. Yhteisöllisyyden ensisijaista merkitystä ei enää käsitetä. On paljon niitäkin, jotka sokeina tuijottavat Edistykseen (kuten marxilaiset tekivät) ja ovat "valmiita maksamaan Edistyksestä sen inhimillisen hinnan jonka se maksaa". Harvat kuitenkaan laillasi tunnustavat asettavansa Edistyksen ihmisarvonkin edelle.
Sinänsähän sillä ei ole merkitystä kuin sinulle itsellesi - kyynisyys on kaikenlaisten poliittisiin ideologioihin hurahtaneiden uskovasten ehtymätön voimavara. Valitettavasti vain asiat todellisuudessa toteutuvat muiden kuin poliittisten käsitteiden kuvaamalla tavalla. Länsimainen kulttuuri on historiallisesti ollut se tekijä, joka on mahdollistanut teknisen edistyksen. Mutta mitä enemmän tätä puolta on painotettu, sitä enemmän on syöty maata yhteisöllisyyden alta. Ruusujen aika on ollut, tästä eteenpäin näkyville nousee vain piikkejä.
Mahdollisimman häpeällinen, tuskallinen ja nöyryyttävä kuolema mokomalle paskalle.
Kuoliaaksi kivitys Bagdadin torilla, muutaman vuoden sähköshokki-hoidon jälkeen, voisi olla ihan hyvä.
Aivan aluksi täytyy sanoa etten millään tavalla kannata Saddamia ja hänen hirmutekoja.
Tästä huolimatta Saddamille täytyisi mielestäni taata puolueeton oikeudenkäynti, jossa käytäisiin läpi koko Saddamin hallinnon aikana tehdyt rikokset ja saada muita tärkeitä tietoja esim. niistä kuuluisista joukkotuhoaseista, joita käytettiin syynä Irakin sotaan. Voisi nimittäin sen jälkeen olla tuolla rapakontakaisellakin "hörhöllä" aihetta alkaa etsiä itselleen asianajajaa.