Onko Hellareilla eri Jumala, kun sallii

Ilmestyskirjasta tuo vastaus löytyy...... Älä ole katkera, älä ole tuomari, vaan pyri siihen, mikä hyvää on, nimittäin ei saastuta se mikä suusta sisään menee, vaan se mikä suusta ulos tulee, se saastuttaa ihmisen.

että tällaisia kysymyksiä nousisi helluntailaisten keskuudesta, oikeassa hengessä mikä ei ole syyttävää, ja niin Jumalan Henki johtaisi Herran eteen tekemään parannusta, puhdistautumaan? Sisimmän puhdistuminen on kuitenkin Jumalan työ. Ihmisen vastuulla on antautua, tehdä parannus eli suostua Pyhän Hengen uudistavan ja parantavan työn kohteeksi Jeesuksen veren alla. Armon kokeminen johtaa pyhityselämään (Tiit.2:11-14). TYÖNTEKIJÖIDEN VASTUU Seurakunnan johtajilla (vanhimmisto ja työntekijät) ja opettajilla on suuri vastuu tässä. Syntielämää ei saa katsoa "sormien läpi". Ongelmana on, että kun syntiin puututaan, nousee haloo: työntekijät ovat lakihenkisiä, puuttuvat ihmisten henkilökohtaiseen elämään, käyttävät uskontoa alistamisen välineenä ym. Jos syntiin ei puututa, nousee haloo: usko on vain kulissi minkä takana harjoitetaan kaikenlaista saastaa ym. Arvostelua nousee tehdään niin tai näin. Vanhimmiston tulisi puuttua seurakuntalaisten syntielämään kritiikkiä pelkäämättä. Ensisijaisesti tämä tapahtuu opetuksen kautta, että asiat nostetaan esiin, pyhityksestä opetetaan oikein jne. Jos seurakunnassa vallitsee terve armollinen henki ihmiset uskaltavat ongelmineen tulla esiin tekemään parannusta ja Pyhä Henki vie asioita eteenpäin kun ei ole tarvetta pitää kulisseja. Vanhimmiston tulee puuttua syntielämään myös suoraan, ottaa asioita puheeksi henkilöiden kanssa joista on tietoa että kulissien takana elävät "huoruudessa ja juopottelussa". Seurakunnasta erottaminen ei ole ensimmäinen toimenpide mutta joissain tapauksissa siihenkin tulisi mennä ja luulen että sitä tulisi käyttää enemmänkin. Jos tiettyihin asioihin ei puututa se on signaali muillekin kiusauksessa eläville että nuo asiat on luvallisia. Vanhimmistojäsenten tulee siis hoitaa omaa henkilökohtaista suhdettaan Jeesukseen, että pystyvät toimimaan armollisesti ja Hengen johdossa, kun on pakko tehdä kipeitä ratkaisuja ja puuttua epäkohtiin. SEURAKUNNAN JÄSENTEN VASTUU Jokaisella seurakuntalaisella yksilökohtaisesti on vastuu millaisen kuvan srk:sta ja yleensä kristityistä antavat elämänsä todistuksen kautta. "Sillä papin huulten pitää tallettaman tieto, ja hänen suustaan etsitään opetus; sillä hän on Herran Sebaotin sanansaattaja. Mutta te olette poikenneet tieltä, olette opetuksillanne saattaneet monet kompastumaan..." (Malakia 2:7,8). Kaikille uuden liiton uskoville Raamattu sanoo: "Mutta te olette 'valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja', joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa." (1.Piet.2:9.). Sen lisäksi, että meidän "valittuna sukuna, kuninkaallisena papistona, pyhänä heimona ja omaisuuskansana" tulee pitää huolta elämämme todistuksesta maailmassa eli ulkopuolisille, vastuullamme on myös seurakunnan tila eli mitä sisäpuolella tapahtuu ja sallitaan. Seurakuntalaisina emme saa katsoa veljien ja siskojen syntejä sormiemme läpi vaan niihin tulee puuttua. SEURAKUNTALAISTEN SUHTAUTUMINEN JOHTAJIEN VIRHEISIIN Entä jos vanhimmistojäsenet eli paimentehtävässä olevat toimivat väärin. Kuinka seurakuntalaisen tulisi asennoitua johtajaan jonka toiminnassa on epäkohtia? Paimeneen joka ei ole Herran asettama tai on menettänyt siunauksen tehtävässään ja ei ymmärrä jättää paikkaansa? UT:n ohje on, että johtajia tulee erityisesti kunnioittaa ja muistaa, että he ovat saaneet virkansa Jumalalta. Tämä pätee siinäkin tapauksessa jos meidän mielestämme heidän virkansa on ihmisestä tai ovat menettäneet siunauksen. Joka tapauksessa heitä tulee kunnioittaa asemansa tähden. Tämä ei tarkoita ilmeisten epäkohtien hyväksymistä, mutta seurakuntalaisena minun on tutkittava sydämeni asennetta Herran edessä, kuinka asennoidun johtajaan jonka elämässä näyttää olevan epäkohtia, suoranaista syntiä tai ainakin vääriä toimintamalleja. ON HYVÄ MUISTAA, ETTÄ JUMALA EI PUUTU VÄÄRYYTEEN VÄÄRYYDEN KAUTTA, VAAN PUUTTUU ASIOIHIN TOTUUDEN, PUHTAUDEN KAUTTA. Mitä se tarkoittaa? Meidän ei tule toimia napisten, selän takana arvostellen, epäluuloja kylväen. Se on hajottajan työtä ja tapahtuu AINA väärässä hengessä. Uskon että kun vanhimmiston puolesta rukoillaan ja työntekijöitä siunataan, niin kuin Jumalan tahto on, silloin Jumala parhaiten puuttuu epäkohtiin ja saattaa niitä kohdalleen. Työntekijät tekevät parannusta - tai, jos parannuksenteosta kieltäydytään, joutuvat siirtymään paikaltaan. Jumalalla on keinonsa. On tärkeää että pidämme sydämemme puhtaana, emme kiroa heidän työtään ja yksityiselämäänsä vaan siunaamme, rukoilemme ja toivomme parasta! Jumala ei jätä rukouksiamme kuulematta. MENTALITEETTI - ASENTEENI JA SUHTAUTUMISTAPANI SEURAKUNTAAN RISTIRIITATILANTEISSA? Seurakunnallisissa ristiriidoissa Jumala nostaa esiin oman asenteemme. Alistuminen oikean ja hyvän johtajiston alaisuuteen ei aina ole helppoa, mutta kun pitäisi kunnioittaa johtajia jotka tuntuvat vääriltä, se on todellinen koetus. Luonnostaan ihminen haluaisi itse hallita, kontrolloida ja päättää - ja kun se ei onnistu, seurauksena on lihallinen reaktio; monet lähtevät seurakunnasta ovet paukkuen. Nähdään kyllä vikoja johtajissa ja seurakunnassa, mutta tulisi nähdä mihin Pyhä Henki yksilökohtaisesti painaa sormensa - mikä on minun sisimpäni asenne, mentaliteetti ja käyttäytymismalli? On tietysti ääritilanteita, että johtaja elää selkeästi synnissä tai aivan selvästi käyttää valtaansa väärin niin, että asia vaatii konkreettista puuttumista. Näissä tilanteissa seurakuntalaisten tulee nostaa epäkohdat käsittelyyn ja vaatia vanhimmistolta ratkaisua asiaan. Toimintamme pohjana tulee olla rukous ja meidän tulisi olla selvillä motiiveistamme. Toiminko henkilökohtaisesta loukkaantumisesta ja kostomentaliteetista käsin vai vilpittömästi oikeaan pyrkien? Toivonko hyvää hänelle (vanhimmistoveljelle tai rivijäsenelle) jonka asiat joudun nostamaan (ääritapauksessa jopa julkisen) keskustelun aiheeksi srk:ssa... On myös tilanteita joissa koemme seurakunnasta lähtemisen oikeaksi. Erityisesti jos opetus on epäraamatullista tai ristiriitatilanteet muuten käyvät kestämättömiksi, mutta tällöin asenteemme tulisi olla oikea. Oikea asenne ei ehkä ole mahdollinen, jos olemme kokeneet hylkäämistä tai syvää loukatuksi tulemista seurakunnan taholta, mutta siihen tulisi pyrkiä. Kun olemme asioidemme ja sisimpämme haavojen kanssa Herran edessä - joka ei syyllistä eikä hylkää vaan armahtaa ja parantaa - löydämme taas oikean suhtautumistavan. Vapaudumme katkeruudesta ja alamme nähdä myös omassa käyttäytymisessä paljon puutteellista. Epätäydellisinä ihmisinä osaamme armahtaa toisia epätäydellisiä. Hyväksymättä kuitenkaan heidän vääryyksiään. SALLIIKO JUMALA? >Onko hellareilla eri Jumala, kun sallii elävän huoruudessa ja juopottelussa? Mistä teidän Jumala saa teidät kiinni, kun teette samoja tekoja, kuin julki jumalattomat.< Kysymys on kärjistys ja yleistys. Jumala ei salli. Ja onneksi myöskään helluntailaiset eivät salli. Helluntailiikkeessä opetetaan että huoruus (kaikki haureellinen elämä, avioliiton ulkopuoliset seksisuhteet) ja juopottelu (alkoholin päihdekäyttö) ovat syntiä josta tulee tehdä parannus. Ne ovat selkeitä, räikeitä syntejä joista Pyhä Henki varmasti vapauttaa uskovan, jos tämä omalta puoleltaan suostuu parannusta tekemään. Kristuksen sisällisen tuntemisen lisääntyessä käsittelyyn tulevat sitten "hienommat" synnit. Yleensä Jumala aloittaa elämämme korjaamisen räikeämmistä tekosynneistä minkä jälkeen Hän vähitellen pääsee mielenlaadun synteihin ja luonteenheikkouksiin. Hengen hedelmä (Gal.5:22) ei synny omin ponnistuksin vaan on kokonaan Herran työ. Mutta Jumala ei tee työtään vastahakoisessa. Pyhän Hengen työ on aina jotain mihin tulee suostua. JUMALAN ARMO Jumalan armo on Kristuksessa. Sitä ei voi saada Hänen ulkopuoleltaan. Siksi myös oikea pyhityselämä perustuu armoon, ei omiin ponnisteluihin. Olemme loppuun asti epätäydellisiä, teemme virheitä ja lankeamme, joku yhdessä ja toinen toisessa kohtaa. Terveeseen uskonelämään kuuluu itsensä hyväksyminen epätäydellisenä ja keskeneräisenä. Emme katso itseemme vaan Kristukseen. Henkilökohtainen suhde Häneen avaa elämäämme Pyhän Hengen mahdollisuudet. Emme ole itsemme varassa. Hän tekee ihmisessä työtä mihin ihminen ei itse kykene, pelastaa ja parantaa, vapauttaa ja eheyttää. Kiitos Jumalalle. Pyhän Hengen työ ei ole sidoksissa seurakuntaan. Ainoa edellytys on kuuluminen Kristuksen ruumiiseen, joka on ns. universaali seurakunta. Tähän todelliseen morsiusseurakuntaan kuuluu jokainen uudestisyntynyt, siis jokainen, joka elämässään tunnustaa että Jeesus on Herra. Henkilökohtainen seurustelusuhde on ensiarvoisen tärkeä. Ei ainoastaan seurakunnan johtajien vaan jokaisen kristityn tulee hoitaa henkilökohtaista suhdettaan Jeesukseen, niin että pystyy toimimaan armollisesti ja Hengen johdossa. Erityisesti: Kun on pakko on tehdä kipeitä ratkaisuja ja puuttua epäkohtiin. ON HYVIN TÄRKEÄÄ että keskitymme Jeesukseen, pidämme huolta omasta rukousyhteydestämme Häneen ja niin suostumme olemaan Jumalan työn kohteena, valossa. Meidän ei tule keskittyä veljiemme ja sisartemme arvosteluun, epäkohtien etsimiseen seurakunnista ja niiden johtajista. Jos uskonelämämme painopiste ei ole oikea kasvumme vinoutuu. Toisten uskonelämään keskittyvä arvostelija menettää terveen arvostelukyvyn. Moni luulee toimivansa oikeassa hengessä ja kantavansa huolta puhtaasta opista vaikka toimintaa sanelee katkeruus, oma kiivaileva luonteelaatu, ylpeys ja taipumattomuus. Mutta jos vietämme aikaa Herran neuvotteluissa - avonaisesti sisintämme tutkien Pyhän Hengen antamassa valossa, haluamme kasvaa Rakkaan tuntemisessa - Jeesusta korottaen - on varmaa että opimme puuttumaan myös epäkohtiin, enemmän ja enemmän oikeassa hengessä. USKOVIEN VASTUUSTA HUOLIMATTA kukaan etsivä, totuutta kaipaava ei voi sanoa: En kyennyt tulemaan Kristuksen luo koska helluntaiseurakunta (tai jokin muu seurakunta tai kaikki ne yhdessä) antoivat huonon todistuksen Herrastaan. Ihmisen vastuulla on ottaa Jumalan kutsu todesta, etsiä totuutta ja alistua siihen, vaikka se inhimillisesti tekisi kipeääkin. Jumalan valtakunta ei ole sanoissa vaan voimassa. Paljon voidaan puhua puolesta ja vastaan, väitellä, heittää lokaa puolin ja toisin, mutta Jumala tuntee sydämet. Kuka on rehellinen evankeliumin edessä ja kuka ei. USKOVAN VASTUULLA on siis pyrkiä antamaan oikea todistus Jeesuksesta. Parhaiten se tapahtuu kun hyväksymme itsemme keskeneräisinä ja annamme armon tehdä kohdallamme työtä. * Kristityllä ei ole oikeutta väistää vastuutaan inhimillisiin heikkouksiin vetoamalla. "Olen vain ihminen". Jeesus Kristus on suurempi kuin heikkoutemme. ETSIVÄN VASTUULLA on suostua Jumalan löydettäväksi: * Kukaan ei voi viimeisellä tuomiolla väistää vastuutaan ja sanoa että uskovaiset tekivät minun pelastukseni mahdottomaksi. SUMMA SUMMARUM: Seurakunnassa täytyy olla tilaa ihmisten keskeneräisyydelle. On lupa erehtyä ja tehdä virheitä. Tervehenkisessä seurakunnassa uskovan ei tarvitse hävetä vaikeita elämäntilanteitaan, ei piilotella epäonnistumisia ja lankeemuksia, vaan hän saa kokea sitä suurempaa huolenpitoa, rukoustukea ja hyväksyntää. Virheitä ei saa tehdä tahallaan ja kun niitä tapahtuu tilanteet on kohdattava. Syntiä ei saa oikeuttaa eikä puolustella armoon vedoten. Todellinen armo johtaa pyhitykseen - muussa tapauksessa armo on pelkkä teologinen käsite, jonka tosi sisältö on jäänyt tuntemattomaksi. Seurakunnasta erottaminen on äärimmäinen toimenpide. Se ei saa tapahtua lankeemuksen vuoksi vaan ainoastaan jos henkilö puolustelee lankeemustaan ja elää siinä, harjoittaa syntiä ja vastoin Raamattua itsepintaisesti sallii itselleen asioita joita seurakunta ei salli.