Synnin salat avautuvat elokuvajulisteista

Kössönöm kirjoitti:

http://www.yle.fi/uutiset/alueelliset_uutiset/varsinais-suomi/2009/04/synnin_salat_avautuvat_elokuvajulisteista_687415.html - Kummastuttaa tuon artikkelin sanavalinnat. Mikä ihmeen "synti"? Laitan sen artikkelin tähän kokonaan, jos joku ei halua linkkiä avata. "Vietteleviä vamppeja, viinan kiroja ja väkivaltaa. Paheet ovat hyvin edustettuina suomalaisissa elokuvissa kautta vuosikymmenten, ja syntisen nostalgiset elokuvajulisteet esittäytyvät turkulaisravintolassa Suomalaisen elokuvan festivaalien aikana. Synnin ja sopimattomuuden rajat ovat vuosikymmenten aikana muuttuneet, ja monet aikoinaan pahennusta herättäneet elokuvat herättävät nykynäkökulmasta lähinnä hellyttäviä tunteita. Yksi asia ei taida koskaan muuttua - nuorison käytöstä on kauhisteltu kautta aikain. Teuvo Tulion paheita tihkuvat melodraamat Ohjaaja Teuvo Tulion elokuvissa on usein hyvin ronski melodramaattinen lataus ja niissä kuvataan paheellista seksuaalista elämää, kertoo kulttuurihistorian professori Hannu Salmi. Elokuvassa Olet mennyt minun vereeni (1956) Regina Linnanheimon esittämä nainen ajautuu avioliiton ulkopuoliseen seksisuhteeseen ja sortuu viinan kiroihin. Rappioalkoholistin elämä kulkee kohtalonomaisesti kohti onnetonta loppuratkaisua. Elokuvan julisteessa keskeisin sanoma tiivistyy Hannu Salmen mukaan melkein koko julisteen mittaiseen kysymysmerkkiin. - Olet mennyt minun vereeni -elokuvan lähtokohdat ovat sotienjälkeisissä ongelmaelokuvissa, joissa kuvattiin alkoholismia, irtolaisuutta ja irrallisia seksisuhteita, luettelee Salmi. Julisteen kysymysmerkin voi tulkita myös osoitukseksi moraalisesta paheksunnasta synnillistä elämää kohtaan. Syntinen kaupunki- ja nuorisokulttuuri Kaarlo Nuorvalan ohjaustyössä Viettelysten tie (1955) suomalaisnuorukaiset törmäävät monenlaisiin paheisiin Tukholmassa. Viettelysten tiessä suhtautuminen homoseksuaalisuuteen on avoimen kammoksuvaa, ja elokuva heijastaakin ajan suomalaisessa yhteiskunnassa vallalla olleita negatiivisia asenteita suhteessa homoseksuaalisuuteen. Elokuvajulisteesta löytyy viittauksia rockmusiikkiin, seksiin ja väkivaltaan. - Kaikki sensaatioelokuvan ainekset ovat siis hyvin kasassa, miettii Salmi. Nuorisomusiikin, seksuaalisuuden ja prostituution liittäminen Tukholmaan kertoo suurkaupungista uudenlaisen urbaanin elämänmuodon symbolina. - Meininki oli ihan erilaista Tukholmassa kuin vaikkapa Helsingissä tai Turussa. Nuorisokulttuurin kehittyminen nähtiin uhkaavana myös muun muassa Toivo Särkän elokuvassa Kuu on vaarallinen (1962) ja Åke Lindmanin ohjaamassa elokuvassa Jengi (1963). Jengi-elokuvassa Hannu Salmi näkee nuorisokulttuurin paheellisuuden, seksin ja musiikin kytköksen nousevan erityisen hyvin esiin kohtauksessa, jossa nuoret miehet katsovat strip-tease -esitystä nuorisomusiikin soidessa taustalla. Syntiset naiset Media ja yleisö ovat kautta elokuvan historian osallistuneet näyttelijöiden tähtikuvan muokkaamiseen. Jos Åke Lindmanilla oli vaikeuksia karistaa roistomaisten roolien taakkaa harteiltaan, niin naisnäyttelijöilla liikkumavaraa oli vielä vähemmän. Regina Linnanheimolla oli kenties harvinainen asema suomalaisena naisnäyttelijänä, sillä hänelle suotiin keskenään hyvinkin erilaisten roolien esittäminen aina ylväästä aatelisesta rappioalkoholistiin. Sen sijaan muun muassa elokuvissa Kuu on vaarallinen ja Jengi naispääosaa näyttelevä Liana Kaarina leimattiin sensaatiolehdistön toimesta vietteleväksi vampiksi, niin valkokankaalla kuin yksityiselämässäänkin. Näyttelyssä esillä olevien julisteiden perusteella syntinen seksuaalisuus on sukupuolittunutta ja paikantuu naisruumiiseen. - Elokuvissa rakennetaan ja vahvistetaan käsityksiä sukupuolirooleista ja seksuaalisuudesta, toteaa Salmi. Filmihulluksi tunnustautuva Hannu Salmi painottaakin, että tasa-arvon kannalta on tärkeää kehittää mediakriittistä tapaa katsoa elokuvia. Syntisiä suomalaisia elokuvajulisteita Turussa, Bar Kukassa 19. huhtikuuta asti esillä olevassa elokuvajulistenäyttelyssä."

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä