Nainen armeijaan(ko)?

ei ne hulluille anna asetta.

Intissä nainen hoitelee joukkueellisen miehiä kerrallaan.

Mieti oikeasti asia loppuun asti. Jos masennut siellä ja joudut lähtemään kesken pois niin ei se itsetunnolle kovin hyvää tee. Eikä siellä oikein voi panikoida. Suosittelisin ensin kokeeksi puolen vuoden aupair-pestiä vaikka Etelä-Amerikkaan tai johonkin muuhun katoliseen maahan. Siinä pääsisit kokeilemaan miltä tuntuu toteuttaa toisten tahtoa ja sopeutua. Ja niistä pesteistä voi nostaa kytkintä koska vaan ja todeta, että sh.. happens.Ei tulisi ehkä traumoja.

Kyllähän sinne aina pyrkiä voi ja katsoa pääseekö. Tod. näk. pääsee. Sitten niissä psykotesteissä ei kannata antaa hullua kuvaa itsestään. Tärkeämpää kuitenkin on, että itse tiedät, kestääkö pääsi vai ei. Joka tapauksessa kannattaa muistaa: armeijassa ei koskaan pakoteta tekemään mitään. Jos jokin ei onnistu niin ei onnistu, sairastut yllättäen ja vietät seuraavan viikon varuskuntasairaalassa. Tämä tosin ei ole viisasta ainakaan heti alussa, koska siinä vaiheessa opetetaan oleelliset asiat eikä opetuksesta oikein voi pois jäädä. Siinä on lukuisten miestenkin asepalvelus katkennut alkuunsa juuri esim. oikean sairastumisen takia intin alkuvaiheissa. Sitten myöhemmin, varsinkin alokasajan jälkeen, on armeija tylsää puurtamista ja pitkälti ajan haaskaamista, jota voi halutessaan skipata sairaalassa. Fyysinen terveys ei ole ongelma, kaikille löytyy sopivantasoiset linjat, vaikka joku kuski tai kirjuri tai kokki. Nuo alat ovat kovin rentojakin. Toki jos olet kunnianhimoinen ja vaikka aukkiin tai rukkiin haluat, niin silloin vaatimukset kasvavat sen mukaisesti myös kunnon osalta. Henkisestä terveydestä: jokainen joka menee inttiin, tulee takuuvarmasti ns. hajoamaan. Toisin sanoen motivaatio romahtaa nollaan. Tämä on luonnollista ja hajoaminen pitää pystyä tunnistamaan. Hajonneessa tilassa ei kannata tehdä mitään päätöksiä, lähinnä toimia robotin tapaan.