USAn isolaatio

Välillä on uskottu, toivottu tai pelätty, että USA eristäytyy muusta maailmasta jättäen sen oman onnensa nojaan. Tällaisia merkkejä on nähty aina silloin, kun USA on jättänyt YK:n jäsenmaksuja maksamatta ja hoitanut politiikkaansa ohi YK:n ja muusta kansainvälisestä mielipiteestä piittaamatta. Välillä näyttä siltä, että isolaation perusteet ovat taloudellisen painolastin vähentäminen, välillä taas siltä, että taloudellisia etuja haetaan vaikka voimakeinoin.

Irakin sodan alla USAn eristäytyminen sai uuden vivahteen. Ennen ajateltiin, että USA ja läntinen Eurooppa muodostavat ns. vapaan ja demokraattisen maailman pysyvän liittouman. Irakin sodan alla avioliitto koki kuitenkin vakavan kriisin. Ranska ja Saksa eivät Euroopan valtamahteina nielleetkään sitä, että USA käyttää demokratiaan puolustaessaan omavaltaista päätösvaltaa. USA siis kyllä rakastaa kumppaniaan Eurooppaa, mutta on avioliiton vanhetessa halunnut yhä enemmän määrätä kaapin paikan. Tällainen epäsopu johtaa yleensä uskottomuuteen avioliitossa, jos alistetuksi tullut osapuoli on vielä viriilissä iässä. USA käveli puolisonsa Euroopan yli välittämättä niistä mahdollisista seurauksista, joita yli käveleminen Euroopalle aiheuttaa.

Europassa tunnetaan enemmän huolta siitä, miten Lähi-idän ruutitynnyri poksahtelee kuin USAssa. Se on luonnollista, koska Lähi-itä on maantieteellisesti paljon lähempänä Eurooppaa kuin USAta. Eurooppalaiset joutuvat välttämättömimmin keskusteluyhteyteen Lähi-idän kansojen kanssa jo pelkästään rajanaapuruuden vuoksi. Sen vuoksi on huolestuttavaa, että yhteiseen arvopohjaan vetoava kumppani pettää heti, kun silmä välttää. USAn ja Euroopan välille on syntynyt jonkinlainen epäluottamuksen ilmapiiri. Sellainen johtaa helposti historialliseen murrosvaiheeseen. Kun Eurooppa ei voi enää katsoa luottavaisin silmin kumppaniinsa, joka omanvoiton pyynnissään vähät välittää siitä Euroopalle aiheutuvista hankaluuksista, seurauksena voi olla uusien kumppanien hakeminen tai omien etujen yhtä yksisilmäinen ajaminen.

USA ajaa omavaltaisuudellaan maailmaa uuteen tilanteeseen. Nappulat pannaan nyt uusiin asemiin. Lähi-idän arabimaat ovat saaneet entistä selkeämmin yhteisen viholliskuvan, USAn. USA aggressiivinen Lähi-idän politiikka, johon kuuluu yhden valtion yksipuolinen tukeminen ja öljynpuhdistysristiretkeily eri muodoissaan muihin kuten nyt Irakiin ja aiemmin jo Saudi-Arabian kuningashuoneen turvaksi, johtaa helposti arabimaiden keskinäisen riitelyn loppumiseen. Yhteinen vihollinen on vahvin syy liittoutua. Saudi-Arabiassa ja Turkissa nähdyt terroritoimet ovat askelia tähän vallankumokselliseen suuntaan. USA aiheuttaa ahdistusta muissakin köyhissä maissa, koska se on alkanut jakamaan valtioita susiin ja lampaisiin ja nimittelemään susia roistoiksi. USAn maine riistovaltiona saa uutta tulta köyhissä maissa. Eurooppalaisen mielipiteen kuuntelamatta jättämiseen ei luulisi olevan varaa, kun ensin puhutaan yhteisestä terrorismin vastaisesta sodasta. Euroopassa pääsee silloin helposti vallalle ajatus toimia myös itsekkäästi omaa etua ajaen. Eurooppa on hyvin pian erilaisten krrisien keskellä eikä sitä täällä haluta. Ei varmasti haluta, että USA omine valtapyrkimyksineen aiheuttaa eripuraa ja synnyttää terrorismia enemmän kuin pystyy vähentämään sitä.

Eurooppa on Lähi-idän politiikassa pyrkinyt varovaisuuteen. Halutaan olla ystäviä suuntaan ja toiseen ja varotaan asettumasta sellaisissa kiistoissa, jotka eivät ole eurooppalaisia jonkun toisen puolelle. Näin toimivat erityisesti Ranska ja Saksa sekä monet EU:n pienemmät jäsenvaltiot. Vain Englanti ja osin Italia ovat kulkeneet eri jalkaa. Sanelupolitiikan omaksuneet ovat tavanneet jäädä aina yksin. USA ei ehkä omasta tahdostaan eristäydy, mutta ajaa itsensä vähitellen siihen tilanteeseen, ettei sillä ole kuin pelokkaita ja nöyristeleviä ystäviä. Ei aitoja ystäviä.