En kuulu ort.kirkkoon, mutta osllistun melko usein ortodoksiseen liturgiaan.
Mieltäni on vaivannut miten on tarkoitus: Kun opetettavienliturgian osuus on ohi ja alkaa uskovienliturgia,voinko osallistua rukouksiin vaikka en voi ehtoolliselle osallistuakaan.Ymmärtääkseni uskovienliturgia on kokonaisuudessaan valmistautumista ehtoolliseen.
Olisiko parempi lähteä pois kirkosta tai vetäytyä sivupenkkiin vain seuraamaan palvelusta.
Kysymys:
"opetettava"
11816
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
toiseen kirkkoon kuuluva, voit jäädä uskovien liturgian ajaksi kirkkoon kuuntelemaan. Alkukirkon aikana katekumeenit olivat pakanoita. Heitä kehotettiin poistumaan kirkosta, kun uskovien liturgia alkoi.
jäädä koko palveluksen ajaksi kirkkoon, oli sitten ateisti, muslimi tai toiseen kirkkoon kuuluva. Mutta ei tietystikään voi osallistua ehtoolliseen. Kuka estää rukousta tai palveluksen seuraamista kirkon takaosasta.
vielä: onko tarkoitus, että uskovienliturgian aikana vain ort.kirkkooon kuuluvat ( heistäkin vain ehtoolliselle menevät?)yhtyvät rukouksiin? Silloinhan jää pois Isä meidän-rukous ja uskontunnustus,eikös ne ole liturgian loppuosassa?
On myös olemassa tapa, jota kutsutaan nimellä "Kerubiveisusta ulos". Sen mukaan kaikki, ortodoksit sun muut, jotka eivät osallistu Ehtoolliseen, lähtevät Kerubiveisun kajahtaessa pois kirkosta.
Tampereen ort. srk.ssa kyseistä tapaa on kuulemma vielä noudatettu 1960-luvulla. Käsittääkseni uloslähdön aika on kuitenkin ennen uskontunnustusta, kun diakoni kajauttaa "ovet ovet, viidaudella ottakaamme vaarin". Se on ollut merkki ovenvartijoille, siis ipodiakoneille ohjata ehtoollisyhteisöön kuulumattomat pois kirkosta.
kysyn:uskontunnustukseenko asti voi ort.kirkkoon kuulumaton kastettu henkilö osallistua rukouksiin ilman,että tarvitsee pelätä tekevänsä itsestään jotain enemmän kuin on. Vastauksesi on jo hyvä ja järkeenkäypä siihen kysymykseen lähteäkö vai jäädä. Tämä asia on vaivannut minua siitä asti ,kun kerran havahduin sanoihin (jotenkin näin):"Me,jotka olemme uskovaisia rukoilkaamme rauhassa Herraa".Ja kun pohdiskelin asiaa,tajusin,että uskovaistenliturgiahan tosiaan valmistaa Ehtoolliseen osallistumiseen,mihin minulla ei ole oikeutta, koska en ole vielä ort.kirkon jäsen. Ja ehtoollisyhteys on varmaan ehtoollisvieraitten välillä "lämpimämpi ja avoimempi",kun ei ole "ulkopuolisia" seurailijoita.
aivan hyvin olla kirkossa uskovaisten liturgian aikana. Meitä ortodokseja on moneen junaan, mutta en kuuna kullan valkeana ole kuullut "ulkopuolisten" vaikeuttaneen ehtoolliseen valmistautuvan keskittymistä. Usein "ulkopuolinen" on erittäin keskittynyt itsekin, kun omat ajatukseni ainakin saattavat harhailla ties missä, ja rukoukseen keskittyminen ei onnistu.
Olet oikeassa. "Ovet, ovet" on avainsana! En tiedä, mistä tämä "Kerubiveisusta ulos" -tokaisu on saanut alkunsa. Mistähän muuten johtuu, että "ovet, ovet" joskus jää pois, ja lähdetään kohdasta "viisaudella ottakaamme vaarin"? Tuo vähän askarruttaa, ketkä ennen vanhaan todella poistuivat kirkosta em. kohdassa. 1960-luvulla oli tapana vielä käsittääkseni käydä noin kerran vuodessa Ehtoollisella, kun sitä ennen piti aina osallistua katumuksen sakramenttiin. Olen kuullut, että ennen pappi useimmiten pyörähti kalkin kanssa toteamassa, että tänäänkään ei kukaan lähesty..
Jokainen ajatteleva pappi ja diakoni jättää sanat "Ovet, ovet!" pois, koska 1) meillä ei ole enää ovenvartijoita, jotka sulkisivat silloin ovet ja 2) meillä ei ole myöskään sen kaltaisia katekumeeneja tai muitakaan vieraita, joiden ei sallittaisi olla eukaristian mysteeriä - salaisuutta- toimitettaessa paikalla. Tilanne on samalla opettava että todistava. Ei siis ole mitään syytä käyttää turhia, merkityksettömiä sanoja. Hgin hiippakunnassa on asialla myös piispan siunaus.
Ortodoksisen liturgian "koreografia" on sen verran monimutkainen,että sen oppii ja omaksuu vain seuraamalla ja osallistumalla. Maalaisseurakunnassa pappi saattaa kysäistä, oletko ortodoksi jos olet juuri seurakuntaan muuttanut ja eka kertaa liturgiassaeikä sinua siis vielä tunneta. Rohkeasti vaan tilanteisiin. Liturgiaa oppii rakastamaan osallistumalla.
kaikenlaista, enää ei saa laulaa "oikeauskoisille kristityille", ollaan niin ekumeenista että ja unohdetaan oman kirkon perinne!