Amerikkalainen psykologi ja filosofi William James (1842-1910)kehitti pragmatismiksi kutsuttua ajattelutapaa, jonka mukaan totta on se, millä on hyviä seurauksia.
Hän katsoi, että ajatuksen merkitys on siinä, mitä käyttäytymistä se tuottaa.
Pragmatismi tarkoitti hyödyllisellä sekä toden tiedon trivaalia hyödyllisyyttä että uskomusten yleisiä motivoivia vaikutuksia. Niinpä tosi tieto on hyödyllistä, mutta James näki myös motivaattiovaikutukset hyötynä.
Teologisten ideoiden totuus liittyi niiden käyttöarvoon elämässä.
Kyseinen uskomus on tosi, sikäli kun se helpottaa joidenkin ihmisten oloa.
Pragmatismi ei voinnut epäillä Jumalan olemassa oloa, koska Jumalan uskomisesta oli monelle hyötyä, lohtua ja iloa.
Idea perustuu vanhaan viisauteen ihmismielen toiminnasta, epätodetkin uskomukset voivat innostaa ihmisiä toimimaan, koska ihmisluontoon kuuluu uskomuksiin uskominen.
Koko oppirakennelma saattoi osin olla vastareaktio v.1859 mullistukseen, Charles Darwinin: Lajien synty ilmestymiseen.
Evoluutio teoria koettiin lohduttomaksi ja pessimistiseksi, koska se riisti ihmiseltä Jumalalliseen järjestykseen perustuvan aseman.
Teoriaa pidettiin sosiaallisesti vaarallisena.
James v.1868 pohdiskeli tieteen löytöä- luonnonvalintaa.
"kuinka kauan voimme olla paljastamatta kaiken tietämämme yleisölle?"
Kuinka kauan annamme kansan rypeä teologiassa ja muissa peloissaan siksi että ne vaikuttavat meistä hyödyllisemmältä kuin tila, jossa niitä ei olisi.
No, nythän olemme tietoisia siitä, että James William oli turhaan huolissaan.
Kansa ei edes haluaa kuulla todellisuudesta, se mielummin uskoo jumaliinsa, koska se kokee siitä olevan hyötyä.
Fiktionalismihan esittää, että ihmisen tulisi toimia ikään kuin väitteet olisivat tosia.
Sepite pysyy sepitteenä, vaikka se olisikin sosiaallisesti hyödyllinen.
Ajatusta siitä, että väitteen hyödyllisyys tai hyvyys todistaa sen totuuden voidaan kutsua "loogiseksi optimismiksi" tai hihhuli logiikaksi".
Hän katsoi, että ajatuksen merkitys on siinä, mitä käyttäytymistä se tuottaa.
Pragmatismi tarkoitti hyödyllisellä sekä toden tiedon trivaalia hyödyllisyyttä että uskomusten yleisiä motivoivia vaikutuksia. Niinpä tosi tieto on hyödyllistä, mutta James näki myös motivaattiovaikutukset hyötynä.
Teologisten ideoiden totuus liittyi niiden käyttöarvoon elämässä.
Kyseinen uskomus on tosi, sikäli kun se helpottaa joidenkin ihmisten oloa.
Pragmatismi ei voinnut epäillä Jumalan olemassa oloa, koska Jumalan uskomisesta oli monelle hyötyä, lohtua ja iloa.
Idea perustuu vanhaan viisauteen ihmismielen toiminnasta, epätodetkin uskomukset voivat innostaa ihmisiä toimimaan, koska ihmisluontoon kuuluu uskomuksiin uskominen.
Koko oppirakennelma saattoi osin olla vastareaktio v.1859 mullistukseen, Charles Darwinin: Lajien synty ilmestymiseen.
Evoluutio teoria koettiin lohduttomaksi ja pessimistiseksi, koska se riisti ihmiseltä Jumalalliseen järjestykseen perustuvan aseman.
Teoriaa pidettiin sosiaallisesti vaarallisena.
James v.1868 pohdiskeli tieteen löytöä- luonnonvalintaa.
"kuinka kauan voimme olla paljastamatta kaiken tietämämme yleisölle?"
Kuinka kauan annamme kansan rypeä teologiassa ja muissa peloissaan siksi että ne vaikuttavat meistä hyödyllisemmältä kuin tila, jossa niitä ei olisi.
No, nythän olemme tietoisia siitä, että James William oli turhaan huolissaan.
Kansa ei edes haluaa kuulla todellisuudesta, se mielummin uskoo jumaliinsa, koska se kokee siitä olevan hyötyä.
Fiktionalismihan esittää, että ihmisen tulisi toimia ikään kuin väitteet olisivat tosia.
Sepite pysyy sepitteenä, vaikka se olisikin sosiaallisesti hyödyllinen.
Ajatusta siitä, että väitteen hyödyllisyys tai hyvyys todistaa sen totuuden voidaan kutsua "loogiseksi optimismiksi" tai hihhuli logiikaksi".
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.