Lihavia syrjitään

Pistää niin vihaksi kun olen pyrkinyt kolmekymmentä vuotta laihdutusleikkaukseen useamman kerran. Nyt toitotetaan kuinka ne on lisääntyneet. Vaan miten minun kanssa- ikä tuli vastaan. On koettu kaikki konstit, rakastumisesta klinikoihin. Painoa on 145kg mutta odottavat että olisin luonnolista poistumaa. Tää on katkeraa ja kateellista kirjoitusta. Mutta totta on että tuppaa joka paikassa olemaan tiellä.

Olen kokenut syrjintää ja halveksuntaa, minäkin, vaikka lihavimmillani painoin "vain" 93 kg:a. Söin tunteisiini. Pikkuhiljaa (5 vuoden aikana) opin ymmärtämään, että suhteeni ruokaan on väärä ja opettelin oikean suhtautumisen: syön vain nälkääni. Ja se suurempi juttu taustalla, joka vaikutti siihen syömiseen: olin lapsena hylännyt itseni. En saanut olla oma itseni ajatuksineni ja tunteiteineni, kun minua moitittiin, pilkattiin jne. Opin hylkäämään itseni ja ajatukseni sekä tunteeni. Pikkuhiljaa olen oppinut kuuntelemaan itseäni (ajatuksiani ja tunteitani). Tuska on hellittänyt, samoin painon kertyminen. Nyt painan "vain" 80 kg:a. Olen itselleni nyt näkyvämpi kuin koskaan aiemmin. Hassu juttu tuon itsensä hylkäämisen kanssa: kun hylkäsin itseni, olin näkymätön, mutta söin itseni näkyväksi. Nyt en halua enää mitätöidä itseäni ja olen alkanut palautumaan "normaalipainoisemmaksi". Matkaahan vielä on, mutta askel kerrallaan tulen itselleni näkyvämmäksi ja hyväksytymmäksi. Lapsuudella on todellakin suuri merkitys ja siinä miten tuolloin on kohdeltu. Nyt opettelen olemaan itselleni tärkeä ja ottamaan itseni huomioon. Ylitseni ei kävellä! Myös minulla on mekitys tässä maailmassa, en ole mikään kynnysmatto! Tiedän siis kokemuksesta, että lihavuus johtuu ainakin minun kohdallani siitä, etten ole osannut kuunnella itseäni. Kuuntelen itseäni ja ilmaisen tunteitani kirjoittamalla, liikkumalla, puhumalla jne. rakentavasti. Sinullakin on oikeus olla olemassa omana itsenäsi. Jos viihdyt omassa kehossasi, niin se on tärkeintä. Viihdytkö sinä?