Karanteeni (Quarantine, 2008)

Onhan se jo moneen kertaan todettu, että remaket ovat tavallisimmillaan aivan turhia tekeleitä. Harva uusintaversio mainostuksestaan huolimatta tuo mitään uutta alkuperäiseen tarinaan ja remaken ansioiksi pääosin jääkin vain efektien päivitys nykyaikaan, kun itse tarina jää pitkälti aiemman toistoksi. Mutta jos joku The Hills Have Eyes '06 tuntui tutulta, tai Halloween '07 tuntui tutulta, niin Karanteeni se vasta tuntuukin tutulta. Karanteenihan on elokuvan [Rec] uusintaversiointi ja tämä jo vuosi alkuperäistarinan jälkeen valmistunut remake ottaa paikkansa tämän hetken turhimpana filmatisointina. Ensinnäkin on myönnettävä, ettei Karanteeni oikeastaan ole yhtään hullumpi elokuva. Sen vahvuudet ovat samoja kuin Recin. Eli Karanteenissa esiintyvä toimittajien kautta kuvattu tarina tuntuu suhteellisen realistiselta ja scoren puuttuminen lisää elokuvan lievää dokumenttimaisuutta. Toimittajanäkökulma myös perustelee hyvin keinot tehdä elokuva käsivaralta. Vastaavasti Karanteenin heikkoudet ovat samoja kuin Recin. Elokuvan tarina ei ole mitenkään uusi, vaan jo Recin kohdalla käyttämäni juonikuvaus riittää tälläkin kertaa: Karanteeni kertoo siitä kuinka joukko ihmisiä jää karanteeniin kerrostaloon, jossa nyt vain sattuu sellainen 28 Päivää-virus mellastamaan. Ja edelleen sitä kaipaisi elokuvaan muutakin kuin vanhan tarinan kertausta. Ei pelkkä erilainen kuvaustapa, tai valaistus riitä muuttamaan sitä tosiseikkaa, että Karanteeni on tehty ja nähny aiemminkin. Käsivaratekniikka kun tuntui jo Recin kohdalla yllättävän vanhentuneelta kuvausjipolta. Karanteenista tekee ultimaattisen turhan se seikka, että jos edes alkuperäinen ei tuntunut kovinkaan uniikilta teokselta, niin miten Karanteeni siinä onnistuisi. Etenkin kun Karanteeni on niin yksi yhteen Recin kanssa, että oikeastaan voisi laittaa koneeseensa Recin ja vaihtaa ääniraidaksi englannin. Siispä valitako [Rec] vai Karanteeni? Jos kielellä ei ole väliä, niin tuolloin kehottaisin valitsemaan ensimmäisen. Tosin pääkriteeriksi miksi valita [Rec] ennemmin kuin Karanteeni jää vain se, että se tuli aiemmin ja on täten se originaali. Mutta koska molemmat elokuvat ovat keskenään niin samanlaisia, eivätkä kummatkaan poikkeuksellisen hyviä, niin rehellisesti sanoen, lienee ihan sama kumman katsoo. Se kuitenkin on varmaa, että katsoi kumman tahansa, niin sen ansiosta ei toista ole enää tarpeen katsoa. Recin kohdalla totesin sen olevan kaikesta tuttuudestaan huolimatta 2000-luvun toimivimpia kauhisteluita, mutta siinä painaa paljon se tosiasia että yleinen taso tuoreessa kauhussa on sen verran alhainen, että hieman parempikin on jo hyvä. Vaikka Karanteeni on periaatteessa ihan sama elokuva, niin sitä ei uskalla edes ehdottaa 2000-luvun parhaimpien joukkoon, ihan vain siitä syystä ettei sitä katsoessa meinaa edes tajuta katsovansa eri elokuvaa. Recin kohdalla tuli tunne kuin sen olisi nähnyt aiemminkin, mutta Karanteenin kohdalla tulee tunne että ”enkös mä vasta katsonut tän?” Jos ei ole nähnyt Reciä, niin uskoisin että tuolloin saa Karanteenista enemmän irti ja täten arvosanaksi voisi antaa samaiset kolme tähteä jotka annoin Recillekin. Mutta se tieto että tämä elokuva on eräänlainen turhamaisuusprojekti ja olemassa vain koska jenkeille ei kelpaa espanjankielinen versio, sillä lukeminen sattuu päähän, niin jo siksi Karanteenia pitää rangaista yhden tähden poistolla. Recille plussaa tuli myös siitä, että sen realismia puolusti ainakin itselleni tuntemattomat näyttelijät, mutta Karanteenissa on aivan liian paljon tuttuja naamoja mukana, joka puolestaan vähentää sen aiemmin mainittua lievää dokumenttimaisuutta. Jos et ole nähnyt Reciä, niin ei Karanteeni ole oikeastaan hirveän huono valinta. Se on vain turhaan tehty elokuva. ** / *****