Kilvoittelusta ja armosta:
Kilvoittelu ei ole sitä, että omilla teoilla voisi armahduksen ottaa, se on Jumalan tahdon etsimistä, hänen tahtoonsa taipumista, mutta armahdusta ei siltikään voi itse ansaita tai ottaa. Sittenkin on vielä täysin Jumalan tahdon varassa, saako sen vai ei. Mitään ei voi itse ottaa, ellei sitä taivaasta anneta, siinäkin on tyytyminen Jumalan tahtoon, ja juuri se on Jumalan tahdon noudattamista.
Jo ennen kaksospoikien syntymää, ennenkuin kuin he vielä olivat tehneet mitään hyvää tai pahaa, Jumala sanoi Rebekalle: Vanhempi on palveleva nuorempaa. Näin Jumala osoitti, että hänen suunnitelmansa perustui hänen omaan valintaansa, ei ihmisen tekoihin vaan kutsujan tahtoon.
Onhan kirjoitettu: Jaakobia minä rakastin, mutta Esauta vihasin.
Mitä me tähän sanomme? Ei kai Jumala ole epäoikeudenmukainen? Ei suinkaan.
Hän sanoo Moosekselle: Minä armahdan kenet tahdon ja osoitan laupeutta kenelle tahdon.
Ratkaisevaa ei siis ole, mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan se, että Jumala armahtaa.
Kirjoituksissa sanotaan faraolle: Sen vuoksi minä korotin sinut, että sinun kohtalossasi osoittaisin voimani ja että minun nimeäni julistettaisiin koko maailmassa.
Jumala siis armahtaa kenet tahtoo ja paaduttaa kenet tahtoo.
Vielä ajatusta
Hssu
4184
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
tämäkin saa ihmisen kylmänä pysymään niin kova silloin on. Ei ole Jumala saanut taivutettua ei taipumaan.
"Kilvoittelu ei ole sitä, että omilla teoilla voisi armahduksen ottaa, se on Jumalan tahdon etsimistä, hänen tahtoonsa taipumista, mutta armahdusta ei siltikään voi itse ansaita tai ottaa. Sittenkin on vielä täysin Jumalan tahdon varassa, saako sen vai ei. Mitään ei voi itse ottaa, ellei sitä taivaasta anneta, siinäkin on tyytyminen Jumalan tahtoon, ja juuri se on Jumalan tahdon noudattamista. " Kilvoituksesta olen samaa mieltä, se jatkuu uskovaisella tässä ajassa niin kauvan kuin hän elää. Mutta armon voi ottaa kun se annetaan, eihän se armo olisikaan jollei sitä ilmaiseksi annettaisi. Jumalan tahto meidän ihmisten suhteen ei ole "arpapeli", että ketä armahtaa ketä ei. Vaan niinkuin Raamattu sanoo,1.Tim.2:3-4:"Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme, 4 joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden." Ihminen itse valitsee ottaako vastaan sovituksen,pelastuksen ja armon,2.kor.5:20:"Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa."
Kun se annetaan, mutta sen voi antaa VAIN Jumala. En ole sanonutkaan, että sen ohi pitää mennä. Ja jo tässä ajassa se pitää saada, kilvoittelu jatkuu sen jälkeenkin, mutta puhtaalla, saastattomalla, Pyhän Hengen täyttämällä sydämellä. Mutta se on eri asia kuin lahkoarmo jonka antaa joku ihminen tai ottaa ihminen itse, oman mielen koristukseksi.
"Kun se annetaan, mutta sen voi antaa VAIN Jumala. En ole sanonutkaan, että sen ohi pitää mennä. Ja jo tässä ajassa se pitää saada, kilvoittelu jatkuu sen jälkeenkin, mutta puhtaalla, saastattomalla, Pyhän Hengen täyttämällä sydämellä." Totta, ihminen saa avuksi kilvoitukseen ja opastajaksi Pyhän Hengen. Pyhän Hengen avulla ihminen kilvoittelee eteenpäin uskon elämässä lihallista puoltaan vastaan. Synnitöntä ei ihmisestä tässä ajassa tule, se oli varattu vain ja ainostaan Jeesuksen omaksi. "Mutta se on eri asia kuin lahkoarmo jonka antaa joku ihminen tai ottaa ihminen itse, oman mielen koristukseksi." Lahkoarmoista en tiedä mitään sellaiseen en ole törmännyt vaikka olen eri seurakunnissa käynyt. Tiedän vain, Jumalan antaman armon, se on ainut joka on todellinen ja pitää. Sekin Jumalan tarjoama armo on ihmisen itse hyväksyttävä, sillä ei Jumala ole ihmistä robotiksi luonut,onneksi.