Olette varmaan itse huomanneet saman, panssarin vyöryvät ilman jälkaväkeä, sankarit, oli ne nyt sitten minkämaalaisia tahansa, ovat poteroissa tai juoksuhaudassaan, tankki menee yli ja sitten se tuhotaan lähietäisyydeltä. Näkyvyyshän niistä on perin huono. Jos tankilla ei ole jalkaväkeä apuna eihän juoksuhaudassa ole mitään hätää, antaa tankin mennä yli vaan!
Tuollaistako se oli todellisuudessa, panssarit ja jalkaväki eivät tehneet yhteistyötä, kumpikin kohelsi tahoillaan? Tuo panssarintuhoaminen taisikin olla aika helppoa mikäli nyt ei aivan aukealla ollut. Oli hiljaa liikkumatta, antoi tankin tulla tarpeeksi lähelle ja singolla kylkeen! Muut vaunut eivät nähneet mistä osuma tuli ja eikun uusi uhri tähtäimeen.
Elokuvien panssaritaktiikka
ihmetyttää
121006
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Varsinkin sodan alussa todelliset lähitorjunta-aseet olivat isossa roolissa tankintapossa: miinat, kasapanokset ja polttopullot. Myöhemmin tuli kuvaan vaunun kylkiin läntättävät magneettimiinat. Sodan loppupuoliskolla alkoi tulla käyttöön ensimmäiset singot, jolloin tuhoaminen alkoi mahdollista jo kymmenien metrien päästä mikä oli tuolloin jalkaväelle ennenkuulumatonta!
Taktiikan käyttö riippui tilanteesta. Hyvin harjoitelluissa sotatoimissa yhteistoiminta saattoi olla tiivistäkin. Jotkut armeijat eivät saaneet yhteistoimintaa aikaan lainkaan. Mannerheim arvosteli mm. Puna-armeijan toimia Talvisodassa ikäänkuin huonosti johdetuksi orkesteriksi. Huonoimmillaan tykistö ampui erillisen keskityksen. Sitten tankit tulivat erikseen, ottivat turpaan ja perääntyivät. Sitten ehti jo jalkaväkikin. Ja turpaan niillekin. Suomella oli varustus ja miesvahvuus molemmat huonossa hapessa, mutta yleensä pystyttiin toimimaan täyspäisesti. Ja tietenkin auttoi se, että moraali piti. Elokuvien taktiset kuviot johtuvat siitä, että kohtausten näyttävyys yleensä riittää, mutta ohjaajien ja käsikirjoittajien sun muiden tuottajien asiantuntemus ei riitä. Yleensä elokuvien joukkokohtaukset ovat taktisesti karmivia.
Tykistö on myöskin aivan tehoton elokuvissa.
Sekin kyllä vaihtelee. Kaivautunutta jalkaväkeä vastaan tykistö voi olla yllättävän tehotonta. Tyynellä merellä jenkin tykittivät ja pommittivat japskien saaria. Laskettiin neliömetrille uskomattomia keskiarvoja tulta. Luultiin, että voidaan marssia "paraatimarssia" läpi saaren. Niinpä vain kaivautui esiin innokkaita aasialaisia hillitsemään suurinta intoa. Neukkujen tykistötuli jatkosodan loppupäivinä oli sekin välillä tehokasta, mutta toisissa tilanteissa järjettömästä määrästä huolimatta myös tehotonta. Toisaalta heidän joukkoonsa pudonnut "Hermanni", eli tonnin lentopommi sai venäläiset monen sadan metrin alueelta sekoilemaan ja hortoilemaan pitkin rintamaa (vaikkei siis ollut mitenkään osunut). Kunnon tömäys vei tolkun ja moraalin vähäksi aikaa...
"Luultiin, että voidaan marssia "paraatimarssia" läpi saaren" No tuskin sentään. Tuskin kukaan amerikkalainen odotti että voimakaskaan tulivalmistelu kokonaan puolustusta tuhoaa mahdollistaen jonkun "paraatimarssin". Aiheutti tuo laivatykistön ja tukialuskoneiden moukarointi viholliselle tappioita ja hautasi osan sotilaista kaivantoihinsa. Jokainen kuollut tai pahasti haavoittunut oli japanilaisten rivistä pois ja vähensi osaltaan omien joukkojen vastaansa saamaa tulta. Myöskin vihollisen "päiden pitäminen alhaalla" tulituella oli tärkeää silloin kun omat joukot olivat lähestymässä rantaviivaa/rantautuivat. Vähensi vastatulen määrää osaltaan sekin kun pakotti puolustajat pysymään suojassa sen sijaan että joka ukko olisi ampunut maihinnousijoita minkä aseestaan irti saa. Herää kysymys että kun kerran historia tietää kertoa että nuo Tyynenmeren saaret maksoivat paljon verta niiden valtaajille massiivisten tulivalmisteluidenkin kanssa, paljonko olisivat maksaneet ILMAN sitä?
Tuollaisesta kohelluksesta on hyvä esimerkki, operaatio Barbarossa kesästä-talveen. Neuvosto panssarit "vapautettiin" taistelukentälle levittämään kauhua ja sekaannusta. Panssarit toimivat itsenäisissä pataljoonissa ja oli asiat hyvin jos edes komentovaunulla oli radio. Kohelluksen kohtalon kaikkihan tietävät.
Ainakin elokuvien mukaan puolustajien panssaritaktiikka näyttää olevan täysin pielessä. Puolustaja on aina valinnut asemansa jonkun aukion reunasta, jolloin hyökkääjän panssarit pääsevät levittäytymään, kuten esim. Viipurissa -44. Asemat on valittava siten, että panssareitten on maaston vuoksi pakko jonoutua peräkkäin yhdelle uralle, jolloin vaunut eivät voi tukea toisiaan ja tuhoamalla etumainen vaunu, takana tulevat jäävät ´nalkkiin´. Salpalinjaa rannettaessa tämä jo oivallettiin. Ennen panssariesteitten poistamista näki selvästi, että niillä oli tehty eteneville panssareille suppilon muotoinen käytävä, mihin puolustajan panssarintorjunta suunnattaisiin.
Siinä suomalaisten aemat ovat epäilyttävän huonoja. Vain metrin syvyisiä ja hyvin loivia. Olen minä lukenut, että suomalaiset olivat laiskempia kaivautumaan, mutta tämä tuntuu liijoitellulta. Silti niissä urisa Esko Salminen kävelee pystyssä päin aukoja katsellen. Luulisi vastapuolellakin olleen tarkka-ampujia. Hyökkääjiä on vissiin liikaa? onkohan niitä ollut noin mustanaan? Tiedän jo tarkkaan, miten kranaatti surahtaa tullessaan, mutta kun niitä tuli kauas iivanoitten päälle, niin surahtivat sittenkin samallalailla. Kuuluukohan niistä silloin se tunnistettava ääni. Sitten se kaikissa sotaelokuvissa kranaatti räjähtää yhtä monta kertaa, kuin näkyy räjähdyskin. Luulisi niitä tippuvan katsojan sivulle ja taaksekin, eikä pelkästään kuvakulman sisälle? Jermut kertoivat ennen, että annettiin niitten tulla ihan lähelle ennen, kun alotettiin ampumaan. Taipaleella niitä kuitenkin tuli niin valtavasti, että ihan hyvin olisi kiväärimiehet ainakin nitä harventaa jo kauemmaksi. Ja sitten luutnanttihan kävi melkein varta vasten sanomassa, ettei tartte joulunakaan olla kilttinä naapurille, mutta kun niitten massiivinen hyökkäys päättyi omaan tykkituleen, niin ihan kiltisti annettiin niitten kävellä omalle puolelle, eikä yhtään ammuttu perään. Taitaa olla koko elokuva jollain hienommalla tasolla symbolista kerrontaa?
>Siinä suomalaisten aemat ovat epäilyttävän huonoja. Vain metrin syvyisiä ja hyvin loivia.< Kukas muistaa Talvisodan aikaisen vitsin puolustusasemien syvyydestä? Herrat oli etulinjassa tarkistamassa asemia ja joku kyseli puolustuslinjan syvyyttä. Vastaus oli että ohjesäännön mukainen, 160 cm maanpinnasta... Loppui kuulemma kyselyt siihen.
Kyseisessä elokuvassa panssarivaunut ja jalkaväki etenivät kyllä ihan oikeaoppisesti yhdessä, jalkaväki panssarivaunujen takana. Ja - aivan oikeaoppisesti - kun jalkaväen porukka tankkien takana harveni tulituksessa huomattavasti, ei tankeillakaan ollut muuta vaihtoehtoa kuin pistää peruutusvaihteelle. Pelkkä tankki olisi vastustajan linjan rikottuaan kusisesti yksin. Oikein oli myös se seikka, että valkea asepuku ei paljoa suojannut sen jälkeen kun tykistö oli pehmittänyt maaston mustallemullalle.
Pommikoneiden ja tykistön jälkeen tulevat pioneerit lippuinen ja panssarijääkärit vaunujen mukana. Raskaat vaunut suuntaavat pesäkkeisiin. Panssareilla ajetaan juoksuhautojen läpi ja suljetaan peräytymistie. Samoin takana asemissa panssarit pakottavat jalkaväen hyökkäykseen (postijunan pikkutornit). Kärkipanssari tuhoutuu aina, kuten Talissa teitä pitkin ajeltuaan. Panssari läpäistään helpoiten ilmasta.
järjestelmän suorittama palvelus Suomen valtiolle unohtuneen. Jos arvoisille herroille malliesimerkkinä sopii Kirponos. 30-puolivälissä komppanianpäällikkö. Talvisodassa 70-D.n komentaja. Suuressa Isänmaallisessa sodassa Kiovan Sotilaspiirin (Lännessä kutsuttaisiin Armeijaryhmäksi) komentaja. Eli kaiketi tarkoitin sitä jos Isä Aurinkoinen katsoo hyväksi siirtää uuteen hiippakuntaan kaikki osaavat liikkuvan sodankäynnin osaajat, niin kaiketi noita puolueelle uskollisia armeija/ armeijaryhmän komentajia jouduttiin käyttämään vaikkakin osaaminen riitti komppaniaan tai pataljoonaan. Sodassahan on kaikkein tärkeintä puolueuskollisuus. Vai mitä.