Olen mielenkiinnolla seurannut keskusteluanne kirkon opeista. Itse en niihin voi juurikaan osallistua.
Olenkin ajatellut sekä käydä infokurssin että lukea peruskoulun ja lukion katolisen uskonnon kirjat. Luulisin saavani hyvän alkukuvan silloin (tietysti kuvittelen jo tietävänikin jotain, enhän huvikseni kirkossanne käy). Perustietojen jälkeen lienee paikallaan lukea Raamattua ja katekismusta pienissä mutta säännöllisissä määrin.
Saanko näin itselleni sen hyvän käännynnäisen oppimäärän?
Hyvän käännynnäisen oppimäärä?
uusi kirkossakävijä
281457
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Kaikki katolilaiset ovat yhtä hyviä ja samalla viivalla. Minua ärsyttävät suunnattomasti muutamien aktiivisten tänne kirjoittajien luonnehdinnat itsestään. Varmaan he tunnistavat itsensä luonnehdinnoista "me vanhat katolilaiset, vanha käännynnäinen jne.". Onko kymmenen vuotta sitten katolilaiseksi kääntynyt seurakuntalainen parempi kuin tänä vuonna kääntynyt ja vahvistuksen sakramentin saanut katolilainen? Onko katolilaiseksi syntynyt parempi seurakuntalainen kuin joskus katolilaiseksi kääntynyt? Turhaa spekulointia, joka ei johda muuhun kuin riitelyyn. Missä on se yhteisöllisyys, jonka perään täällä itketään? Hävetkää! Oikein hyvät perusteet saat lukemalla nuo kirjat ja käymällä infokurssiin. Katekismukseen lukemiseen kannattaa uhrata aikaa ja voimavaroja. Yksi lukemiskerta ei mielestäni riitä katekismuksen sisäistämiseen. Itse tutkin sitä viikoittain. En kuitenkaan ole yhtään muita katolilaisia parempi tai huonompi, vaikka katekismus minua kiinnostaakin.
Todella tarkoitin kuitenkin ensisijaisesti tuota oppimäärää, en omaa hyvyyttäni :) Mutta hyvä, jos mielestäsi oppimäärä on kelvollinen aloittelijalle. Ajattelinkin että katolilaiset varmasti lukevat Raamattua ja katekismusta säännöllisesti. Tuo katekismus olisi mukava löytää myös netistä, mutta voin aivan yhtä hyvin sen hakea kirjastosta. Kun haluan lukea sen suomeksi. Kiitos vastauksestasi!
Ikää minulla on jo sen verran, että saan kai lainata tällä kertaa itseäni, kun kirjoitin tuossa allaolevassa keskustelussa seuraavaa: Vielä ymmärrän sen, ettei kaikkea voi tietää (kuka meistä voisi?), mutta kun omia virheellisiä käsityksiä esitellään katolisesti hyväksyttävinä ajatuksina, vakiintuneina katolisina tapoina tai peräti kirkon oppina, on siedettävyyden raja ylitetty. Lisäksi ei haluta ottaa kuuleviin korviin niitä huomautuksia ja korjauksia, joita me vanhat katolilaiset olemme täällä esittäneet. Kirkkoonoton kriteerit olisi syytä päivittää. Itse olen törmännyt vastakääntyneisiin, jotka eivät edes tiedä mitkä ovat kirkon sakramentit.
Minä ainakin luen tätä palstaa niin että täällä ihmiset esittävät juurikin omia mielipiteitään. Vai onko täällä teologeja, joiden kompetenssi riittää sen ihmeempiin julistuksiin? Hyvä niin, voivat korjata meitä vähemmän tietäviä. Mutta se, että vaikeista asioista ei saisi keskustella, ja että keskustelu suunnataan "kirkkoon liittymisen kriteereihin" suuntaa huomiota pois itse pääasiasta, joka ei ole Kirkon opetuksen hyvyys tai huonous vaan omantunnonkamppailu johon kuka tahansa meistä saattaa joutua. Kyllä, kuka tahansa, "uusi" tai "vanha" katolilainen.
En oikein ymmärtänyt kuinka tämä oikeastaan minuun liittyy: "Vielä ymmärrän sen, ettei kaikkea voi tietää (kuka meistä voisi?), mutta kun omia virheellisiä käsityksiä esitellään katolisesti hyväksyttävinä ajatuksina, vakiintuneina katolisina tapoina tai peräti kirkon oppina, on siedettävyyden raja ylitetty. Lisäksi ei haluta ottaa kuuleviin korviin niitä huomautuksia ja korjauksia, joita me vanhat katolilaiset olemme täällä esittäneet. Kirkkoonoton kriteerit olisi syytä päivittää. Itse olen törmännyt vastakääntyneisiin, jotka eivät edes tiedä mitkä ovat kirkon sakramentit." Itse en ole esittänyt oikein mitään ajatuksia, vaan päinvastoin pyytänyt mm. messussa käyntiin neuvoja. Samoin tuo viimeinen jossa sanot törmänneesi vastakääntyneisiin, jotka eivät edes tiedä mitkä ovat kirkon sakramentit. Minä kyllä sen verran tiedän, ja tiedän hieman muutakin. Olen jo lukenut läpi Katolisen Kirkon Suomessa kotisivut ja sieltähän saa paljon tietoa. En tiedä millainen seurakuntanne todella on, koska en ole osallisena siihen. Itse voisin myötäillä Marialaista siinä, ettei kirkkoon sovi ottaa liian heppoisin perustein ketään. Minusta oikeastaan tuo vuoden kestävä infokurssi on melko oivallinen karsimaan hätäpäisimmät. Itse ajattelen, että jos joku käy muutaman vuoden aktiivisesti katolisessa kirkossa ja sitten uskonto "jää", hän ei tee hallaa kuin itselleen. Antaahan hän kuitenkin (todennäköisesti) kolehtia ja maksaa jäsenmaksuaan. Enhän voi tietää, mutta näin ulkopuolisen kantilta. Minun mielestäni tämä palsta on hieman sellainen jossa ruoditaan liikaa henkilökohtaisia asioita. Ei muiden tekemiset minulle kuulu, mutta koetan pysyä tuollaisesta kaukana.
Luulen, että kuka tahansa normaali, perheellinen ja työssäkäyvä katolilainen on järkyttynyt siitä millaista porukkaa kirkkoomme liittyy. Puhun juuri niistä samoista, jotka sitten kirjoittavan täällä, Katkirkossa ja GIE:ssä, ja joiden elämä tai menneisyys ei tosiaankaan useimmiten kestä päivänvaloa.
Oletko sinä itse sellainen "normaali työssä käyvä katolilainen"? Ihmetyttää nmittäin se, miten paljon aikaa sinulla on näissä keskusteluissa roikkumiseen tavallisina arkipäivinä?
peitellä ja salailla menneisyyttään? Olisi hyvä tietää tämä. Minä olin siinä uskossa että voin saada syntini anteeksi vaikka olen niitä tehnyt ennen uskoontuloani. En tietenkään halua julkista häpeää osakseni kertomalla menneisyydestäni, jos sellaista yleisestikin peitellään kirkon piireissä. Minun mielestäni tällainen keskustelu ei kuulu tähän avaukseen, jossa pyysin vain apua oppimäärän suhteen. Nyt tässä puhutaan normaaleista katolilaisista jotka ovat järkyttyneet.. Minä en ole teitä järkyttänyt, ja jos menneisyydestaan ei järkyttämisen vaarassa saa puhua, niin en minä puhu. Pyydän että pitäydytään aiheessa tässä avauksessa. Kiitos vastauksestasi kuitenkin.
Koska olemme pieni yhteisö ja meitä on "moneen junaan" ei kovin paljon kannata kenellekään seurakuntalaiselle kertoilla omia asioitaan rippiä ja sielunhoidollisia keskusteluja lukuunottamatta.
tästä neuvosta :) Aurinkoista päivänjatkoa kaikille!
menneisyys ym. ei kuulu kenellekään vieraalle. Eiköhän kaikilla tänne kirjoittelevilla ole omat "luurankonsa kaapissa", joita ei halua saattaa toisten tietoon. Jokainen pitäköön huolen omista asioistaan ja elämästään. Jos joku haluaa huomauttaa ihmisen elintavoista ym. niin se on sen henkilön rippi-isä tai joku muu pappi eikä suinkaan tavallinen seurakuntalainen.
mikäli käyt säännöllisesti ulkomailla, niin suosittelen, että hankit rippi-isän muulta kuin Suomesta.
Niillähän on ehdoton vaitiolovelvollisuus.
Minusta ollaan lahkolaisia, kun tavalliset seurakuntalaiset alkavat järjestellä muilutuksia, kenttäoikeudenkäyntejä ja toverituomioistuimia. Eikös ainoastaan papin tehtävä ole oikaista seurakuntalaista ja piispan pappeja? Vai oliko se niin, että "katolilaisilla ei ole yksityiselämää" ja kuka tahansa saa oikaista mistä tahansa ketä tahansa milloin tahansa? Nyt olen vähän ymmälläni.
mutta käytännössä riskit ovat suuremmat, jos ripittäydyt omalle kirkkoherrallesi, kun jollekkin muulle tai jopa papille toisessa hiippakunnassa. Annan hypoteettisen esimerkin. Jos joku ripittäytyy papille, pappi voi keskustella asiasta jonkun toisen papin kanssa. Esim. jos pappi kysyy toiselta papilta, että joku kertoi minulle ripissä näin, mitä ajattelet siitä? Niin suurin osa papeista ei pidä tätä rippisalaisuuden rikkomisena, kunhan pappi ei kerro nimeä. Koska hiippakuntamme on hyvin pieni voi hyvinkin olla mahdollista, että pappi arvaa kenestä oli kyse ja kertoa tämän eteenpäin tai käyttää tätä tietoa ensikerralla kun tapaa em. henkilön. Itse en missään tapauksessa edes kertoisi kenellekkään ketä käytän rippi-isänä ja koska olen viimeksi ripittäytytnyt (paitsi rippi-isälleni).
Katolisessa kirkossa rippisalaisuus on ehdoton. Kukaan pappi ei saa puhua ripissä kuulemastaa kenellekään, ei edes paaville. Rippisalaisuutta edes vähän rikkova pappi saa automaattisesti ekskommunikaation. Jokainen katolinen pappi on tästä varmasti tietoinen. Arvon paroni von Münchhausen levittelee paitsi perättömiä huhuja, myös sellaisia väitteitä, jotka loukkaavat meitä kaikkia katolilaisia. Sellainen on vakava synti. "Älä anna väärää todistus lähimmäisestäsi", sanoo Jumala.
perätöntä huhua. Käy sitten ripittäytymässä ennekö menet seuraavan kerran ehtoolliselle.
en ole koskaan moista kuullut enkä itse kokenut. Luotan 100 prosenttisesti rippi-isääni (rippi-isiini).
Olen ollut vuosikymmeniä katolilainen, mutta en ole koskaan kuullut, että papit puhuisivat edes nimeä mainitsematta rippisalaisuuksista kuin juoruakat ikään. Moisen epäilyksen varjon langettaminen kaikkien pappien ylle viestii minusta mielenterveyden vaikeuksista. Moista ei kukaan katolilainen taatusti usko.
keskustella pappien kanssa. Se mitä olen sanonut on faktaa. Minä olen itse henkilökohtasesti kuullut, että niin tehdään. Jopa teologian tohtorit ovat sanoneet minulle, että se ei ole rippisalaisuuden rikkomista. Eli pappi saa esimerkiksi kysyä kolleegaltaan, mitä mieltä olet tästä asiasta, jonka kuulin ripissä. Tämä ei ole rippisalaisuuden rikkomista, kunhan ei kerrota nimeä. Kannattaisi lukea mitä kirjoitin. En ole väittänyt, että papit ovat kuin juoruakkoja, jotka keskustelevat mitä ovat kuulleet rippissä. Juoruakat on sinun oma käsityksesi asiasta. Ei kannata laiattaa sanoja toisten suuhun. Jos faktojen myöntäminen on merkki mielenterveyden ongelmista niin kai sitten olen umpihullu. Väitteesi siitä, että kirjoitustani ei kukaan katolinen usko on vale, sillä jopa telogian tohtorit, jotka opettavat katolisissa tedekunnissa teologiaa papeille, jotka tekevät väitöskirjoja ovat vahvistaneet asian olevan niin kuin olen sen tässä esittänyt. Ensikerran kun matkustat esim. Italiaan niin ota yhteys jonhonkin teologiseen tiedekuntaan ja tiedustele asiaa siltä. Huomaat, että olen kertonut totuden.
myös on katumuksen sakramentti tärkeä. Samaa mieltä kanssasi:ei papeilla ole edes mitään intresiä laverrella seurakuntalaisten asioista. Da Vinci-koodi ja muut samantapaiset jutut sekoittavat ihmisten pään: aletaan kuvitella että "meilläkin tapahtuu tällaista ja se kohdistuu juuri minuun" Tietysti etenkin silloin kun realiteetti alkaa mennä syytöksen kohteena on joko pappi tai lääkäri ensin ja sitten muut....
Eihän siitä, mitä on ripillä kuullut saa kertoa kellekään mitään!
Kaikki katolilaiset tietävät, että pappien rippisalaisuus on ehdoton. Ilmeisesti tuo paroni on jokin tuore katolilainen, joka yrittää törkeällä tavalla mustamaalata pappejamme. On itsestään selvää, että papit voivat puhua erilaisista ongelmista keskenään tyyliin "Mitä sanoisit, jos joku tunnustaisi sinulle murhan?", mutta kuitenkin ehdottomasti siten, ettei ketään voida siitä tunnistaa. Ihmettelen suuresti mihin tuo paroni oikein pyrkii.
ja voisi olla viisaampaa olla vaiti, mutta totuuden nimissä en voi olla vastaamatta. Väitteesi siitä, että yritän mustamaalata pappejamme on perätön ja ei perustu minun aiemmin kirjoittamaani tekstiin vaan on Henrikkiläisen omaa keksintöä. Tuore on suhteellinen käsite, joten en kommentoi. Pyrin siihen, että ihmiset vähän miettisivät kenelle ripittäytyvät. Lopetan tämän keskustelun tähän.
"Pyrin siihen, että ihmiset vähän miettisivät kenelle ripittäytyvät." Juuri tuollaiset lotkautukset ja summittaiset heitot ovat sellaisia, joita saisit hävetä. Niitä ei kukaan katolilainen tule ottamaan todesta.
tervejärkisellä ihmisellä on ruveta katolilaiseksi? Taikauskoiset auktoriteettien orjat ovat asia erikseen, heille katolilaisuus ilman muuta sopii.
On paljon asioita, joista voi kysellä: miksi kukaan tervejärkinen ihminen tekee näin. Miksi kukaan tervejärkinen ihminen ostaa iltalehtiä? Miksi seuraa formulakisoja? Miksi värjää hiuksiaan? Tervejärkiset ihmiset tekevät valintoja oman mielensä mukaan. Yksi pitää jostakin, mistä toinen ei pidä. Ei niissä valinnoissa ole kyse siitä, että toinen olisi järjeltään ensimmäistä terveempi. Katolilaiseksi tuleminen, ja jo sitä ennen katolilaiseksi haluaminen, on toisenlaista, mutta siinäkään ei voi sanoa, että tervejärkinen tekee noin eikä näin. Tätä valintaa ei tehdä järjellä punniten. Itse Jumala kutsuu ihmistä, ja ihminen tekee valinnan kuunnella tätä kutsua tai sulkea siltä korvansa. Ei ole kyse makuasiasta vaan nöyrtymisestä Jumalan edessä. Kun kutsun saa, nöyrä ihminen seuraa sitä. Järki ja sydän ovat tässä yhtä: on syntynyt vakaumus, että katolilainen minusta on tultava. Muuta vaihtoehtoa ei ole, jos haluan olla kuuliainen Jumalalle, rehellinen itselleni, ja loppujen lopuksi: jos haluan löytää syvimmän ja aidoimman tyydytyksen elämässäni.
Niin kuin sanot, ei katolilaiseksi tuleminen ole (vain) järjen asia. Siinä on koko ihmispersoona tunteineen järkineen sen tiedostamisen edessä, että katolisessa kirkossa on Kristuksen kirkko. Ei ole vaihtoehtoja.